Vanhemmat naiset ja elämätön elämä

Vierailija kirjoitti:

Hah hah 18, nuoret tietävät enemmän kuin vanhemmat. Perustelut kiitos. Kyllähän vanhemmalla on enemmän elämänkokemusta, esim 60-vuotiaalla on 30 vuotta enemmän elämänkokemusta kuin 30-vuotiaalla. Ja voi hyvää päivää, 40- ja 60-vuotias on vanha, varsinkin 40-vuotias. Kohtahan teillä ikärasisteilla on ikäkriisi päällä.

Onhan se täysin mahdollista! Ei se ikä mitään takaa, ehkä kokemuksia, mutta niitäKIN voi olla 18-vuotiaalla enemmän. 

Mikään muu ei ole surullisempaa kuin vanhempi nainen, joka halveksii nuoria tyttöjä ja nuoria naisia. Nuoret naiset ovat ihania, upeita ja älykkäitä! ja heillä on nykyään USKOMATON tiedonjano, ovat tiedostavia ja kantaa ottavia. Siinä olisi todella monella +40 oppimista. 

N42

Kun olin parikymppinen 30-40v muijat kävi kiukkuisina päälle. Aspahommissa ei voinut muuta kuin ottaa ryönät vastaan hymyillen ja nöyrästi. Sain täyden rauhan kiukkuisilta naisilta lihottuani 20kg.

Nuoret naiset ovat kai aina kuvitelleet, että vanhemmat naiset kadehtivat heitä. Niin tein itsekin ensimmäisessä työpaikassani... Nyt olen pian 40 ja huomasin olleeni totaalisen väärässä :D

Vanhoja? 40-60 v?

Itse olen kohdannut vastaavaa kohtelua tuossa ikähaarukassa olevilta_perheellisiltä_ naisilta. Joten väitteesi ei pidä ollenkaan paikkaansa. Joillakin on vaan perhe-elämässä "niin paljon kestämistä". Ja ihan itse ovat tuoneet perhe-elämänsä vaikeudet esiin. Ei ole tarvinnut lukea rivien välistä.

Melko turha ketju.

Mutta olepa tuon ikäryhmän nainen, joka on elänyt elämäänsä täysillä ja niin että se on tehnyt sinusta sen mikä olet. Kukaan ei kestä sellaista naista. Enkä puhu nyt mistään ojan pohjalla käymisestä tosiaankaan vaan elämästä, jossa on aina tartuttu isoihin mahdollisuuksiin, muutettu, vaihdettu alaa tai tai mitä milloinkin on eteen tullut mutta myös opittu niistä raskaista vastoinkäymisistä.

Ihmisen ja varsinkin naisen pitää elää henkisesti aika pienissä rajoissa ollakseen normi ja säädellä itse itseään koko ajan. Jos et säätele olet vaarallinen. Katkeruus on osa tuota turvallista ja kulttuurisesti hyväksyttyä itsesäätelyä, selaisia vanhat "ämmät" on aina olleet. Itse en ole edes katkera vuosista, jotka elin väkivaltaisen ja pelottavan miehen kanssa, koska kun selvisin niistä, olin tajunnut elämästä ja vallankäytöstä niin paljon, että vuosikymmnet psykologian parissa eivät olis antaneet minulle sitä ymmärrystä. Ihmisten pelit eivät löydä minussa enää tarttumapintaa. Voi olla, että se on monelle liikaa.

Ihmiset tykkää toisista pienissä bokseissa elävistä eivät vapaista ihmisistä. Nuorilla on tiettyjä vapauksia, koska se kuuluu ikään. Mutta kun tietty ikä on saavutettu vapauden aikaikkuna on kiinni ja jos et itse tajua sitä niin muut tekee sen.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko törmänneet tähän ilmiöön, kun puhutaan noin keski-ikäisistä (40-60+) naisista, jotka ovat katkeroituneita elämästään, eivät ole ehkä uskaltaneet elää elämäänsä oman näköisesti ja tätä sisäistä pahaa oloaan he purkavat sitten eteenpäin, jopa tuntemattomiin. Tiuskitaan, mylvitään, hymähdellään, dominoidaan ja jyrätään sekä mulkoillaan. Käyttäydytään siis hyvin epäasiallisesti. On kamalaa, jos työpaikalla on tällainen pomo, hän purkaa sitten alaisiinsa tätä kaikkea paskaa. Nuorena naisena olen saanut törmätä useasti tähän ilmiöön. Näen tämän näiden vanhojen, katkeroituneiden naisten käytöksen lävitse. Se tuntuu pahalta, he antavat huonoa esimerkkiä siitä, mitä on olla vanha tai keski-ikäinen nainen. Se on väärin, purkaa omaa elämätöntä elämäänsä muihin, viattomiin. Pitää ottaa itse vastuu tunteistaan ja elämästään ja käsitellä sisäinen katkeruus ja ottaa elämässä ohjat omiin käsiinsä ja lähteä muokkaamaan omaa elämäänsä onnelliseksi.

En tiedä kuinka paljon tätä on vanhoilla miehillä. Purkavatko hekin surkeaa elämäänsä muihin (en ole naisena törmännyt tähän niin paljoa, en tiedä purkavatko he pahaa oloaan sitten nuorempiin miehiin tai ehkä omaan vaimoonsa. Toki sellaista alistavaa, seksuaalista häirintä käytöstä näkee vanhoilla miehillä nuoriin naisiin kohdistuen, ihan tuntemattomiinkin, se voi olla osa sitä heidän pahaa oloaan, jota eivät osaa käsitellä, raukat..). Onneksi on sisäisesti kauniita ihmisiä vanhoissakin ihmisissä. Välillä silti törmää näihin elämäänsä kyllästyneisiin, jotka ehkäpä kahdehtivat nuoria ihmisiä, heillä kun on elämä vielä edessä ja he ovat kauniita, elinvoimaisia.

Miten muka määrittelet elämättömän elämän? Vai kirjoitatko huvikseen pitkiä sepustuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kuulun aloittajan aloitukseen. En myönnä, että ikäni tai miehettömyyden vuoksi käytttäyityisin huonosti. Päinvastoin :)

***Pitää ottaa itse vastuu tunteistaan ja elämästään ja käsitellä sisäinen katkeruus ja ottaa elämässä ohjat omiin käsiinsä ja lähteä muokkaamaan omaa elämäänsä onnelliseksi.*** Arvaa kuinka helppoa tämä on?

En oo ap mutta vastaan tähän silti.

Ei, se ei ole helppoa. Se vaatii monta kertaa peiliin katsomista, omien virheiden myöntämistä ja oman vajavaisuuden hyväksymistä. Vasta kun on antanut itselleen anteeksi ja opetellut rakastamaan itseään voi päästää katkeruudesta irti ja antaa anteeksi myös muille. Useimmille ihmisille tämä on liian vaikeaa. Omia virheitä ei haluta myöntää. Sääli sinänsä koska näistä oivalluksista on palkkiona se ns. sisäinen rauha.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on elämätön elämä? Mistä tiedät, että mitä heidän elämänsä pitää sisällään, jos eivät ole jakaneet sinulle kokemuksiaan? Joskus se äksyily johtuu siitä, että se elämä on todellakin täynnä elämää, niitä kurjia elämänkokemuksia.

Osa ihmisistä nyt vain on inhottavia, osalla on niin paljon kipuja ihan niitä fyysisiä, että tekevät ärtyneeksi. Mitä pidempään elää, sitä todennäköisemmäksi tulee, että niitä kipuja tulee jos jonkin sorttista.

40-60- vuotiailla on myös monia murheita: omat vanhemmat ja isovanhemmat tarvitsevat apua, samalla myös itsenäistyvät lapset tarvitsevat tukea. jos ei itsellä ole pitkäaikaissairautta, niin esim. 50-vuotiaiden ystäväpiirissä on vähintään yksi, joka on kuollut/ selättänyt kuolemaan johtavankin taudin/ sairastaa juuri vakavaa tautia.

Osa ystävistä kuolleista, koko ajan suurempi osa sukulaisista kuolleita, omia kipuja jne.

Omaa pahaa oloa ei kukaan saisi purkaa toisiin, mutta ikä tuo myös sen helpotuksen, että sitä toisten äksyilyä ei ota tosissaan. Kun tietää, että sillä kiukuttelevalla työtoverilla on tällä hetkellä täysi-ikäisen lapsen puoliso kuollut, äitinsä kuollut, isä kärsii dementiasta, omakotitalo täyttyy homeesta, puolisonsa on sairaalassa sydänongelmien takia, ja silti näkee tämän työtoverin osallistuvan isollakin summalla SPR:n keräykseen, kuljettavan anoppiaan sairaalaan, tekevän lumityöt vanhalta naapuriltaan niin ihan saa äksyillä, kunhan työnsä hoitaa.

Juuri näin. Ja todellakin kunhan työnsä hoitaa. Meillä on töissä parin NUOREN naisen keskustelukerho ja pitkiä tapaamisia useita kertoja päivässä. Aiheena mm parisuhde ja lapset.

He saavat kyllä mulkaisuja vanhemmilta naisilta mutta syynä ei ole elämätön elämä vaan silkka vitutus siitä että nämä katsovat oikeudekseen teettää oman osuutensa töistä toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Melko turha ketju.

Tämä on tärkeä ketju! Yhdessä miettimällä saadaan tukea toisilta. Tiedä vaikka joku olisi keksinyt miten toimia näiden kanssa. Nuo äksyt kun eivät myönnä happamuuttaan. Kokeintaan selkä seinää vasten tulisi sitten sitä ruikutusta kuinka vaikea oli lapsuus tai muuta. Kuin ihmeessä saisi katkaistua ton käytöksen. Miehetkin pelkää noita. Nää tyypit kuluttaa hurveästi toisten voimavaroja.

Minun työpaikalla 26-vuotias kolmen lapsen äiti on se kiukkuisin ja hankalin tapaus. Kaikki pitäisi mennä hänen pillin mukaan. Aina väsynyt ja pahalla päällä. Yli nelikymppiset sinkkunaiset on meidän työpaikalla rennointa ja hauskinta seuraa. Ei ole muita nuoria kuin minä.

19-V

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah hah 18, nuoret tietävät enemmän kuin vanhemmat. Perustelut kiitos. Kyllähän vanhemmalla on enemmän elämänkokemusta, esim 60-vuotiaalla on 30 vuotta enemmän elämänkokemusta kuin 30-vuotiaalla. Ja voi hyvää päivää, 40- ja 60-vuotias on vanha, varsinkin 40-vuotias. Kohtahan teillä ikärasisteilla on ikäkriisi päällä.

Onhan se täysin mahdollista! Ei se ikä mitään takaa, ehkä kokemuksia, mutta niitäKIN voi olla 18-vuotiaalla enemmän. 

Mikään muu ei ole surullisempaa kuin vanhempi nainen, joka halveksii nuoria tyttöjä ja nuoria naisia. Nuoret naiset ovat ihania, upeita ja älykkäitä! ja heillä on nykyään USKOMATON tiedonjano, ovat tiedostavia ja kantaa ottavia. Siinä olisi todella monella +40 oppimista. 

N42

Etkö sinä ollut nuorena tuollainen kuin kuvailit nuorta naista? Minä ainakin olin.

Nyt olen vajaa 60v ja elän raskasta aikaa syöpäepäilyn kanssa.

Olen joutunut nyt pari viikkoa miettimään elämääni ihan eri tavalla kuin koskaan ennen ja pohtimaan mitä haluaisin tehdä ja nähdä vielä jos uutiseni tulevat olemaan huonoja.

Ja tiedätkö, haluan elää ihan tätä nykyistä elämääni . En haaveile maailmanympärysmatkoista tms.

Vaan haaveilen siitä että saan osoittaa rakkauteni miehelleni jonka otin jo nuorena, viettää vielä aikaa lasteni ja lapsenlapseni kanssa ja tavata ystäviäni.

En yhtään mitään tämän kummallisempaa. Kaikki muu tuntuu turhalta.

Ja tätä aion tehdä nyt vaikka selviäisin tästä nyt hengissä, käytännössähän se tulee olemaan vain lykkäystä kun en ole enää nuori.

Tahdon vain sanoa että ei elämätön elämä ole sitä että puuttuu ehkä se 50. ulkomaan matka tai ei ole kokeillut syvän meren sukellusta vaan jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah hah 18, nuoret tietävät enemmän kuin vanhemmat. Perustelut kiitos. Kyllähän vanhemmalla on enemmän elämänkokemusta, esim 60-vuotiaalla on 30 vuotta enemmän elämänkokemusta kuin 30-vuotiaalla. Ja voi hyvää päivää, 40- ja 60-vuotias on vanha, varsinkin 40-vuotias. Kohtahan teillä ikärasisteilla on ikäkriisi päällä.

Onhan se täysin mahdollista! Ei se ikä mitään takaa, ehkä kokemuksia, mutta niitäKIN voi olla 18-vuotiaalla enemmän. 

Mikään muu ei ole surullisempaa kuin vanhempi nainen, joka halveksii nuoria tyttöjä ja nuoria naisia. Nuoret naiset ovat ihania, upeita ja älykkäitä! ja heillä on nykyään USKOMATON tiedonjano, ovat tiedostavia ja kantaa ottavia. Siinä olisi todella monella +40 oppimista. 

N42

Etkö sinä ollut nuorena tuollainen kuin kuvailit nuorta naista? Minä ainakin olin.

Nyt olen vajaa 60v ja elän raskasta aikaa syöpäepäilyn kanssa.

Olen joutunut nyt pari viikkoa miettimään elämääni ihan eri tavalla kuin koskaan ennen ja pohtimaan mitä haluaisin tehdä ja nähdä vielä jos uutiseni tulevat olemaan huonoja.

Ja tiedätkö, haluan elää ihan tätä nykyistä elämääni . En haaveile maailmanympärysmatkoista tms.

Vaan haaveilen siitä että saan osoittaa rakkauteni miehelleni jonka otin jo nuorena, viettää vielä aikaa lasteni ja lapsenlapseni kanssa ja tavata ystäviäni.

En yhtään mitään tämän kummallisempaa. Kaikki muu tuntuu turhalta.

Ja tätä aion tehdä nyt vaikka selviäisin tästä nyt hengissä, käytännössähän se tulee olemaan vain lykkäystä kun en ole enää nuori.

Tahdon vain sanoa että ei elämätön elämä ole sitä että puuttuu ehkä se 50. ulkomaan matka tai ei ole kokeillut syvän meren sukellusta vaan jotain ihan muuta.

Eikö tässä jätettykin se avoimeksi mitä se on. Tämä viesti sai pohtimaan, pehmeneekö aivot, sekö tätä aiheuttaa. Taannut ja katkeroidut. Vihaat. Piiloagressiivisuus.

Samanlaisia tuntemuksia ollut mullakin silloin nuorena tyttönä töissä. Maailma toistaa itseään jatkuvasti :D

Eilen olin 20 ja nyt 45. Niin se aika kulkee jokaisen kohdalla...

Niinpä. Eipä sitä silloin parikymppisenä osannut ajatella, että itsekin on jokupäivä keski-ikäinen. Katkera en ole, päinvastoin, elämä on nykyisin oikein mukavaa.

Olen tuon ikäinen, mutta en koe olevani se,  joka  siirtää paskaa nuorempien niskaan, vaan olen se, joka paikkaa ja ottaa ylimääräiset työt, kun  nuorempien on mentävä tai lapset sairastaa. 

Kyllä pahin marisija ja toisten työllistäjä on tuo kolmekymppinen kolmen lapsen äiti. Ei päivää mene, ettei jostain koko työyhteisö saisi korvilleen.. Odotan ihan innolla, koska hän on lomalla, niin kaikilla on helpompaa.

En ymmärrä tuota elämätöntä elämää. Minulla ainakin on vilkas perhe-elämä ja seksikin luistaa. Pitkät viikonloput miehen kanssa ovat ihania ja niitä  on helppo järjestää, kun lapset ovat jo melkein aikuisia.

Tehkää lapset nuorina, niin saatte elää tätäkin aikaa ja hurjastella kunnon mukaan. Suosittelen.

Voisikohan joku kertoa, että mitä pitäisi elämän sisältää, jotta se olisi eletty. Täytän kohta 41 v, joten olen ilmiselvästi kohderyhmää. Eli siis viimeistään syntymäpäivänäni minusta tulee äksyilevä ja  kiukkuinen vanha työntekijä, jos ei ole sitä elettyä elämää :)

Työpaikallani olen tällä hetkellä kyllä nuorin. kun meillä oli minua nuorempia (12-17v nuorempia), niin käytös oli kamalaa katsottavaa: käyttivät pelkästään imperatiivia, kaikki mitä oli aiemmin tehty oli väärin, esimiehen ohjeita ei tarvinnut noudattaa, kun pomo vain "kiusasi" ( ihan normaaleja ohjeita olivat).  Haukuttiin vanhimpia työntekijöitä, kun heillä ei atk sujunut, mutta kaikki muu sujui ( ja kun saivat kurssitusta, niin sitten se atk:kin sujui). Itse oltiin 0-3 vuoden työkokemuksella niin kokeneita, niin kokeneita, mutta ne vanhimmat, jotka silloin olivat 55 ja opiskelleet ulkomailla, olleet ulkomailla töissäkin jne, eivät kuulemma omanneet minkäänlaista näkemystä tai osaamista. Eivät siltikään, vaikka ovat tehneet tutkimusta aiheesta ja käyneet jopa kouluttamassa välillä näitä uusia toivoja...  Minusta nämä vanhemmat työntekijät olivat silloin ja ovat edelleen mukavia. Joskus varmaan ärtyisiä, kun on fyysistä vaivaa, omien vanhempien huoltamista, lapsenlapsien hoitamista, opiskeluja, puolison sairastamista, omia kremppoja yms, sukulaisten kuolemista, ystävien kuolemista, mutta eikö se ole elämää, ettei aina olla aurinkoisia? Silti vaikka näillä vanhimmilla on kaikenlaista ongelmaa, ovat paljon ystävällisempiä kuin ne nuoremmat  olivat koskaan. Itsestäni en nyt puhu, koska kuitenkin olen siis tällä hetkellä se työpaikan nuorin.

En hyväksy huonon käytöksen syyksi töissä vaikeaa elämäntilannetta. Jos ihminen ei pysty käyttäytymään normaalisti, ts. asiallisesti (ei tarvitse olla mikään päivänsäde), pidän tällaista ihmistä yksinkertaisesti kakaramaisena. 

Oma elämäni on ollut lapsuudesta asti ja on edelleen keskivertoa huomattavasti vaikeampi erilaisten vastoinkäymisien vuoksi. En ole koskaan ajatellut, että esim. krooniset kivut (takana 5 vuotta päivittäistä kipua tällä erää) olisivat syy perseillä töissä. 

Omassa työssäni tutoroin nuoria ammattilaisia ja heidän kanssaan on tosi kiva tehdä töitä. On hienoa huomata, miten ammatillisuus kehittyy ja uusi työntekijä pääsee näyttämään, mitä osaa. :)

N42

Minä olen elänyt tosi tiukassa kurissa uskovaisessa perheessä ja sitten joutunut pikkupaikalle miehen uran vuoksi ja samalla uhrannut omani kun suostuin miehen vaatimuksiin, etten hae opiskelemaan enää. Opiskelin kyllä aikuisiällä lisää, mutta sitä mitä paikkakunnalla oli mahdollista, en sitä, mitä olisin oikeasti halunnut. Mutta en pura sitä muihin, motkotan vain joskus miehelle. Tuntemattomille osaan näytellä kärsivällistä ja mukavaa, vaikka en oikeasti ole. Tulen kyllä nuorten kanssa hyvin toimeen ja olen joskus ajatellut, että ehkä nuorisotyö olisikin ollut se oikea alani. En vain osannut sitä edes ajatella nuorena.