Miten yh-äiti löytää elämänsä rakkauden? Onko niin että yh-äiti ei kelpaa?

Minä löysin aikanaan omani töistä. Mies (ei halua lapsia) oli eronnut naisesta, joka halusi lapsia ja oli varsin tyytyväinen löytäessään minut, joka lupasin olla haluamatta niitä enempää. Tällä kannalla l!in itsekin. Me ollaan oltu yhdessä nyt 12 vuotta, naimisissa 10 ja ihan häpeämättömän onnellisia ollaan edelleen. Mun ainokainen on aikuistumassa, kohta alkaa uusi elämänvaihe :)

Heh, lortto (helppo nainen)

Tietysti tulee mieleen, että mikä on vikana

Nykyään ehkä helpompi yh:n kannalta sekin, että ei ole pakko löytää elättäjää vaan on mahdollista ja jopa erittäin hyväksyttyä elää yksin lasten kanssa eron jälkeen. Tämä oli ihan toisin joskus vuosikymmeniä sitten kun oli häpeä olla yksinhuoltaja ja käytännössä ainoa sopiva perhemalli oli ydinperhe.

Voisin ihan hyvin olla suhteessa yh-isään, mutta yhteen en haluaisi muuttaa. Kaipaan omaa rauhaa enkä ole valmis luomaan suhdetta tuntemattomaan lapseen. Jossain vaiheessa ehkä haluan omia lapsia, ehkä mieluiten kuitenkin sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei niitä entuudestaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on kelvannut tämä entinen yh-äiti.

3 lasta (6-15v) valmiina ja nuorempi mies halusi koko paketin jo 20v sitten:D Yhteinen kuopuskin on jo teini-ikäinen.

Kateelliset epäonnistujatko siellä alapeukuttaa:)

Mulla oli ainakin enemmän vientiä kuin koskaan, kun erosin miehestä. Tinderissä matcheja sateli, ja kävin treffeillä joka viikonloppu. Vanhat tutut laitteli viestiä FB, ja koulussa sain paljon kiinnostusta. En tiedä mikä muuttui, mutta veikkaan asennettani. Olin onnellinen, ja nautin elämästä. :) Ehkä se kiinnosti ihmisiä. Löysinkin aika nopeasti uuden puolison. Nuorempi ja lapseton vielä :)

Kylläpä täällä jaetaan fantasiasatuja. Tässä satumaailmassa yh-äipälle tulee miehiä ovista ja ikkunoista, kaikki palvovat upeaa kaunotarta. Todellisuudessa yh-äipät ovat naisten alinta kastia - voi sinne molonsa kastaa kumin kanssa mutta yöksi en jää.

Yh:lta saa aina. Ovat ns. helppoja. Kersalauma on melkonen riesa, joten aamuun ei kannata jäädä. Jotain voi päätellä myös siitä, että jokuhan tuosta akasta on aiemmin eroon halunnut päästä. Ja päässyt!

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheenkin onnistumisprosentti on loppujen lopuksi aika huono, saati sitten uusperheen. Varsinkin jos sitä ns. ankkurilasta ei tehdä, siitä on hyvin helppo nostaa kytkintä ongelmien alkaessa.

Onko silloinkin kyseessä ankkurilapsi jos mies sitä erityisesti toivoo ja lapsi syntyy vasta 6v avioliiton jälkeen? Itse en kyllä osaa ajatella noin, kyllä tuo mies olisi perheessä pysynyt pitelemättäkin:D

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä jaetaan fantasiasatuja. Tässä satumaailmassa yh-äipälle tulee miehiä ovista ja ikkunoista, kaikki palvovat upeaa kaunotarta. Todellisuudessa yh-äipät ovat naisten alinta kastia - voi sinne molonsa kastaa kumin kanssa mutta yöksi en jää.

Aika jännä muuten että tarjokkaat oli ns laadukkaampaa kamaa: mm myyntijohtajia ja professori olisivat olleet todella valmiita parisuhteeseen lapsista huolimatta. En ole itsekään mikään "turha" joten tietty miehet naista myöten samaa tasoa:) Nykyinen mies on maajohtaja isossa kansainvälisessä yrityksessä joten ei huono tuokaan.

Ja kyllä, olen vieläkin ikäisekseni upea kaunotar.

Ihan kuin yh-äidit voisi niputtaa tuon yhden käsitteen alle. Hekin ovat ihmisiä ja yksilöitä, ja paljon muutakin kuin yksinhuoltajia. Yksinhuoltajuus on vain yksi kumppanin löytämiseen vaikuttavista asioista. Varmasti on miehiä, joille naisen lapset on ehdoton ei. Mutta kun miehiäkään ei voi niputtaa sen yhden leiman alle. Täällä voi sanoa mitä tahansa, mutta reaalimaailmassa vain yksilön omilla kokemuksilla on sille yksilölle merkitystä. Joillain yksinhuoltajilla on vaikeuksia löytää uutta kumppania, joillekin se on helppoa. Jotkut eivät edes halua löytää ketään, toiset eivät uskalla edes erota huonosta suhteesta, koska pelkäävät jäävänsä yksin loppuelämäkseen. Meitä on niin joka lähtöön.