Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Minä söin suklaakalenterini aina heti... 😂

En tajua vanhempia jotka kokevat olevansa jollain tapaa parempia kasvattajia sen vuoksi etteivät osta suklaakalentereja lapsilleen. Ei minusta tullut muodottomaksi lihonutta sokeriaddikti-ihrapalloa sen vuoksi että sain joka joulu suklaakalenterin jossa oli jokaiselle päivälle se 2 gramman suklaapala. Ainakin minun aikanani oli suklaan lisäksi myös kuva, jolloin koulussa sitten keskusteltiin että minkä kuvan kukakin sai. Hauska perinne josta on kivoja muistoja. En saanut traumoja siksi ettei äitini tehnyt jotain DIY-joulukalenteria jossa annettiin lupauksia piparinleivonnasta tai purkkaa, joillakin kavereillani oli tuonkaltaisia enkä kyllä tuntenut kateellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita - mennään pulkkamäkeen - haetaan kuusi - muovaillaan yhdessä - askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita - peliaikaa 30min - tehdään maja

Kivoja juttuja, mutta ihan kuin teillä ei tehtäisi noita muutenkin. Vai eikö tehdä, jos ei kalenteri ole kertomassa itsestäänselvyyksistä?

Vierailija kirjoitti:

En tajua vanhempia jotka kokevat olevansa jollain tapaa parempia kasvattajia sen vuoksi etteivät osta suklaakalentereja lapsilleen. Ei minusta tullut muodottomaksi lihonutta sokeriaddikti-ihrapalloa sen vuoksi että sain joka joulu suklaakalenterin jossa oli jokaiselle päivälle se 2 gramman suklaapala. Ainakin minun aikanani oli suklaan lisäksi myös kuva, jolloin koulussa sitten keskusteltiin että minkä kuvan kukakin sai. Hauska perinne josta on kivoja muistoja. En saanut traumoja siksi ettei äitini tehnyt jotain DIY-joulukalenteria jossa annettiin lupauksia piparinleivonnasta tai purkkaa, joillakin kavereillani oli tuonkaltaisia enkä kyllä tuntenut kateellisuutta. 

Ja mä en saanut traumoja vaikka mulla oli vain kuvakalenteri. Rakastan joulua ja tykkään höösätä siihen kaikkea turhaa, kuten nyt vaikka valokuvasuunnistuskalenterin lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Kerroinkin meidän kalenterista ja siitä mistä meillä lapset ilahtuu. Meillä kyllä tehdään kaikkia noita joka tapauksessa ja montaa juttua pitkin vuotta, mutta lapset ovat joulun alla niin jännityksessä ja malttamattomia, että hyvin toimii yllätyksenä lupaus, että tänään on se "the päivä" kun VIHDOIN leivotaan pipareita, koristellaan pipareita, tehdään piparkakkutalo, laitetaan pikkujoulukuusi lastenhuoneeseen, saavat laittaa siihen tontun tuomat koristeet, tehdään jäälyhtyjä, tehdään joku "ei saa koskea lattiaan"-rata, paistetaan lettuja ja saavat tehdä taikinan, mennään katsomaan stockan jouluikkunaa jne. Ja kyllä, he ilahtuvat ja ovat aivan täpinöissään 30min peliajasta, muuten kun pelaavat ehkä kerran kuussa (kun eivät muista koko tabletin olemassaoloa).

Ehkä meillä on sitten vinoon kasvaneita lapsia kun ilahtuvat noista jutuista :D Ovat 6v., 4v. ja 2v. Minusta on paljon kivempi luvata jotain yhteistä puuhaa, josta tiedän että lapset varmasti ilahtuvat ja nauttivat. Siinä riittää paljon pidemmäksi aikaa tekemistä, suklaan syövät alta minuutissa ja se siitä sitten. Eivät ole suklaakalentereista kovin innoissaan olleet, sukulaiset sellaiset viime vuonna meille rahtasivat. Tätä puuhakalenteria taas ryntäsivät aukaisemaan ja odottavat mitä tonttu on keksinyt tai tuonut. Itsellekin tulee joulumieli kun huomaa miten valtavan tärkeitä erilaiset jouluvalmistelut ja muut aikuisen kanssa tehtävät puuhat ovat lapsille.

Ja vaikka meillä askarrellaan/piirretään/muovaillaan normaalistikin monta kertaa viikossa, ovat silti näistä innoissaan kun tonttu on niitä luvannut ja odottavat malttamattomina milloin aloitetaan :). Ja mukana on sitten välillä ollut esim. uudet muivailumuotit kaikille tai hileliimaa, joskus vaikka joku joulukoristemalli. Että kyllä he niitä pieniä tontun jouluyllätyksiä myös saavat, jotain pientä syötävää tai tavaraakin välillä. Mutta ei aina. Minusta ei ole kiva, että koko joulukuun joka aamu lapset tottuisivat odottamaan jotain pikkuleluja yms. tai syömään suklaata.

Mutta kukin kai tyylillään ja erilaiset lapset ilahtuvat eri asioista.

Ai, nää on tän ikäisille. Ihmettelinkin, että miten kaikkien lapset on niin ilahtuneita 30minuutin peliajasta tai mäenlaskusta. 2 vuotias varmaan onkin ihan ihmeissään, että hei mitä nyt, mut pantiin koneelle puoleksi tunniksi.

Meillä on jo aikuiset lapset, mutta muistelen, ettei meillä parivuotiaalla edes mitään kalenteria ollut. Joulukalenterit tuli käyttöön vasta vähän vanhempana. Kun lapset oli pari, kolmevuotiaita niin jouluun valmistauduttiin ihan normaalisti pipareita leipomalla ja koristelemalla yms.

2 vuotias ilahtuu varmaan ihan mistä tahansa ja ei kyllä tässä vaiheessa edes tiedä mistää legokalentereista tms

Kamalan kalliita on nuo tonttupussukat. Leffalippuja ja laskettelupäiviä?! Meillä teini ostaa itse leffalippunsa ja laskettelupäivä saattaa olla yksi joululahjoista (ja joskus muuten vaan mennään). Ja vaikkei vedä sitä pussukkaa tähän pisteeseen niin ei tarvi montaa legopalaa tai suklaapatukkaa ostaa niin sillä hinnalla olisi saanut jo useamman vuoden suklaajoulukalenterit.

Tuntuu vain niin omituiselta että taistellaan (joo joo, ette kaikki mutta monet) kuluttamista vastaan olemalla ostamatta valmiskalentereja mutta sitten ostetaankin joululahjoja jo pitkin joulukuuta. Kuten joku muukin totesi, meilläkin lahjat tulee vasta aattona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Kerroinkin meidän kalenterista ja siitä mistä meillä lapset ilahtuu. Meillä kyllä tehdään kaikkia noita joka tapauksessa ja montaa juttua pitkin vuotta, mutta lapset ovat joulun alla niin jännityksessä ja malttamattomia, että hyvin toimii yllätyksenä lupaus, että tänään on se "the päivä" kun VIHDOIN leivotaan pipareita, koristellaan pipareita, tehdään piparkakkutalo, laitetaan pikkujoulukuusi lastenhuoneeseen, saavat laittaa siihen tontun tuomat koristeet, tehdään jäälyhtyjä, tehdään joku "ei saa koskea lattiaan"-rata, paistetaan lettuja ja saavat tehdä taikinan, mennään katsomaan stockan jouluikkunaa jne. Ja kyllä, he ilahtuvat ja ovat aivan täpinöissään 30min peliajasta, muuten kun pelaavat ehkä kerran kuussa (kun eivät muista koko tabletin olemassaoloa).

Ehkä meillä on sitten vinoon kasvaneita lapsia kun ilahtuvat noista jutuista :D Ovat 6v., 4v. ja 2v. Minusta on paljon kivempi luvata jotain yhteistä puuhaa, josta tiedän että lapset varmasti ilahtuvat ja nauttivat. Siinä riittää paljon pidemmäksi aikaa tekemistä, suklaan syövät alta minuutissa ja se siitä sitten. Eivät ole suklaakalentereista kovin innoissaan olleet, sukulaiset sellaiset viime vuonna meille rahtasivat. Tätä puuhakalenteria taas ryntäsivät aukaisemaan ja odottavat mitä tonttu on keksinyt tai tuonut. Itsellekin tulee joulumieli kun huomaa miten valtavan tärkeitä erilaiset jouluvalmistelut ja muut aikuisen kanssa tehtävät puuhat ovat lapsille.

Ja vaikka meillä askarrellaan/piirretään/muovaillaan normaalistikin monta kertaa viikossa, ovat silti näistä innoissaan kun tonttu on niitä luvannut ja odottavat malttamattomina milloin aloitetaan :). Ja mukana on sitten välillä ollut esim. uudet muivailumuotit kaikille tai hileliimaa, joskus vaikka joku joulukoristemalli. Että kyllä he niitä pieniä tontun jouluyllätyksiä myös saavat, jotain pientä syötävää tai tavaraakin välillä. Mutta ei aina. Minusta ei ole kiva, että koko joulukuun joka aamu lapset tottuisivat odottamaan jotain pikkuleluja yms. tai syömään suklaata.

Mutta kukin kai tyylillään ja erilaiset lapset ilahtuvat eri asioista.

Mennään katsomaan stockan jouluikkunaa? Oikeasti? Onneks en oo sun lapsi..

Musta se taas olisi oikein kivaa, vaikka olenkin aikuinen :) Lapsenakin yksi joulutraditioista oli mennä katsomaan Sokoksen jouluikkunaa. Meillä ei ole täällä pikkukaupungissa Stockaa.

Onko Sokoksillakin joskus ollut erityinen jouluikkuna? Mä muistan vaan ne kosmetiikkatuotteet, yöpaidat ja sukat mitä niissä ikkunoissa on mainostettu, siellä täällä saattanut olla joulupalloja tai jotain lunta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita - mennään pulkkamäkeen - haetaan kuusi - muovaillaan yhdessä - askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita - peliaikaa 30min - tehdään maja

Kivoja juttuja, mutta ihan kuin teillä ei tehtäisi noita muutenkin. Vai eikö tehdä, jos ei kalenteri ole kertomassa itsestäänselvyyksistä?

En usko, että kukaan noita kaikkia joka päivä tekee, ei kai kellään riitä aika? Se on se juttu, että minähän päivänä ne piparit leivotaan, se yllätys on siinä. Ei meillä ainakaan leivottu pipareita kuin kerran vuodessa, nykyään ei ollenkaan, kun kukaan ei niitä syökään. Se on lapsen jännitys, että mitäs tänään tehdään. Aikuinen ei tylsyydessään tajua, että lapselle se yllätys on asioiden järjestys. Pulkkamäkeenkin meno voi olla joku tavallista isompi juttu, sen sijaan että mentäisiin siihen lähipuistoon, mennäänkin sinne isoon pulkkamäkeen, mihin mennään autolla eikä joka päivä käydä. Mekin olimme lasten kanssa pulkkamäessä aikoinaan lähes joka päivä, mutta isoon pulkkamäkeen meno oli se elämys, vaikka sekin nyt oli vain parin kilometrin päässä. Aika moni ei kyllä sinne pulkkamäkeen työpäivän jälkeen mene, ei siellä muita juurikaan iltaisin näkynyt, vaikka lähistöllä asui lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalan kalliita on nuo tonttupussukat. Leffalippuja ja laskettelupäiviä?! Meillä teini ostaa itse leffalippunsa ja laskettelupäivä saattaa olla yksi joululahjoista (ja joskus muuten vaan mennään). Ja vaikkei vedä sitä pussukkaa tähän pisteeseen niin ei tarvi montaa legopalaa tai suklaapatukkaa ostaa niin sillä hinnalla olisi saanut jo useamman vuoden suklaajoulukalenterit.

Tuntuu vain niin omituiselta että taistellaan (joo joo, ette kaikki mutta monet) kuluttamista vastaan olemalla ostamatta valmiskalentereja mutta sitten ostetaankin joululahjoja jo pitkin joulukuuta. Kuten joku muukin totesi, meilläkin lahjat tulee vasta aattona.

Meillä tuo tonttupussukka ei tosiaan maksanut paljon. En tajua minäkään miksi pitäisi monella kympillä ostaa tavaraa. Mutta kai nämä ovat heitä joiden joululahjatkin ovat useita satoja euroja.

Vierailija kirjoitti:

Minä söin suklaakalenterini aina heti... 😂

Meidänkin lapset oli tuhmia. Menivät laskemaan mäkeä maanantaina, vaikka mäenlaskulahja oli vasta torstaina. Toinen, mistä olin todella pahoillani, että koululaiset menivät ulkoilemaan lauantaina, vaikka kalenterista ulkoilupäivä olisi tullut vasta tiistaina.

Uhkasin, että pukki ei tuo lahjoja, kun eivät tottele kalenteria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä söin suklaakalenterini aina heti... 😂

Meidänkin lapset oli tuhmia. Menivät laskemaan mäkeä maanantaina, vaikka mäenlaskulahja oli vasta torstaina. Toinen, mistä olin todella pahoillani, että koululaiset menivät ulkoilemaan lauantaina, vaikka kalenterista ulkoilupäivä olisi tullut vasta tiistaina.

Uhkasin, että pukki ei tuo lahjoja, kun eivät tottele kalenteria

Voi ei, teit Just ton ratkaisevan virheen mistä media on vouhkannut koko viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa! Eikö kalenterista pitäisi vähintään tulla se yksi karkki?

Tuo riippuu ihan siitä miten lapset on kasvatettu. Ei ole pakko ostaa karkkikalenteria jos se ei perheen tapoihin kuulu. Se että kaverit saavat moisen ei ole mikään syy ostaa sellaisia. Lapsuus ei mene piloille jos ei saa suklaakalenteria. Itse olen suosinut vaikka Lego-kalenteria koska niillä legoilla leikitään koko  seuraava vuosikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä söin suklaakalenterini aina heti... 😂

Meidänkin lapset oli tuhmia. Menivät laskemaan mäkeä maanantaina, vaikka mäenlaskulahja oli vasta torstaina. Toinen, mistä olin todella pahoillani, että koululaiset menivät ulkoilemaan lauantaina, vaikka kalenterista ulkoilupäivä olisi tullut vasta tiistaina.

Uhkasin, että pukki ei tuo lahjoja, kun eivät tottele kalenteria

Voi ei, teit Just ton ratkaisevan virheen mistä media on vouhkannut koko viikon.

No miten itse rankaisisit lasta, joka oli vaikka pelannut perjantaina kaverin luona pleikalla, vaikka meidän joulukalenterissa peliakaa 30 minuuttia oli vasta keskiviikkona. Tai menivät pulkkamäkeen vääränä päivänä.

Joku roti se pitää olla, että pysyvät kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kankaasta tehty kalenteri missä on ne pussukat johon voi laittaa jotain, niin olis tosi kiva. Mutta koska olen vähän laiska ja ihan onneton käsitöissä ja muissa, niin on helpompi ostaa valmis kalenteri. Yleensä lapsilla on ollu ihan perus halvat suklaakalenterit, mutta tänä vuonna ostettiin vähän paremmat. 8v. tyttö sai isomman suklaakalenterin ja 7v. poika lego-kalenterin, joka onneksi löytyi alesta..

Pojalle kallis Lego-kalenteri. Tytölle suklaakalenteri. Tytöllekin on Lego-kalentereita. Saako teidän poika aina vähän parempaa kuin tyttö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa! Eikö kalenterista pitäisi vähintään tulla se yksi karkki?

Tuo riippuu ihan siitä miten lapset on kasvatettu. Ei ole pakko ostaa karkkikalenteria jos se ei perheen tapoihin kuulu. Se että kaverit saavat moisen ei ole mikään syy ostaa sellaisia. Lapsuus ei mene piloille jos ei saa suklaakalenteria. Itse olen suosinut vaikka Lego-kalenteria koska niillä legoilla leikitään koko  seuraava vuosikin.

Missasitkohan alkuperäisen pointin? Lego-kalenteri (19,90 €) ilahduttaa lasta varmasti enemmän kuin halpa suklaajoulukalenteri (n. 6 €). Kyse oli siitä ilahduttaako lasta pussukka, josta tulee lappu: tänään juodaan kaakaota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä söin suklaakalenterini aina heti... 😂

Meidänkin lapset oli tuhmia. Menivät laskemaan mäkeä maanantaina, vaikka mäenlaskulahja oli vasta torstaina. Toinen, mistä olin todella pahoillani, että koululaiset menivät ulkoilemaan lauantaina, vaikka kalenterista ulkoilupäivä olisi tullut vasta tiistaina.

Uhkasin, että pukki ei tuo lahjoja, kun eivät tottele kalenteria

Voi ei, teit Just ton ratkaisevan virheen mistä media on vouhkannut koko viikon.

No miten itse rankaisisit lasta, joka oli vaikka pelannut perjantaina kaverin luona pleikalla, vaikka meidän joulukalenterissa peliakaa 30 minuuttia oli vasta keskiviikkona. Tai menivät pulkkamäkeen vääränä päivänä.

Joku roti se pitää olla, että pysyvät kurissa.

No ei, kun se Joulupukista valehtelu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostetaan lapsille vaatteita muutenkin, mutta pienenä ihan oikeasti jotkut prinsessapikkarit tai pörrösukat olivat tosi mieleisiä juttuja tonttupussista. Ihan samalla lailla kuin vaikka tikkari, joita sieltä aina välillä myöskin löytyi. Tai "tänään lähdetään pulkkamäkeen" -lappu tai piparimuotit, että nyt leivotaan joulun ekat piparit.

Teineille uppoaa vaikka kosteusvoide. Vaikka sitä saa muutenkin. Tai leffalippu. Vaikka leffassa käyvät ympäri vuoden muutenkin.Tai laskettelulippu lauantaina. Rinteeseen mentäis varmaan muutenkin, mutta tonttupussista saatuna se on eri juttu.

T: se 15. vuotta tonttupussia pyörittävä

Kosteusvoide ja leffalippu on ihan eri asia kuin se, että kalenterista tulisi teinille lappu, että tänään siivotaan yhdessä.

No mutta eihän tuolla pienempien lasten äidilläkään mitään siivouslappuja tullut. Mistä ihmeestä sä nyt ton siivouksen keksit? Siellähän oli pipareiden leipomista, joulukuusen hakemista jne.

Kyllä meilläkin tänäkin vuonna varmaan yksi tonttupussin juttu on piparkakkujen leipominen. Teinitkin tykkää siitä puuhasta ja sitä ei todellakaan tehdä ympärivuotisesti, vaan liittyy joulun valmisteluun ja on joka vuosi jonain päivänä siellä kalenterissa. Kun lapset olivat pieniä (3-5 v.) niin ihan ykkösjuttu tonttupussista oli, että tänään otetaan joulukoristeet esiin ja koristellaan talo. Tottakai se olis tehty muutenkin, mutta arkiaamuna se vaan oli jännä juttu, mitä sitten odotettiin illalla tapahtuvaksi ihan koko sen päivän.

Mutta kirjoitinkin jo jonnekin aiemmin, että tää on varmaan sellainen kalenteriperinne, että siihen täytyy pienestä pitäen kasvaa. On vanhemmille paljon työläämpi juttu kuin ostaa suklaakalenteri ja itsekin olisin tästä jo monta monituista kertaa luopunut, ellei se olisi lapsille niin tärkeä osa joulua. Meillä siis noi tekemiseen liittyvät lappuset on aina sellaisia tietynlaisia, vanhannäköiselle paperille tekstattuja arvoituksia, jotka on sidottu rullalle ja jokainen kolmesta lapsesta saa yksittäisen vihjeen jotka yhdessä viittaavat siihen tekemiseen. Viimeinen 24. juttu on aarrejahti, jossa ympäri taloa on piilotettu vihjeitä, joita seurataan ja viimeisen vihjeen päässä ovat ekat joululahjat.

Mulla oli lapsena yleensä aina suklaakalenteri tai sellainen tavarakalenteri, josta siihen aikaan tuli aivan järkyttävää kräässä, jotain keltaisia muovihahmoja.En muista noista yhtäkään kalenteria, ei ole jäänyt mieleen muuta kuin yleisesti ne keltaiset muovihahmot, olisko ollut joku Disney -teema siinä. Yhtenä vuotena mummini oli askarrellut meille sellaisen kalenterin, jossa oli joulupaperilla päällystettyjä tulitikkurasioita 24 kpl ja sieltä sai jotain pientä, varmaan aika usein suklaata. Toi on ainoa kalenteri, joka on jäänyt mieleen lapsuudesta. 

Meillä ei ole noita puuhakalentereita koskaan ollut, mutta ymmärrän idean. Jos lapset pienestä pitäen tottuvat siihen, että se kuusen haku tai piparin leivonta on jonain päivänä kalenterissa, he odottavat sitä kovasti. Vaikka se tehtäisiin muutenkin, niin se on jännitys, minä päivänä se kalenterista tulee. Eikä lapsen muisti ole pitkä, eivät he muista, että kuusi haetaan joka vuosi 22. päivä aatonaattona, kuin vasta sitten isompana. Ehkä olen tarpeeksi vanha, että osaan asettua lapsen tasolle ja ymmärrän sen jännityksen. Lapset osaavat iloita hyvinkin arkisista asioista, jos se naamioidaan kivaksi tekemiseksi. Jopa siitä siivouksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole noita puuhakalentereita koskaan ollut, mutta ymmärrän idean. Jos lapset pienestä pitäen tottuvat siihen, että se kuusen haku tai piparin leivonta on jonain päivänä kalenterissa, he odottavat sitä kovasti. Vaikka se tehtäisiin muutenkin, niin se on jännitys, minä päivänä se kalenterista tulee. Eikä lapsen muisti ole pitkä, eivät he muista, että kuusi haetaan joka vuosi 22. päivä aatonaattona, kuin vasta sitten isompana. Ehkä olen tarpeeksi vanha, että osaan asettua lapsen tasolle ja ymmärrän sen jännityksen. Lapset osaavat iloita hyvinkin arkisista asioista, jos se naamioidaan kivaksi tekemiseksi. Jopa siitä siivouksesta. 

Nämä perheen puuhakalenterit varmaan sopivatkin hyvin joillekin 3-6-vuotiaille, mutta en usko että 8-10-vuotias enää hirveästi ilahtuu "Tänään juodaan kaakaota"-lappusesta tai ulkoilupäivästä. Sen ikäiset ovat jo vierottuneet siitä vanhempien symbioosista sen verran että ovat muodostaneet oman elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalan kalliita on nuo tonttupussukat. Leffalippuja ja laskettelupäiviä?! Meillä teini ostaa itse leffalippunsa ja laskettelupäivä saattaa olla yksi joululahjoista (ja joskus muuten vaan mennään). Ja vaikkei vedä sitä pussukkaa tähän pisteeseen niin ei tarvi montaa legopalaa tai suklaapatukkaa ostaa niin sillä hinnalla olisi saanut jo useamman vuoden suklaajoulukalenterit.

Tuntuu vain niin omituiselta että taistellaan (joo joo, ette kaikki mutta monet) kuluttamista vastaan olemalla ostamatta valmiskalentereja mutta sitten ostetaankin joululahjoja jo pitkin joulukuuta. Kuten joku muukin totesi, meilläkin lahjat tulee vasta aattona.

No mä en ainakaan taistele yhtään mitään vastaan. Ostaisin hyppien kirkuen sen pahvisen kalenterin.

ja teineillä kalenterin merkitys on tietenkin muutenkin muuttunut. Joo, kerran joulukuussa siellä voi olla leffalippu, mutta aika usein vaikka joku tikkari ja sitten näitä ns. aineettomia juttuja, kuten piparien leipomista.

Kuten sanottu, mulle tää ei ole minkäänlainen ideologinen juttu, en ikimaailmassa tekisi sitä, elleivät lapset kertakaikkiaan vielä teininäkin rakastaisi sitä. He myös ihan täysin ymmärtävät ja hyväksyvät, että joskus sieltä tulee jotain ihan pientä, joskus jotain isompaa, jonka siis varmaan saisivat muutenkin, esim. hissiliput lähimäkeen, joka on meillä parin kilsan päässä ja joskus jotain tekemistä tai ihan vaan joku muu yllätys.

En minä osaa tätä selittää, kuten ei kai kukaan muukaan DIY -kalentereja ylläpitävä, että ne voi olla ihan arkisiakin juttuja, joita tehdään muutenkin, mutta silti lapset niistä ilahtuu, kun ne on kääräisty sinne tonttupussiin. Ihan samalla lailla kuin se suklaapala on kova juttu siitä kalenterista, mutta muuten saatuna puolalainen pahanmakuinen suklaa jäisi syömättä.

Mulla ei ainakaan ole yhtään mitään suklaakalentereita tai muitakaan kalentereita vastaan. Meillä nyt on tämä muodostunut tavaksi ja sillä mennään. Kun omat lapset tästä aikuistuvat, sanon heille, että älkää tähän lähtekö jos haluatte päästä helpolla. Ostakaa se suklaakalenteri.