Suomen tämän hetken lupaavin matemaatikko on nuori nainen. Miksei miehet enää loista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin joku fiksu hameväestä!

Muuten, se linkki ois kiva ylläri!

Vihdoin? Onhan noita ollut ennenkin naisia jotka on voittaneet kaikki kusihousut matikkakisoissa.

Se on vaan siinä että naisilla on muutakin tekemistä elämässä, kuin istua kuset ja paskat housussa koko elämä, siksi niitä naismatemaatikoita on vähemmän. 

Tämä on suurenmoinen osoitus suuremmoisesta naisneroudesta.

Näytä yksi älykäs mies joka ei ole betauros

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaisa Matomäki. Voi googlailla.

Voitti teininä matematiikkakilpailuja, valmistui maisteriksi 20-vuotiaana, väitteli 23-vuotiaana. Nyt kolmikymppisenä dosenttina palkittu sekä kansainvälisesti että kotimaassa.

On myös kahden pienen lapsen äiti...

Ja tämä kumoaa sen feministien vaaliman myytin, ettei naiset voi pärjätä koska pitää tehdä lapsia ja hoitaa kotia.

Nykyään voi.  Aiemmin ei tullut kuuloonkaan että kahden pikkulapsen äiti hääräisi tutkijana yliopistolla.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että huippumatemaatikoksi ei opiskella vaan synnytään. Geenitekijöillä on erittäin paljon merkitystä älykkyyttä ajatellen, kaikista lukutoukista ei tule Einsteineja tai Michelangeloja.

Juur näin, edellyttää lievää kehitysvammaa.

Miksi aloittaja leijuu yhden naisen saavutuksilla? Millainen matikkanero ap tai palstatussukat oikein onkaan?

(tätä vastausta palstatussukka käyttää aina , kun puhutaan miesten ylivertaisuudesta, asiassa kuin asiassa)

No mutta kun satavuottaönnöönnnööööööö. Moniko palstafeministi on satavuotias?

Naisilta ei onnistu edes yritysten perustaminen, vuonna 2016 Suomessa.

Siinä ei yksi matikkanero tunnu vielä missään.

Tämä menee taas kerran trollailuksi.

Minä ainakin haluaisin, että Suomessa olisi paljon naismatikkaneroja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja leijuu yhden naisen saavutuksilla? Millainen matikkanero ap tai palstatussukat oikein onkaan?

(tätä vastausta palstatussukka käyttää aina , kun puhutaan miesten ylivertaisuudesta, asiassa kuin asiassa)

Naisilla on lasikatto kun puhutaan matemaattisesta neroudesta.

Naisille oma ja matalampi kynnys, kun luokitellaan neroksi, tai neroiksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja leijuu yhden naisen saavutuksilla? Millainen matikkanero ap tai palstatussukat oikein onkaan?

(tätä vastausta palstatussukka käyttää aina , kun puhutaan miesten ylivertaisuudesta, asiassa kuin asiassa)

Naisilla on lasikatto kun puhutaan matemaattisesta neroudesta.

Naisille oma ja matalampi kynnys, kun luokitellaan neroksi, tai neroiksi!

Tai nerojen kerhoon naiskiintiö.

Vierailija kirjoitti:

Onko luovin myös?

Ilmeisesti oli sitä jo lukiolaisena.

"Tänä vuonna kilpailuun osallistui 163 lukiolaista. Voittajaksi valittiin Kaisa Matomäki, 18, joka kilpailutyössään selätti erään matematiikan ongelman: kuinka ratkaista pelkällä harpilla ja viivaimella toisen asteen yhtälö, jossa muuttujien kertoimet ovat kompleksilukuja.

Kaisa jakoi tehtävän pienemmiksi osaongelmiksi ja kokosi lopuksi kaiken yhteen laskutoimitukseksi, joka koostui yhdeksästätoista geometrisesta vaiheesta. Palkintolautakunta totesi perusteluissaan, että Kaisa on kehittänyt uuden ratkaisumenetelmän ja ajattelutavan, joka osoittaa poikkeuksellista luovuutta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aikamme alkaa olla ohi.

Se osa pojista (myöh. miehistä), joka jaksaa oikeasti panostaa koulunkäyntiin pärjätäkseen, on max. 30% ikäluokasta. Toiset 30% suorittaa jonkin tutkinnon ja hankkii ammatin rimaa hipoen. Lopuista tulee enemmän tai vähemmän alisuoriutujia, joko toivotonta prekariaattia, isin ja äidin luona asuvia hikikomoripoikia tai lähiöiden epävakaita sekakäyttäjä-jengiläisiä.

Tyttöjen joukossa se oikeasti panostavien osuus on paljon korkeampi, ja luovuttajien osuus paljon niukempi. Suurin osa niistä luovuttajanaisistakin hankkivat sentään kodin ja perheen, ja edes yrittävät elää jollakin tavoin normaalielämää.

Naisista ehkä 5% kuuluu siihen epäonnistuneimpaan ongelmaporukkaan, kun taas miesten osuus siitä seurakunnasta tulee olemaan ainakin nelinkertainen naisiin verrattuna.

Sääli tuottaa feministille pettymys mutta ne huippumatemaatikot eivät tule siitä jengistä jolla on vaikeuksia selvitä koulusta läpi. Pikemminkin nämä tyypillisesti suorittavat koulun hyvilla arvosanoilla näkemättä pätkääkään vaivaa asian eteen. Kyse on siis ensisijaisesti lahjakkuudesta eikä työteliäisyydestä.

Lahjakkuuden lisäksi tarvitaan toki työn tekemistä varsinkin jatko-opinnoissa mutta jos ei ole lahjakkuutta niin mikään määrä työtä ei tee huippumatemaatikoksi.

Tämähän on tietty vasemmistolaisen tasapäistyskasvatusteorian vastaista joten antaa alapeukkujen paukkua. Faktat ei muutu sadastakaan alapeukusta.

Ikävää tuottaa pettymys, mutta edelleen suuri osa "lahjakkuuksista" ja "lahjakkuudesta" selittyy ahkeruudella, työllä ja poikkeuksellisen hyvällä oppimiskyvyllä. Viimeksi mainittu ominaisuus on hankittavissa ja parannettavissa oleva. "Superlahjakas" on ennen kaikkea lahjakas oppija, eli pystyy painamaan asioita mieleensä luovalla tavalla.

Aivot ovat taikinaa. Määrätietoinen harjoittelu ja oppimaan opettelu muokkaa ja aktivoi niitä aivoalueita, joita halutaan harjoittaa. Jos harjoittelu alkaa tai aloitetaan varhain, niin tietenkin päästään entistä parempiin tuloksiin. Tämä pätee sekä ns. keskiverto-oppijoihin että "lahjakkuuksiin". Jos lyö laimin oppimistaitojen kehittämisen, ei mikään määrä esimerkiksi ulkoa opettelua riitä korvaamaan niitä.

Tahtoo sanoa, että "lahjakas" oppija läpäisee tietysti tavanomaisen kouluopetuksen helposti, koska heidän oppimiskykynsä on kehittynyt. Jatko-opinnoissa tuota kehitettyä ominaisuutta tarvitaan entistä enemmän. Hyvä oppija on kiinnostunut oppimaan oppimisesta, ja kokee taidoissaan edistymisen palkitsevana jo hyvin nuorena. Mielihyvä-palkitsemisjärjestelmä taas innostaa nuorta kehittämään taitojaan entistä enemmän. Tämä pätee mihin tahansa taitoon tai opeteltavissa olevaan inhimilliseen kykyyn.

Lopuksi: tytöt/naiset ovat olleet viime vuosikymmenten aikana huomattavasti poikia/miehiä innokkaampia kehittämään oppimistaitojaan. Tulokset ovat näköpiirissä. Tyttöjä kiinnostaa oppimistaitojen kehittäminen keskimäärin enemmän kuin poikia. Ja koska pojat eivät keskimäärin panosta oppimistaitojensa kehittämiseen, he putoavat kelkasta entistä pahemmin lukiossa ja korkeakouluissa, joissa tehokkailla oppimistaidoilla on entistä suurempi merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aikamme alkaa olla ohi.

Se osa pojista (myöh. miehistä), joka jaksaa oikeasti panostaa koulunkäyntiin pärjätäkseen, on max. 30% ikäluokasta. Toiset 30% suorittaa jonkin tutkinnon ja hankkii ammatin rimaa hipoen. Lopuista tulee enemmän tai vähemmän alisuoriutujia, joko toivotonta prekariaattia, isin ja äidin luona asuvia hikikomoripoikia tai lähiöiden epävakaita sekakäyttäjä-jengiläisiä.

Tyttöjen joukossa se oikeasti panostavien osuus on paljon korkeampi, ja luovuttajien osuus paljon niukempi. Suurin osa niistä luovuttajanaisistakin hankkivat sentään kodin ja perheen, ja edes yrittävät elää jollakin tavoin normaalielämää.

Naisista ehkä 5% kuuluu siihen epäonnistuneimpaan ongelmaporukkaan, kun taas miesten osuus siitä seurakunnasta tulee olemaan ainakin nelinkertainen naisiin verrattuna.

Sääli tuottaa feministille pettymys mutta ne huippumatemaatikot eivät tule siitä jengistä jolla on vaikeuksia selvitä koulusta läpi. Pikemminkin nämä tyypillisesti suorittavat koulun hyvilla arvosanoilla näkemättä pätkääkään vaivaa asian eteen. Kyse on siis ensisijaisesti lahjakkuudesta eikä työteliäisyydestä.

Lahjakkuuden lisäksi tarvitaan toki työn tekemistä varsinkin jatko-opinnoissa mutta jos ei ole lahjakkuutta niin mikään määrä työtä ei tee huippumatemaatikoksi.

Tämähän on tietty vasemmistolaisen tasapäistyskasvatusteorian vastaista joten antaa alapeukkujen paukkua. Faktat ei muutu sadastakaan alapeukusta.

Ikävää tuottaa pettymys, mutta edelleen suuri osa "lahjakkuuksista" ja "lahjakkuudesta" selittyy ahkeruudella, työllä ja poikkeuksellisen hyvällä oppimiskyvyllä. Viimeksi mainittu ominaisuus on hankittavissa ja parannettavissa oleva. "Superlahjakas" on ennen kaikkea lahjakas oppija, eli pystyy painamaan asioita mieleensä luovalla tavalla.

Aivot ovat taikinaa. Määrätietoinen harjoittelu ja oppimaan opettelu muokkaa ja aktivoi niitä aivoalueita, joita halutaan harjoittaa. Jos harjoittelu alkaa tai aloitetaan varhain, niin tietenkin päästään entistä parempiin tuloksiin. Tämä pätee sekä ns. keskiverto-oppijoihin että "lahjakkuuksiin". Jos lyö laimin oppimistaitojen kehittämisen, ei mikään määrä esimerkiksi ulkoa opettelua riitä korvaamaan niitä.

Tahtoo sanoa, että "lahjakas" oppija läpäisee tietysti tavanomaisen kouluopetuksen helposti, koska heidän oppimiskykynsä on kehittynyt. Jatko-opinnoissa tuota kehitettyä ominaisuutta tarvitaan entistä enemmän. Hyvä oppija on kiinnostunut oppimaan oppimisesta, ja kokee taidoissaan edistymisen palkitsevana jo hyvin nuorena. Mielihyvä-palkitsemisjärjestelmä taas innostaa nuorta kehittämään taitojaan entistä enemmän. Tämä pätee mihin tahansa taitoon tai opeteltavissa olevaan inhimilliseen kykyyn.

Lopuksi: tytöt/naiset ovat olleet viime vuosikymmenten aikana huomattavasti poikia/miehiä innokkaampia kehittämään oppimistaitojaan. Tulokset ovat näköpiirissä. Tyttöjä kiinnostaa oppimistaitojen kehittäminen keskimäärin enemmän kuin poikia. Ja koska pojat eivät keskimäärin panosta oppimistaitojensa kehittämiseen, he putoavat kelkasta entistä pahemmin lukiossa ja korkeakouluissa, joissa tehokkailla oppimistaidoilla on entistä suurempi merkitys.

Geeniperimällä on paljon enemmän merkitystä kuin haluat myöntää. Huippumatemaatikoilla ja -fyysikoilla on käynyt uskomattoman hyvä tuuri perimän suhteen, ahkeruuden avulla vain hiotaan timanttia. Raivokas pänttääminen riittää tiettyyn pisteeseen saakka, sen jälkeen luontainen lahjakkuus määrää tahdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aikamme alkaa olla ohi.

Se osa pojista (myöh. miehistä), joka jaksaa oikeasti panostaa koulunkäyntiin pärjätäkseen, on max. 30% ikäluokasta. Toiset 30% suorittaa jonkin tutkinnon ja hankkii ammatin rimaa hipoen. Lopuista tulee enemmän tai vähemmän alisuoriutujia, joko toivotonta prekariaattia, isin ja äidin luona asuvia hikikomoripoikia tai lähiöiden epävakaita sekakäyttäjä-jengiläisiä.

Tyttöjen joukossa se oikeasti panostavien osuus on paljon korkeampi, ja luovuttajien osuus paljon niukempi. Suurin osa niistä luovuttajanaisistakin hankkivat sentään kodin ja perheen, ja edes yrittävät elää jollakin tavoin normaalielämää.

Naisista ehkä 5% kuuluu siihen epäonnistuneimpaan ongelmaporukkaan, kun taas miesten osuus siitä seurakunnasta tulee olemaan ainakin nelinkertainen naisiin verrattuna.

Sääli tuottaa feministille pettymys mutta ne huippumatemaatikot eivät tule siitä jengistä jolla on vaikeuksia selvitä koulusta läpi. Pikemminkin nämä tyypillisesti suorittavat koulun hyvilla arvosanoilla näkemättä pätkääkään vaivaa asian eteen. Kyse on siis ensisijaisesti lahjakkuudesta eikä työteliäisyydestä.

Lahjakkuuden lisäksi tarvitaan toki työn tekemistä varsinkin jatko-opinnoissa mutta jos ei ole lahjakkuutta niin mikään määrä työtä ei tee huippumatemaatikoksi.

Tämähän on tietty vasemmistolaisen tasapäistyskasvatusteorian vastaista joten antaa alapeukkujen paukkua. Faktat ei muutu sadastakaan alapeukusta.

Mitä sä nyt sekoilet? Vasemmistohan oli just sen ajatuksen takana että saatiin peruskoulu ja (lähinnä vain rikkaammille tarkoitetut) oppikoulut poistuivat. Siis että annetaan kaikille mahdollisuus, lahjakkuus ratkaisee kuka pääsee jatko-opintoihin, ei perheen varallisuus.