Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö mielestänne ikääntyessä tyhjentää koti
25.11.2016 |
tavaroista sillä perusteella ettei lapsilla mene aikaa kuolinpesän raivaamiseen? En tule suostumaan. Kai sillä elämänlaadullakin on jotain merkitystä.
Kommentit (52)
Kyllä, jos on tapana ollut kerätä jukurttipurkkeja ja margariinirasioita tulevaa käyttöä varten ja säästää kaikki lehdet, jos joskus kaipaa lukemista. Kukaan ei kaipaa nukkaiseksi kuluneita villasukkia ja korjausta odottavia vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään tarvitse. On toki fiksua katsoa, ettei varastossa ole 40vuoden sanomalehdet ja 500kpl tyhjiä jugurttipurkkeja. :D Omista tavaroista ei tarvitse luopua mutta roskasta ja "kyllä tätä joku joskus tarvitsee"-tavaroista kyllä.
No kyllä sellaiset arvoesineet (taide, antiikki, korut, hopeat jne.) kannattaa panna lapsille eteenpäin. Ettei niistä tarvitse perintöveroja maksella pesää selvitettäessä. Tosin eipä tavallisista kodeista tuollaisia niin jää.
No ei tarvi. Sitä saa vaikka kupsahtaa tavarakasansa alle.
Äiti on alkanut nyt eläkkeellä siivoamaan varastoja, tajusi homman kun hänen 90-vuotias äitinsä kuoli. Että jos kaikki, mitä jälkipolville jää, on siivoamisen ja jätelavan tilaamisen vaiva, niin jotain pitää tehdä.
Olen osaan tyytyväinen - kaikki ne kirjavaliot joutaakin lähtemään. Ja iänkaiken säilötyt tekstiilit. Vuosikymmeniä sitten tilatut lehdet. Varastoon jääneet valaisimet.
Hän osaa myös erotella, että on asioita, jotka jäävät perinnöksi.
No mutta totta kai. Parasta olisi, jos hyvissä ajoin, sanotaan vaikka silloin kun täyttää neljäkymmentä, muuttaisi kaiken irtaimistonsa rahaksi ja antaisi ne perikunnalleen. Jonkun räsymaton voi jättää, minkä päällä voi nukkua ja johon voi kääriytyä yöksi, sähköäkin pitää tietysti säästää...
Ja ennen kuolemaa pitää sitten siivota asunnon kaikki pinnat, ettei perikunnan tarvitse hävetä, ja asunnosta saa enemmän rahaa.
Varjelkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisi ollut ihan kiva jos ne ihan romut olisi kuskannut itse pois, toki ne tavarat joita käyttää ja tarvitsee ja niitä muistojakin jossain määrin voi säilyttää.
Äitini oli ennen sairastumistaan tyhjentänyt 3 vanhemman sukulaisen kuolinpesää tuomalla astiat ja rojut (pl. isoimmat huonekalut ja vaatteet) omaan kotiinsa, kun sitä tilaa oli. Ja kun sitä tilaa oli ollut, oli omatkin ylijäämät vain siivottu pois näkyvistä 30v ajan.... Ihan kiva urakka, pari trokaria kävi katsomassa, ottivat vain jotain helposti myytävää, lopulle ei oiken ollut muuta vaihtoehtoa kuin kärrätä roskalavalle.
Kummallinen kysymys. Oletko sinä itse vaatinut vanhempiasi tyhjentämään kotiaan hyvissä ajoin vai vaativatko sinun lapsesi sitä sinulta?
Selvähän se, että vanhallakin ihmisellä on oikeus elää täyttä elämää viimeiseen elinpäiväänsä saakka niin hyvin kuin se vaan on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhana ei kannata pitää mitään arvokasta nimissään. Ainakaan omistusasuntoa. Toki käyttöoikeus on OK.
Kaikki maksut, mitä hoitokodissa määritellään, laitetaan omistusten mukaan.
Sehän olisi hyvä jos näin tapahtuisi. Sukulaisella on vaatteita 60-70-luvulta lähtien säästössä. Ehjiä ovat, joten ei niitä pois heittää jos tulee käyttöä. Jokainen tyhjentynyt hillopurkki pestään ja säästetään. Jokainen astia säästetään vaikka puolet olisi lohjennut irti. Lakanoita on pari kaapillista ja suoraan 70-luvulta. Reikäisiä ja kangas niin haperoa, että läpi näkee. Lastensa vaatteet säilötty, lapsetkin jo reilusti keski-ikäisiä eli parhaimmillaan on vauvan vaatetta 60-70-luvulta. Lehtiä vuodelta -80. Muoviastioita, pesukoneessa vääntyneitä ja ajan haalistamia löytyy kaapeittain. Vatkaimia, leluja, kaikkea säilötty. Oikeasti. Jopa laskettelusukset monoineen ja varmaan vähintään sen 30 vuotta vanhat. Jos käyttöä tulee niin pitää säästää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa niistä tavaroista, joitka kuolinpesälle ovat harmiksi, on kyllä haitallisia myös sun elämänlaadullesi. Olen valitettavasti joutunut tyhjentämään parikin kuolinpesää, omien isovanhempien ja ostettujen kiinteistöjen jäljiltä. Se mummon elämänlaatua parantava omaisuus on aina kelvannut jollekin lapsista - astiat, taulut kirjat, korut, kodinkoneet, vuodevaatteet ja jopa paremmat henkilökohtaiset vaatteet ja vintage. Tämä on sitä jokapäiväisen elämän tavaraa, jota mummo on käyttänyt ja jolle löytyy käyttäjä hänen kuolemansa jälkeenkin.
Se romu, mitä talo on kuitenkin puolillaan, ei ole sitä vainajaakaan lämmittänyt enää pariin vuosikymmeneen: rikkinäisiä vanhoja vaatteita, hiirensyömiä likaisia mattoja rullalle käärittyinä, useita autonperäkontillisia toissavuosikymmenellä hylättyjä melkein toimivia radiota, herätyskelloja, laskimia, kännyköitä ja muuta pienelektroniikkaa, kahvinkeitin joka ei pidä kahvia lämpimänä, syrjään nostettu vuotava jääkaappi jota kukaan ei ole jaksanut hoitaa jätepisteeseen, säkeittään jonkun pari vuosikymmentä sitten kuolleen kaukaisemman sukulaisen adressikortteja, pari tietosanakirjasarjaa jostain 1950-luvulta, loppuunkuluneita huonekaluja joita löytyy autotallista sen jälkeen kun kuvittelet, että kaikki huonekalut on jo ohjattu uusiin koteihin, lumilapioita joiden kahvat pyörivät varressa, ja pahvilaatikoittain sekalaisia sähköjohtoja jotka ovat joskus kuuluneet johonkin, sekä tietysti muutama rikkinäinen asbestilevy, kasa melkein kuivuneita maalipurkkeja ja puolityhjiä moottoriöljytölkkejä, peräkärryllinen tunnistamattomia erilaisten autojen osia ja muutama kanisterillinen jotain tuntematonta ainetta jota on pakko käsitellä ongelmajätteenä..
TÄmä tavara ei kelpaa kenellekään vaikka olisi mitkä avoimet ovat. Pahimmillaan se lisääntyy avoimien ovien aikana. Eikä kyse ole pelkästään kaatopaikkamaksusta ja autokuskin palkasta (vaikka sekajätelava maksaa kyllä muuten useampia satasia ja helposti lähemmäs tonnin kun ottaa huomioon jätelavan vuokran ja tyhjennyksen ongelmajätteethän on siitä kivoja, että niiden vieminen ongelmajätepisteisiin ei maksa mitään, jos itse vie). vaan siitä, että omakotitalon ja sen sivurakennusten tyhjentämiseen menee kahdelta aikuiselta noin kuukauden työpäivät.
Tietysti se on ihan oma valintasi. Mutta kyllä minä suosittelisin harkitsemaan, että onko kaikki se romu TODELLA sun mukavuudellesi välttämätöntä, tai eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhana ei kannata pitää mitään arvokasta nimissään. Ainakaan omistusasuntoa. Toki käyttöoikeus on OK.
Kaikki maksut, mitä hoitokodissa määritellään, laitetaan omistusten mukaan.
Ei niitä maksuja omaistusten mukaan määrätä, vaan tulojen. Eli voit kyllä omistaa asunnon, mutta et voi vuokrata sitä eteenpäin, jos joudut itse asumaan hoitokodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan huomaavaista ruopata ne alimmat sedimentit kaatikselle ennen kuolemaansa. Tätä elettä osaa arvostaa se, joka on joskus käyttänyt viikkoja kuolinpesän raivaamiseen juuri niistä reikäisistä ämpäreistä ja korvattomista kahvikupeista ja puolimädistä räsymatoista. Mutta tietenkään mikään pakko ei ole toisia ajatella kuollessaan ellei halua.
Voit rauhassa istua aarteidesti päällä, saat aaveeltä siihen täten virallisen luvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhana ei kannata pitää mitään arvokasta nimissään. Ainakaan omistusasuntoa. Toki käyttöoikeus on OK.
Kaikki maksut, mitä hoitokodissa määritellään, laitetaan omistusten mukaan.
Ei niitä maksuja omaistusten mukaan määrätä, vaan tulojen. Eli voit kyllä omistaa asunnon, mutta et voi vuokrata sitä eteenpäin, jos joudut itse asumaan hoitokodissa.
Tää kyllä vaihtelee eri hoitomuotojen ja järjestäjien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän viime vuoden aikana 5 kuolinpesä siivonneena: kyllä kannattaa. Eikä kyse ole mistään elämänlaadusta, vaan jos nyt ihan ne roskat heitätte huut helkkariin. Oma isoäitini, joka sitten sairastui alzheimeriin, oli karsinut kaikkea sontaa pois pitkin eläkevuosiaan ja sen kämpän tyhjennys oli oikeasti helppoa: vaatteet, astiat, kirjat, levyt, huonekalut, sähkölaitteet -> kierrätyskeskus tuli ja vei pois. Kaikki ole ehjää ja käyttökelpoista. Ja kaikki oli selkeästi omilla paikoillaan, ne oli helppo vaan pakata laatikoihin. Yhdessä kaapissa oli henkilökohtaiset paperit, sieltä heitin pois tarpeettomat ja keräsin kasaan perunkirjaa varten tarpeelliset. Sitten oli yksi kaapillinen valokuva-albumeita ja joulu yms kortteja. Albumit talteen ja kortit roskiin. Ja siinähän se sit oikeastaan oli, kolmen päivän homma multa ja systeriltä. Sitten taas äitini, joka viimeisinä vuosinaan aloitti hamstraamisen: voi v****u! Kun joka kaappi oli NIIN täynnä kaikkea, ja joka ikinen tavara oli käytävä erikseen läpi, kun ekaksi saattoi olla jätesäkillinen paskaa (= kertaalleen käytettyjä joululahjapapereita) ja sit eteen ponnahti vaikka käteistä rahaa. Ja 50 mariskoolia, 30kpl muovikauhoja ja ja ja... mitähän meillä meni: kolme viikkoa sen kanssa? Eli pliis, jos nyt ihan sen krääsän karsitte sieltä kaapeista, ei voi olla elämänlaatua heikentävää se, että itsekkin löytää mitä on etsimässä elämänsä viimeiset vuodet?
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi hyvä jos näin tapahtuisi. Sukulaisella on vaatteita 60-70-luvulta lähtien säästössä. Ehjiä ovat, joten ei niitä pois heittää jos tulee käyttöä. Jokainen tyhjentynyt hillopurkki pestään ja säästetään. Jokainen astia säästetään vaikka puolet olisi lohjennut irti. Lakanoita on pari kaapillista ja suoraan 70-luvulta. Reikäisiä ja kangas niin haperoa, että läpi näkee. Lastensa vaatteet säilötty, lapsetkin jo reilusti keski-ikäisiä eli parhaimmillaan on vauvan vaatetta 60-70-luvulta. Lehtiä vuodelta -80. Muoviastioita, pesukoneessa vääntyneitä ja ajan haalistamia löytyy kaapeittain. Vatkaimia, leluja, kaikkea säilötty. Oikeasti. Jopa laskettelusukset monoineen ja varmaan vähintään sen 30 vuotta vanhat. Jos käyttöä tulee niin pitää säästää..
Helkkari, ollaankohan me avioliiton kautta sukua? Kuullostaa ihan mun anopin kuolinpesältä. Oliko myös säilykkeitä, joiden päiväys oli 70-luvulla ja lääkkeitä, jotka oli saatu 80-luvulla? Mamma kuoli 2000-luvun alkupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa niistä tavaroista, joitka kuolinpesälle ovat harmiksi, on kyllä haitallisia myös sun elämänlaadullesi. Olen valitettavasti joutunut tyhjentämään parikin kuolinpesää, omien isovanhempien ja ostettujen kiinteistöjen jäljiltä. Se mummon elämänlaatua parantava omaisuus on aina kelvannut jollekin lapsista - astiat, taulut kirjat, korut, kodinkoneet, vuodevaatteet ja jopa paremmat henkilökohtaiset vaatteet ja vintage. Tämä on sitä jokapäiväisen elämän tavaraa, jota mummo on käyttänyt ja jolle löytyy käyttäjä hänen kuolemansa jälkeenkin.
Se romu, mitä talo on kuitenkin puolillaan, ei ole sitä vainajaakaan lämmittänyt enää pariin vuosikymmeneen: rikkinäisiä vanhoja vaatteita, hiirensyömiä likaisia mattoja rullalle käärittyinä, useita autonperäkontillisia toissavuosikymmenellä hylättyjä melkein toimivia radiota, herätyskelloja, laskimia, kännyköitä ja muuta pienelektroniikkaa, kahvinkeitin joka ei pidä kahvia lämpimänä, syrjään nostettu vuotava jääkaappi jota kukaan ei ole jaksanut hoitaa jätepisteeseen, säkeittään jonkun pari vuosikymmentä sitten kuolleen kaukaisemman sukulaisen adressikortteja, pari tietosanakirjasarjaa jostain 1950-luvulta, loppuunkuluneita huonekaluja joita löytyy autotallista sen jälkeen kun kuvittelet, että kaikki huonekalut on jo ohjattu uusiin koteihin, lumilapioita joiden kahvat pyörivät varressa, ja pahvilaatikoittain sekalaisia sähköjohtoja jotka ovat joskus kuuluneet johonkin, sekä tietysti muutama rikkinäinen asbestilevy, kasa melkein kuivuneita maalipurkkeja ja puolityhjiä moottoriöljytölkkejä, peräkärryllinen tunnistamattomia erilaisten autojen osia ja muutama kanisterillinen jotain tuntematonta ainetta jota on pakko käsitellä ongelmajätteenä..
TÄmä tavara ei kelpaa kenellekään vaikka olisi mitkä avoimet ovat. Pahimmillaan se lisääntyy avoimien ovien aikana. Eikä kyse ole pelkästään kaatopaikkamaksusta ja autokuskin palkasta (vaikka sekajätelava maksaa kyllä muuten useampia satasia ja helposti lähemmäs tonnin kun ottaa huomioon jätelavan vuokran ja tyhjennyksen ongelmajätteethän on siitä kivoja, että niiden vieminen ongelmajätepisteisiin ei maksa mitään, jos itse vie). vaan siitä, että omakotitalon ja sen sivurakennusten tyhjentämiseen menee kahdelta aikuiselta noin kuukauden työpäivät.
Tietysti se on ihan oma valintasi. Mutta kyllä minä suosittelisin harkitsemaan, että onko kaikki se romu TODELLA sun mukavuudellesi välttämätöntä, tai eduksi.
Ymmärrän tuon. Mulla on vain noin 100 m2 asunto, joten ei ole muutenkaan mahdollista säilyttää täällä rikkinäisiä kodinkoneita. Autottomana ja ajokortittomana tilaan aina vanhalle laitteelle poisviennin uuden laitteen kotiinkuljetuksen ja asennuksen lisäksi. Myös pienelektroniikan suhteen vanha lähtee jo ennenkuin uusi tulee taloon. Silti mulla on aika paljon tavaraa, mutta niistä suurin osa on antiikkia tai muutoin tavaraa, joille löytyy keräilijöitä helpostikin. Muiden tavaroiden osalta joku alan yritys selviää asunnon tyhjentämisestä parissa päivässä.
Äitini kuoli viime vuonna ja se kuolinpesän siivoaminen on vieläkin kesken - siis pelkästään äitini tavaroiden osalta. Sitä tavaraa on 200 m² talossa oli ihan järkyttävät röykkiöt. Tilannetta on nyt vaikeuttanut tietenkin isäni, joka kantaa roskalavalta 95% jätteestä takaisin. En vain jaksa enää yrittää, kun se sama roskiin heitetty 20 vuotta vanha naamarasvapurkki ja rikkinäinen pyyhe löytyykin viikkoa myöhemmin olohuoneen pöydältä....
Isä haluaa että talo raivataan, mutta ei nyt sit ilmeiseti kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa niistä tavaroista, joitka kuolinpesälle ovat harmiksi, on kyllä haitallisia myös sun elämänlaadullesi. Olen valitettavasti joutunut tyhjentämään parikin kuolinpesää, omien isovanhempien ja ostettujen kiinteistöjen jäljiltä. Se mummon elämänlaatua parantava omaisuus on aina kelvannut jollekin lapsista - astiat, taulut kirjat, korut, kodinkoneet, vuodevaatteet ja jopa paremmat henkilökohtaiset vaatteet ja vintage. Tämä on sitä jokapäiväisen elämän tavaraa, jota mummo on käyttänyt ja jolle löytyy käyttäjä hänen kuolemansa jälkeenkin.
Se romu, mitä talo on kuitenkin puolillaan, ei ole sitä vainajaakaan lämmittänyt enää pariin vuosikymmeneen: rikkinäisiä vanhoja vaatteita, hiirensyömiä likaisia mattoja rullalle käärittyinä, useita autonperäkontillisia toissavuosikymmenellä hylättyjä melkein toimivia radiota, herätyskelloja, laskimia, kännyköitä ja muuta pienelektroniikkaa, kahvinkeitin joka ei pidä kahvia lämpimänä, syrjään nostettu vuotava jääkaappi jota kukaan ei ole jaksanut hoitaa jätepisteeseen, säkeittään jonkun pari vuosikymmentä sitten kuolleen kaukaisemman sukulaisen adressikortteja, pari tietosanakirjasarjaa jostain 1950-luvulta, loppuunkuluneita huonekaluja joita löytyy autotallista sen jälkeen kun kuvittelet, että kaikki huonekalut on jo ohjattu uusiin koteihin, lumilapioita joiden kahvat pyörivät varressa, ja pahvilaatikoittain sekalaisia sähköjohtoja jotka ovat joskus kuuluneet johonkin, sekä tietysti muutama rikkinäinen asbestilevy, kasa melkein kuivuneita maalipurkkeja ja puolityhjiä moottoriöljytölkkejä, peräkärryllinen tunnistamattomia erilaisten autojen osia ja muutama kanisterillinen jotain tuntematonta ainetta jota on pakko käsitellä ongelmajätteenä..
TÄmä tavara ei kelpaa kenellekään vaikka olisi mitkä avoimet ovat. Pahimmillaan se lisääntyy avoimien ovien aikana. Eikä kyse ole pelkästään kaatopaikkamaksusta ja autokuskin palkasta (vaikka sekajätelava maksaa kyllä muuten useampia satasia ja helposti lähemmäs tonnin kun ottaa huomioon jätelavan vuokran ja tyhjennyksen ongelmajätteethän on siitä kivoja, että niiden vieminen ongelmajätepisteisiin ei maksa mitään, jos itse vie). vaan siitä, että omakotitalon ja sen sivurakennusten tyhjentämiseen menee kahdelta aikuiselta noin kuukauden työpäivät.
Tietysti se on ihan oma valintasi. Mutta kyllä minä suosittelisin harkitsemaan, että onko kaikki se romu TODELLA sun mukavuudellesi välttämätöntä, tai eduksi.
Ymmärrän tuon. Mulla on vain noin 100 m2 asunto, joten ei ole muutenkaan mahdollista säilyttää täällä rikkinäisiä kodinkoneita. Autottomana ja ajokortittomana tilaan aina vanhalle laitteelle poisviennin uuden laitteen kotiinkuljetuksen ja asennuksen lisäksi. Myös pienelektroniikan suhteen vanha lähtee jo ennenkuin uusi tulee taloon. Silti mulla on aika paljon tavaraa, mutta niistä suurin osa on antiikkia tai muutoin tavaraa, joille löytyy keräilijöitä helpostikin. Muiden tavaroiden osalta joku alan yritys selviää asunnon tyhjentämisestä parissa päivässä.
Mutta sitä ennen jonkun sukulaisen on pitänyt käydä läpi koko se tavaravuori, eikä ole olemassa "alan yritystä" joka ottaisi koko roskan hoitaakseen. Ja se mikä sulle on antiikkia, ei välttämättä ole sitä kenellekkään muulle. Anoppi oli vahvasti sitä mieltä, että "kyllä ne 50-luvun puusukset on keräilyharvinaisuus", joo ei ole, ovat ongelmajäte, kun niissä on se terva pohjissa. Eikä ole suurin osa Arabian astiastojakaan, vilkaisepa vaikka Toriin, kuinka monta Myrna ja Paratiisi- astiastoa siellä on myynnissä? Ja milloin ne on sinne ladattu ne ilmoitukset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi hyvä jos näin tapahtuisi. Sukulaisella on vaatteita 60-70-luvulta lähtien säästössä. Ehjiä ovat, joten ei niitä pois heittää jos tulee käyttöä. Jokainen tyhjentynyt hillopurkki pestään ja säästetään. Jokainen astia säästetään vaikka puolet olisi lohjennut irti. Lakanoita on pari kaapillista ja suoraan 70-luvulta. Reikäisiä ja kangas niin haperoa, että läpi näkee. Lastensa vaatteet säilötty, lapsetkin jo reilusti keski-ikäisiä eli parhaimmillaan on vauvan vaatetta 60-70-luvulta. Lehtiä vuodelta -80. Muoviastioita, pesukoneessa vääntyneitä ja ajan haalistamia löytyy kaapeittain. Vatkaimia, leluja, kaikkea säilötty. Oikeasti. Jopa laskettelusukset monoineen ja varmaan vähintään sen 30 vuotta vanhat. Jos käyttöä tulee niin pitää säästää..
Helkkari, ollaankohan me avioliiton kautta sukua? Kuullostaa ihan mun anopin kuolinpesältä. Oliko myös säilykkeitä, joiden päiväys oli 70-luvulla ja lääkkeitä, jotka oli saatu 80-luvulla? Mamma kuoli 2000-luvun alkupuolella.
Ehkäpä. Tai ainakin sielun sukulaisia koska minäkin käytän sanaa helkkari ja luulin olevani ainoa.. :)
No ei. Olen omille lapsilleni sanonut, että laittavat ajoissa ilmoituksen sosiaaliseen mediaan, että hautajaisteni aikana kotiini on avoimet ovet ja saa tulla vapaasti hakemaan minulta jääneitä tavaroita. Lapseni voivat loput tavarat kipata kaatopaikalle. Eiköhän multa sen verran rahaa jää, että voivat palkata tuohon kaatopaikalle kuskaamiseen jonkun eikä tarvitse itse tehdä.