Huolestuttaa 1v 3kk ikäisen kehitys..

Meillä nuorempi meni tarhaan 2v ikäisenä. Ei puhunut juuri mitään silloin, ymmärsi kyllä. Ja me ymmärrettiin toisiamme, joten ehkä sitä puhetta ei niin vaadittukaan.

Kolmen kuukauden kuluttua tarhan aloituksesta puhetta tulvi, pitkiä lauseita, filosofisia pohdintoja, lauluja, loruja...

Miten tässä puheen kehityksessä menee tuo kielellinen lahjakkuus? Kun usein esim. aikaisin liikkumaan lähteneet, rohkeat ja ketterät ovat jatkossakin taitavia liikkujia ja motorisesti lahjakkaita. Eli jos ei juuri puhua pukahda esim. 2v. niin onko kielellisesti jotenkin "jälkeenjäänyt" tai jopa yleisesti hidas hoksottimiltaan, liittyykö kielellisiin pulmiin, lukemisen vaikeuteen tms. myöhemmin? Vaikka kouluiässä? Vaatiiko tuo puhuminen ns. älyä vai mistä se siis kiikastaa?

Kyselen lähinnä uteliaisuuttani kun siskon lapsi on nyt kohta 2v. ja puhuu kyllä paljon, mutta lähinnä omaa kieltään ja niin ettei ulkopuolinen tajua juuri mitään, ihan pari sanaa sieltä täältä. Eli ei pitäisi olla suunkaan motoriikassa vikaa kun ääntä kyllä lähtee vaikka muille jakaa. Sisko on hyvin huolissaan ja onhan se vähän hassu tilanne kun serkkupoika, alle 1,5v., puhua pälpättää vieressä pitkiä lauseita ja ilman mitään äännevirheitä. Itselläni ei ole lapsia niin en tiedä näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuorempi meni tarhaan 2v ikäisenä. Ei puhunut juuri mitään silloin, ymmärsi kyllä. Ja me ymmärrettiin toisiamme, joten ehkä sitä puhetta ei niin vaadittukaan.

Kolmen kuukauden kuluttua tarhan aloituksesta puhetta tulvi, pitkiä lauseita, filosofisia pohdintoja, lauluja, loruja...

Tuntuu, että näitä tarinoita on paljon, missä päiväkodin aloitus on ollut avain puhumiseen. En millään pahalla nyt kysy, mutta mitä te kotona niiden lastenne kanssa sitten teet jos ei kotona puhetta opi? Mikä päiväkodin hälyssä ja mekkalassa on paremmin jos se auttaa puhetta tulemaan? Onko siellä pakko sanoa mitä haluaa kun ei mamma juokse perässä kysymässä, että tätäkö tahdot vai tätä?

Ymmärrättekö liian helposti mitä lapsi muminoillaan haluaa, eikö kotona lueta päivittäin, lorutella, lauleta, jutella riittävästi...? Ettekö näe riittävästi ikätovereita tai ylipäätään muita lapsia? Vai missä mättää? Jotain virikettä siellä päiväkodissa selvästi enemmän on kun kerran tehoaa niin monen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos 2v 1kk ei puhu kuin muutaman kymmenen (ehkä 20-30) oikein sanottua/melko oikein sanottua sanaa, joitakin sanan osia vähän sinne päin, ja muutaman kaksi sanaisen "lauseen"? Tuntuu, että muut saman ikäiset höpöttää kuin isot lapset kaikenlaista melkein ihan normaaliin tapaan.

Välillä huolettaa, olenko hidastanut puheenkehitystä jotenkin, jos en juttele tarpeeksi lapselle tai kun olemme aika paljon yleensä vain kaksistaan kotona. Mies tekee pitkää päivää töissä, asutaan kaukana sukulaisista vähän syrjäkylällä eikä vieraita käy kuin tosi harvoin/sellaisia tuttavia ei oikein ole, jotka kävisi meillä usein kylässä. Perhekahvilassa on koitettu käydä 1-2 kertaa viikossa. Kirjoista tykkäsi kovasti jo reilusti alle vuoden vanhasta, mutta oli pitkä kausi, ettei tykännyt kuunnella satuja lainkaan. Halusi vain näytellä ja kysellä mitä kuvissa on. Nyt on alkanut kantaa kirjoja enemmän luettavaksi, mutta selaa aina aika nopeasti kirjan läpi ja hakee seuraavan... Onko muilla tällaista?

Ei kaksi vuotiaat yleensä kauaa jaksa kirjaa kuunnella. Se millä puheen kehitystä voi tukea on oma puhuminen ja lapsen sanojen täydentäminen. Esim lapsi näyttää taivaalle ja sanoo kone, sinä vastaat; niin on lentokone. Lentokone lentää korkealla taivaalla ja pitää kovaa ääntää. Näetkö, siellä on myös valkoisia pilviä?

Myös lorut ja laulut ovat tärkeitä.

Tuota ollaan tehty ahkeraan, että ollaan aina koitettu tarttua noihin asioihin, joista kiinnostunut sanomalla mm. juuri noin, että joo, niin on, siellä lentää lentokone ja ehkä että ääni kuuluu, mutta sitä ei nyt vaan näy. Ei tosin ehkä noin laajasti olla selitetty kaikkia asioita. Tuota itse asiassa joku aika sit mietin, että oonkohan liian suppeasti selittänyt juttuja. Todennut vain liian lyhyesti jotain, että joo siellä on se ja se.

Lorut ja laulut on vähän siitä jänniä ollut aina, että ei oikein tunnu pitävän esim. oikeista perinteisistä lastenlauluista. Jotain omia höpö-loruja ja lauluja olen koittanut aina kehitellä ja niistä kyllä tuntuu tykkäävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos 2v 1kk ei puhu kuin muutaman kymmenen (ehkä 20-30) oikein sanottua/melko oikein sanottua sanaa, joitakin sanan osia vähän sinne päin, ja muutaman kaksi sanaisen "lauseen"? Tuntuu, että muut saman ikäiset höpöttää kuin isot lapset kaikenlaista melkein ihan normaaliin tapaan.

Välillä huolettaa, olenko hidastanut puheenkehitystä jotenkin, jos en juttele tarpeeksi lapselle tai kun olemme aika paljon yleensä vain kaksistaan kotona. Mies tekee pitkää päivää töissä, asutaan kaukana sukulaisista vähän syrjäkylällä eikä vieraita käy kuin tosi harvoin/sellaisia tuttavia ei oikein ole, jotka kävisi meillä usein kylässä. Perhekahvilassa on koitettu käydä 1-2 kertaa viikossa. Kirjoista tykkäsi kovasti jo reilusti alle vuoden vanhasta, mutta oli pitkä kausi, ettei tykännyt kuunnella satuja lainkaan. Halusi vain näytellä ja kysellä mitä kuvissa on. Nyt on alkanut kantaa kirjoja enemmän luettavaksi, mutta selaa aina aika nopeasti kirjan läpi ja hakee seuraavan... Onko muilla tällaista?

Kyllähän lapsesi on selkeästi kiinnostunut kielestä, kun osoittelee kuvia ja odottaa että sinä nimeät. Eihän noin pieni useimmiten mitään satuja jaksa kuunnella, ihan huttua etenkin ne pahvikirjojen "Reino menee pihalle. Siellä on kissa. Kissalla on pallo." -tekstit, kun isoilla kuvilla varustettu pahvikirja on ensisijaisesti tarkoitettu "Missä kissa? Siellä kissa, hyvä" ja "Pallo, pallo, pompom, pallo, niin on pallo" -hokemiseen.

Lapsen temperamentista riippuen se tarinoiden kuunteluinto saattaa tulla hyvinkin myöhään. Meillä yksi lapsi tykkäsi puolitoistavuotiaana kököttää sylissä ja kuunnella mitä tahansa lätinöitä, toinen taas oli niin hemmetin eläväinen lapsi, että vasta joskus 4-vuotiaana jaksoi oikeasti olla paikallaan ja kuunnella, mutta silloinkin piti olla riittävästi kuvia. Tuo eka lapsi on nyt isompana ihan himolukija, kun taas tuo pomppivampi kyllä tykkää tarinoista, mutta on enemmän kiinnostunut kuvien tuottamisesta kuin lueskelusta.

Niin ja jos olette paljon kotona kaksistaan, niin saatat olla niin tottunut lapsen sanattomiin viesteihin, että puhe jää käyttämättä. Esim. jos on ruoka-aika ja lapsi nostaa kädet ylös, niin tiedät että hän odottaa nostamista syöttötuoliin. Helposti vain nostaa lapsen syöttötuoliin sen kummemmin kommentoimatta, mutta puheen kehitystä voi edistää ottamalla tuohon mukaan puheen, vaikka  "ylös" tai "syömään" tai "nam nam" ja auttaa lasta yhdistämään jonkun sanan tuohon toimintoon.

Tämäkin on asia, jota olen miettinyt, että varmaan liian helposti luetaan lasta kuin kirjaa. Pienestäkin eleestä yleestä yleensä tietää, mitä toinen haluaa. On kyllä koitettu aina kysyä, että "haluatko syödä/syöttötuoliin ja onko nälkä?" tai "onko jano, haluatko vettä" ym., ettei olla vain nostettu ja annettu ruokaa/vettä ym. Olisiko syytä koittaa heittäytyä vähän "tyhmemmäksi" ja alkaa leikkimään, että "anteeksi, nyt en ymmärrä, mitä tarkoitat, kerropa äidille/isille"? Toisaalta joskus kun kokeiltu, se hämmentyy siitä kovasti ja tulee itku/suuttumus... En tiedä, onko sekään hyväksi?

Kyllä ne lapset puhumaan oppivat kun curling-mammat ei taukoamatta höösää perässä, että tätäkö sinä mussukka ottaisit vai tämänkö haluat. Jos lapsi sanoo öh, ei tarvitse aina ymmärtää, että nyt se haluaa pullan. Lapsi oppii päiväkodissa, koska siellä on pakko. Kun ei ole henkilökohtaista palvelijaa saatavilla.