Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat naiset ja elämätön elämä
18.11.2016 |
Oletteko törmänneet tähän ilmiöön, kun puhutaan noin keski-ikäisistä (40-60+) naisista, jotka ovat katkeroituneita elämästään, eivät ole ehkä uskaltaneet elää elämäänsä oman näköisesti ja tätä sisäistä pahaa oloaan he purkavat sitten eteenpäin, jopa tuntemattomiin. Tiuskitaan, mylvitään, hymähdellään, dominoidaan ja jyrätään sekä mulkoillaan. Käyttäydytään siis hyvin epäasiallisesti. On kamalaa, jos työpaikalla on tällainen pomo, hän purkaa sitten alaisiinsa tätä kaikkea paskaa. Nuorena naisena olen saanut törmätä useasti tähän ilmiöön. Näen tämän näiden vanhojen, katkeroituneiden naisten käytöksen lävitse. Se tuntuu pahalta, he antavat huonoa esimerkkiä siitä, mitä on olla vanha tai keski-ikäinen nainen. Se on väärin, purkaa omaa elämätöntä elämäänsä muihin, viattomiin. Pitää ottaa itse vastuu tunteistaan ja elämästään ja käsitellä sisäinen katkeruus ja ottaa elämässä ohjat omiin käsiinsä ja lähteä muokkaamaan omaa elämäänsä onnelliseksi.
En tiedä kuinka paljon tätä on vanhoilla miehillä. Purkavatko hekin surkeaa elämäänsä muihin (en ole naisena törmännyt tähän niin paljoa, en tiedä purkavatko he pahaa oloaan sitten nuorempiin miehiin tai ehkä omaan vaimoonsa. Toki sellaista alistavaa, seksuaalista häirintä käytöstä näkee vanhoilla miehillä nuoriin naisiin kohdistuen, ihan tuntemattomiinkin, se voi olla osa sitä heidän pahaa oloaan, jota eivät osaa käsitellä, raukat..). Onneksi on sisäisesti kauniita ihmisiä vanhoissakin ihmisissä. Välillä silti törmää näihin elämäänsä kyllästyneisiin, jotka ehkäpä kahdehtivat nuoria ihmisiä, heillä kun on elämä vielä edessä ja he ovat kauniita, elinvoimaisia.
Kommentit (50)
40 lisää, että pahimmillani olin noin kolmekymppisenä, jumissa lasten kanssa paikkakunnalla, missä heikosti opiskelumahdollisuuksia, ei tuttuja, paljon työttömyyttä. Mutta silloin en ollut työelämässäkään, vaan hoitovapaalla. Nyt on taas mahdollisuus opiskella ja nykyään voi opiskella paljon etänäkin, joten tämä mahdollisuus nyt täytyy käyttää, vaikka tuskin enää työllistymisen takia, vaan vain siksi, että itselleni näytän, että pystyn tähän. Nykyinen työ on ihan mukavaa. Mulla ei ole työkavereina nuoria naisia lainkaan tällä hetkellä, pienessä firmassa muut ovat miehiä, joten en edes pysty olemaan ikävä. Olen kyllä saanut ihan hyvää palautetta asiakkailta sekä pomon kautta että suoraan; kaikenikäisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmissa miehissäkin on heitä, jotka purkavat omaa vitutustaan ja katkeruuttaan nuoriin kanssaveljiin. Pojuttelua, henkilökohtaisuuksiin menemistä (seksitaidoista ja -kokemuksista nälviminen tuntuu olevan pop), armeijatyyppistä äkseerausta, oman mahtavuuden korostamista. Vastaavasti suhtautuvat nuoriin naisiin inhottavan mielistelevästi ja lipevästi. Sama toisinpäin näillä ilkeillä vanhemmilla naisilla: nuorille miehille ollaan viimeisen päälle mielin kielin.
Olen ollut kaupassa töissä ja pahimpia asiakkaita olivat keski-ikäiset miehet. Suurin osa heistä oli vihaisia, töykeitä ja jotkut jopa huusivat minulle.
Keski-ikäisiltä naisista enemmistö oli mukavia.
N25
Olen itse 5-kymppiä käyvä mies ja elänyt kokemusrikkaasti ja koko tunneskaalalla koko tähänastisen elämäni. Olen tehnyt aika hurjia asioita ympäri maailmaa ja hengenlähtökin on ollut muutaman kerran lähellä. Olen saanut nauttia sivistyksestä, vauraudesta, köyhyydestä, rakkaudesta ja ystävyydestä. Elämäni on ollut hyvä, vaikka olen ollut myös aivan uskomattomassa ryöpytyksessä, ja juuri ehkä siksi. Nyt työskentelen Suomessa yliopistossa nuorten opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa. On aivan mahtaa jakaa omaa osaamistaan ja elämänkokemustaankin näille uransa alussa oleville ihmisille. Varsinkin niille fiksuimmille jotka ovat aidosti vastaanottavia ja kiinnostuneita. Monilla on tarve saada tukea omille valinnoilleen. Monista heistä on tullut ystäviä. Itselläni on ollut aikoinaan iso-sukulaisten joukossa hyviä mentoreita joilta sain kannustusta, kokemuksia ja ehdotuksia omaan elämääni. Nuorille antaisin ehdotuksen kuunnella mitä niillä vanhoilla on kerrottavaa jos vain mahdollista. Sieltä voi ammentaa itselleen jo koetun elämän kokemuksia ja käyttää niitä omia valintoja tehdessä.
Olen 40 vuotias, ja olen ollut työelämässä 22 vuotta.
Joten monenlaisia pomoja on ollut, ja itse en kyllä vedä noin suoria vetoja naispuolisista pomoista, niitä ikäviä naispuolisia pomoja on ollut, mutta niitä ikäviä miespuolisia pomoja on myös ollut samassa suhteessa. Myös sukupuoleen katsomatta ikäviä työkavereita, jotka tiuskivat äyskivät, ovat aina pahalla päällä ja ovat muutenkin ikävällä asenteella liikenteessä.
Mutta sen ainakin olen huomannut, että miehen kiukuttelut menevät helpommin läpi, kuin että nainen työpaikalla kiukuttelee. Muistuupa mieleen eräskin tapaus, jolla oli paha alkoholi ongelma, ja kaikenlaista ei niin kivaa tapahtui työpaikalla, loppuen lopuksi itse työnantaja kiikutti omin pikku jaloin kyseisen henkilön katkaisuhoitoon.. jos joku naisista olisi samalla tavalla käyttäytynyt, niin kengän kuva olisi ollut persiissä.. Ja sen voin sanoa, että mitä kaikkea tapahtui, ei ollut mitään pikku juttuja. Edes varoitusta ei tullut. Ihmettelen...
terkuin
entinen ravintola-alan työntekijä
Pojasta ja tytöstä polvi paranee. Aina uudet ja uudet sukupolvet tuntuvat fiksummilta kuin edelliset. Ja varsinkin naisten rohkeus on lisääntynyt.
Se että nuorella on kaikki mahdollisuudet vielä edessä saattaa tuoda kateuden tunteita keski- ikäisille joilla monet asiat ovat jo myöhäistä.
Toisaalta hyvässä keski - iässä oleva on jo nähnyt myös sen että nämä uudet polvet hukkaavat mahdollisuuksiaan ihan samalla tavalla kuin vanhemmat aikanaan.
Jos nuori nainen kokee että kaikki vanhemmat naiset kadehtivat ja ovat tylyjä niin voisi olla peiliin katsomisen paikka.
Syy voi löytyä lähempää kuin arvaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun ap:n mainitsemaan ikähaarukkaan, mutta muuten en tunnista itseäni tekstistä. Tunnen olevani nainen parhaassa iässä. Tunnen itseni, vahvuuteni ja heikkouteni, ja osaan olla itselleni ja muille armollinen. Elämässäni on ollut ala-ja ylämäkiä, niin kai meillä kaikilla. Kaiken kokemani ja elämäni tuloksena mulle on kehittynyt sellainen itseäni arvostava elämisen tapa että teen niin kuin itsestäni parhaimmlta tuntuu, tietenkin niin että valintani eivät vahingoita muita. Olen sellainen ns vapaa sielu, joka tekee vain osa-aikatyötä, pärjää pienellä palkalla, ei osallistu oravanpyörön kulutusjuhlaan, pitää arvoinaan omaa perhettään ja kotikeskeisyyttä. Työssäni tapaan kaikenikäisiä naisia ja miehiä, kaikkien kanssa työ sujuu, kiva aina kuulla ja nähdä kaikenikäisten elämän asioita. Yritän kuunnella ja oppia asioita muilta, huomata erilaisia näkökulmia. Koen olevani aika elämänmyönteinen, kantavana voimana hyvä vuosikymmeniä kestänyt pariisuhde. Voin vain todeta että tapaan työssäni usein upeita ihmisiä, niin nuoria kuin vanhempiakin. Kaikilla meillä on toisillemme jotain annettavaa, opittavaa, miettimisen aiheita. Epäkohdistakin tietenkin pitää pystyä puhumaan ja niin olen tehnytkin, asioista asioina ilman henkilökemian tuomia tunnekuohuja. Oma asenne on tärkein, sitäkin täytyy ajoittain tarkastella kriittisesti. Mitä minä teen, jotta työt sujuvat tässä työyhteisössä ja jotta tästäkin päivästä tulee hyvä, tai ainakin kohtuullisen hyvä, työpäivä? Aloitan työpäivän aina sillä ajatuksella että hyvin se menee ja sitten on hyvä mieli lähteä kotiin.
Tunnistan ap:n. Hän on meillä töissä, ikää alle 30v, takana loistava tulevaisuus eli kielikurssit ulkomailla lukioiässä, sen jälkeen keskinkertaisin paperein AMK-tutkintoa suorittamaan. Töissä omistetaan koko maailma, koska on se tuorein tutkinto, joka suuntasi hallinto- ja johtotehtäviin. Kun pomo muistuttaa suorittavasta toimenkuvasta, alkaa silmien pyörittely ja ääneenihmettely. Että jäikö esimiehellä elämä elämättä, kun se on noin katkera ja komentaa noin ilkeästi jo viidettä kertaa tunnin sisällä.
Omassa toiminnassa ei nähdä mitään väärää, koska nuori työntekijähän on niin elossa, ettei aina aamulla ennätä edes töihin asti saati saa näppejään pidettyä erossa puhelimestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulun ap:n mainitsemaan ikähaarukkaan, mutta muuten en tunnista itseäni tekstistä. Tunnen olevani nainen parhaassa iässä. Tunnen itseni, vahvuuteni ja heikkouteni, ja osaan olla itselleni ja muille armollinen. Elämässäni on ollut ala-ja ylämäkiä, niin kai meillä kaikilla. Kaiken kokemani ja elämäni tuloksena mulle on kehittynyt sellainen itseäni arvostava elämisen tapa että teen niin kuin itsestäni parhaimmlta tuntuu, tietenkin niin että valintani eivät vahingoita muita. Olen sellainen ns vapaa sielu, joka tekee vain osa-aikatyötä, pärjää pienellä palkalla, ei osallistu oravanpyörön kulutusjuhlaan, pitää arvoinaan omaa perhettään ja kotikeskeisyyttä. Työssäni tapaan kaikenikäisiä naisia ja miehiä, kaikkien kanssa työ sujuu, kiva aina kuulla ja nähdä kaikenikäisten elämän asioita. Yritän kuunnella ja oppia asioita muilta, huomata erilaisia näkökulmia. Koen olevani aika elämänmyönteinen, kantavana voimana hyvä vuosikymmeniä kestänyt pariisuhde. Voin vain todeta että tapaan työssäni usein upeita ihmisiä, niin nuoria kuin vanhempiakin. Kaikilla meillä on toisillemme jotain annettavaa, opittavaa, miettimisen aiheita. Epäkohdistakin tietenkin pitää pystyä puhumaan ja niin olen tehnytkin, asioista asioina ilman henkilökemian tuomia tunnekuohuja. Oma asenne on tärkein, sitäkin täytyy ajoittain tarkastella kriittisesti. Mitä minä teen, jotta työt sujuvat tässä työyhteisössä ja jotta tästäkin päivästä tulee hyvä, tai ainakin kohtuullisen hyvä, työpäivä? Aloitan työpäivän aina sillä ajatuksella että hyvin se menee ja sitten on hyvä mieli lähteä kotiin.
Tulin hyvälle mielelle tästä viestistä. Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän!
Ennen ei puhuttu hyväksikäytöistä tai raiskauksista. Kaikki oli aina tytön syytä ja kaikesta sellaisesta puhuminen oli kiellettyä. Häpeäleimalla oli tehoa, ja alistaminen hyväksytty kasvatuskeino.
Nyt sitten kypsässä iässä on ihmeissään kun esim seksuaalirikoksista ja tunnevammoista voi helposti lukea vaikka netistä, jota ei silloin ollut. Kirjaston ym ilmoitustaululla oli vain konserteista ym, ei ollut ryhmiä väkivaltaa kokeneille tai jos oli, niistä ei tiedetty. Opettaja tai terkkari saattoi tietää jotain muttei kertonut, ettei häntä pidettäisi outona. Oli tärkeää olla normaali. Yhteisön paine oli kova. Tavoitteena työ, asunto ja perhe. Tietoa oli vain lääkäreillä, mutta nykyään asiallisia artikkeleita voi lukea naistenlehdistä.
Tunteista on alettu puhua vasta 2000- luvulla. Tietenkään omat vaikeudet ei oikeuta kiukuttelemaan muille, mutta esim nuorten ylimielisyys työnhakua kohtaan on typerää, arvomaailma on selfieiden ottamisessa. Ihmisiä on nykyään enemmän ja kaikki haluaa olla yksilöitä eikä tavallinen perheen elättäminen ym jatkuvuuden ymmärtäminen ole ajassamme. Kiinalaisen rihkaman feikkivihreä kierrätys ei ole sama kun suomessa (itse)tehdyt tuotteet. Mutta nyt kaikkea on enemmän kuin yksilö tarvitsee.
Ihmisen käytöksessä on kyse yksilön elämänkaaren vaiheista, myös suhteessa meneillään olevaan aikakauteen.
Eli sukupolvien traumat on kyseessä.
Jos vaikka isovanhempasi on vielä elossa, kuuntele heitä, miten ennen elettiin.
Alue: Aihe vapaa
Väliäkö sillä hurjasteleeko ennen lapsia vai niiden jälkeen. Meillä kyllä hurjastellaan nykyäänkin, vaikka lapset on vielä pieniä. Ei tarvi oottaa vuosikymmeniä.
Oma äitini on malliesimerkki vanhemmasta naisesta, joka ei huomioinut omia tarpeitaan. Ei hän sitä tiedosta, mutta se näkyy. Ei voi sietää ketään ns. vahvoja naisia; Sofi Oksanen, Saara Aalto, Aira Samulin, Lenita Airisto... inhoaa kaikkia naisia jotka näkyvät tai kuuluvat, kun itse on hissutellut koko elämänsä läpi uskaltamatta tehdä oman mielen mukaan. Nyt vanhempana on kyllä kovasti reipastunut, mutta tuo äänessä olevien naisten inhoaminen on jäänyt päälle.