Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrättekö kotiäitejä jotka ovat olleet jo monta vuotta kotona?
10.03.2006 |
Itse ihmettelen miten jotkut äidit jaksavat/haluavat omistautua pelkästään lapsille monta vuotta.En siis paheksu ketään vaan ihmettelen miten jonkun pää kestää pelkkää kotona olemista! Meillä on kolme lasta,tokan ollessa 1v3kk aloitin osa-aikaisena työt 2-3krt/vko,mies oli silloin lasten kanssa.Nyt aloitan samalla systeemillä kun tämä kolmas ä-loma loppuu.Mulle on ollut aina tärkeää tehdä jotain muutakin,opiskella tms.En osaa vain " olla" .Tuntuu että kotona ollessa kuviot on todella pienet.
Kommentit (38)
Kotonaolo ei tosin mulle ole pelkästään lasten kanssa oloa ja kodin puunaamista, vaan aion tehdä jotain täydentäviä opintoja siinä sivussa (pahimman vauvaväsyn mentyä), ehkä kirjoittaa jonkun artikkelin tms. Esikoisen kanssa viimeistelin graduani.
En ole erakkoluonne, mutta kotikissa kylläkin. Liikun myös paljon lasten kanssa, luultavasti vielä enemmän, kun esikoinen nyt kasvaa ja oikeasti haluaakin nähdä eri paikkoja. Voidaan käydä vaikka eläintarhassa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuolla maailma täynnä muitakin kun mammoja.. Minäkään en heidän seuraa kaipaa, mutta ei minun töihin tarvitse mennä löytääkseni ystäviä!
enää energiaa treffailla,mikä on ihan ymmärrettävää.ap
No kyllä mun kavereilla ainakin on energiaa treffailla työpäivän jälkeen.. Minkä ikäisiä olette jos ei energiat siihen riitä? vai jossain sikalassako uurastat päivän ap?
Pointti oli just se,EDELLEEN että päivällä mulla on aikaa koska olen lasten kanssa kotona.Aika harva perheellinen jaksaa treffailla 8h työpäivien jälkeen.Eikä sitä seuraa kaipaa samalla tavalla kun on töissä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 vuotta kotona ja minä olisin hyvä työntekijä:
- Ei ole lastenhoito/sairaus ongelmia enään kun ovat isoja.
- Työintoa vaikka muille jakaa.
- Tuskin vaihtaisin paikasta toiseen paremman työn halussa.
- Ja näiden ryppyjen mukana on tullut enemmän järkeä päähän.
- Voin tehdä ylitöitä kun kotona pärjäävät ilman mua.
- Innokas oppimaan uusia asiota.
Nyt kun vaan joku tajuaisi että yli neljqkymminen naisella on vielä paljon annettavaa ja intoa tyäelämään.
On vihdoinkin " minun aikani"
loppuu vanhempainvapaa ja heti vaan töihin ja kakara päiväkotiin ja uraa luomaan nokka pitkällä. Viis lapsista ne saa virikkeitä siellä päiväkodissa ja ei ne sit muuta tarviikkaan. Perkele kun ottaa katelliset ämmät päähän kun luullaan olevansa maailman napoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se taas riippuu pitkälle - paitsi lähiympäristön tuesta - myös siitä, millaisena haasteena osaa ottaa lastenkasvatuksen. Lasten kehitys on metka ja haastava asia, sitä voi tutkia tohtoristasolle asti, eivätkä kaikki ole kasvattajina todellakaan yhtä hyviä...
Vierailija:
loppuu vanhempainvapaa ja heti vaan töihin ja kakara päiväkotiin ja uraa luomaan nokka pitkällä. Viis lapsista ne saa virikkeitä siellä päiväkodissa ja ei ne sit muuta tarviikkaan. Perkele kun ottaa katelliset ämmät päähän kun luullaan olevansa maailman napoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä luovuta, varmasti saat töitä jostakin!!!:) Ja nelikymppinen ei ole vielä todellakaan vanha, yhä useampi vasta valmistuu kolmenkympin tietämissä...!:) Nykyään tuntuu, että kaikki arvostavat vain nuoria työntekijöitä, mutta se EI ole totuus:) On monia työnantajia joille minun ja sinun mainitsemat seikat merkitsevät enemmän. Kannattaa ehkä mainita niistä työhaastatteluissakin, sillä kaikki eivät ehkä ole oivaltaneet niitä...;)
Onnea työnhakuun:)
t.22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään niin mahtavaa, kun seurata omien lapsien kehitystä. Minulle muu on jonninjoutavaa. Ymmärrän kyllä myös niitä, jotka eivät kotona kestä olla. Kyllä kotiäidin työ on oikeasti ihan raskainta hommaa mitä on, mutta siis myös antoisinta. Sitkeyttä vaatii mielestäni enemmän kuin mikään muu homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis että lapset saisivat tosi rauhallisen lapsuuden aikuisen ollessa kotona lähes aina läsnä, mutta että itsekin saisi tehdä mielekästä työtä ja pysyisi kunnoll akontaktit ulkomaailmaan.
Ja joo, en oikein ymmärrä miten joku jaksaa olla vuosikaudet pelkästään kotona...Itse en siihen pystyisi.
Eikä kukaan ole puhunut siitä, ettei kestäisi omien lastensa seuraa tai haluaisi heitä hoitaa, ei todellakaan. Jotkut äidit, kuten minä, vaan oikeasti tarvitsevat sitä, että saavat näyttää kyntensä muuallakin kuin kotona. Itselläni on ihana ammatti, ja mulle on tärkeää saada tehdä oman alani töitä. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö ensisijaisesti pitäisi lapsiani tärkeimpinä ja hoitaisi heitä tosi mielelläni.
Itse olen aina saanut tulla kotiin jossa äiti odotti puhtaan kodin ja lämpimien ruokien kanssa - ai sitä ihanaa turvallisuuden tunnetta. Tätä näkökantaan nähden ymmärrän äitiyttä kotoa käsin. MUTTA tiedän paljon tapauksia, joissa jäädään kotiin vain kun ei huvita tehdä töitä - kotona on niin kivaa!!!! Sit viedään lapset päivähoitoon, että äiti saa olla kotona ja levätä netin ääressä. Kas kummaa, kun isä tulee töistä, niin lapset on just ja just haettu päivähoidosta, mutta taloudesta muuten ei olla kiinnostuttu - saatikka, että ruoka olisi tehtynä. Sit vielä kehtaavat ääneen kertoa, kuinka saamattomia ovat jälleen kerran olleet. Tällainen suoranainen laiskuu saa näkemään punaista. Patalaiskat kotiäidit eivät todellakaan saa sitä oikeaa kotiäideille kuuluvaa arvostusta (onneksi heitä on edelleen olemassa).
mutta itsellä ei vain pää kestänyt sitä. Halusin ja toivoin todella että olisin voinut hoitaa lapseni itse, mutta kaikkien kannalta oli parempi että minä lähdin töihin. Kaksi vilkasta ja omapäistä poikalasta " pakottivat" palaamaan töihin.
Mulla on tosi ihanat työkaverit.Mukavaa palata taas töihin! Ystävät ovat työelämässä ja puolituttuja mammakavereita en kaipaa.Enkä muitakaan äiti-lapsi-kerhoja. ap