Vieras nainen tuli haukkumaan kaupassa....

Olin viime viikonloppuna hyväntekeväisyysmyyjäisissä. Eräs pikkupoika voitti arpajaisissa tikkarin. Myyntikojulla oli keraaminen purkki, jossa oli eri värisiä tikkareita ja myyjä pyysi poikaa valitsemaan mieleisensä. Poika sanoi, ettei halua niistä yhtään mitään ja paiskasi koko purkin sisältöineen lattialle. Tikkarit levisivät ja purkki meni säpäleiksi. Pojan äiti sanoi lapselleen Noh noh ja lähti lapsen kanssa pois paikalta. Ei palannut takaisin siivoamaan tai maksamaan mitään. Oli varmaan kyseessä joko erityislapsi tai erityisäiti?

Olen itsekin syyllistynyt tähän ns. vieras nainen kommentoi negatiivisesti. Kävelin ja edessäni meni äiti työntäen rattaita. Lapsi kysyi äidiltä uudelleen ja uudelleen Äiti, mennäänkö me mummille bussilla? Lapsi muunteli äänensävyään, kiltistä vaativaksi, kysyi hiljempaa ja kovempaa, uudelleen ja uudelleen. Lopulta en enää kestänyt, kipitin äidin rinnalle ja pyysin että Anteeksi, voisitko vastata hänelle kun hän kysyy tuota koko ajan. 

Äiti poltti päreensä, alkoi huutaa minulle, että lapsella on adhd ja hän kyselee ja puhuu taukoamatta koko ajan. Pyysin tietysti anteeksi, mutta jatkoin kuitenkin, että voi kai hänelle silti vastata kun kerran asia kiinnostaa. Äiti suuttui lisää.

Mäkin kuulun näihin vieraisiin naisiin. Olin bussissa johon tuli äiti pikkutyttärensä kanssa. Tytär vaihtoi koko ajan istumapaikkaa ja käskytti äitiään myös istumaan milloin tuonne, milloin tähän. Äiti vaihtoi kuudesti paikkaa tyttärensä käskyjen mukaan, sitten yritti ilmoittaa että istuu nyt tässä, jospa tytärkin istuisi nyt siinä. Tytär vaihteli paikkaa ja painoi aina pysäkiltä lähdön jälkeen soittokelloa. Lopulta tyttö tuli istumaan siihen takaosan portaikolle, ja painoi säntillisesti pysähtymisnappia aina kun bussi lähti pysäkiltä. Kymmenennen soittokellon painamisen jälkeen sanoin mahdollisimman pehmeällä ja rauhallisella äänellä, että painiketta painetaan silloin kun halutaan jäädä bussista pois seuraavalla pysäkillä. Jos siis painat sitä kelloa vielä, jäätte varmaan sitten seuraavalla pysäkillä pois. Tyttö katsoi minua todella järkyttyneenä, meni istumaan äitinsä viereen ja istui siinä loppumatkan ajan soittokelloon kajoamatta. Ja mielestäni mä tein ihan oikein, en todellakaan häpeä edelleenkään yhtään.

Kerran oisin todella toivonut että vieras nainen (tai vaikka tuttu setä) olisi puuttunut asiaan. Olin joulukirkossa lasteni kanssa, lapsia oli muutenkin erittäin paljon paikalla. Siellä oli myös eräs erittäin söpö pikkutyttö, valkoisessa prinsessamekossa kantaen sylissää isoa valkoista pehmopupua. Tyttö käveli koko tilaisuuden ajan ympäri salia, kävi useampaan otteeseen seisomassa papin edessä, hiljaa tuijottaen pappia kun tämä puhui. Tytön vanhemmat, isovanhemmat ja isommat sisarukset katselivat prinsessaansa ihaillen. Tyttö ei siis juossut eikä metelöinyt, käveli rauhallisesti pysähtyen välillä ja seisoi siis papinkin edessä useita kertoja useita minuutteja.

Vanhemmat eivät ymmärtäneet tytön aiheuttavan mitään häiriötä, hymyilivät lapselle koko ajan. Samaan aikaan kymmenet muut vanhemmat käyttivät kaiken tarmonsa siihen, että saivat omat lapsensa pysymään aloillaan, kun kymmenet muutkin lapset olisivat halunneet päästä tutkimaan salia ja siellä olevia esineitä - kun kerran toikin saa.

En kanssa ymmärtänyt uutista. Ymmärrän vanhempia ja tiedän heidän saavan tuntemattomilta turhaa kuraa niskaansa bussissa itkevästä vauvasta tms. ilkeitä kommentteja täysin syyttä.

Mielestäni tuo juttu ei kuulu niihin. Tuskin vieraan naisen tarkotus oli loukata ketään vaan enemmänkin auttaa. Todennäköisesti nainen järkyttyi lapsen lyödessä äitiään ja tuki taustatueksi. Äiti olisi voinut sanoa naiselle nätisti, että tilanne hallinnassa, jolloin nainen olisi lähtenyt.

Olen nähnyt useita äitejä jotka eivät osaa kohdata lastaan. Eivät vastaa kysymyksiin mitä lapsi esittää. Ilmeisesti eivät sovellu äideiksi. Myös niitä äitejä/isiä on jotka antavat lapsensa tehdä mitä tahtoo yrittämättäkään ohjata lastaan.

Viimeinen tämänkaltainen kokemus on Yliopiston apteekista jossa olin asioimassa. Äiti, isä ja kaksi lasta joista toinen rattaissa, toinen leikki-ikäinen joka kuljeskeli itsekseen. Vanhemmat asioivat farmaseutin kanssa ja kumpikaan ei katsonut tämän vilkkaan lapsensa perään joka ehti painella lukuisia vuoronumeroita ja ottaa lappuja automaatista. Puutuin asiaan ja sanoin isälle joka seisoi siinä että lapsi painelee vuoronumerolappuja, mitä isä vastasi "mitä se haittaa". Äiti sitten pyysi lapsen tulemaan luokseen. Aika tampioita molemmat vanhemmista.

Olisi pitänyt toisen vahtia sitä isompaa lasta ja toinen olisi voinut asioida rataslapsen kanssa.

Kun oma vuoroni tuli niin sanoin farmaseutille (useita henkilöitä töissä) että on odotettavissa "tyhjiä" vuoroja. 

Individualistisen tasa-arvon uskontunnustuksen mukaan ei ole olemassa huonosti käyttäytyviä lapsia, on vain "erilaisia", "erityishuomiota vaativia", "temperamenttisia" ja ties mitä. Mutta kukaan ei ole toista huonompi missään, vain "erilainen" ja niin pitää ollakin ja tuota "erilaisuutta" pitää kaikin tavoin vaalia, kannustaa ja ymmärtää.

Ihminen on empiirisesti oppiva laumaeläin. On naivia kuvitella ettei lapsi tietäisi mitä tekee testatessaan valtansa rajoja.

Just näistä artikkeleista (vieras nainen tuli haukkumaan) johtuen en itse uskalla enää oikeastaan puuttua mihinkään. Välillä näen kaupassa tai bussissa, miten äiti on totaalisen pulassa läpsivän/lyövän/kiukuttelevan lapsensa kanssa. Useissa tilanteissa uskoisin lapsen hämmentyvän rauhalliseksi, jos aikuisena uskaltaisin todeta jotain rauhoittavaa, äitiä puoltavaa, vaikkapa eihän nyt kukaan omaa äitiään tahdo läpsiä tms. Mutta koska niin pelkään vanhempien mahdollista vahvaakin reaktiota sivulliseen asiaan puuttuvaan (loukkasitko minun lastani -tyyppeihin) kuljen sitten vain hiljaa ohi. Joskus saatan jopa katsahtaa tuomitsevasti, mikäli tilanne on tosi raadollisen oloinen - tätä kyllä häpeän itsekin jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt useita äitejä jotka eivät osaa kohdata lastaan. Eivät vastaa kysymyksiin mitä lapsi esittää. Ilmeisesti eivät sovellu äideiksi. Myös niitä äitejä/isiä on jotka antavat lapsensa tehdä mitä tahtoo yrittämättäkään ohjata lastaan.

Minä myös. Lapseni käy muskaria. Siellä ollaan ilman äitiä ja isää. Useimpien vanhemmat jättävät lapsensa sinne muskarin ajaksi, mutta kun minulla on pitkä kotimatka, jään odotustilaan istuskelemaan. Kuulen siihen kaiken, mitä muskarissa tapahtuu.

Koko syksyn kuuntelin, kun ryhmässä jotkut lapset kiljuivat, kävivät hakkaamassa pianoa ja rumpuja ja eivätkä meinanneet millään uskoa muskaritädin komentoja. Oma lapseni on rauhallinen ja ujonpuoleinen, mutta koska joukossa tyhmyys tiivistyy, varmistin muskaritädiltä, ettei ole minun lapseni asialla. Moneen kertaan juttelin asiasta lapseni kanssa, ettei sellaista saa tehdä.

Viimeisellä kerralla saivat sitten vanhemmat olla mukana ja ajattelin, että vihdoin tulee rauhallinen ja mukava muskari-ilta. Kaikkea muuta. Nuo pahimmat lapset (3 kpl, saman perheen lapsia) olivat aivat hävyttömiä. Juoksua, luisumista, pianon ja rumpujen hakkaamista, kiljumista, toisten selkään hyppimistä, niskalenkin ottamista jne. Vanhemmat höröttelivät vieressä eivätkä kertaakaan komentaneet jälkikasvuaan. Meinasin jo pariin otteeseen sanoa kakaroille jotain tosi vittumaista, mutta sain pidettyä suuni.

Sitten se isoin paskiainen kävi tönäisemässä kaikessa rauhassa seisovaa lastani yllättäen selkään ja kääntyi sitten minua päin sen näköisenä, että ai juu hups, ja minä katsoin häntä rävähtämättä niin jäätävän murhaavasti koko loppuajan ja vielä eteisessäkin pukiessa, että varmaan näki painajaisia sinä yönä. Ainakin lymyili sen loppuajan pää harteiden välissä ja välillä vilkuili minua pelokkaasti.

Saakeli.