Oikeastiko lapsenne ovat iloisia joulukalenterista, josta tulee lappuja tyyliin "tänään juodaan kaakaota"?

Toljanteria tässä tulee ikävä, voi kehvatsu.

Yksinäinen mopomies kirjoitti:

Ei kai niitä joulukalenterin luukkuja nyt vielä marraskuulla auota?!

Mun (partiolaisten)adventtikalenteri alkoi Tästä päivästä.

Siis miljoona kertaa helpommalla pääsee, kun ostaa valmiin suklaakalenterin tai legokalenterin. Eikä noi tonttupussit edes tule mitenkään halvaksi vaan aivan helvetin kalliiksi oikeasti, vaikka puolet olis noita tehdään sitä ja tätä -juttuja.

Meillä tähän ei ainakaan liity yhtään minkäänlaista ideologiaa karkittomuudesta tai muusta. Anoppi teki lapsukaiselle ekaksi jouluksi tuon tonttupussin ja ajateltiin että hei, onpa kiva idea, toihan on hyvä ja helppo juttu (joo, silloin ehkä oli jotain sädekehää, että meidän lapsihan ei karkkia syö ennen kuin täyttää tyyliin kolme vuotta mutta se karisi nopsaan). No, kun siihen lähti, ei enää eroon päässyt. Pusseja tuli lisää kun lapsiluku kasvoi ja se on oikeasti ihan hemmetinmoinen riesa, mutta lapset rakastavat. Vaikka kuopus on legohullu, ei ole ikinä sanallakaan vihjaissut haluavans noita legokalentereita, koska tonttupussi on niin paljon kovempi juttu. Ja sieltä saa välillä legojakin, niitä parin euron hahmopusseja, pienempänä sai isoja legoja osissa.

Pikkupoikien isille ja äideille tämä vinkiksi tonttupussiin: Osta sellainen keskikokoinen legosysteemi ja jaa palikat pusseihin ohjekirjan sivujen mukaan. Sitten laitat tonttupussiin aina kunakin päivänä yhden sivun palikat ja ohjeen (pienet ei tajua vaikka laitat sen kaksipuoleisen sivun kahteen kertaan). Eli lego rakentuu päivä päivältä ja lapsella ei ole tiedossa millainen siitä tulee. Riittää helposti kymmeneksi päiväksi :)

Kyllä meidän muksut kalentereistaan karkkia haluaa. Meillä on iso kalenteri, jossa kankaiset pussukat ja sieltä aina jotain ns isompaa karkkia. Konvehteja, suklaapatukoita yms ja jokainen muksu avaa sitten vuorollaan, meillä kun on kuusu alle 18 -vuotiasta lasta ja he avaavat aina vuorollaan.

Lisäksi tottakai on jokaiselle oma suklaakalenteri, sellainen parin euron ja kyllä meidän muksut niistä onnellissii on. Muutenkin syövät karkkia kyllä, mutta kyllä se on joulunaikaan ihan eri asia ja eihän jokaselle nyt muutenkaan tuu koko ajan karkkia ostettua. Kyllä meidän muksut ilahtuu tosi paljon, jos saavat vaikka karkkipussin/suklaalevyn tosta vaan, vaikka ei se meillä oo kiellettyä ja hyvinkin yleistä.

Kyllä lapsella suklaakalenteri kuuluu olla ja piste! En käsitä, miten joku haluaa pilata lapsensa joulun jollain tylsällä kuvakalenterilla kyllä meidän muksut tontun kuvia näkee lehdistäkin...

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Kerroinkin meidän kalenterista ja siitä mistä meillä lapset ilahtuu. Meillä kyllä tehdään kaikkia noita joka tapauksessa ja montaa juttua pitkin vuotta, mutta lapset ovat joulun alla niin jännityksessä ja malttamattomia, että hyvin toimii yllätyksenä lupaus, että tänään on se "the päivä" kun VIHDOIN leivotaan pipareita, koristellaan pipareita, tehdään piparkakkutalo, laitetaan pikkujoulukuusi lastenhuoneeseen, saavat laittaa siihen tontun tuomat koristeet, tehdään jäälyhtyjä, tehdään joku "ei saa koskea lattiaan"-rata, paistetaan lettuja ja saavat tehdä taikinan, mennään katsomaan stockan jouluikkunaa jne. Ja kyllä, he ilahtuvat ja ovat aivan täpinöissään 30min peliajasta, muuten kun pelaavat ehkä kerran kuussa (kun eivät muista koko tabletin olemassaoloa).

Ehkä meillä on sitten vinoon kasvaneita lapsia kun ilahtuvat noista jutuista :D Ovat 6v., 4v. ja 2v. Minusta on paljon kivempi luvata jotain yhteistä puuhaa, josta tiedän että lapset varmasti ilahtuvat ja nauttivat. Siinä riittää paljon pidemmäksi aikaa tekemistä, suklaan syövät alta minuutissa ja se siitä sitten. Eivät ole suklaakalentereista kovin innoissaan olleet, sukulaiset sellaiset viime vuonna meille rahtasivat. Tätä puuhakalenteria taas ryntäsivät aukaisemaan ja odottavat mitä tonttu on keksinyt tai tuonut. Itsellekin tulee joulumieli kun huomaa miten valtavan tärkeitä erilaiset jouluvalmistelut ja muut aikuisen kanssa tehtävät puuhat ovat lapsille.

Ja vaikka meillä askarrellaan/piirretään/muovaillaan normaalistikin monta kertaa viikossa, ovat silti näistä innoissaan kun tonttu on niitä luvannut ja odottavat malttamattomina milloin aloitetaan :). Ja mukana on sitten välillä ollut esim. uudet muivailumuotit kaikille tai hileliimaa, joskus vaikka joku joulukoristemalli. Että kyllä he niitä pieniä tontun jouluyllätyksiä myös saavat, jotain pientä syötävää tai tavaraakin välillä. Mutta ei aina. Minusta ei ole kiva, että koko joulukuun joka aamu lapset tottuisivat odottamaan jotain pikkuleluja yms. tai syömään suklaata.

Mutta kukin kai tyylillään ja erilaiset lapset ilahtuvat eri asioista.

3 lasta ja joka vuosi jokaisella oma suklaakalenteri + yhteinen vuoropäivinä avattava partiolaisten kuvakalenteri. Suklaat on joskus jääneet syömättä, kuvakalenterin "mitä siellä on" kiinnostaa enemmän.

Piparit paistetaan ja kaakaot juodaan joka tapauksessa eikä meillä ole sellaista ajatusta, että 23 päivänä joulukuusta jokainen lapsi saa pienen lahjan tyyliin legoukko, prinsessapikkarit, star war -sukat tms. Lahjat saa aattona.

Tästäpä sainkin hyvän idean. Teen itselleni tekemättömien töiden kalenterin, 24 lappua ja arvon sieltä itselleni joka päivä jonkun homman, mitkä aina odottavat huomista. Lauantailaput erikseen, silloin ehtii tehdä jonkun isommanki homman. 

Siihen tulee nämä ainakin:

- Korjaa irronneet lenksut käsipyyhkeistä

- siivoa tietokoneelta turhat tiedostot pois

- siivoa vaatekaapista turhat kierrätykseen (ehtii arkenakin, mulla ei niin valtava vaatevarasto ole)

- siivoa alakerran häkkivarasto (lauantain homma)

- putsaa auto sisäpuolelta (lauantain homma, ehkä)

Sitten jotain kivoja yllätyksiä itselle mukaan myös, aion antaa itselleni luvan hakea pizzan tai ostaa arvan joku päivä. 

Erinomainen ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Tästäpä sainkin hyvän idean. Teen itselleni tekemättömien töiden kalenterin, 24 lappua ja arvon sieltä itselleni joka päivä jonkun homman, mitkä aina odottavat huomista. Lauantailaput erikseen, silloin ehtii tehdä jonkun isommanki homman. 

Siihen tulee nämä ainakin:

- Korjaa irronneet lenksut käsipyyhkeistä

- siivoa tietokoneelta turhat tiedostot pois

- siivoa vaatekaapista turhat kierrätykseen (ehtii arkenakin, mulla ei niin valtava vaatevarasto ole)

- siivoa alakerran häkkivarasto (lauantain homma)

- putsaa auto sisäpuolelta (lauantain homma, ehkä)

Sitten jotain kivoja yllätyksiä itselle mukaan myös, aion antaa itselleni luvan hakea pizzan tai ostaa arvan joku päivä. 

Erinomainen ajatus. 

mä teen saman. Mut 22 tekemistä. 23 ja 24. Vaan nautiskelen

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Mun silmään pisti myös tämä.

Meillä oli lapsuudenkodissa aina suklaakalenteri, ja niiin on omilla lapsillanikin.

Meillä suklaat ja karkit on ihan arkipäivää, eivät ole koskaan saaneet karkkihyllyllä raivareita kun tietävät, että namin tai kaksi saa, jos pyytää. Eivätkä edes juurikaan pyydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tekemiskalenterit on kivoja.

Ja sille yhdelle...Meilläkin on ollut karkit esillä...ja kyllä syövät ihan liikaa karkkia ym. Niinkuin me vanhemmatkin.

Eli olette koko iljettäviä läskejä vai? Myös lapset? Lihava lapsi on todella vastenmielinen näky ja myös aikuinenkin. Sitten on turha itkeä diabeteksestä ja muista. Ottakaa käyttöön laihdutuskalenteri koko plösöperheellenne.

Miten ihminen voi olla noin uskomattoman ilkeä ja pahasuinen? Aivan käsittämättömän rumaa kielenkäyttöä aikuiselta ihmiseltä. Jos haluat nähdä vastenmielisen ihmisen, katso peiliin. Miten kehtaatkin olla noin törkeä. 

Olen kyllä samaa mieltä tämän läskimielipiteen kirjoittajan kanssa. Sitten ei voi mitään voi mitään jos ylilihavuus johtuu sairaudesta, mutta usein oma mässäily siihen johtaa. Puhkuva läskikasa on ilkeä näky. Ihan itsellekin tulee huono olo. On hirveää katsoa läskejä lapseja. Heitä tulee sääli. Vanhempia ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Mun silmään pisti myös tämä.

Meillä oli lapsuudenkodissa aina suklaakalenteri, ja niiin on omilla lapsillanikin.

Meillä suklaat ja karkit on ihan arkipäivää, eivät ole koskaan saaneet karkkihyllyllä raivareita kun tietävät, että namin tai kaksi saa, jos pyytää. Eivätkä edes juurikaan pyydä.

Ja moni jo vastasikin tähän, kun luet ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tekemiskalenterit on kivoja.

Ja sille yhdelle...Meilläkin on ollut karkit esillä...ja kyllä syövät ihan liikaa karkkia ym. Niinkuin me vanhemmatkin.

Eli olette koko iljettäviä läskejä vai? Myös lapset? Lihava lapsi on todella vastenmielinen näky ja myös aikuinenkin. Sitten on turha itkeä diabeteksestä ja muista. Ottakaa käyttöön laihdutuskalenteri koko plösöperheellenne.

Miten ihminen voi olla noin uskomattoman ilkeä ja pahasuinen? Aivan käsittämättömän rumaa kielenkäyttöä aikuiselta ihmiseltä. Jos haluat nähdä vastenmielisen ihmisen, katso peiliin. Miten kehtaatkin olla noin törkeä. 

Olen kyllä samaa mieltä tämän läskimielipiteen kirjoittajan kanssa. Sitten ei voi mitään voi mitään jos ylilihavuus johtuu sairaudesta, mutta usein oma mässäily siihen johtaa. Puhkuva läskikasa on ilkeä näky. Ihan itsellekin tulee huono olo. On hirveää katsoa läskejä lapseja. Heitä tulee sääli. Vanhempia ei.

Sivistymättömyys harvoin poistuu, lihava voi laihtua kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Kerroinkin meidän kalenterista ja siitä mistä meillä lapset ilahtuu. Meillä kyllä tehdään kaikkia noita joka tapauksessa ja montaa juttua pitkin vuotta, mutta lapset ovat joulun alla niin jännityksessä ja malttamattomia, että hyvin toimii yllätyksenä lupaus, että tänään on se "the päivä" kun VIHDOIN leivotaan pipareita, koristellaan pipareita, tehdään piparkakkutalo, laitetaan pikkujoulukuusi lastenhuoneeseen, saavat laittaa siihen tontun tuomat koristeet, tehdään jäälyhtyjä, tehdään joku "ei saa koskea lattiaan"-rata, paistetaan lettuja ja saavat tehdä taikinan, mennään katsomaan stockan jouluikkunaa jne. Ja kyllä, he ilahtuvat ja ovat aivan täpinöissään 30min peliajasta, muuten kun pelaavat ehkä kerran kuussa (kun eivät muista koko tabletin olemassaoloa).

Ehkä meillä on sitten vinoon kasvaneita lapsia kun ilahtuvat noista jutuista :D Ovat 6v., 4v. ja 2v. Minusta on paljon kivempi luvata jotain yhteistä puuhaa, josta tiedän että lapset varmasti ilahtuvat ja nauttivat. Siinä riittää paljon pidemmäksi aikaa tekemistä, suklaan syövät alta minuutissa ja se siitä sitten. Eivät ole suklaakalentereista kovin innoissaan olleet, sukulaiset sellaiset viime vuonna meille rahtasivat. Tätä puuhakalenteria taas ryntäsivät aukaisemaan ja odottavat mitä tonttu on keksinyt tai tuonut. Itsellekin tulee joulumieli kun huomaa miten valtavan tärkeitä erilaiset jouluvalmistelut ja muut aikuisen kanssa tehtävät puuhat ovat lapsille.

Ja vaikka meillä askarrellaan/piirretään/muovaillaan normaalistikin monta kertaa viikossa, ovat silti näistä innoissaan kun tonttu on niitä luvannut ja odottavat malttamattomina milloin aloitetaan :). Ja mukana on sitten välillä ollut esim. uudet muivailumuotit kaikille tai hileliimaa, joskus vaikka joku joulukoristemalli. Että kyllä he niitä pieniä tontun jouluyllätyksiä myös saavat, jotain pientä syötävää tai tavaraakin välillä. Mutta ei aina. Minusta ei ole kiva, että koko joulukuun joka aamu lapset tottuisivat odottamaan jotain pikkuleluja yms. tai syömään suklaata.

Mutta kukin kai tyylillään ja erilaiset lapset ilahtuvat eri asioista.

Noi kuulostaa oikeasti todella kivoilta ja on toimineet meilläkin pienillä lapsilla.

Uskon, että tää tällainen kalenteri toimii lapsilla, jotka "kasvavat" siihen. Meillä ei muunlaista kalenteria ole koskaan ollut eikä mihinkään muuhun olisi sittemmin suostuttu. Tossa on valtava homma, mutta ihmettelijöiden ihmeeksi lapset aivan oikeasti rakastavat tuota kalenteria. Vaikka ne puuhat on todellakin ihan tavallisia juttuja. Minä oikaisen ja meillä sieltä kalenterista tulee joskus karkkiakin, joskus jotain tilpehööriä ja joskus hyötyjuttuja, kuten vaikka pinnejä, ponkkareita jne. Osa on sitten noita jouluun liittyviä puuhia.

Mutta jos tuollaista alkaa toteuttaa tyyliin 6-vuotiaana kun aina aikaisemmin saanut Lego-kalenterin tai suklaakalenterin, niin aivan varmasti on pettymys. Kuten meillä olisi ollut pettymys, jos yhtäkkiä löisi käteen suklaakalenterin tuon meidän kalenterin sijaan. Olen herra tietää monta kertaa vähän yrittänyt kaupassa, että jos valitsette tänä vuonna noista pahvikalentereista jotkut, mutta ei. Laskevat päiviä siihen, koska voi kaivaa sen pussikalenterin joulutavaroista ja mihin se tänä vuonna ripustetaan...

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Meillä lapset ryntää ilossa avaamaan suklaakalenteria. Ovat innoissaan siitä minihippusen pienestä suklaanokareesta. Yhdessäoleminen ja tekeminen ei ole meille spesiaalia, vaan arkista, jokapäiväistä touhua. Tuntuisi typerälle tehdä jostain majan rakentamisesta numeroa, kun sitä tehdään muutenkin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Muuten kuulostaa kivalta mutta xylitoli-pastilleja? Meillä syödään niitä ohjeen mukaan joka ruokailun jälkeen, ei oikein mene yllätyksestä.

Et kai sinä hupsu oleta, että kommentomasi kirjoittajan kalenterit ovat sinun lapsillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Kerroinkin meidän kalenterista ja siitä mistä meillä lapset ilahtuu. Meillä kyllä tehdään kaikkia noita joka tapauksessa ja montaa juttua pitkin vuotta, mutta lapset ovat joulun alla niin jännityksessä ja malttamattomia, että hyvin toimii yllätyksenä lupaus, että tänään on se "the päivä" kun VIHDOIN leivotaan pipareita, koristellaan pipareita, tehdään piparkakkutalo, laitetaan pikkujoulukuusi lastenhuoneeseen, saavat laittaa siihen tontun tuomat koristeet, tehdään jäälyhtyjä, tehdään joku "ei saa koskea lattiaan"-rata, paistetaan lettuja ja saavat tehdä taikinan, mennään katsomaan stockan jouluikkunaa jne. Ja kyllä, he ilahtuvat ja ovat aivan täpinöissään 30min peliajasta, muuten kun pelaavat ehkä kerran kuussa (kun eivät muista koko tabletin olemassaoloa).

Ehkä meillä on sitten vinoon kasvaneita lapsia kun ilahtuvat noista jutuista :D Ovat 6v., 4v. ja 2v. Minusta on paljon kivempi luvata jotain yhteistä puuhaa, josta tiedän että lapset varmasti ilahtuvat ja nauttivat. Siinä riittää paljon pidemmäksi aikaa tekemistä, suklaan syövät alta minuutissa ja se siitä sitten. Eivät ole suklaakalentereista kovin innoissaan olleet, sukulaiset sellaiset viime vuonna meille rahtasivat. Tätä puuhakalenteria taas ryntäsivät aukaisemaan ja odottavat mitä tonttu on keksinyt tai tuonut. Itsellekin tulee joulumieli kun huomaa miten valtavan tärkeitä erilaiset jouluvalmistelut ja muut aikuisen kanssa tehtävät puuhat ovat lapsille.

Ja vaikka meillä askarrellaan/piirretään/muovaillaan normaalistikin monta kertaa viikossa, ovat silti näistä innoissaan kun tonttu on niitä luvannut ja odottavat malttamattomina milloin aloitetaan :). Ja mukana on sitten välillä ollut esim. uudet muivailumuotit kaikille tai hileliimaa, joskus vaikka joku joulukoristemalli. Että kyllä he niitä pieniä tontun jouluyllätyksiä myös saavat, jotain pientä syötävää tai tavaraakin välillä. Mutta ei aina. Minusta ei ole kiva, että koko joulukuun joka aamu lapset tottuisivat odottamaan jotain pikkuleluja yms. tai syömään suklaata.

Mutta kukin kai tyylillään ja erilaiset lapset ilahtuvat eri asioista.

Mennään katsomaan stockan jouluikkunaa? Oikeasti? Onneks en oo sun lapsi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostetaan lapsille vaatteita muutenkin, mutta pienenä ihan oikeasti jotkut prinsessapikkarit tai pörrösukat olivat tosi mieleisiä juttuja tonttupussista. Ihan samalla lailla kuin vaikka tikkari, joita sieltä aina välillä myöskin löytyi. Tai "tänään lähdetään pulkkamäkeen" -lappu tai piparimuotit, että nyt leivotaan joulun ekat piparit.

Teineille uppoaa vaikka kosteusvoide. Vaikka sitä saa muutenkin. Tai leffalippu. Vaikka leffassa käyvät ympäri vuoden muutenkin.Tai laskettelulippu lauantaina. Rinteeseen mentäis varmaan muutenkin, mutta tonttupussista saatuna se on eri juttu.

T: se 15. vuotta tonttupussia pyörittävä

Kosteusvoide ja leffalippu on ihan eri asia kuin se, että kalenterista tulisi teinille lappu, että tänään siivotaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Meillä lapset ryntää ilossa avaamaan suklaakalenteria. Ovat innoissaan siitä minihippusen pienestä suklaanokareesta. Yhdessäoleminen ja tekeminen ei ole meille spesiaalia, vaan arkista, jokapäiväistä touhua. Tuntuisi typerälle tehdä jostain majan rakentamisesta numeroa, kun sitä tehdään muutenkin....

Sama meillä. Nää on kato näitä äitejä, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös nuo mennään pulkkamäkeen, peliaikaa 30 min, askarrellaan, tehdään maja yms. ole ihan perusjuttuja, joita lasten kanssa tehdään muutenkin. Mikä yllätys se on? Vai eikö teillä touhuta lasten kanssa muuten kuin joulukuussa?

Kerroinkin meidän kalenterista ja siitä mistä meillä lapset ilahtuu. Meillä kyllä tehdään kaikkia noita joka tapauksessa ja montaa juttua pitkin vuotta, mutta lapset ovat joulun alla niin jännityksessä ja malttamattomia, että hyvin toimii yllätyksenä lupaus, että tänään on se "the päivä" kun VIHDOIN leivotaan pipareita, koristellaan pipareita, tehdään piparkakkutalo, laitetaan pikkujoulukuusi lastenhuoneeseen, saavat laittaa siihen tontun tuomat koristeet, tehdään jäälyhtyjä, tehdään joku "ei saa koskea lattiaan"-rata, paistetaan lettuja ja saavat tehdä taikinan, mennään katsomaan stockan jouluikkunaa jne. Ja kyllä, he ilahtuvat ja ovat aivan täpinöissään 30min peliajasta, muuten kun pelaavat ehkä kerran kuussa (kun eivät muista koko tabletin olemassaoloa).

Ehkä meillä on sitten vinoon kasvaneita lapsia kun ilahtuvat noista jutuista :D Ovat 6v., 4v. ja 2v. Minusta on paljon kivempi luvata jotain yhteistä puuhaa, josta tiedän että lapset varmasti ilahtuvat ja nauttivat. Siinä riittää paljon pidemmäksi aikaa tekemistä, suklaan syövät alta minuutissa ja se siitä sitten. Eivät ole suklaakalentereista kovin innoissaan olleet, sukulaiset sellaiset viime vuonna meille rahtasivat. Tätä puuhakalenteria taas ryntäsivät aukaisemaan ja odottavat mitä tonttu on keksinyt tai tuonut. Itsellekin tulee joulumieli kun huomaa miten valtavan tärkeitä erilaiset jouluvalmistelut ja muut aikuisen kanssa tehtävät puuhat ovat lapsille.

Ja vaikka meillä askarrellaan/piirretään/muovaillaan normaalistikin monta kertaa viikossa, ovat silti näistä innoissaan kun tonttu on niitä luvannut ja odottavat malttamattomina milloin aloitetaan :). Ja mukana on sitten välillä ollut esim. uudet muivailumuotit kaikille tai hileliimaa, joskus vaikka joku joulukoristemalli. Että kyllä he niitä pieniä tontun jouluyllätyksiä myös saavat, jotain pientä syötävää tai tavaraakin välillä. Mutta ei aina. Minusta ei ole kiva, että koko joulukuun joka aamu lapset tottuisivat odottamaan jotain pikkuleluja yms. tai syömään suklaata.

Mutta kukin kai tyylillään ja erilaiset lapset ilahtuvat eri asioista.

Mennään katsomaan stockan jouluikkunaa? Oikeasti? Onneks en oo sun lapsi..

Musta se taas olisi oikein kivaa, vaikka olenkin aikuinen :) Lapsenakin yksi joulutraditioista oli mennä katsomaan Sokoksen jouluikkunaa. Meillä ei ole täällä pikkukaupungissa Stockaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset kyllä sata kertaa mieluummin ja innokkaammin ryntäävät avaamaan kalenteria, jossa on näitä yhteisin tekemisiä, pieniä juttuja yms.

 Tyyliin:

- leivotaan pipareita

- mennään pulkkamäkeen

- haetaan kuusi

- muovaillaan yhdessä

- askarrellaan

- laitetaan joulukoristeita

- peliaikaa 30min

- tehdään maja

Taikka sitten on tonttu tuonut jotain pientä... sen karkin, juurikin kaakaon, joulukoristeen, muutaman tarran, xylitoli-pastilleja, piparin....

Meillä lapset ryntää ilossa avaamaan suklaakalenteria. Ovat innoissaan siitä minihippusen pienestä suklaanokareesta. Yhdessäoleminen ja tekeminen ei ole meille spesiaalia, vaan arkista, jokapäiväistä touhua. Tuntuisi typerälle tehdä jostain majan rakentamisesta numeroa, kun sitä tehdään muutenkin....

Sama meillä. Nää on kato näitä äitejä, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin parempia.

No niinhän se nyt varmasti meni :D Miksei saa olla erilaisia mieltymyksiä? Pitäisikö kaikkien laittaa sama kalenteri, jotta äitien ei tulisi paha mieli.