Olenko ainut, jolla on tällainen äiti?

Kiitos ihanat näistä joulukertomuksista 😊 toi hymyn koska niin totta, niin totta ja yritä siinä sitten 😕

Niin tuttua! Mutta mulla vaan anoppi on just tuollainen omalle tyttärelleen. Me ollaan onneksi miehen kanssa "syrjässä" tästä joka jouluisesta draamasta, mutta osamme kyllä saamme yleisönä. Syyllistää ja stressaa, mikään ei passaa mitä tytär ehdottaa ratkaisuksi. Jouluun liittyy joillakin ihan liikaa odotuksia ja tunnelatausta. Joskus toivoisi että otettaisiin vaikka briteiltä vähän iloa siihen joulun viettoon. Toki säilytettäisiin sitä suomalaista rauhaakin ja syvällisyyttä, mutta vaihdettaisiin se stressaaminen ja kireys siihen iloon ja hauskanpitoon.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eilen tämäntyyppinen keskustelu mun äidin kanssa:

Minä: voisitko taas tehdä sitä ihanaa maksalaatikkoa jouluksi?

Äiti: en tiedä, kun siitä ei kaikki tykkää.

Minä: mitä väliä sillä on, kun ei kaikki kuitenkaan syö kaikkea?

Äiti: en minä viitsi tehdä sellaista, mistä jollekin muulle tulee paha olo.

Minä: no ei siitä nyt kenellekään paha olo tule! Minä syön, mies syö, isä syö, veljet syö, moni lapsi syö.

Äiti: no sitten tulee joltain miniältä sanomista, että meillä on pahat jouluruoat. Ei kaikkialla syödä maksalaatikkoa jouluna!

Minä: meillä syödään! Eli voisitko tehdä sitä, se on tosi hyvää!

Äiti: hmpfh. En tiedä. Ehkä joku mun miniöistä voisi arvostaa mun tekemisiä ja pyytää.

Minä: no ei ne varmaan osaa pyytää, jos ne ei sitä syö. Ei niitä nyt voi häiritä se, että meillä on maksalaatikkoa!

Äiti: en taida tehdä, koska en halua pilata kenenkään joulua. Ja tiedät hyvin, ettei se yksi miniä syö maksaa ollenkaan.

Minä: no voinko mä tehdä sitä maksalaatikkoa, jos sä et tee? Onko sulla reseptiä?

Äiti: et sinä ala nyt tehdä mitään, sulla on kaksi pientä lasta! Jos joku pilaa joulun, niin se olen minä, etkä sinä ala mitään rasittaa nyt.

Minä: (mumisin, että niin, sinä se pilaat joulun, tiedän..)

Äiti: ei tästä taas tule mitään. Koko joulusta. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Pitäisi kunnioittaa toisten perinteitä, eikä nyrpistellä!

Minä: niin, onko joku sanonut, että joulu menee maksalaatikosta pilalle? 

Äiti: no ei, mutta kyllä minä ilmeestä näen, ettei tarjoomukset kelpaa.

Minä: .......

:DDD

Niin, todella loogista että jos yksi henkilö ei syö maksaa, niin älköön sitten kukaan muukaan sitä kupuunsa saako. Mahtoi sulla savu nousta korvista...

Soppaan vielä yksi aikuinen, joka pahoittaa mielensä saamastaan lahjasta :(. Onneksi ollaan oman perheen kesken tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eilen tämäntyyppinen keskustelu mun äidin kanssa:

Minä: voisitko taas tehdä sitä ihanaa maksalaatikkoa jouluksi?

Äiti: en tiedä, kun siitä ei kaikki tykkää.

Minä: mitä väliä sillä on, kun ei kaikki kuitenkaan syö kaikkea?

Äiti: en minä viitsi tehdä sellaista, mistä jollekin muulle tulee paha olo.

Minä: no ei siitä nyt kenellekään paha olo tule! Minä syön, mies syö, isä syö, veljet syö, moni lapsi syö.

Äiti: no sitten tulee joltain miniältä sanomista, että meillä on pahat jouluruoat. Ei kaikkialla syödä maksalaatikkoa jouluna!

Minä: meillä syödään! Eli voisitko tehdä sitä, se on tosi hyvää!

Äiti: hmpfh. En tiedä. Ehkä joku mun miniöistä voisi arvostaa mun tekemisiä ja pyytää.

Minä: no ei ne varmaan osaa pyytää, jos ne ei sitä syö. Ei niitä nyt voi häiritä se, että meillä on maksalaatikkoa!

Äiti: en taida tehdä, koska en halua pilata kenenkään joulua. Ja tiedät hyvin, ettei se yksi miniä syö maksaa ollenkaan.

Minä: no voinko mä tehdä sitä maksalaatikkoa, jos sä et tee? Onko sulla reseptiä?

Äiti: et sinä ala nyt tehdä mitään, sulla on kaksi pientä lasta! Jos joku pilaa joulun, niin se olen minä, etkä sinä ala mitään rasittaa nyt.

Minä: (mumisin, että niin, sinä se pilaat joulun, tiedän..)

Äiti: ei tästä taas tule mitään. Koko joulusta. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Pitäisi kunnioittaa toisten perinteitä, eikä nyrpistellä!

Minä: niin, onko joku sanonut, että joulu menee maksalaatikosta pilalle? 

Äiti: no ei, mutta kyllä minä ilmeestä näen, ettei tarjoomukset kelpaa.

Minä: .......

Äitisi on oikeassa, kenenkään ei pitäisi joutua syömään maksalaatikkoa jouluna.

Mummini itse tekemä maksalaatikko oli niin hyvää ja sitä sai vain Jouluna. Ihan eri kamaa kuin Saarioisten. Aina on ikävä mummia, varsinkin jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä valitsisin kylmästi vaihtoehdon "pukeutuu säkkiin ja ripottelee tuhkaa..." 

Miksi ihmeessä olette edes tuollaiseen sirkukseen ryhtyneet? Kutsukaapa vaihteeksi niin äiti kuin anoppi viettämään teille joulua. Tuokoon tullessaan mielin määrin laatikoita, jos tuntevat sen tarpeelliseksi.

Vastaanpa minäkin, kun niin alkoi sieraimeni suurenemaan muistoista.:) Olin kattanut täyden joulupöydällisen, oli laatikoita, iso kinkku, lohta ja silliä, eri salaatteja yms. Mitä tekee äitini? Ei istu joulupöytään, vaan lähtee kiukuttelemaan. Koska minun tekemät ruuat kelpasivat hyvin muille! Sellainen joulu se, joulu viimeinen yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eilen tämäntyyppinen keskustelu mun äidin kanssa:

Minä: voisitko taas tehdä sitä ihanaa maksalaatikkoa jouluksi?

Äiti: en tiedä, kun siitä ei kaikki tykkää.

Minä: mitä väliä sillä on, kun ei kaikki kuitenkaan syö kaikkea?

Äiti: en minä viitsi tehdä sellaista, mistä jollekin muulle tulee paha olo.

Minä: no ei siitä nyt kenellekään paha olo tule! Minä syön, mies syö, isä syö, veljet syö, moni lapsi syö.

Äiti: no sitten tulee joltain miniältä sanomista, että meillä on pahat jouluruoat. Ei kaikkialla syödä maksalaatikkoa jouluna!

Minä: meillä syödään! Eli voisitko tehdä sitä, se on tosi hyvää!

Äiti: hmpfh. En tiedä. Ehkä joku mun miniöistä voisi arvostaa mun tekemisiä ja pyytää.

Minä: no ei ne varmaan osaa pyytää, jos ne ei sitä syö. Ei niitä nyt voi häiritä se, että meillä on maksalaatikkoa!

Äiti: en taida tehdä, koska en halua pilata kenenkään joulua. Ja tiedät hyvin, ettei se yksi miniä syö maksaa ollenkaan.

Minä: no voinko mä tehdä sitä maksalaatikkoa, jos sä et tee? Onko sulla reseptiä?

Äiti: et sinä ala nyt tehdä mitään, sulla on kaksi pientä lasta! Jos joku pilaa joulun, niin se olen minä, etkä sinä ala mitään rasittaa nyt.

Minä: (mumisin, että niin, sinä se pilaat joulun, tiedän..)

Äiti: ei tästä taas tule mitään. Koko joulusta. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Pitäisi kunnioittaa toisten perinteitä, eikä nyrpistellä!

Minä: niin, onko joku sanonut, että joulu menee maksalaatikosta pilalle? 

Äiti: no ei, mutta kyllä minä ilmeestä näen, ettei tarjoomukset kelpaa.

Minä: .......

Sun äitisi ei tykkää miniästään, ja koittaa saada sut puhumaan siitä pahaa sen kanssa.

Jep. Ja kaiken tuon marttyyroinnin päälle pitää käydä mummojen luona vanhainkodeissa. Ihan kiva mutta sitten siellä vaan istutaan hiljaa kireinä. Aargh.

Siis ihan kamalaa, että muillakin on tällaisia joulustressiperinteitä omien äitien kanssa! 

Mun äiti alkaa muuttua hirviömäiseksi ennen ensimmäistä adventtia, jolloin huomaa kaikkien kynttelikköjen kaikkien lamppujen palaneen viime joulun jälkeen. Siitä alkaa kauhujen viikot, kun stressi lisääntyy ja joulumieli viistää maata. En tajua, mistä se edes stressaa, kun tulee aina meille jouluksi, ei tee ruokia, ei joulusiivoa, ei mitään. Laittaa ne omat jouluvalonsa ja hankkii lapsille lahjat. Silti, siitä tulee kamala monsteri kuukaudeksi.

Tuttua on. Minun äitini on tosin marttyyri muulloinkin. Marttyyri ja pessimisti - joka helvatan asiassa. "Katsotaan nyt onko sitä silloin enää hengissäkään" jne jne. Jouluna aina haetaan äiti meille mutta ei se sitten jaksa lapsia eikä meidän joulunviettoa muutenkaan ja alkaa huokailla ja näyttää nyrpeältä. Eikä meillä ole enää edes aivan pienet lapset. Joka joulun jälkeen päätän että ensi vuonna otetaan joku matka jonnekin mahdollisimman kauas koko jouluksi, mutta ei sitä koskaan kuitenkaan tule tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ja kaiken tuon marttyyroinnin päälle pitää käydä mummojen luona vanhainkodeissa. Ihan kiva mutta sitten siellä vaan istutaan hiljaa kireinä. Aargh.

Se olisi mummosta oikein mukavaa jos sinä aloittaisit juttelun ja vaikka muistelisit jotain lapsuuden jouluja.

Läheisen mummon lempijoululaulutkin ehkä tietää ja niitä voi vähän hänelle lauleskella.

Kuka pakottaa istumaan tuppisuuna?

Mun äitini antoi parhaan joululahjan mulle, kun esikoiseni oli vauva. Puhelimessa murehdin ennen joulua, että minäköhän päivänä ollaan missäkin, anoppilassa ja mun vanhemmilla ja mun isovanhemmilla. Äiti sanoi että kuule, joulu on päivä toisten joukossa, olkaa keskenään kotona ja tehkää ihan omat jouluperinteet. Ihana lupaus! joka antoi mulle ryhtiä ja voimia myös omien isovanhempieni ja anoppilan suuntiin, että saa meillä olla oma joulu...

Nykyään vanhemmat ovat kyllä jo niin iäkkäitä, että tarvitsevat paljon apua ja hoivaa, yritän saada heidät johonkin meidän joulunviettopäivään mukaan. Omat lapset ovat isoja, ei vielä lapsenlapsia; he eivät ole vielä halunneet "omaa joulua" (vaikka olen tarjonnut samaa mahdollisuutta), vaan ovat valinneet risteily-cruisailujoulun, eli ajavat autoilla ympäri Etelä-Suomea avopuolisoidensa kanssa ja laskevat eronneita vanhempia ja isovanhempia...

Ei jaksa noita joulumarttyyreita, siksi olen ilmoittanut etten jouluna käy  kenenkään luona. Ovat nyt, vuosia myöhemmin, lopettaneet sen jokasyksyisen ihmettelyn. Minä en käsitä miksi joka joulu pitäisi  pilata tekemällä itselle vastenmielisiä juttuja vain perinteen takia. "Näin on aina tehty" ei kelpaa syyksi.

Tilanteesi joulun suhteen ei ole mukava, mutta kirjoitit aivan loistavasti ap.

Muillakin oli niin hyviä kertomuksia, että hekotin ääneen.

Minulla ei tuollaista marttyyriäitiä ole, mutta joulu on muutoin kovin stressaava pohdintoineen: kuka on missäkin ja kenelle lahjoja ostetaan ja lopulta taas metsästetään itsemurhalla uhkaavaa sukulaista pitkin metsiä aattoyönä.

Uskon, että osasyy siihen, että esimerkiksi halloween on kasvattanut suosiotaan johtuu siitä, että se on sellainen juhla, jota monen nykylapsiperheellisen vanhemmat eivät ole onnistuneet pilaamaan.

Voi hyvänen aika mitä kokemuksia joillakin teistä on ollut! 😑

Omat lapsuuden joulut olivat ihania eikä silloin kukaan perheenjäsen stressannut, mutta en siitä huolimatta ole jouluihminen ja olenkin niin onnellinen että saan olla joka vuosi kaikki joulunpyhät töissä 😊

Meille taas tulee kaikki sukulaiset. Sitten sörkitään ruokia, ja valitetaan jos jotain ei ole. Siivoaminen stressaa, ruokien osto ja lahjahässäkkä.

Pääsisikin äidin pöytään. Mutta hän on alkoholisti ja soittaa aattona, kun kukaan ei pyydä häntä jouluksi. On pyydetty. Mutta selvinpäin. Ei voi tulla selvinpäin.

Nautitaan silti hyvästä tunnelmasta. Sinänsä hyvä, että meille haluaa porukka tulla. Meillä on kuulemma aina taatusti hyvä joulu. Kukaan ei ötvellä tai riitele.

Mun isä on tuommoinen joulumarttyyri. Viime jouluna lähti joulupäivän aamuna mitään sanomatta yksin mökille, kun oli niin raskasta nähdä kamala materialistinen joulu, kun me aikuisetkin oltiin ostettu hänelle ja toisillemme lahjoja. Joka ainoa joulu valitus kuinka ihan turhaa kaikki laittaminen, vaikka itse ei tee juuri muuta kuin paistaa kinkun ja pesee saunan. Yhdessä laitetaan sisaruksien ja äidin kanssa kaikki muu.

Ei varsinaisesti huvittaisi mennä lapsuudenkotiin enää jouluksi, mutta asutaan ulkomailla ja joulu on oikeastaan ainoa aika, kun päästään miehen kanssa molemmat yhtä aikaa matkustamaan. Äitiä ja sisaruksia on mukava nähdä myös, kiukuttelevaa eläkeläisukkoa ei niinkään.

Täällä pahoilla mielin luen ketjua. Töissä järkyttävä kiire, lasten kaikki jouluhässäkät kuumimmillaan niin aina tähän samalle viikolle (jolloin hänellä on myös syntymäpäivä) äitini järjestää draamakohtauksen. Niin nytkin. 

Olen aivan loppu. Väsynyt maailman menoon, ruuhkavuosien, vuosikymmenten sinnittelyyn opintojen, töiden ja epävarmuuden kanssa, perheen sairastamiseen kanssa. Äitini vain lyö löylyä kiukaalle. 

Ensin loukkaantuu jostain asiasta, jota en voi luvata siltä seisomalta puhelimessa ja nyt sitten ei vastaa, löi luurin korvaan "ei sitten!". Ja nyt jo tiedän, että tällä on pilattu kaikki loppuvuoden juhlat ja konsertit, joihin on liput jne. Hän peruu ne kaikki. Urkkii ja utelee joukusuunnitelmia kaikilta, saa kutsut kylään kaikilta. Lopulta suuttuu kaikille tekaistulla syyllä ja ei suostu mihinkään normaaliin kivaan.

Nyt kerta kaikkiaan riittää. Välit menee kokonaan poikki jos taas marttyroi joulun pilalle kaikilta. Joka vuosi sama homma. 

Miksi menet anopille. Kehu äitiäsi ja hauku anoppi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että näitä vanhemman sukupolven edustajia ei saa ikinä kotoa kylään... Edes kahville ei voi tulla, saatika jouluna syömään. Vaikka asuisi kävelymatkan päässä.

Koska se veisi martyyriuden kruunun!