Ihana luulotautisuuteni :(

on tää hauskaa tää el' ämä

hei tässä lehdessä on artikkeli ja tämä ihan kun minusta, ihan samat vaivat... oli sitten jättänyt lukematta otsikon tai lukenut sen jotenkin huonosti... sillä artikkeli loppui " yleinen keski-ikäisillä miehillä" kyse oli sitten eturauhasen liikakasvusta...

ja välillä käy mielessä että mitä jos minäkin saan!

Jostain kun luin että periaatteessa ei ole periytyvää, mutta jotenkin kuitenkin saattaisi periytyä...

mummuni sairastui siihen aika nuorena, itse olen nyt 3-kymppinen.

Se on kai yleisin sairaus, mitä luulotautiset itsestään etsivät. Näin olen jostain joskus lukenut. Itsekin olen " sairastunut" siihen pariinkiin otteeseen. Oikeasti minusta on löytynyt TOS, fibromyalgia ja jännitysniska, jotka kaikki oireilevat jossain määrin samalla tavalla kuin MS.

ap

vapinaa, huimausta voimattomuutta mutta en enään pelkää sairastuvani siihen. Ensimmäinen migreenikohtaus kun iski näkö vikojen kanssa,silloin pelästyin.

Kannattaa kuitenkin käydä lääkärissä niin saat rauhoitusta. Suurempi mahdollisuus on jumittuneet olkapäät noihin oireisiin. Minulla ainakin kunnon voimisteluliikkeet helpottaa.

Taidan kuitenkin yrittää päästä tästä yli ilman lekuria... Siellä niiiiin paljon jo tänä vuonna ravanneena... :(

Milloin oli aivokasvain, -verenvuoto, -infarkti. Sydämessäkin oli vaikka mitä ja HIV:t ja muut kaupanpälle. Ravasin lähes viikottain eri yksityislääkäreillä vaivoineni ja koskaan mitään ei löytynyt, mutta se ei rauhoittanut mieltäni. Voi kun joku lääkäreistä olisi hoksannut että kyse on psyykkisistäongelmista. Viimein osasin pistää " oireet" mieleni piikkiin ja hain apua henkiseen ahdistukseeni. Terapian ja lääkkeiden avulla pääsin luulotautisuudestani. Vieläkin välillä tulee ajoittain mieleen jos jonkinlaisia tauteja mitä " sairastan" mutta osaan käsitellä asiaa ja ajatukset menee pian ohi.

ap

Tuo luulotautisuus voi mennä tosi pahaksi ja rajoittaa jo normaalia elämää. t.18

Ja varmaankin puolet " oireistani" on mielen aiheuttamia. Juurensa tämä kait juontaa käsittelemättömästä onnettomuudesta joka sattui esikoiselleni. Kaipa sen jälkeen jäi pelko sitä kohtaan, et elämässä tapahtuu asioita joita ei voi kontrolloida ja varoa etukäteen... :( Myös lähestyvä 30 rajapyykki tuo omaa vaikeutta asiaan...



ap

Ja voisit myös harkita psykologin luokse menoa mikäli tallaiset pelot pyörii mielessä ja haittaavat elämääsi.

Onneksi toinen kerta oli lievempi, koska ekalta kerralta oli muistona niin pitkä rivi lääkärinlausuntoja, että neurologi osasi melkein heti sanoa, että MS:stä ei ole kyse. Mutta tosiaan, on oltu selkäydinpunktioissa parikin kertaa, tietokonetomografiassa, magneettikuvissa jne jne. Sanon sulle, että älä lähde sille tielle, jos ei ole pakko! Minulla todella monen kirjavat mm. ms-tautiinkin sopivat oireet selittyivät lopulta vain jumittuneella niskalla ja yliliikkuvilla nivelillä. Itse epäilen myös psyyken osuutta oireenmuodostuksessa melko vahvasti. Voimia sulle!

Esikoinen oli silloin pieni(kai jotain masennusta). Minäkin pelkäsin niin neutoottisesti, että kävin lumbaalipunktiossa ja pään mangneettikuvassa ja muissa neurologisissa tutkimuksissa.. Mitään ei löytynyt ja aikaa kulunut jo 6 vuotta.

En ole saanut mitään lääketieteellistä koulutusta. Menin neurologille, koska minua huimasi ajoittain. Lekuri alkoi heti väittää, että mulla on hyvin todennäköisesti ms-tauti. Sitten tutkimusrumbaan ja vaikka melko pian selvisi, että siitä ei voi olla kyse, en päässytkään neuroosistani niin vaan yli. Eli lääkärillä käynti ei aina helpota, vaikka joskus kyllä käy niinkin.



4

Toinen käsi on puutunut yöllä muutaman kerran (nukuin varmaan sen päällä), niskat on jumissa. Kädet vapisee välillä. Kaikenlaisia oireita " löytyy" kyllä jos alkaa etsimään. Eniten pelkään tuollaisia kroonisia hitaasti tappavia tauteja. Eli kait psyykkistä... Kehtaa lekurillekkaan mennä kun ei ole edes mitän järkeviä oireita... Ja näin väsyneenä mitään ei pitäisi alkaa miettimään, alkaa vaan hysteerisemmin pelottamaan.



Ja siis oireista en edes halua tietää ;)



ap