Siis onko tuo Suurin pudottaja-ohjelman nainen jättänyt VAUVAN kotiin!???

kun pointti oli se,että äiti lähtee jopa 12 viikoksi pois,eikä lapsi tänä aikana NÄE ÄITIÄ OLLENKAAN!!ja syynä laihdutus:0(

Vierailija:

kun pointti oli se,että äiti lähtee jopa 12 viikoksi pois,eikä lapsi tänä aikana NÄE ÄITIÄ OLLENKAAN!!ja syynä laihdutus:0(

Ja kysyn edelleen; mitä väliä? Ei liene sinun vauvasi?

puoli vuotta pois pojan ollessa siinä 1-vuoden kieppeillä. Eikä näy luottamuspulaa. Ja isä tosi vahvana mukana hoitamassa ollut pienestä pitäen.



En usko, että lapsi toimii noin yksioikoisesti, eri asia, jos molemmat vanhemmat hyläkisi, mutta jos vain toinen puuttuu, en usko että se on karmean traumatisoivaa.

miten te voitte olla tyhmiä!



Eikös se lapsi ole 50% myös isänkin.. vai olenko väärässä?



Mitäs jos äiti joutuu onnettomuuteen ja joutuu olemaan sairaalassa? Onhan sekin sitten äidin vika, kun lapsi ei nää äitiänsä, ja JOUTUU olemaan isänsä kanssa?

Vierailija:

Ja kyllä pieni tarvii ehdottomasti yhden, sen tärkeimmän, aikuisen. Toinen vanhempi tulee sitten hyvänä kakkosena. Niin se vaan on.

Hyvää yötä!

Vierailija:

ja mä mietin raaaskinko lähtee kauppaan pariks tunniks......

Jos ette miehelle pysty valtaanne yhtään jakamaan, on suhteessanne iso lovi.



Lapseni ei saanut mitään traumaa poissaolostani, päinvastoin minusta on upeaa, että lapsellani on mahdollisuus viettää intensiivistä aikaa molempien vanhempiensa kanssa. Mieheni on loistava isä, en epäröinyt hetkeäkään, ettenkä voisi lasta hänen hoitoonsa jättää. Esikoiseni oli 11 kuisena kävellyt jo melkein 2 kuukautta, puheli joitakin sanojakin. Ihan vauvasta en hänen kohdallaan puhuisi.



Mutta kyllä 12 viikkoa minustakin kuulostaa liian pitkältä ajalta, ilman että voi soittaakaan kotiin. Siihen en itse lähtisi. Mutta en siltikään usko, että lapsi mitään traumaa sai, jos isäsuhde on hyvä.





16

Itse olen ollut erossa äidistäni noin vuoden ikäisenä (ja sen jälkeenkin muutamaan otteeseen) n. 4-6 kk kerrallaan. Ja ihan kuulkaa normaali ihminen minusta on kasvanut. Niin ja äitini oli kotiäitinä siihen saakka kun 7 vuotta nuorempi sisareni meni eskariin, että silleen.



Itse en olisi tuossa tilanteessa lähtenyt, mutta se johtuu ennemmin siitä että itse en olisi kestänyt eroa, ei niinkään siitä että olisin pelännyt lapseni särkyvän.

Vierailija:

Kysyi puhelimessa mieheltään että joko meidän neiti kävelee??! Voi vittu mitä ihmisiä. Jos ei tuon vertaa ole itsehillintää että laihduttais kotona vauvan kanssa niin voi elämä.

en ole ohjelmaa seurannut mutta eikö ne siellä ole jossain poissa kotoa monta viikkoa? ei kai nyt kukaan lähde moneksi viikoksi ja jättää vauvan isän kanssa kahdestaan (=jää paitsi monta tärkeetä asioita vauvan elämässä mm, puhumattakaan minkän trauman aiheuttaa vauvalle jne jne)

Lapsi tais olla 10kk...

Ehkä tämä painonpudotus saattaa olla hänelle ja lapselle hyväksi. Vaikka nyt ei siltä vaikuttaisikaan. Turha siellä syyllistellä taas kun ette tiedä taustoja.

Ihminen on parempi äiti/isä, jos ei inhoa itseään. Sinänsä en ota kantaa just tän ihmisen kohdalla, kun en tiedä tarpeeksi.

työkommenukselle - äiti on aina äiti, jokainen joka on odottanut ja synnyttänyt tietää sen että lapsen ja äidin välillä on aina napanuora vaikka näkymätön onkin. Enkä IKINÄ saisi päähäni semmoista asiaa että joku äiti lähtisi viikoiksi pois vauvan luota (oli sit syy mikä tahansa), siis...huh, olen aivan sanaton! Ja sinulle joka kysyit jos hän on sen takia huono äiti voin rehellisesti vastata ilman pelkoa katsoa peiliin että " on, ja oikein surkeakin äiti, kunnon äiti ei siis IKINÄ lähtisi, vaikka saisi miljoonan" !!!!!

niin tee - näin se vain on. Ja piste!

jos nainen ei ole jostain syystä imettänyt lainkaan, ja jos vanhempainvapaa on jaettu vaikkapa puoliksi niin, että mies on hoitanut lasta kuukausikaupalla kotona naisen ollessa töissä, niin mikä tekee sen eron, että mies saa lähteä kahden kuukauden reissulle mutta nainen ei?



Se, että nainen on odottanut ja synnyttänyt, ei kelpaa minulle perusteluksi. Siitä on tässäkin tapauksessa jo lähes vuosi aikaa. Mistä tiedätte, että meillä naisilla on koko lastemme lapsuusajan joku mystinen tunne, jota miehillä ei ole - mistä tiedätte, ettei niillä ole, ja mitä niillä taas voi olla mitä meillä ei??

lähde: http: // www.mtv3.fi/ suurinpudottaja/



27-vuotias turkulainen myymäläesimies, hoitovapaalla. Perheessä aviomies ja alle vuoden ikäinen tyttö. Tuntee olevansa rapakunnossa, pelannut aiemmin mm. salibandya ja koripalloa. Pitää ruoasta, huonot ruokailutottumukset, liikkuu vähän. Laihdutti Painonvartijoissa yläasteella 12 kg, yrittänyt laihduttaa useita kertoja. Haluaa laihtua 35-40 kg.

Minä olin kuukauden töissä toisella paikkakunnalla kun esikoinen oli 11 kuukautta. Mies hoiti kotona sen aikaa. Kerran kävin viikonlopun verran kotona siinä välissä.



Lapsi voi vallan hyvin isänsä kanssa!! Meillä on lapsen syntymästä lähtien molemmat vanhemmat olleet yhtä paljon lapsen hoidossa mukana, miksi nostaisin itseni miestä tärkeämmäksi?



Ja olen NORMAALI, empaattinen, rakastava äiti. Te taidatte olla sen tyypin ihmisiä, joiden perheissä vain nainen hoitaa lapsia ja taloutta ja siten on ainoa pätevä lapsen hoitaja?

Onhan se toki hienoa, että omat kilot ja julkisuus on tärkeää...

Pääsee edes yhdessä asiassa pätemään.