Oletteko muut törmänneet ilmiöön, että jotkut nauttii vitkastelusta ja muiden ihmisten viivästyttämisestä?

Kaikki mun tuntemani ovat miehiä, kaiken ikäisiä.

En siis koe asiaa ongelmalliseksi sen enempää kuin muitakaan ihmisten ärsyttäviä piirteitä. Kunhan mielenkiinnosta kyselen onko muut huomanneet moista. Toki osaan rajani pitää ja halutessani katkaisen välit kokonaan. En kirjoittanut tätä saadakseni apua "ongelmaan" vaan kuullakseni mahdollisia muiden ajatuksia ja mielipiteitä vitkastelusta. Niitä tulikin ihan kivasti, kiitos. :)

Ap

Olen törmännyt tahalliseen vitkasteluun, mutta minusta se että kyse olisi iästä tai sukpuolesta ei pidä paikkaansa. Aloittajalle on vaan sattunut tällainen kokemus. Keski-ikäisten naisten haukkuminen taas on harhaan perustuva yleistys, pelko omasta vanhenemisedsta tai ratkomattomat ongelmat suhteessa äitiin.

Olen kuitenkin myös miettinyt mikä on syynä siihen vitkasteluun ja myöhästelyyn ja havainnut ainakin pari taustasyytä. 1) Huomionkipeys. Olen tärkeä kun muut odottavat minua. 2) Itsekkyys. Minun aikani on tärkeämpää kuin muiden ja minun asiani on hoidettava ensin (muiden sitten jos aikaa jää). 3) Vallankäyttö. Nautin siitä että muut tanssivat pillini mukaan. Jos vitkastelu ja myöhästely eivät riittävästi tuo vallan tunnetta, keksin kyllä muita keinoja.

Matkani varrelle näitä tapauksia on sattunut aina silloin tällöin. Ainoa toimiva keino on kaiken vastuun ja seurausten siirtäminen vitkastelijalle itsellleen. Tämän voi tehdä ihan ystävällisesti niinkuin täällä on todettu. En odota sinua enää, soita kun olet paikassa x. Tai: Odotin sinua, mutta ei kuulunut. Jätin teatterilippusi vahtimestarille tms. Pari ihmistä olen jättänyt pois tuttavapiiristä kokonaan kun ei tapaaminen oikein onnistu. Puheväleissä ollaan kuitenkin.

Tapailin aikoinani yhtä vitkastelevaa miestä, ja odottelin sitten esim. kotonani ruoan kanssa joskus tunninkin. Ihanaa, leijonat. Pelimiesoppaassa toki kerrotaan, että jos haluaa itselleen joskus ns. kunnon kyydit, sopii tapaamisen hyvin lämmiteltynä eikä mene lainkaan paikalle silloin, vaan vasta seuraavana päivänä. Toistettuna temppu kuitenkin kadottaa teränsä suht. pian. Joo, ei tavata enää.

Mulle tuota teki töissä eräs katkeroitunut ex-esimies. Kus oli noussut päähän ja vallanhimo piti jotenkin tyydyttää. Hän tosin ei tyytynyt pelkkään vitkasteluun vaan ohessa lyttäsi, heitti ilkeää piikkiä, pelotteli, yritti viedä elämäniloa... välillä sille päälle sattuessaan oli ihan kivakin mutta koskaan et tiennyt mistä tänään tuulee. Otin etäisyyttä, tavatessa olin itse aina asiallisen ystävällinen kuitenkin vaikka hän selvästi yritti saada mua suuttumaan. Meni kyllä jo oikeastaan kiusaamisen puolelle se. :(

No hän ei saanut musta irti mitä yritti ja löysi mua parempia uhreja tarkoituksiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisko kuulla sen esimerkin?

- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.

- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.

- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.

1. Ilmoitan että on tilanne päällä soitan takaisin. Sitten isken punaista luuria.

2:.Ilmoitan tuttavalle että auto starttaa oven edestä klo nn,  huolimatta siitä onko hän autossa vai ei. Toteutan tämän.

3. Sanon että minun on mentävä, kiitos seurasta ja menen.

Nämä toistetaan kunnes nämä tapaukset oppivat että ei vitkastella. Oppivathan joko olemaan ajoissa ja tekemään asiat ilman sinua.

Passiivis-aggressiivista käytöstä.

Kyllä se on pikemminkin häpeä kuin nautinto, kun viivästyttää muita.

Ehkä siksi minulla ei ole mitään havaintoa tuollaisesta ilmiöstä, kun en ole arkaillut tehdä selväksi, että viivyttelijä tekee väärin.

Todella kummallinen se ihminen olisi, joka minun palautteestani nauttisi. Voin vakuuttaa, että sellaisia ihmisiä ei ole ( enää hengissä), jotka useamman kerran nauttisivat siitä, että saavat minut raivostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisko kuulla sen esimerkin?

- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.

- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.

- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.

Mikä sinussa on vialla, kun et osaa:

- sanoa "sori mutta nyt ei oikeasti jouda, jutellaan myöhemmin, heippa" ja puhelin kiinni.

- odottaa max pari minuuttia ja lähteä yksin harrastukseen. Kuninkaalliset haetaan kotiovelta, ei ketään muita.

- sanoa "ok, mä kävelen edeltä, nähdään seuraavalla kerralla, heippa" ja lähteä kotiin.

Sanon nyt suoraan että olet ihan hirveä ovimatto, kun annat ihmisten kohdella itseäsi noin! Kannattaisi miettiä ihan sitä omaa vikaa eikä muiden, itseäsi vain pystyt muuttamaan. 

Helpommalla pääsee, kun sietää silloin tällöin sitä vitkuttelua. Jos ei siedä ja pitää puolensa, alkaa marttyyrimainen valitus miten hänet aina jyrätään, kukaan ei ymmärrä eikä kuuntele häntä, kukaan ei ota hänen tarpeita huomioon yms. En varmasti päivittäin moista kestäisi, muttei onneksi ole tarviskaan.

Marttyyrille käsky lopettaa kitnä ja kerrotaan mitä hankaluuksia vitkastelusta on tähän mennessä koitunut. Marttyyri joko  oppii olemaan valittamatta tai hakee uusia rajattomia kohteita. Minä en kuuntele edes valitusta jos vika on vitkastelijassa.

Kerropa nyt ihan tarkkaan, miksi sinä olet niin paljon huonompi ihminen kuin tuo vitkastelija,etkä toimi näin:

Vierailija kirjoitti:

- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.

- et vain YRITÄ lopettaa puhelua vaan sanot, että " en ehdi nyt puhua, soitan sitten takaisin" ?

- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.

- miksi et vaan jatka matkaa ja jälkeen päin ihmettele " luulin että olit muuttanut mieltäsi tai et pääsekään lähtemään".

- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.

-  miksi SINÄ et jatka matkaa yksinäsi, vai oletko sinä taluttajan tarpeessa?

Oletko koskaan ajatellut olevasi jollakin tavalla läheisriippuvainen, ja tuo ihminen käyttää sitä hyväksi? Ei ole muuten ollenkaan tavallista tuo.

Jep, meillä töissä yksi suulas 52-vuotias täti joka tekee lähes järjestään sen että kun työkaveri on jo takki päällä lähdössä pois hän ottaa puheeksi joitain työasioita jotka on pakko selvittää siinä ja nyt. Näyttää nauttivan.

Vallankäyttöähän se. Tunnistan kyllä tuon ihmistyypin. Ne ovat juurikin vanhempia ihmisiä, koska he tietävät, että nuoremmat on kasvatettu niin, ettei vanhemmille sovi sanoa vastaan.

Se on vaan pakko opetella. Ihan sama vaikka itkut tulisi, tai raivarit. Ihan sama vaikka tulisi mikä kiukkupuuska, jokaisella on oikeus vetää omat rajansa. Minä en kallisarvoista vapaa-aikaani laita roskikseen. Ystävyys, tai sukulaisuus ei tarkoita mitään pakollisia uhrautumisvelvoitteita.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään tuollaista. Ja epäilen, että kiltiksi kasvatetut keski-ikäiset/iäkkäät naiset nyt tuota harrastavat kaikkein vähiten.

Sen sijaan ehkä myöhästely kuuluu näiden nuorten "minä minä minä ja mun maailma" -naisten tapoihin, he kun kuvittelevat, että kännykät ja tavoitettavuus jotenkin aikaansaavat sen, että kunhan säädät ja "tiedotat" myöhästymisestäsi pitkin matkaa, sen odottajan aika ei yhtään käy pitkäksi...

Esimerkki yhdestä nyttemmin entisestä kaveristani. Tätä sattui oikeastaan joka saa..nan kerta, kun oltiin sovittu tapaamisesta tai yhteisestä menosta jonnekin.

Olen sovittuun aikaan tapaamispaikassa (tai hakemassa häntä kotoa). Kaveria ei kuulu. Laitan tekstarin, kun vartti on kulunut: "Missä olet, olen täällä kuten sovittiin". Sitten ehkä siitä vartin päästä häneltä tulee viesti, että "tulossa!". Jatkan odottelua. Vartin (siis jo kolmen vartin kuluttua siitä, kun kaverin OLISI pitänyt olla paikalla) soitan hänelle saadakseni tietää, onko hän oikeasti tulossa ja missä hitossa hän matkallaan on.... ja sitten alkaa iloinen selittely siitä, missä hän on ja miksi hän on myöhässä ("kun meikkasin ja meni ripsarit sivuun ja sitten piti korjata ja ja") Ja käy ilmi, että se saatanahan on vasta JUST lähtenyt kotoa, eikä suinkaan ollut tulossa jo jonkin aikaa.

Kun kyllästyn, ja sanon, että menen yksin edeltä, tulkoon perässä - koska kadulla on tylsä ja kylmä odottaa - niin hänhän ottaa asiakseen loukata, kun olisi NIIIN kiva mennä mieluummin sinne kahdestaan. Hänestä ei kuulemma ole mitään ongelmaa, koska "tiesithän sä, missä mä olen tulossa, oisit voinut vaikka tehdä jotakin siinä odotellessa" - JUU NIIN KAI, ja sekös olisi menoa jouduttanut, että hän olisi joutunut etsisekelmään minua jostakin puodista tai baarista?

Vi..u sanon minä. Lopulta  sanoin suoraan, että myöhästelynsä on minusta itsekästä. Ei tykännyt.

Onpa ärsyttävä!

Sinuna näpäyttäisin muutaman kerran takaisin. Sovi tapaaminen ja odota, että hän menee paikalle..ja odotuta häntä! Tee muutaman kerran, niin luulisi tajuavan!

Tai sitten tee niin, että lähdet paikalta jos ei ole tullut silloin kun on sovittu!

Toinen ääripää tästä on se, jolla on aina kiire. Muita ei voi odottaa, ei ole aikaa käydä vessassa tms. Oikeasti ei siis ole kiire minnekään, mutta on sillä sekunnilla lähdettävä, kun hänelle sopii!

Minä kyllä löysään välittömästi kaasujalkaa, jos joku autolla liikkeellä ollessani ajaa puskurissa kiinni. Olenko siis ap:n tarkoittama vitkastelija?  t. keski-ikäinen nainen

Ihmisten ajan taju on erilainen. Vanhoilla tai vanhemmilla ihmisillä asiat vain tapahtuvat hitaammin. Aivot prosessoivat asioita hitaammin, ja liikkeet ovat hitaampia. Ja vaikka itse tämän tiedänkin, niin kyllä se on joskus uuvuttavaa hoitotyössä, kun itsellä on tulenpalava kiire jatkuvasti hoitajana ja hoidettavilla ei ole mikään kiire enää mihinkään - ei oikein kohtaa maailmat aina.

Suvussa on eräs pariskunta josta kaikki tietää että oli mitkä tahansa häät tai hautajaiset niin nämä saapuvat sinne vähintään kymmenen minuuttia myöhässä ja suuren kilinän ja kolinan kera. Aina. Myöhästyvät varmaan omista hautajaisistaankin että saavat saapua sinne huomiota herättävästi.

Kertokaapa minulle, miksi alistutte tuollaisten vitkastelijoitten kiusattavaksi?

Ette tietenkään halua olla ilkeitä kun jätätte pois kyydistä - miksi sitten sallitte toisen olevan ilkeä ja nauttivan kiusaamisesta?

Ette halua suututtaa toista - miksi ette itse suutu siitä, kun joudutte odottamaan?

Tätä kysyy ämmä, jonka kyytiin tullaan juosten. Tai sitten ollaan tulematta, omapa on valintansa.

Eilen sanoin pariskunnalle että menkää eteenpäin kun jumittuivat pullatiskille.

Työmatkaliikenteessä huomaa tiettyjä autoja, jotka vetävät aina pitkää letkaa takanaan. Etsiytyvät aina paikkaan, jossa muut autoilijat eivät pääse ohittamaan heitä. Usein ajavat vasenta kaistaa alinopeudella niin, että oikeallakin on liikennettä eivätkä kiireisemmät pääse ohittamaan. Kun tulee paikka, missä oikea kaista vapautuu ja näyttää siltä, että joku lähtee ohittamaan oikealta, nämä hidastelijat rupeavat yhtäkkiä ajamaan ylinopeutta etteivät joutuis ohitetuksi.

Tämä käytös saattaa olla osassa tapauksia tahatonta, mutta osittain varmasti tahallista. Jotkut ihmiset ovat ilmeisesti niin katkeria kohtalostaan, että pahaaoloa on pakko purkaa tekemällä kiusaa muille.

Hidastelija-autojen kuskit ovat pääosin keski-ikäisen näköisiä naisia ja miehiä. Nuoria kuskeja ei hidastelijoissa yleensä ole.