Poikaystäväni ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä, miten tämä vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy miten se on häneen vaikuttanut vai onko vaikuttanut ollenkaan. Jos mies ei osaa itse pyytää tarvittaessa apua ja tukea asian käsittelyyn... mieluummin häipyisin kuin jäisin arvailemaan mitä apua hän mahtaisi ottaa vastaan.

Hänelle hyvin vaikea asia puhua.

Ap

Hiljainen ja ujo? Ei välitä puhua omista asioistaan?

Vähän hiljainen ja ujo tyyppi. Ei kylläkään minun seurassani. Sanoo, ettei oikein tiedä miten asiaan suhtautua. Harmittaa, että välit ovat kylmenneet niin, ilman mitään kunnollista syytä. Hän toivoisi isänsä ottavan yhteyttä. Ja luulen hänen isänsä toivovan samaa. Aikaa on vain kulunut niin paljon, että kynnys on kasvanut todella isoksi.

Miten pystyisin painostamatta yrittää kannustaa ottamaan yhteyttä?

Ap

Jos hän ei tee aloitetta ottaakseen yhteyttä et mitenkään muuten kuin kertomalla että tuet häntä tarvittaessa jos hän haluaa yhteyttä joskus isäänsä ottaa.

Ihan ihmiskohtaista.

Mun isä kuoli, kun olin eskarissa ja työstän vieläkin lähemmäs kolmikymppisenä (todnäk) siitä ainakin osittain johtuvaa epävakautta, miehiin kohdistuvia ongelmia (tarvitsevuus, roikkuminen, vakuuttelun tarve, sairas halu kelvata/olla hyväksytty, sekä perinteinen daddy issues -kuvio) ja itsetunto-ongelmia. Tosin uskon, että näihin asioihin on myös vaikuttanut moni muukin lapsuudessani ja nuoruudessani koettu asia.

Eli vaikuttaa helvetisti. Teen jatkuvasti paljon työtä, jotten vahingossakaan kasvata tyttärestäni peilikuvaani vaan käytännössä vastakohdan, parisuhdetta en edes uskaltaisi alottaa (enää) ennen kuin olen vähänkään enemmän balanssissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja siskoni ei olla oltu tekemisissä isän kanssa kohta 20 vuoteen, molemmat nykyään onnellisissa ja pitkään kestäneissä parisuhteissa (minä sen 20 vuotta ja nuorempi sisko noin 15). Meillä oli kyllä papassamme hyvä isähahmo ja ihan tasapainoisia meistä on tullut, eikä meillä ole hylkäämisestä johtuneita traumoja päässyt muodostumaan, koska itse teineinä päätettiin katkaista välit. Ehkä näistä syistä johtuen en osaa ajatella tarvitsevani nyt enkä ennenkään mitään erityistä tukea tai ymmärrystä kumppaniltani tai keneltäkään muulta. Älä tee isän puuttumisesta elämästänne suurta numeroa.

Joo, suhteet vanhempiin eivät määrittele ihmisiä, mutta kertovat kuitenkin jotain. En halua tehdä numeroa, enkä sitä olekkaan tässä vuosien aikana tehnytkään. Nyt poikaystäväni on itse alkanut miettimään näitä asioita ja haluaisin voida auttaa häntä.

Ap

Minusta tuet häntä parhaiten sillä että kuuntelet mitä hän suhteesta isäänsä miettii.