Pitäisikö mielestänne ikääntyessä tyhjentää koti

Onhan noi hamstraajat melkoisia persoonia! Hyi olkoon.

Tässäkin on montaa ääripäätä:

Mun suvussa on vanhukset jotka odottaa täysin terveinä kuolemaa kotonansa ja petaa elämänsä sen mukaan: Kerran pari vuodessa siivotaan turhaa tavaraa menemää ja kodissa ei ole mitään vanhaa/turhaa.en usko kenenkään olevan sen tavaran perään mutta siinä samalla menee aina roskiin mm. valokuva-albumeita ja sillä perusteella että "nehän on jo kaikki kuollu, kuka niitä enää kattelee" ! :'D

Sit on myös vanhoja sukulaisia,jotka on ensin keski-iän tarmolla keränny kotiin ja mökille niin turhaa tavaraa kuin mahdollista. Ja tietenkin niin paljon kuin nurkat vetää ja loput pihalle ! Kotona menee tyyliin polkuja kun lattialle on pinottu aikakausilehtiä ja keittiön pöydälle on järjestetty juomalasit riviin (kaikki halki tai eriparia) koska astiakaappi on täynnä pestyjä jugurtti purkkeja.. mökillä vanhoja jääkaappeja kuistit täynnä ja keko polkupyörän raatoja yms "hauskoja pieniä koriste-esineitä"..ja mitään ei voi siivota. Tai ei ainakaan voinut, nykyisin ei terveys kestä joten meillehän tuon suoranaisen p*skan siivoaminen jää. Helpoimmalla pääsis kun polttais koko mökin tavaroineen

Pointti on se,että pidä ympärillä sen verran ja semmoista tavaraa kuin mieli tekee. Eikä sitä kuoleman kannalta voi aina ajatella asioita..tekee vain elämän ankeaksi. MUTTA mieti myös että tarviiko jotain vanhoja lehtiä yms roskia vai voisko ne kantaa pois. Ja joku esine mitä ei ole koskaan tarvittu: voisko sen heivata ja ostaa vaikka sitten jos oikeasti tulee tarvetta. Tai sitten vähän rikkinäiset tavarat: onko sinulla resursseja korjata niitä vai voisko suosiolla pistää kiertoon?

Joo, on se ihan fiksua. 

Arvo ja keräilykama, laittaa kohteen pohjaan tai johonkin kiinni lappu missä ilmenee tekijä tai valmistaja, vuosi ja mikä sen hetkinen arvo / käypä hinta ja missä näitä realisoidaan helpoiten, jotta ei vahingossa joudu roskiin tai spr:lle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niistä tavaroista, joitka kuolinpesälle ovat harmiksi, on kyllä haitallisia myös sun elämänlaadullesi. Olen valitettavasti joutunut tyhjentämään parikin kuolinpesää, omien isovanhempien ja ostettujen kiinteistöjen jäljiltä. Se mummon elämänlaatua parantava omaisuus on aina kelvannut jollekin lapsista - astiat, taulut kirjat, korut, kodinkoneet, vuodevaatteet ja jopa paremmat henkilökohtaiset vaatteet ja vintage. Tämä on sitä jokapäiväisen elämän tavaraa, jota mummo on käyttänyt ja jolle löytyy käyttäjä hänen kuolemansa jälkeenkin.

Se romu, mitä talo on kuitenkin puolillaan, ei ole sitä vainajaakaan lämmittänyt enää pariin vuosikymmeneen: rikkinäisiä vanhoja vaatteita, hiirensyömiä likaisia mattoja rullalle käärittyinä, useita autonperäkontillisia toissavuosikymmenellä hylättyjä melkein toimivia radiota, herätyskelloja, laskimia, kännyköitä ja muuta pienelektroniikkaa, kahvinkeitin joka ei pidä kahvia lämpimänä, syrjään nostettu vuotava jääkaappi jota kukaan ei ole jaksanut hoitaa jätepisteeseen, säkeittään jonkun pari vuosikymmentä sitten kuolleen kaukaisemman sukulaisen adressikortteja, pari tietosanakirjasarjaa jostain 1950-luvulta, loppuunkuluneita huonekaluja joita löytyy autotallista sen jälkeen kun kuvittelet, että kaikki huonekalut on jo ohjattu uusiin koteihin, lumilapioita joiden kahvat pyörivät varressa, ja pahvilaatikoittain sekalaisia sähköjohtoja jotka ovat joskus kuuluneet johonkin, sekä tietysti muutama rikkinäinen asbestilevy, kasa melkein kuivuneita maalipurkkeja ja puolityhjiä moottoriöljytölkkejä, peräkärryllinen tunnistamattomia erilaisten autojen osia ja muutama kanisterillinen jotain tuntematonta ainetta jota on pakko käsitellä ongelmajätteenä..

TÄmä tavara ei kelpaa kenellekään vaikka olisi mitkä avoimet ovat. Pahimmillaan se lisääntyy avoimien ovien aikana. Eikä kyse ole pelkästään kaatopaikkamaksusta ja autokuskin palkasta (vaikka sekajätelava maksaa kyllä muuten useampia satasia ja helposti lähemmäs tonnin kun ottaa huomioon jätelavan vuokran ja tyhjennyksen ongelmajätteethän on siitä kivoja, että niiden vieminen ongelmajätepisteisiin ei maksa mitään, jos itse vie). vaan siitä, että omakotitalon ja sen sivurakennusten tyhjentämiseen menee kahdelta aikuiselta noin kuukauden työpäivät.

Tietysti se on ihan oma valintasi. Mutta kyllä minä suosittelisin harkitsemaan, että onko kaikki se romu TODELLA sun mukavuudellesi välttämätöntä, tai eduksi.

Ymmärrän tuon. Mulla on vain noin 100 m2 asunto, joten ei ole muutenkaan mahdollista säilyttää täällä rikkinäisiä kodinkoneita. Autottomana ja ajokortittomana tilaan aina vanhalle laitteelle poisviennin uuden laitteen kotiinkuljetuksen ja asennuksen lisäksi. Myös pienelektroniikan suhteen vanha lähtee jo ennenkuin uusi tulee taloon. Silti mulla on aika paljon tavaraa, mutta niistä suurin osa on antiikkia tai muutoin tavaraa, joille löytyy keräilijöitä helpostikin. Muiden tavaroiden osalta joku alan yritys selviää asunnon tyhjentämisestä parissa päivässä. 

Mutta sitä ennen jonkun sukulaisen on pitänyt käydä läpi koko se tavaravuori, eikä ole olemassa "alan yritystä" joka ottaisi koko roskan hoitaakseen. Ja se mikä sulle on antiikkia, ei välttämättä ole sitä kenellekkään muulle. Anoppi oli vahvasti sitä mieltä, että "kyllä ne 50-luvun puusukset on keräilyharvinaisuus", joo ei ole, ovat ongelmajäte, kun niissä on se terva pohjissa. Eikä ole suurin osa Arabian astiastojakaan, vilkaisepa vaikka Toriin, kuinka monta Myrna ja Paratiisi- astiastoa siellä on myynnissä? Ja milloin ne on sinne ladattu ne ilmoitukset...

Miksi ihmeessä jonkun sukulaisen pitäisi käydä tavarani ensin läpi? On olemassa yrityksiä, joiden liiketoimintaa on asuntojen tyhjentäminen. Vai meinaatko, että vuokralaisten sukulaiset tai edes vuokranantajat itse tyhjentäisivät asunnot, joista vuokralainen on saanut häädön eikä itse ole pistänyt tikkua ristiin asunnon tyhjentämiseksi? Nämä yritykset tyhjentävät asunnon kuin asunnon muutamassa päivässä. 

Vähän eri asia, häädettävää ei kiinnosta omat tavarat. Sukulaisista joku yleensä kuitenkin haluaasäilyttää valokuvia, suvun papereita, kerätä korut yms arvo- ja muistotavara talteen, ja ne omat lapsuusmuistot jos ne vielä vanhemmilla on. 

Perukirjan tekeminenkin on helpompaa kun käy paperitä läpi ja  tietää mistä pankeista kysellä tilitietoja ja mitä tilauksia pitää lopettaa. Usein ne hautajaisiin kutsuttavat vieraatkin löytyy sieltä osoitemuistiosta, jos osoitemuistio jostain laatikon perältä löytyy.

Vanhuksen pitää siivota kotinsa kaikesta ennen kuolemaansa. Nukkua kovalla lattialla ilman patjaa, täkkiä ja tyynyä. Hävittää kaikki ja olla ilman sähköä sekä vettä säästäen kaikki rahansa perintöön. Syödä kuivaa näkkäriä ja juoda pelkkää vettä. Sitäkin hyvin säästeliäästi!

Kuolinpesän sisäänostajat yleensä ja aina kusettavat minkä kerkiävät. Maksavat könttäsumman kaikista tavaroista ja siinä sitten menee kaikki arvokas aivan huomaamatta. Tottakai jos oikein paljon rahaa on, niin voihan koko pesän vaikka lahjoittaa naapurin köyhälle. Ei tule pitkä noutomatka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niistä tavaroista, joitka kuolinpesälle ovat harmiksi, on kyllä haitallisia myös sun elämänlaadullesi. Olen valitettavasti joutunut tyhjentämään parikin kuolinpesää, omien isovanhempien ja ostettujen kiinteistöjen jäljiltä. Se mummon elämänlaatua parantava omaisuus on aina kelvannut jollekin lapsista - astiat, taulut kirjat, korut, kodinkoneet, vuodevaatteet ja jopa paremmat henkilökohtaiset vaatteet ja vintage. Tämä on sitä jokapäiväisen elämän tavaraa, jota mummo on käyttänyt ja jolle löytyy käyttäjä hänen kuolemansa jälkeenkin.

Se romu, mitä talo on kuitenkin puolillaan, ei ole sitä vainajaakaan lämmittänyt enää pariin vuosikymmeneen: rikkinäisiä vanhoja vaatteita, hiirensyömiä likaisia mattoja rullalle käärittyinä, useita autonperäkontillisia toissavuosikymmenellä hylättyjä melkein toimivia radiota, herätyskelloja, laskimia, kännyköitä ja muuta pienelektroniikkaa, kahvinkeitin joka ei pidä kahvia lämpimänä, syrjään nostettu vuotava jääkaappi jota kukaan ei ole jaksanut hoitaa jätepisteeseen, säkeittään jonkun pari vuosikymmentä sitten kuolleen kaukaisemman sukulaisen adressikortteja, pari tietosanakirjasarjaa jostain 1950-luvulta, loppuunkuluneita huonekaluja joita löytyy autotallista sen jälkeen kun kuvittelet, että kaikki huonekalut on jo ohjattu uusiin koteihin, lumilapioita joiden kahvat pyörivät varressa, ja pahvilaatikoittain sekalaisia sähköjohtoja jotka ovat joskus kuuluneet johonkin, sekä tietysti muutama rikkinäinen asbestilevy, kasa melkein kuivuneita maalipurkkeja ja puolityhjiä moottoriöljytölkkejä, peräkärryllinen tunnistamattomia erilaisten autojen osia ja muutama kanisterillinen jotain tuntematonta ainetta jota on pakko käsitellä ongelmajätteenä..

TÄmä tavara ei kelpaa kenellekään vaikka olisi mitkä avoimet ovat. Pahimmillaan se lisääntyy avoimien ovien aikana. Eikä kyse ole pelkästään kaatopaikkamaksusta ja autokuskin palkasta (vaikka sekajätelava maksaa kyllä muuten useampia satasia ja helposti lähemmäs tonnin kun ottaa huomioon jätelavan vuokran ja tyhjennyksen ongelmajätteethän on siitä kivoja, että niiden vieminen ongelmajätepisteisiin ei maksa mitään, jos itse vie). vaan siitä, että omakotitalon ja sen sivurakennusten tyhjentämiseen menee kahdelta aikuiselta noin kuukauden työpäivät.

Tietysti se on ihan oma valintasi. Mutta kyllä minä suosittelisin harkitsemaan, että onko kaikki se romu TODELLA sun mukavuudellesi välttämätöntä, tai eduksi.

Ymmärrän tuon. Mulla on vain noin 100 m2 asunto, joten ei ole muutenkaan mahdollista säilyttää täällä rikkinäisiä kodinkoneita. Autottomana ja ajokortittomana tilaan aina vanhalle laitteelle poisviennin uuden laitteen kotiinkuljetuksen ja asennuksen lisäksi. Myös pienelektroniikan suhteen vanha lähtee jo ennenkuin uusi tulee taloon. Silti mulla on aika paljon tavaraa, mutta niistä suurin osa on antiikkia tai muutoin tavaraa, joille löytyy keräilijöitä helpostikin. Muiden tavaroiden osalta joku alan yritys selviää asunnon tyhjentämisestä parissa päivässä. 

Mutta sitä ennen jonkun sukulaisen on pitänyt käydä läpi koko se tavaravuori, eikä ole olemassa "alan yritystä" joka ottaisi koko roskan hoitaakseen. Ja se mikä sulle on antiikkia, ei välttämättä ole sitä kenellekkään muulle. Anoppi oli vahvasti sitä mieltä, että "kyllä ne 50-luvun puusukset on keräilyharvinaisuus", joo ei ole, ovat ongelmajäte, kun niissä on se terva pohjissa. Eikä ole suurin osa Arabian astiastojakaan, vilkaisepa vaikka Toriin, kuinka monta Myrna ja Paratiisi- astiastoa siellä on myynnissä? Ja milloin ne on sinne ladattu ne ilmoitukset...

Miksi ihmeessä jonkun sukulaisen pitäisi käydä tavarani ensin läpi? On olemassa yrityksiä, joiden liiketoimintaa on asuntojen tyhjentäminen. Vai meinaatko, että vuokralaisten sukulaiset tai edes vuokranantajat itse tyhjentäisivät asunnot, joista vuokralainen on saanut häädön eikä itse ole pistänyt tikkua ristiin asunnon tyhjentämiseksi? Nämä yritykset tyhjentävät asunnon kuin asunnon muutamassa päivässä. 

Vähän eri asia, häädettävää ei kiinnosta omat tavarat. Sukulaisista joku yleensä kuitenkin haluaasäilyttää valokuvia, suvun papereita, kerätä korut yms arvo- ja muistotavara talteen, ja ne omat lapsuusmuistot jos ne vielä vanhemmilla on. 

Perukirjan tekeminenkin on helpompaa kun käy paperitä läpi ja  tietää mistä pankeista kysellä tilitietoja ja mitä tilauksia pitää lopettaa. Usein ne hautajaisiin kutsuttavat vieraatkin löytyy sieltä osoitemuistiosta, jos osoitemuistio jostain laatikon perältä löytyy.

Ei ne tavarat kiinnosta vainajaa yhtään sen enempää kuin häädettävääkään. Ymmärrän kuitenkin, että jos vanhojen valokuvien etsiminen talosta, ulkorakennuksista ja autotallista vie monta päivää, niin olisi perillisten kannalta hyvä, jos ne kuitenkin olisivat kohtuullisen helposti löydettävässä paikassa. Kuten sanoin, mulla ei ole ulkorakennuksia eikä autotallejakaan vaan lapseni tulevat löytämään haluamansa asiat aika helposti. Mitään takeita ei tosin ole, ettenkö muistisairaana alkaisi säilyttää kenkiäni astiakaapissa, astioitani saunassa, korujani pakastimessa jne. Perukirjaa varten mulla on lista pankkitileistäni, vakuutuksistani, sijoituksistani yms samassa paikassa pankin tallelokerossa kuin missä ovat asuntoni osakekirjat. Samassa tallelokerossa on myös tyttäreni asunnon osakekirjat eikä mun ole mielekästä säilyttää kotona yhtään ylimäräistä paperia. Perukirjaa varten kaikki tarvittava tieto on siis jo nyt yhdessä paikassa eikä niitä tarvitse alkaa asunnostani etsimään. 

Mitään ei kuule ole pakko elämässä tehdä, paitsi kuolla. Mutta omaa tavaramäärää kannattaa miettiä eläessään ensisijaisesti sen oman elämänlaadun kannalta. Kuolinpesän siivoajien ajattelu on toki huomaavaista.

Mummini on selvästi asiaa ajatellut. Toivon vain lähettämäni kirjeet takaisin ettei ne päädy vääriin käsiin. Vanhempieni tai muiden sukulaisten kuolinpesiin en aio koskea pitkällä tikullakaan, en ole innostunut "aarteen" metsästyksestä.

Itse haluan jättää lapselleni enimmäkseen rahallista perintöä helpottamaan elämää. Kuolinpesään jäänee pieni eli sopiva määrä oikeasti hyvää käyttötavaraa ja mahdollisesti arvoesineitä. Annan myös luvan heittää muistoesineeni pois mikäli ne eivät kosketa (minun muistojanihan ne on, hän jakaa niistä vain osan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niistä tavaroista, joitka kuolinpesälle ovat harmiksi, on kyllä haitallisia myös sun elämänlaadullesi. Olen valitettavasti joutunut tyhjentämään parikin kuolinpesää, omien isovanhempien ja ostettujen kiinteistöjen jäljiltä. Se mummon elämänlaatua parantava omaisuus on aina kelvannut jollekin lapsista - astiat, taulut kirjat, korut, kodinkoneet, vuodevaatteet ja jopa paremmat henkilökohtaiset vaatteet ja vintage. Tämä on sitä jokapäiväisen elämän tavaraa, jota mummo on käyttänyt ja jolle löytyy käyttäjä hänen kuolemansa jälkeenkin.

Se romu, mitä talo on kuitenkin puolillaan, ei ole sitä vainajaakaan lämmittänyt enää pariin vuosikymmeneen: rikkinäisiä vanhoja vaatteita, hiirensyömiä likaisia mattoja rullalle käärittyinä, useita autonperäkontillisia toissavuosikymmenellä hylättyjä melkein toimivia radiota, herätyskelloja, laskimia, kännyköitä ja muuta pienelektroniikkaa, kahvinkeitin joka ei pidä kahvia lämpimänä, syrjään nostettu vuotava jääkaappi jota kukaan ei ole jaksanut hoitaa jätepisteeseen, säkeittään jonkun pari vuosikymmentä sitten kuolleen kaukaisemman sukulaisen adressikortteja, pari tietosanakirjasarjaa jostain 1950-luvulta, loppuunkuluneita huonekaluja joita löytyy autotallista sen jälkeen kun kuvittelet, että kaikki huonekalut on jo ohjattu uusiin koteihin, lumilapioita joiden kahvat pyörivät varressa, ja pahvilaatikoittain sekalaisia sähköjohtoja jotka ovat joskus kuuluneet johonkin, sekä tietysti muutama rikkinäinen asbestilevy, kasa melkein kuivuneita maalipurkkeja ja puolityhjiä moottoriöljytölkkejä, peräkärryllinen tunnistamattomia erilaisten autojen osia ja muutama kanisterillinen jotain tuntematonta ainetta jota on pakko käsitellä ongelmajätteenä..

TÄmä tavara ei kelpaa kenellekään vaikka olisi mitkä avoimet ovat. Pahimmillaan se lisääntyy avoimien ovien aikana. Eikä kyse ole pelkästään kaatopaikkamaksusta ja autokuskin palkasta (vaikka sekajätelava maksaa kyllä muuten useampia satasia ja helposti lähemmäs tonnin kun ottaa huomioon jätelavan vuokran ja tyhjennyksen ongelmajätteethän on siitä kivoja, että niiden vieminen ongelmajätepisteisiin ei maksa mitään, jos itse vie). vaan siitä, että omakotitalon ja sen sivurakennusten tyhjentämiseen menee kahdelta aikuiselta noin kuukauden työpäivät.

Tietysti se on ihan oma valintasi. Mutta kyllä minä suosittelisin harkitsemaan, että onko kaikki se romu TODELLA sun mukavuudellesi välttämätöntä, tai eduksi.

Ymmärrän tuon. Mulla on vain noin 100 m2 asunto, joten ei ole muutenkaan mahdollista säilyttää täällä rikkinäisiä kodinkoneita. Autottomana ja ajokortittomana tilaan aina vanhalle laitteelle poisviennin uuden laitteen kotiinkuljetuksen ja asennuksen lisäksi. Myös pienelektroniikan suhteen vanha lähtee jo ennenkuin uusi tulee taloon. Silti mulla on aika paljon tavaraa, mutta niistä suurin osa on antiikkia tai muutoin tavaraa, joille löytyy keräilijöitä helpostikin. Muiden tavaroiden osalta joku alan yritys selviää asunnon tyhjentämisestä parissa päivässä. 

Mutta sitä ennen jonkun sukulaisen on pitänyt käydä läpi koko se tavaravuori, eikä ole olemassa "alan yritystä" joka ottaisi koko roskan hoitaakseen. Ja se mikä sulle on antiikkia, ei välttämättä ole sitä kenellekkään muulle. Anoppi oli vahvasti sitä mieltä, että "kyllä ne 50-luvun puusukset on keräilyharvinaisuus", joo ei ole, ovat ongelmajäte, kun niissä on se terva pohjissa. Eikä ole suurin osa Arabian astiastojakaan, vilkaisepa vaikka Toriin, kuinka monta Myrna ja Paratiisi- astiastoa siellä on myynnissä? Ja milloin ne on sinne ladattu ne ilmoitukset...

Miksi ihmeessä jonkun sukulaisen pitäisi käydä tavarani ensin läpi? On olemassa yrityksiä, joiden liiketoimintaa on asuntojen tyhjentäminen. Vai meinaatko, että vuokralaisten sukulaiset tai edes vuokranantajat itse tyhjentäisivät asunnot, joista vuokralainen on saanut häädön eikä itse ole pistänyt tikkua ristiin asunnon tyhjentämiseksi? Nämä yritykset tyhjentävät asunnon kuin asunnon muutamassa päivässä. 

Vähän eri asia, häädettävää ei kiinnosta omat tavarat. Sukulaisista joku yleensä kuitenkin haluaasäilyttää valokuvia, suvun papereita, kerätä korut yms arvo- ja muistotavara talteen, ja ne omat lapsuusmuistot jos ne vielä vanhemmilla on. 

Perukirjan tekeminenkin on helpompaa kun käy paperitä läpi ja  tietää mistä pankeista kysellä tilitietoja ja mitä tilauksia pitää lopettaa. Usein ne hautajaisiin kutsuttavat vieraatkin löytyy sieltä osoitemuistiosta, jos osoitemuistio jostain laatikon perältä löytyy.

Ei ne tavarat kiinnosta vainajaa yhtään sen enempää kuin häädettävääkään. Ymmärrän kuitenkin, että jos vanhojen valokuvien etsiminen talosta, ulkorakennuksista ja autotallista vie monta päivää, niin olisi perillisten kannalta hyvä, jos ne kuitenkin olisivat kohtuullisen helposti löydettävässä paikassa. Kuten sanoin, mulla ei ole ulkorakennuksia eikä autotallejakaan vaan lapseni tulevat löytämään haluamansa asiat aika helposti. Mitään takeita ei tosin ole, ettenkö muistisairaana alkaisi säilyttää kenkiäni astiakaapissa, astioitani saunassa, korujani pakastimessa jne. Perukirjaa varten mulla on lista pankkitileistäni, vakuutuksistani, sijoituksistani yms samassa paikassa pankin tallelokerossa kuin missä ovat asuntoni osakekirjat. Samassa tallelokerossa on myös tyttäreni asunnon osakekirjat eikä mun ole mielekästä säilyttää kotona yhtään ylimäräistä paperia. Perukirjaa varten kaikki tarvittava tieto on siis jo nyt yhdessä paikassa eikä niitä tarvitse alkaa asunnostani etsimään. 

Mietin asiaa vähän lisää ja tosiaan joissain suvuissahan on tapana säästää sukupolvelta toiselle vanhoja kirjeitä, kuolin- ja vihkitodistuksia jne. En edellisessä kommentissani ollut ajatellut tätä lainkaan. Itse en ole moista sälää koskaan halunnut kaappieni täytteeksi eikä sellaisia myöskään jää minun kuolemani jälkeen lapsilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän sisäänostajat yleensä ja aina kusettavat minkä kerkiävät. Maksavat könttäsumman kaikista tavaroista ja siinä sitten menee kaikki arvokas aivan huomaamatta. Tottakai jos oikein paljon rahaa on, niin voihan koko pesän vaikka lahjoittaa naapurin köyhälle. Ei tule pitkä noutomatka. 

Yritystoiminnan täytyy olla kannattavaa, muuten tulee konkurssi. Eivät ostajat kuolinpesistä selvää rahaa heti saa, työtä on paljon, eikä arvio aina onnistu, vaan tappiota tulee.

Ensin kannetaan kaikki pois, samalla ja/tai myöhemmin valikoidaan eteen päin myytävä erilleen: ne ovat joskus kauankin myynnissä, joten tarvitaan lämmintä myynti/varastotilaa ja työpanos myyntiin, markkinointiin, kirjanpitäjälle, autokulut jne.

Osa annetaan ilmaiseksi kierrätykseen, jos huolivat (tulee kuitenkin auto- ja työkulut), loput hävitetään, mikä on yritykselle maksullista toisin kuin kotitaloudelle, joten sekin pitää ottaa huomioon tarjouksessa.

Ennemminkin kusetusyritykseksi sanoisin sitä, että kun on jo sovittu poisvietävien hinta, asiakas (esim. joku kuolinpesän osakas) ottaakin parhaat päältä ja luulee, että kauppiaalle kelpaa vain romut ja niistä tulevat kustannukset!

Ihmiset on erilaisia. Itse rakastan kaikkea vanhaa. Mikä aarre olisi omistaa esim isovanhempieni sotakirjeenvaihto

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia. Itse rakastan kaikkea vanhaa. Mikä aarre olisi omistaa esim isovanhempieni sotakirjeenvaihto

Jos isovanhemmat ovat olleet sotakirjeenvaihtajina,niin heidän kommenttinsa sotarintaman tapahtumista olisi painettu jo  aikanaan  johonkin lehtiin.

Ihmisten kirjeenvaihto on tietysti arvokasta omaisille ja jälkipolville,ja jonain  sota-aikana tapahtunut kirjeenvaihto heidän välillään aivan erityisen mielenkiintoista,mutta sotakirjeenvaihtajat palvelivat kyllä lehdistöä,kuten nykyäänkin,vaikka lehdistön tilalla on nykyään koko media ja heitä on nykyisin tapana kutsua ulkomaanreporttereiksi...

Olen onnekseni joutunut tyhjentämään vain kahden vainajan asunnot. Ensimmäisen kohdalla aikaa meni viikko toisen kaksi. Arvoisat omaiset olivat muun muassa säilöneet joko mökille tai ullakolle erilaisten lehtien vuosikertoja  noin vuodesta 1965. Toisen jäämistöön kuului esimerkiksi kolme rikkinäistä pölynimuria, kaksi toimimatonta pakastinta ja toimiva pakastin pullollaan hirvenlihaa vuodelta 1993.

Hirveä ihminen kun olen niin pakotin äitini raivaamaan tyhjäksi varaston, johon hän oli jemmannut käytöstä poistettuja vaatteita 30 vuoden ajalta. Lämmittämätön säilytystila lemusi ainutlaatuiselta. Toki olin apuna, mutta aikamoista taistelua käytiin joistakin loimista.

Omat kamat ovat karisseet matkan varrella muuttojen myötä. Kohta muutetaan taas ja olen viime kesästä lukien siivonnut kaappeja ja vienyt tavaraa joko kaatopaikalle tai vaatekeräykseen.  Samaa hilloajan vikaa tuntuu olevan kuin em. henkilöissä joskin pienemmässä mittakaavassa.