Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis mä en kestä mun ujoutta! Myöhästyin sitten töistä, kun en uskaltanut pyytää bussissa vieressä käytäväpaikalla istunutta väistämään. ;(
28.11.2016 |
Ajattelin odottaa, että se lähtee ja kävellä sitten takaisin työpaikalle päin, mutta sepä olikin menossa ihan kaupungin toiseen päähän ja minäkin päädyin sitten hänen mukanaan sinne. Hävettää... :/
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla terapian paikka.
Eikö mistään ole mahdollista selvitä ilman terapiaa?
Onkohan moni oikeasti mennyt ap:n kaltaisessa tilanteessa terapiaan? Mua aina huvittaa, kun luen näitä terapiaan menemiskehotuksia ja kuvittelen sen tilanteen, kun tyyppi sitten siellä terapiassa kertoo syynsä sinne menemiseen.
Ap ei pysty toteamaan vieruskumppanille haluavansa jäädä pois = OIRE
SYY = taustalla, et tiedä syytä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla terapian paikka.
Eikö mistään ole mahdollista selvitä ilman terapiaa?
Onkohan moni oikeasti mennyt ap:n kaltaisessa tilanteessa terapiaan? Mua aina huvittaa, kun luen näitä terapiaan menemiskehotuksia ja kuvittelen sen tilanteen, kun tyyppi sitten siellä terapiassa kertoo syynsä sinne menemiseen.
Todellisuudessa moni itkee terapiassa ja tilanteet ovat kaikkea muuta kuin hauskoja ja kepeitä.
Niin suomalaista käytöstä. Rapistellaan kasseja ja mutta ei uskalleta sanoa että "jäisin pois". Sitten yht'äkkiä rynnätään jotain mutisten nopeasti ylitse vieressä istuvan ohitse kommentoimatta mitään. Ulkomaalaiset eivät koskaan syyllisty tähän. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa? Ei ihme, että maassamme on niin paljon työpaikkakiusaamista, kun emme uskalla suutamme avata, vaan paineet ja katkeruus jää mätänemään sisällemme.
Kannattaa ensi kerralla liikehtiä ja nousta seisomaan jotta toinen huomaa.
T. toinen joka ei ole koskaan uskaltanut pyytää vieressä olevaa väistämään
Olen aina aikaisemmin sanonut että "anteeksi" samalla kun olen nousemassa pois jolloin aina ennen se ihminen joka siinä on on normaalisti väistänyt. Noh, kerran olin uudessa bussissa enkä tiennyt oikein missä jään kunnes nään sen paikan. Viereeni tuli teinityttö (noin 16-18v) itse olin 19v, häntä vastapäätä meni hänen kaveri, bussi oli täynnä. Hän kaivoi jonkun risifrutin ja alkoi sitä availemaan, kun bussi lähti liikkeelle huomasinkin pian että seuraava pysäkki on minun ja sen ollessa lähellä sanoin anteeksi ja aloin nousemaan ikkunapaikalta, jolloin tämä tyttö ei väistänyt vaan katsoi minua ensin todella vihaisesti hetken kunnes siirtyi. Ok, ikävä juttu että häiritsin aamiaista mutta se oli minun pysäkki ja piti ehtiä uuteen työpaikkaan. Kun nousin ulos kuulin kuinka tämä tyttö sanoi minua matkien "anteeksi" ja hän ja kaverinsa alkoivat nauramaan todella kovaa ja mulkaisi vielä minua. Sen jälkeen en ole aina uskaltanut pyytää saada poistumaan, riippuen minkä näköinen tyyppi siinä vieressä istuu :/ ymmärrän sinua ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin suomalaista käytöstä. Rapistellaan kasseja ja mutta ei uskalleta sanoa että "jäisin pois". Sitten yht'äkkiä rynnätään jotain mutisten nopeasti ylitse vieressä istuvan ohitse kommentoimatta mitään. Ulkomaalaiset eivät koskaan syyllisty tähän. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa? Ei ihme, että maassamme on niin paljon työpaikkakiusaamista, kun emme uskalla suutamme avata, vaan paineet ja katkeruus jää mätänemään sisällemme.
Käsittelet asiaa ennakkokuviesi pohjalta ja syyllistäen. En usko, että tunnet jokaisen muumaalaisen käyttäytymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla terapian paikka.
Eikö mistään ole mahdollista selvitä ilman terapiaa?
Onkohan moni oikeasti mennyt ap:n kaltaisessa tilanteessa terapiaan? Mua aina huvittaa, kun luen näitä terapiaan menemiskehotuksia ja kuvittelen sen tilanteen, kun tyyppi sitten siellä terapiassa kertoo syynsä sinne menemiseen.
Todellisuudessa moni itkee terapiassa ja tilanteet ovat kaikkea muuta kuin hauskoja ja kepeitä.
Tietysti! Mutta harva varmaan siellä itku kurkussa aloittaa: "Trollasin vähän AV-palstalla..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istun aina käytäväpaikalla koska olen iso. Annan kyllä kohteliaasti tilaa pyydettäessä. Kassien rapisuttaminen, köhiminen ja vaatteiden asettelu ei tee minuun mitään vaikutusta. Ehkä korkeintaan hymyilyttää. Kyllä terveen ihmisen pitää osata avata suunsa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina aikaisemmin sanonut että "anteeksi" samalla kun olen nousemassa pois jolloin aina ennen se ihminen joka siinä on on normaalisti väistänyt. Noh, kerran olin uudessa bussissa enkä tiennyt oikein missä jään kunnes nään sen paikan. Viereeni tuli teinityttö (noin 16-18v) itse olin 19v, häntä vastapäätä meni hänen kaveri, bussi oli täynnä. Hän kaivoi jonkun risifrutin ja alkoi sitä availemaan, kun bussi lähti liikkeelle huomasinkin pian että seuraava pysäkki on minun ja sen ollessa lähellä sanoin anteeksi ja aloin nousemaan ikkunapaikalta, jolloin tämä tyttö ei väistänyt vaan katsoi minua ensin todella vihaisesti hetken kunnes siirtyi. Ok, ikävä juttu että häiritsin aamiaista mutta se oli minun pysäkki ja piti ehtiä uuteen työpaikkaan. Kun nousin ulos kuulin kuinka tämä tyttö sanoi minua matkien "anteeksi" ja hän ja kaverinsa alkoivat nauramaan todella kovaa ja mulkaisi vielä minua. Sen jälkeen en ole aina uskaltanut pyytää saada poistumaan, riippuen minkä näköinen tyyppi siinä vieressä istuu :/ ymmärrän sinua ap.
Tosi ärsyttävän kuuloinen tilanne. *Hillitsee raivoaan* Joillekin on niin ihmeellistä kuulla kohtelias "anteeksi" kun siitä pitää ruveta nauramaan. Varmaan olisi halunnut että tönäiset hänet nurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina aikaisemmin sanonut että "anteeksi" samalla kun olen nousemassa pois jolloin aina ennen se ihminen joka siinä on on normaalisti väistänyt. Noh, kerran olin uudessa bussissa enkä tiennyt oikein missä jään kunnes nään sen paikan. Viereeni tuli teinityttö (noin 16-18v) itse olin 19v, häntä vastapäätä meni hänen kaveri, bussi oli täynnä. Hän kaivoi jonkun risifrutin ja alkoi sitä availemaan, kun bussi lähti liikkeelle huomasinkin pian että seuraava pysäkki on minun ja sen ollessa lähellä sanoin anteeksi ja aloin nousemaan ikkunapaikalta, jolloin tämä tyttö ei väistänyt vaan katsoi minua ensin todella vihaisesti hetken kunnes siirtyi. Ok, ikävä juttu että häiritsin aamiaista mutta se oli minun pysäkki ja piti ehtiä uuteen työpaikkaan. Kun nousin ulos kuulin kuinka tämä tyttö sanoi minua matkien "anteeksi" ja hän ja kaverinsa alkoivat nauramaan todella kovaa ja mulkaisi vielä minua. Sen jälkeen en ole aina uskaltanut pyytää saada poistumaan, riippuen minkä näköinen tyyppi siinä vieressä istuu :/ ymmärrän sinua ap.
Olisit katsonut niitä Hannibal Lecter -ilmeellä. Kesällä yksi pariskunta etuili minua. Tuijotin heitä pitkän tovin Hannibal Lecter -ilmeellä, niin että selvästi huomasivat. Se oli ihan hauskaa, tuli parempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Et vaan osaa tätä hommaa.
Eka tungetaan kännykkä takaisin laukkuun hieman ähkien. Sitten vedetään hanskat käteen huolellisesti. HANSKAT on THE MERKKI.
Sit huokaillaan pari kertaa syvään merkitsevästi. Ja jos ei viereinen ääliö vieläkään tajua, niin seuraavaksi rynnitään sen yli sanomatta mitään.
Tai sitten voisit vain kokeilla niellä ujoutesi ja kajauttaa heleällä äänellä "anteeksi, jään tässä pois" ja katsoa mitä tapahtuu.
Mä vihaan tätä ähkimistä. Joskus oon feikannut et en huomaa, kattonu toiseen suuntaan, ja testannut uskaltaako vieruskaveri sanoa sanat "anteeksi, mut mä jäisin pois". Itse avaan suuni joka kerta, ellei sitten vieruskaveri ehdi jo nousta ylös elekieltä luettuaan. Ei voi olla niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istun aina käytäväpaikalla koska olen iso. Annan kyllä kohteliaasti tilaa pyydettäessä. Kassien rapisuttaminen, köhiminen ja vaatteiden asettelu ei tee minuun mitään vaikutusta. Ehkä korkeintaan hymyilyttää. Kyllä terveen ihmisen pitää osata avata suunsa.
Kaikki eivät ole terveitä, mikä siinä on niin vaikea käsittää? Sanotko syöpää sairastavallekin, että kyllä terveen ihmisen pitää osata juosta pari kilometriä? Maailmassa on myös mykkiä ja kuuroja. Kai sentään väistät kun henkilö lähtee, vaikka tämä ei sanoisi mitään? Vai ihanko tahallasi odotat kenkien yli kävelyä?
Minua häiritsee nämä vääntelehtijät ja kääntelehtijät, jonkun aikaa odotan, tuleeko sieltä suusta jotain ja jos vääntelehtiminen näyttää jatkuvan, kysyn: "Oletko jäämässä pois?" Tuohon nyt kai ujompikin uskaltaa vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sanoit myöhästymisen syyksi?
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee nämä vääntelehtijät ja kääntelehtijät, jonkun aikaa odotan, tuleeko sieltä suusta jotain ja jos vääntelehtiminen näyttää jatkuvan, kysyn: "Oletko jäämässä pois?" Tuohon nyt kai ujompikin uskaltaa vastata?
Hyvä että suhtaudut tilanteeseen asiallisesti. Tuo kysymys voi olla joillekin helpottava.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanoit myöhästymisen syyksi?
En sit menny töihin tänään ollenkaan, kun en kehdannut tulla sinne myöhässä ja selitellä. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanoit myöhästymisen syyksi?
En sit menny töihin tänään ollenkaan, kun en kehdannut tulla sinne myöhässä ja selitellä. :/
Just piti tulla kysymään, että miten sä pystyt käymäään töissä tolta ujoudeltas...
Onko tuo tilanne siis ainoa ap:n ongelmakohta vai onko muitakin tilanteita? Onko välttämiskäyttäytymistä? Pystyisitkö ap harjoittelemaan tuota kotona jonkun kanssa? Siten että saisit runsaasti onnistumisen kokemuksia. Itseäni kotiharjoittelu ei ole auttanut omassa tilanteessani (lukkiudun tietyssä paikassa), mutta ehkäpä jos sitä jaksaa toistaa kuukausia tai vuosia...
Mua naurattaa niin meidän suomalaisten käytös xD Ei muissa maissa käydä keskustelua tälläisestä aiheesta xD
Alue: Aihe vapaa
Jos hlö kokee, että asia rajoittaa hänen elämäänsä ja toimiaan, mutta ei itse saa muutettua tilannetta --> terapia on suositeltava ratkaisu. Ikäviä puolia: hoito maksaa, julkisella voi joutua jonottamaan, terapiatarve saattaa olla pitkäkestoista.