Lue keskustelun säännöt.
Aivan kuin olisin kuullut Jumalan äänen unessani :O
19.11.2016 |
Olen rakastunut varattuun, uskovaiseen naiseen ja olen nainen itsekin. Tunnen syyllisyyttä tästä ja pelkään, että ihastukseni kohteenikin tuntisi sisimmässään niin. Viime yönä näin unta, jossa pohdin asiaa. Jostain "out of nowhere" siinä unessa kuului miehen ääni, että "minä ymmärrän ja sallin sen, se on ok -- älä ole huolissasi" ystävällisellä, vahvalla ja samanaikaisesti lempeän ymmärtäväisellä äänellä. Ehkä tämä on vain alitajuista toiveajattelua. Siinä unessa koin, että se oli Jumalan ääni. Mutta olin hieman säikähtänyt, kun heräsin.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut Jumalan ääni. Samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalinen suhde (oletan sinun viittaavan sellaiseen sanalla "rakastunut") on Jumalan tahtoa vastaan, samoin aviorikos ja avioero. Jumala sanoo sanassaan vihaavansa eroa.
Jätä nainen ja hänen avioliittonsa rauhaan! Lakkaa etsimästä oikeutusta synnillisille mielihaluillesi. Tee parannus ja usko evankeliumi.
Millä tavalla avioero on väärin? Kun siis kirkollisessa/hengellisessä mielessä avioero on kielletty lähinnä katolisessa kirkossa (=avioeroa ei myönnetä ilman poikkeuksellisia syitä ja uudelleenvihkiminen kirkollisesti on mahdotonta).
Millä tavalla voisin rakastaa häntä ystävänä? Missä menee sopivuuden raja esim. läheisyydessä? Jotenkin tiedän sisimmässäni, että rakkauteni häntä kohtaan on oikein, kunhan se menee hänen ehdoillaan. T. Ap
Avioero on Raamatun mukaan väärin, paitsi jos perusteena on haureus. Muissa tapauksissa eron ottanut ei voi mennä uudestaan naimisiin tai hän syyllistyy aviorikokseen. Avioliitossa ei olisi mitään järkeä jos jokainen voisi hetken mielijohteesta hyljätä puolison...
Sopivuuden raja menee siinä, että kuvittelee miten kohtelisi omaa siskoa. Siskon kanssa voi olla todella läheinen ystävä mutta harvemmin sitä siskon kanssa pussailee yms....
Jokainen tekee loppujen lopuksi omat valintansa. Jos haluat toimia Jumalan näkemyksen mukaan, tutki Raamattua ja tee kuten Hän haluaa sinun tekevän.
Eli siis edes perheväkivalta ei ole peruste avioeroon esim. luterilaisuudessa?
T. Ap
Olen kristitty ilman kirkkoa joten en voi sanoa varmuudella miten luterilaiset asiaa opettavat mutta Raamatun mukaan jos eroaa muusta syystä kuin haureudesta niin ovat silti Jumalan silmissä liitossa, eli tavallaan vain "asumuserossa", kunnes toinen kupsahtaa.
Ok. Voikohan sen haureuden tulkita myös muulla tavoin (esim. rakkauden loppumiseksi tai suuntautumiseksi toisaalle?). Olen saanut käsityksen, että hänellä on väkivaltaa ja rakkaudettomuutta liitossa. Valitettavasti se mies kommunikoi somessa siten, että hänen tyyppisestään tulee vaikutelma, että voisi pettääkin. Entäpä jos liitto on solmittu (omalla kohdallani) maistraatissa? Olenko edes sillä logiikalla ollut itse lainkaan naimisissa? T. Ap
"Olen saanut käsityksen" ei riitä pohtimaan toisten avioliittoja. Jokainen vastaa aviorikkeistään Jumalalle, myös naisen aviomies. Se ei kuulu kenellekään muulle kuin avioparille ja Jumalalle.
Ei ole väliä missä avioliitto on solmittu jos se on laillinen ja julkinen lupaus yhteisestä elämästä ja rakkaudesta kuolemaan asti. Kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin sitoutuu ja kenen kanssa. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin, se on oma valinta.
Katolisessa kirkossa maistraattiavioliitto tai esim. luterilaisessa kirkossa solmittu avioliitto ei ole edes pätevä. Omassa tapauksessani mies muuttui väkivaltaiseksi vasta (maistraatti)avioliiton solmimisen jälkeen. Hyvä juttu toki niille, joilla on väkivallaton ja rakastava puoliso, mutta itselläni ei sellaista ollut. Naimisiin mennessä ei ikinä ole takuuta siitä toisesta...jokuhan voi vaikka menettää järkensä tms. ja muuttua ihan sekopääksi -- ja silloinkaan ei muka saisi erota. Itse käyttäisin kyllä tervettä järkeä tuollaisissa tilanteissa. En usko, että Jumala "suuttuu", kun ihminen toimii parhaan arvionsa mukaan ja vilpittömästi.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen saanut käsityksen" ei riitä pohtimaan toisten avioliittoja. Jokainen vastaa aviorikkeistään Jumalalle, myös naisen aviomies. Se ei kuulu kenellekään muulle kuin avioparille ja Jumalalle.
Ei ole väliä missä avioliitto on solmittu jos se on laillinen ja julkinen lupaus yhteisestä elämästä ja rakkaudesta kuolemaan asti. Kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin sitoutuu ja kenen kanssa. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin, se on oma valinta.