Olenko ainut, jolla on tällainen äiti?

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun vielä asuin kotona äiti joka vuosi hössötti joulusta, siivosi kuin viimeistä päivää ja stressi oli järjetön (ei edes tehnyt laatikoita tai salaatteja itse, joten en tajua mitä stressaamista sillä oli). Jossain vaiheessa aattoa se veti aina marttyyrikilarit ja meni makkariin mököttämään tunneiksi. Isä siinä sitten aina lepytteli ja äiti jossain vaiheessa suostui tulemaan takas joulunviettoon ja loppuilta oli kuin hautajaisissa.

Nyt kun on omia lapsia niin vietetään aatto oman perheen kesken ja käydään vanhemmilla joulupäivänä tai tapanina tai he käyvät meillä. Mutta nyt hän on "siirtynyt" stressaamaan meidän joulusta; "mihin kohtaan laitatte kuuseen? meinaatko tehdä ite laatikot? Mahtuuko teille tarpeeks iso kinkku uuniin? Onko teillä tarpeeksi astioita? Onko anoppi tulossa jouluksi? Ette varmaan halua, että tullaan häiritsemään jouluna blaa blaa blaa..."

Näihin vastaan aina vain, "täytyy sitten lähempänä katsoa". Sekös saa mamman raivon partaalle. :) 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti soittaa ihanan joulupuhelun jossa julistaa marttyyrinä että ei aio ostaa yhtään lahjoja eikä laittaa joulua.

Mun äiti soittaa tämän puhelun joka viikko marraskuusta lähtien. Hyvää joulua, äiti! Sinä kärsimysten armoitettu jalokivi! 

Otan osaa. Ja pitäisi osata olla kiitollinen siitä, että oman äidin joulustressit ovat olleet vähän maltillisempia. 

 

Itse tunnistan itsessäni kyllä tuon, että yritän liikaa, ja se purkautuu jossain vaiheessa pahana mielenä. Ei niin rajusti kuin joissain jutuissa tässä ketjussa, mutta hyvä muistutus tämä ketju silti siitä, että se kannattaisi jättää pois kokonaan. Mieluummin rimaa alas kuin itkuinen äiti edes jossain kohtaa joulua. Eli kiitos teille. 

Ohutnahkainen narsistisuus on hyvin yleinen luonnevika tietyissä sukupolvissa. Uhriutumista, ankeuttamista, naama nurinpäin oloa, valitusta, kireyttä, kateutta, katkeruutta, marttyrointia, ei oteta minkäänlaista vastuuta omista tunteista vaan muiden pitäisi käsitellä ne, itsereflektiokykyä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti soittaa ihanan joulupuhelun jossa julistaa marttyyrinä että ei aio ostaa yhtään lahjoja eikä laittaa joulua.

 

Meillä tuon puhelun soittaa isäni, ajatelkaa. Miespuolisetkin henkilöt voivat olla tuollaisia! Äitini on rento jouluihminen, isä ei ole. Kokee tarpeelliseksi informoida minulle joka ainoa joulu ettei tänä vuonna sitten lähetetä joulukortteja, ei osteta kenellekään lahjoja, ei vietetä joulua edes ollenkaan. Rehellisesti sanottuna ketuttaa koko äijä.

Minunkin isäni suurin ylpeilyn aihe oli toitottaa kaikille vastaantulijoille kuinka ei ole eläissään lähettänyt yhtäkään korttia eikä lahjoja ostanut. Joi rahat ja hakkasi perheen sen sijaan joka vuosi. Nyt sukulaisten mielestä olen paha ja itsekäs kun pidä yhteyttä oletettuun siittäjääni. 

Ihan vain välit poikki tuollaisen kanssa. Heti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eilen tämäntyyppinen keskustelu mun äidin kanssa:

Minä: voisitko taas tehdä sitä ihanaa maksalaatikkoa jouluksi?

Äiti: en tiedä, kun siitä ei kaikki tykkää.

Minä: mitä väliä sillä on, kun ei kaikki kuitenkaan syö kaikkea?

Äiti: en minä viitsi tehdä sellaista, mistä jollekin muulle tulee paha olo.

Minä: no ei siitä nyt kenellekään paha olo tule! Minä syön, mies syö, isä syö, veljet syö, moni lapsi syö.

Äiti: no sitten tulee joltain miniältä sanomista, että meillä on pahat jouluruoat. Ei kaikkialla syödä maksalaatikkoa jouluna!

Minä: meillä syödään! Eli voisitko tehdä sitä, se on tosi hyvää!

Äiti: hmpfh. En tiedä. Ehkä joku mun miniöistä voisi arvostaa mun tekemisiä ja pyytää.

Minä: no ei ne varmaan osaa pyytää, jos ne ei sitä syö. Ei niitä nyt voi häiritä se, että meillä on maksalaatikkoa!

Äiti: en taida tehdä, koska en halua

Äitisi ei halua miniän ajattelevan, että hän tekee maksalaatikkoa nimenomaan kiusaksi joulupöytään. Äitisi osaa pelata varman päälle. Selvästi haluaa tehdä vaikutuksen.

Itse olen ratkaissut tämän niin, että kaupungin kalleimpaan fine dining raflaan lapsen kanssa syömään juuri ennen joulua. Sitten lähtee anopille. Säästän rahaa, nautin edes itse ruuista eikä ole draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ratkaissut tämän niin, että kaupungin kalleimpaan fine dining raflaan lapsen kanssa syömään juuri ennen joulua. Sitten lähtee anopille. Säästän rahaa, nautin edes itse ruuista eikä ole draamaa.

Mistä se draama syntyisi? 

Minulle riittäisi jos tarjolla olisi vaikka yksi Saarioisten maksalaatikko jos tunnelma olisi lämmin, tervetullut ja ihana. 

Vaan ei. Yhtä kaaosta ja marttyrointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ratkaissut tämän niin, että kaupungin kalleimpaan fine dining raflaan lapsen kanssa syömään juuri ennen joulua. Sitten lähtee anopille. Säästän rahaa, nautin edes itse ruuista eikä ole draamaa.

Mistä se draama syntyisi? 

En jaksa valitusta. Ihmiset keillä on koti, työ, perhe, asiat ihan suht ok. Valittaminen vie energiaa. Ja kiittämättömyys. Joulussa on kysymys olla kiitollinen ja iloita. Koska Jeesus täyttää, kuten lapseni sen ilmaisi.

Anna äidille lahjoja tarpeeksi? Soittele? Ehdota valmislaatikoita. Vältä anoppia.

Sen jälkeen, kun muutin pois kotoa ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ei ole tehnyt mieli viettää joulua. Syynä se, että meidän äidin mielestä joulun piti olla aivan täydellinen. Siivous, ruuanlaitto, kuusenkoristelu, lahjat...

Äiti stressasi ja hermoili monta viikkoa ennen joulua, teki kaiken itse, apu ei kelvannut ja sitten valitti, että joutuu tekemään yksin kaiken. Isän homma oli hakea joulukuusi, ja se oli joka vuosi vääränlainen. Lapset koristelivat kuusen väärin. Huokaisin aina helpotuksesta, kun joulu oli ohi.

"Ja lopulta aattona äityliini sitten oli niin ajanut itsensä stressiin, että vaivalla tehdyt ruoat heitettiin pitkin seiniä, huudettiin ja murjotettiin ja kiukuteltiin tapaninpäivään asti."

Ei hemmetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ratkaissut tämän niin, että kaupungin kalleimpaan fine dining raflaan lapsen kanssa syömään juuri ennen joulua. Sitten lähtee anopille. Säästän rahaa, nautin edes itse ruuista eikä ole draamaa.

Mistä se draama syntyisi? 

En jaksa valitusta. Ihmiset keillä on koti, työ, perhe, asiat ihan suht ok. Valittaminen vie energiaa. Ja kiittämättömyys. Joulussa on kysymys olla kiitollinen ja iloita. Koska Jeesus täyttää, kuten lapseni sen ilmaisi.

Lapsesi ei valita, kun viet hänet kaupungin kalleimpaan fine dining ravintolaan? Ja Jeesus täyttää ilolla? Mitä? 

Nämä kolme sivua kokemuksia kertoo siitä miksi olemme ihan kotona oman perheen kesken. Oli niin tai näin, aina väärinpäin.  

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen, kun muutin pois kotoa ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ei ole tehnyt mieli viettää joulua. Syynä se, että meidän äidin mielestä joulun piti olla aivan täydellinen. Siivous, ruuanlaitto, kuusenkoristelu, lahjat...

Äiti stressasi ja hermoili monta viikkoa ennen joulua, teki kaiken itse, apu ei kelvannut ja sitten valitti, että joutuu tekemään yksin kaiken. Isän homma oli hakea joulukuusi, ja se oli joka vuosi vääränlainen. Lapset koristelivat kuusen väärin. Huokaisin aina helpotuksesta, kun joulu oli ohi.

Meillä taas opeteltiin aikuisina oma rauhallinen joulu, ei ylisuoriteta. Osa tehdään itse ja osa ostetaan valmiina. Kukaan ei itke, kilju tai riitele. Toisin oli lapsuudessa. 

Nuo raivarit kuuluvat siihen heidän joulunviettoon. Ilman niitä, ei joulu tunnu joululta.

Eihän se muista kivaa ole, mutta siitä viis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen, kun muutin pois kotoa ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ei ole tehnyt mieli viettää joulua. Syynä se, että meidän äidin mielestä joulun piti olla aivan täydellinen. Siivous, ruuanlaitto, kuusenkoristelu, lahjat...

Äiti stressasi ja hermoili monta viikkoa ennen joulua, teki kaiken itse, apu ei kelvannut ja sitten valitti, että joutuu tekemään yksin kaiken. Isän homma oli hakea joulukuusi, ja se oli joka vuosi vääränlainen. Lapset koristelivat kuusen väärin. Huokaisin aina helpotuksesta, kun joulu oli ohi.

Meillä taas opeteltiin aikuisina oma rauhallinen joulu, ei ylisuoriteta. Osa tehdään itse ja osa ostetaan valmiina. Kukaan ei itke, kilju tai riitele. Toisin oli lapsuudessa. 

Mä olen ratkaissut tämän pyrkimällä olemaan jouluna töissä. Siellä on yleensä jouluna ihan kiva ja rauhallinen tunnelma, ja työkaverit tykkäävät ratkaisustani :)