Onko 38-vuotiaalla enää mahdollisuuksia löytää ihmissuhdetta?
Miten kääntäisin tämän onnettomuuden spiraalin ja löytäisin rakkauden elämääni? Olen eroamassa miehestäni ja hänen mukaan kukaan mies ei enää halua kaltaistani naista, sillä olen pahasti yli-ikäinen. Olen ihastunut yhteen henkilöön, mutta hän on itseäni reilusti vanhempi naimisissa oleva nainen. En jotenkin usko, että löydän enää ketään. Mitä mun pitää tehdä?
Mietin tässä, että voisin alkaa treenata kuntosalilla raivokkaasti, mennä plastiikkakirurgille sekä sivistää itseäni monipuolisesti, niin olisin potentiaalisempaa seuraa jollekin. Mutta ikääni en saa pienemmäksi. Jos se on siis miehille kynnyskysymys, niin minun täytynee olla yksin. Joku ulkomaalainen mieskin voisi sopia, mutta mitä kautta tapaisin heitä? Haluaisin tasaveroisen kumppanin. Myös nainen voisi sopia, mutta silloin toivoisin melko kokematonta henkilöä, sillä olen itsekin sellainen. Onko mitään mahdollisuuksia enää?
Kommentit (32)
Vielä ehdit löytää miehen / naisen
Eliittikumppani.fi
Match.com
Tinder
Baarit / yökerhot
Jne
Juu ei mitään mahiksia! Et varmasti tiedään ketään, joka olisi pariutunut sun ikäisenä, saatika yli 40-vuotiaana? No mä tiedän pari poikkeusta tuosta; mun ystävä löysi neljän lapsen yh:na ikäisensä, komean miehen, olivat himpun verran olle 40 v. Saivat vielä lapsenkin, menivät naimisiin ja ovat olleet nyt yhdessä n. 10 v. Viisikymppinen veljeni avioitui ikäisensä naisen kanssa pari vuotta sitten, molemmat toka kierroksella ja ihan normaaleja ihmisiä molemmat. Naapurissakin asustelee viisikymppinen pariskunta, jotka löysivät toisensa yli 40-vuotiaina. Että ehkä ihan pienet mahikset sullakin. Muuten kukaan noista naisista ei näytä siltä, että olisivat mitenkään erityisesti treenanneet tai varsinkaan käyneet plastiikkakirurgin pakeilla.
Olen myös 38-vuotias nainen ja on hyvä että olet eroamassa suhteesta jossa on ilmeisesti käytetty henkistä väkivaltaa alistamalla sinua vähättelemällä ulkonäköäsi ja naiseuttasi. Toivottavasti pääset nopeasti eroon tuollaisesta ukosta. Itse olen mielestäni mukavasti vanhentumassa, en kuntoile satunnaisia lenkkeilyjä enempää, ylipainoa ei ole (no ehkä yksi kilo jos tarkkoja ollaan ) meikkaan, hoidan hiuksiani ja siinä se, aina olen kelvannut ja ottajia on ollut enemmän kuin mitä itse kerinnyt ja aivan joka ikäluokasta. Rahaakaan ei minussa ole haviteltavana näin peruspalkollisena, kun kaikki menee mikä tulee. Lapset on tehtyinä ja nyt on aikaa vaikka seurata näitä vanhemisen merkkejä :) uusi ajanjakso elämässä, mikäpä siinä. Hiukan yli vuoden olen seurustellut itseäni 14v nuoremman miehen kanssa ja ihan vakavasti tässä edetään ja suunnitellaan elämäämme yhdessä eteenpäin. Avioelämä ja aika kuin lapset oli pieniä, oli sekin mukavaa aikaa jota voin ilolla muistella, mutta jokaisella vaiheella on oma ajanjaksonsa jotka voivat olla yhtä lailla rikkaita. Vanhana en itseäni näe todellakaan ja ihan ikäiseltäni tiedän näyttäväni, papereita ei ole kysytty vuosiin ;-) mutta ei se peilikuva pahakaan ole :D
Kaikki on ohi pian 40v on se raja.
Harakiri on paras vaihtoehto jo kunniankin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on mahdollisuuksia, jos työtön mies kelpaa sulle, mutta yleensä teillä on pakollinen vaatimus miehen työllisyydelle, tai ainakin velvoitatte että miehen on pakko hakea töitä.
Hmm. En ole koskaan ajatellut, että työ tai koulutus itsessään olisi mikään "itseisarvo" per se, mutta kyllähän sekin kertoo jotain ihmisen aktiivisuudesta ja mielenkiinnon kohteista. Minusta ihmiset ovat kokonaisuuksia ja työ on yksi pieni osa kokonaisuutta. Ja toisaalta: jos en kelpaa kenellekään, sitten on vain pakko olla yksin ja keksiä muuta täytettä ja iloa elämääni ihmissuhteen sijaan. :]
Ei se kovin pieni osa tunnu olevan, kun se vaikuttaa olevan pakollinen velvoite, jota ilman ei mitään parisuhdetta synny. Et varmaan ole miettinyt asiaa, kun pidät itsestäänselvyytenä että kaikki käyvät töissä, tai pyrkivät töihin, näin se oli minunkin kohdalla joskus, mutta ei ole enää nykyään.
Ensin oli ihan 1/5 aloitus, mutta tämähän rullaa mukavasti niin annetaan 3/5.
Uusia parisuhteita syntyy kaiken ikäisille. Naapurin leskirouva tapasi eläkeläisten kerhossa uuden miehen yli 70-vuotiaana ja tätini meni uusiin naimisiin viisikymppisenä. Vastaavia tarinoita olen kuullut kaikkialta tuttavapiiristäni. Normaalit ihmiset pariutuvat ikäistensä kanssa ja vain vähemmistö miehistä on näitä parikymppisten perään haikailijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok olet vasta eroamassa ja mietit jo seuraava miestä? Ei helv...
Taisi tämä sama poru olla jo aiemmin täällä mutta vastaan silti: Jos haikailet uutta miestä käsittelemättä vanhaa suhdetta et ole oppinut elämästä mitään ja tulet toistamaan kaikki virheesi. Kasva aikuiseksi!
Elämässä on muutakin kuin miehet ja parisuhde. Jos et osaa olla lainkaan yksin, hanki apua läheisriippuvuuteesi.
Olen ollut nuorena sinkku useamman vuoden ajan, kun olin aina ihastunut henkilöihin, joilta en saanut vastakaikua (esim. yliopiston opettajaan jne.). :( Olen tosiaan pohdiskellut näitä aiheita vuosikaudet jo nuorempana. Nyt haluaisin äkkiä pois tästä monivuotisesta kauhuavioliitostani. :/ t. Ap
Suosittelen että haet keskusteluapua tai terapiaa ja selvität kunnolla miksi ihastut saavuttamattomiin ihmisiin ja miksi valitsit juuri miehesi kumppaniksi. Se on luultavasti parasta mitä voit tehdä uuden parisuhteen eteen, plastiikkakirurgia ja salikortti mukaanluettuna.
Vastahan lehdissä oli uutinen tuoreesta avioparista, joka meni naimisiin kypsässä 92-vuoden iässä. Molemmat olivat siis 92v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok olet vasta eroamassa ja mietit jo seuraava miestä? Ei helv...
Taisi tämä sama poru olla jo aiemmin täällä mutta vastaan silti: Jos haikailet uutta miestä käsittelemättä vanhaa suhdetta et ole oppinut elämästä mitään ja tulet toistamaan kaikki virheesi. Kasva aikuiseksi!
Elämässä on muutakin kuin miehet ja parisuhde. Jos et osaa olla lainkaan yksin, hanki apua läheisriippuvuuteesi.
Olen ollut nuorena sinkku useamman vuoden ajan, kun olin aina ihastunut henkilöihin, joilta en saanut vastakaikua (esim. yliopiston opettajaan jne.). :( Olen tosiaan pohdiskellut näitä aiheita vuosikaudet jo nuorempana. Nyt haluaisin äkkiä pois tästä monivuotisesta kauhuavioliitostani. :/ t. Ap
Suosittelen että haet keskusteluapua tai terapiaa ja selvität kunnolla miksi ihastut saavuttamattomiin ihmisiin ja miksi valitsit juuri miehesi kumppaniksi. Se on luultavasti parasta mitä voit tehdä uuden parisuhteen eteen, plastiikkakirurgia ja salikortti mukaanluettuna.
Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Miksi ap haksahtaa vääriin ihmisiin? Löytyykö syy lapsuudesta?
Ärsyttää, kun käytetään sanaa "ihmissuhde" väärin. Se ei ole mikään synonyymi parisuhteelle, vaan sananmukaisesti kuvaa suhdetta kahden ihmisen välillä. Ihmissuhde voi olla vaikka naapurin mummon kanssa.
Täältä vauva.fi:stähän se löytyy. :)
Heitän kuitenkin vastakysymyksen: miksi ajattelet, että sinulla ei olisi 38-vuotiaana mahdollisuuksia ihmissuhteeseen?