Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut, jolla on tällainen äiti?
21.11.2016 |
Jouluun on reilu kuukausi. Meillä on joka ikinen joulu vietetty viimeiset 20 vuotta niin, että aattona olen mennyt mun isän ja äidin luokse perheineni ja joulupäivänä mieheni vanhempien luokse. Molemmissa vietetään samanlaiset päivät, eli joulupäivänä on samat jouluevankeliumit ja lahjojen jakamiset kuin aattonakin, vietetään kaksi peräkkäistä "aattoa". Kaikki ovat olleet tähän tyytyväisiä.
Joka joulu äitini alkaa näihin aikoihin oireilla samalla tavalla. Että "tullaanko me aattona ollenkaan. Ei tarvitse tulla, ei kukaan kuitenkaan halua häntä nähdä. Mulla on pahat laatikot, mun anopilla on paremmat. Anoppilassa on enemmän serkkuja lapsille, menkää sinne koko jouluksi. Ai, te haluatte tulla? Ai, sä haluaisit auttaa laatikoiden tekemisessä? Miksi? Eikö mun laatikot olekaan syötäviä? Mä niin tiesin tämän, siksi te karsastatte tänne tulemista! Pitääkö tämäkin perinne viedä, ei saa enää edes laatikoita tehdä!? Saako sentään kuusi olla? Hirveä homma taas alkaa tehdä kaikkia jouluruokia, kun ei isä auta. Niin niin, kyllä sanoit, että voit auttaa, mutta siis kun mun laatikot on niin pahoja, että sun pitää niitäkin tehdä mun puolesta, niin miksi te edes tulette?"
EN JAKSA!! Ja sitten kun mennään, niin äiti on ihan poikki, kun tekee kaiken yksin. Ja jos ei härreguud joskus vaikka mentäisi (vaikka tietenkin mennään joka ikinen joulu), niin pukeutuisi jätesäkkiin ja heittäisi tuhkaa päällensä, kun ei kukaan enää sitä rakasta.
Kommentit (63)
On! En ole enää vuosiin mennyt äidin luo jouluksi ollenkaan, koska en jaksanut sitä joulun kiukuttelua ja valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulle, että olemme varmaan samasta perheestä. Marttyyriäiti onnistuu syyllistämään jopa jouluna ,ei voi tehdä oikein valitsee minkä vaihtoehdon tahansa.
Eiköhän monella ole marttyyri-äiti. Ei haluta tehdä niin paljoa mutta tehdään ja valitetaan. Haluttaisi olla joulu rauhassa mutta huudetaan ettei kukaan välitä jos jätetään rauhaan.
Olen viisilapsisesta perheestä. Mun mielestä on aika ymmärrettävää, että koska me kaikki lapset olemme tahoillamme naimisissa ja puolison vanhemmat ovat kaikilla elossa, me vuorotellaan jouluja. Ei asuta niin lähekkäin, että voitaisiin olla aatto siellä ja joulupäivä tuolla, vähän pakko olla jommassakummassa.
Mun äiti vetää joulukinkut nenään, jos tulee "vain" kaksi tai kolme lasta perheineen aattona. Joulu on pilalla. Ja kun se kaksi tai kolme lasta puolisoineen ja lapsineen tarkoittaa kuitenkin kymmentä ihmistä, niin ei siellä niin hiljaista ja tyhjää ole.. Jonain jouluna ollaankin sitten istuttu ja syöty jouluruokaa ikkunalaudoilla ja lattioilla, kun ei pöytään mahdu.
Äh, alkoi mullakin jo hiki nousta pintaan taas..
Kas, en siis ole ainut. Luulin, että marttyyreistä marttyyrein äitini on ainut tällainen..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kamala :D
No ei onneksi ole minun äiti tuollainen.
Jaxuhali vaan sinne!
Meillä oli eilen tämäntyyppinen keskustelu mun äidin kanssa:
Minä: voisitko taas tehdä sitä ihanaa maksalaatikkoa jouluksi?
Äiti: en tiedä, kun siitä ei kaikki tykkää.
Minä: mitä väliä sillä on, kun ei kaikki kuitenkaan syö kaikkea?
Äiti: en minä viitsi tehdä sellaista, mistä jollekin muulle tulee paha olo.
Minä: no ei siitä nyt kenellekään paha olo tule! Minä syön, mies syö, isä syö, veljet syö, moni lapsi syö.
Äiti: no sitten tulee joltain miniältä sanomista, että meillä on pahat jouluruoat. Ei kaikkialla syödä maksalaatikkoa jouluna!
Minä: meillä syödään! Eli voisitko tehdä sitä, se on tosi hyvää!
Äiti: hmpfh. En tiedä. Ehkä joku mun miniöistä voisi arvostaa mun tekemisiä ja pyytää.
Minä: no ei ne varmaan osaa pyytää, jos ne ei sitä syö. Ei niitä nyt voi häiritä se, että meillä on maksalaatikkoa!
Äiti: en taida tehdä, koska en halua pilata kenenkään joulua. Ja tiedät hyvin, ettei se yksi miniä syö maksaa ollenkaan.
Minä: no voinko mä tehdä sitä maksalaatikkoa, jos sä et tee? Onko sulla reseptiä?
Äiti: et sinä ala nyt tehdä mitään, sulla on kaksi pientä lasta! Jos joku pilaa joulun, niin se olen minä, etkä sinä ala mitään rasittaa nyt.
Minä: (mumisin, että niin, sinä se pilaat joulun, tiedän..)
Äiti: ei tästä taas tule mitään. Koko joulusta. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Pitäisi kunnioittaa toisten perinteitä, eikä nyrpistellä!
Minä: niin, onko joku sanonut, että joulu menee maksalaatikosta pilalle?
Äiti: no ei, mutta kyllä minä ilmeestä näen, ettei tarjoomukset kelpaa.
Minä: .......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä omat vanhemmat jo toivoo ettei tartteis enää kaikkia ruokkia ja mieluummin tulevat sitten meille lapsukaisille syömään kun heille sopii, samalla näkevät ja lahjovat lapsenlapset. Mutta anoppi 😬, kerroin että tulevana jouluna kutsutaan ukit ja mummot meille, saavat itse kertoa milloin olisi parasta tulla..naama nyrpeänä "aijjaa". Tähän kommentoin että joskus on meidänkin omat perinteet luotava, eikä yksinkertaisesti jakseta aina lastata autoa lattiasta kattoon täyteen ja nukkua lattialla lapsinemme. Helpompaa kahden aikuisen tulla meille kuin meidän mennä sinne.
Mainittakoot että nämä isoäidit ovat jo molemmat hieman kyllästyneet jouluun eli tarjoilut ja koristelut ovat hyvin yksinkertaisia. Itse kun taas haluaisi panostaa ja syödä oikein kunnolla. Hiukan on menneinä jouluina anoppilassa harmittanut "kun en jaksanut oikein muuta kuin kinkun paistaa ja laatikot ostaa, noh onhan sekin hyvää".. On on mutta muut ovat luopuneet omista jouluistaan että pääsevät paikalle ja sitten onkin "arkijoulu". Plääh.
Olen napissut. Eikun joulumieltä kohottamaan 😊
Silloin kun vielä asuin kotona äiti joka vuosi hössötti joulusta, siivosi kuin viimeistä päivää ja stressi oli järjetön (ei edes tehnyt laatikoita tai salaatteja itse, joten en tajua mitä stressaamista sillä oli). Jossain vaiheessa aattoa se veti aina marttyyrikilarit ja meni makkariin mököttämään tunneiksi. Isä siinä sitten aina lepytteli ja äiti jossain vaiheessa suostui tulemaan takas joulunviettoon ja loppuilta oli kuin hautajaisissa.
Nyt kun on omia lapsia niin vietetään aatto oman perheen kesken ja käydään vanhemmilla joulupäivänä tai tapanina tai he käyvät meillä. Mutta nyt hän on "siirtynyt" stressaamaan meidän joulusta; "mihin kohtaan laitatte kuuseen? meinaatko tehdä ite laatikot? Mahtuuko teille tarpeeks iso kinkku uuniin? Onko teillä tarpeeksi astioita? Onko anoppi tulossa jouluksi? Ette varmaan halua, että tullaan häiritsemään jouluna blaa blaa blaa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti soittaa ihanan joulupuhelun jossa julistaa marttyyrinä että ei aio ostaa yhtään lahjoja eikä laittaa joulua.
Mikä siinä on että näitä vanhemman sukupolven edustajia ei saa ikinä kotoa kylään... Edes kahville ei voi tulla, saatika jouluna syömään. Vaikka asuisi kävelymatkan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuo kumpuaa yksinjäämisen pelosta. Jos oikeasti jäisikin yksin jouluna niin pohjustaa mentaalisesti itselleen ettei haittaa.
Kun olin lapsi niin joka joulu äiti laittoi kaiken itse laatikot, rosollit,sillit,karjalanpiirakat,täytekakut,sun muut vaikka oli työssäkäyvä. Sitten aattona saunan ja kahvin välissä sai hirveät väsymysmarttyyrikilarit. Sen jälkeen hiljaa loppuaatto isän kanssa katteltiin telkkaria. Kun sain oman perheen 3lasta ihan peräkkäin. Niin tottakai te tuutte tänne pohjoseen jouluks kun on luntakin ja oikea joulu on täällä. Ajomatkaa450km pienten kanssa ja taas sama meno joka helvetin sörsseli itse ja kova pinnistely ettei kilahda. Mutta täytekakku pysyi kylmiössä, kun jos vaikka vieraita tulee? No mitä helvittiä me sitten ollaan? Ei mitään. Hain kakun ja sanoin että annan lapsille.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joulua stressattiin lapsuudessa siihen malliin, että äidin stressin määrästä päätellen olisi luullut vähintäänkin presidentin tulevan vierailulle ("juhlimme" joulua pelkän perheen voimin). Iltamyöhään väännettiin maksapateeta, laatikoita, rosolleja, siivottiin taloa, teeteeteetee työleiriä niin ettei edes nukkumaan päässyt.
Ja lopulta aattona äityliini sitten oli niin ajanut itsensä stressiin, että vaivalla tehdyt ruoat heitettiin pitkin seiniä, huudettiin ja murjotettiin ja kiukuteltiin tapaninpäivään asti.
Arvatkaa, miksi en aikuisena moneen vuoteen viettänyt joulua :) eka joulukuusi meidän huusholliin tulee nyt kun olen liki kolmekymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti soittaa ihanan joulupuhelun jossa julistaa marttyyrinä että ei aio ostaa yhtään lahjoja eikä laittaa joulua.
Meillä tuon puhelun soittaa isäni, ajatelkaa. Miespuolisetkin henkilöt voivat olla tuollaisia! Äitini on rento jouluihminen, isä ei ole. Kokee tarpeelliseksi informoida minulle joka ainoa joulu ettei tänä vuonna sitten lähetetä joulukortteja, ei osteta kenellekään lahjoja, ei vietetä joulua edes ollenkaan. Rehellisesti sanottuna ketuttaa koko äijä.
Kyllä minä valitsisin kylmästi vaihtoehdon "pukeutuu säkkiin ja ripottelee tuhkaa..."
Miksi ihmeessä olette edes tuollaiseen sirkukseen ryhtyneet? Kutsukaapa vaihteeksi niin äiti kuin anoppi viettämään teille joulua. Tuokoon tullessaan mielin määrin laatikoita, jos tuntevat sen tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti soittaa ihanan joulupuhelun jossa julistaa marttyyrinä että ei aio ostaa yhtään lahjoja eikä laittaa joulua.
Meillä tuon puhelun soittaa isäni, ajatelkaa. Miespuolisetkin henkilöt voivat olla tuollaisia! Äitini on rento jouluihminen, isä ei ole. Kokee tarpeelliseksi informoida minulle joka ainoa joulu ettei tänä vuonna sitten lähetetä joulukortteja, ei osteta kenellekään lahjoja, ei vietetä joulua edes ollenkaan. Rehellisesti sanottuna ketuttaa koko äijä.
:) Meillä puhelun soittaa isä, mutta siksi, että äiti skitsoaa ja isä haluaa jutella tästä kivasta joulustressiperinteestä jonkun järkevän ihmisen kanssa.
Isä siis soittaa, että "äiti on ollut taas vähän allapäin.. stressaa jo nyt joulua.. olisko sun mahdollista soittaa ja kysellä kuulumisia ja ehdottaa vaikka tekeväsi jotain joulua varten, niin ei äidillä olisi niin kova stressi.."
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli eilen tämäntyyppinen keskustelu mun äidin kanssa:
Minä: voisitko taas tehdä sitä ihanaa maksalaatikkoa jouluksi?
Äiti: en tiedä, kun siitä ei kaikki tykkää.
Minä: mitä väliä sillä on, kun ei kaikki kuitenkaan syö kaikkea?
Äiti: en minä viitsi tehdä sellaista, mistä jollekin muulle tulee paha olo.
Minä: no ei siitä nyt kenellekään paha olo tule! Minä syön, mies syö, isä syö, veljet syö, moni lapsi syö.
Äiti: no sitten tulee joltain miniältä sanomista, että meillä on pahat jouluruoat. Ei kaikkialla syödä maksalaatikkoa jouluna!
Minä: meillä syödään! Eli voisitko tehdä sitä, se on tosi hyvää!
Äiti: hmpfh. En tiedä. Ehkä joku mun miniöistä voisi arvostaa mun tekemisiä ja pyytää.
Minä: no ei ne varmaan osaa pyytää, jos ne ei sitä syö. Ei niitä nyt voi häiritä se, että meillä on maksalaatikkoa!
Äiti: en taida tehdä, koska en halua pilata kenenkään joulua. Ja tiedät hyvin, ettei se yksi miniä syö maksaa ollenkaan.
Minä: no voinko mä tehdä sitä maksalaatikkoa, jos sä et tee? Onko sulla reseptiä?
Äiti: et sinä ala nyt tehdä mitään, sulla on kaksi pientä lasta! Jos joku pilaa joulun, niin se olen minä, etkä sinä ala mitään rasittaa nyt.
Minä: (mumisin, että niin, sinä se pilaat joulun, tiedän..)
Äiti: ei tästä taas tule mitään. Koko joulusta. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Pitäisi kunnioittaa toisten perinteitä, eikä nyrpistellä!
Minä: niin, onko joku sanonut, että joulu menee maksalaatikosta pilalle?
Äiti: no ei, mutta kyllä minä ilmeestä näen, ettei tarjoomukset kelpaa.
Minä: .......
Äitisi on oikeassa, kenenkään ei pitäisi joutua syömään maksalaatikkoa jouluna.
Tätä ketjua lukiessa sitä on taas onnellinen lapsuuden köyhistä jouluista. Ei ne sentään niin köyhiä olleet, että olisi jäänyt mitään traumoja. Oli kuitenkin torttuja, kinkku, kuusi ja kynttilöitä. Niin ja tietenkin joulupukki ja lahjoja.
En muista omassa suvussani kenenkään sen suuremmasti joulusta hössöttäneen. Harvemmin oli vieraitakaan jouluna, eikä joulupäivänä saanut muutenkaan kylästellä. Vasta tapaninpäivä oli se, jolloin lähdettiin "tapaninajelulle".
Toki mullakin on aatonaatto ollut näinä perhejouluina kohtuullisen kiireinen. Kun en ole viikkotolkulla leiponut ja siivonnut, niin pitäähän sitä meilläkin vähän joulua valmistella ... Ovatpa sitten laatikot ym. tuoreita ja vastapaistettuja, kun ne aattona syödään.
Yleisistä jouluperinteistä olen toteuttanut joulusiivouksen hyvästä syystä: se on kaikkein otollisin vuodenaika lahjoa, uhkailla ja kiristää lapset siivoamaan. Ei siinä kovin pitkään mennytkään, kun oppivat tekemään "joulusiivouksen" juuri silloin, kun itse olin jostakin syystä poissa kotoa.
Meillä on näköjään sama äiti :(