Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrättekö kotiäitejä jotka ovat olleet jo monta vuotta kotona?
10.03.2006 |
Itse ihmettelen miten jotkut äidit jaksavat/haluavat omistautua pelkästään lapsille monta vuotta.En siis paheksu ketään vaan ihmettelen miten jonkun pää kestää pelkkää kotona olemista! Meillä on kolme lasta,tokan ollessa 1v3kk aloitin osa-aikaisena työt 2-3krt/vko,mies oli silloin lasten kanssa.Nyt aloitan samalla systeemillä kun tämä kolmas ä-loma loppuu.Mulle on ollut aina tärkeää tehdä jotain muutakin,opiskella tms.En osaa vain " olla" .Tuntuu että kotona ollessa kuviot on todella pienet.
Kommentit (38)
Olen iloinen että minulla oli mahdollisuus olla kotona ja hoitaa lapset itse.
Nyt lapset ovat niin isoja että tekee mieli töihin ja tekemään jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän olen lapseni halunnut ja olen tyyytyväinen kun tulot ovat sen mukaiset että pystyy edes olla kotona.
Me kaikki oelmme erilaisia, toiset nauttivat kotona olosta, toiset kaipaavat jotain muutakin. Itse olen yhdistänyt kotiäitiyden ja opiskelun, eli opiskelen maisteriksi samalla kun hoidan kahta lastani kotona. Olen ollut opiskelija koko äitiyteni ajan ja natin siitä että saan aivoilleni virikkeitä ja silti saan hoitaa lapset kotona.Kun valmistun ja lapset menevät hoitoon onkin sitten työrupeamaa edessä kenties vuosia, lapsilukumme kun on todennäköisesti täynnä.
ja silloin on parasta sopeutua tai muuten tylsistyy..Kun on sairas lapsi, jonka vaihtoehdot ovat laitos tai oma äiti, niin ei siinä paljoa mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona oleminen on tietysti luonnekysymys,itse olen aika sosiaalinen ja kaipaan aikuiskontakteja.Osa-aikatyö on mulle harrastus. ap
Vaikeaa ainakin minulle 17 vuoden jälkeen. Työnantajat katsoo vähän kieroon kun sanon että viimeinen työpaikka oli vuonna 1988.
Monet pomot olivat vielä lapsia silloin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä raakataan pitkään " teloillaan maanneet" ensimmäisinä hakijoiden joukosta, ainakin jos hakijoita on paljon. Kannattaisi edes välillä käydä näyttämässä nokkaansa jossain työssä, tai opiskella kotiäitiyden ohessa, kehittää itselleen erityistaitoja vaikkapa kansalaisopistossa tms. Viitseliäisyyttä arvostetaan aina.
Oli koti-ihminen ja suoritti kotiäidin uransa mainiosti. Meillä lapsilla oli monipuolisia virikkeitä ja viihtyisä koti. Oli ihanaa, kun aina oli joku paikalla. Itsestäni ei olisi samaan henkisesti, tein kaksi lasta peräjälkeen enkä malta odottaa, että pääsen takaisin töihin. Mutta arvostan kyllä niitä, jotka haluavat ja jaksavat kotiäitiyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 vuotta olin yhteen menoon ja se oli todellakin enemmän kuin tarpeeksi!
Minäkin lähdin töihin pelkästään oman henkisen hyvinvointini vuoksi, en rahan(vaikka ei hyviä tuloja olekaan).
17 vuotta...en voi kuvitellakaan...huh! *nostaa hattua*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä on sen ihanampaa kun omat lapset? Ei vaan ymmärrä? Mikä siinä on niin vastenmielistä hoitaa ja kasvattaa omat lapsensa? miksi niitä pitää tehdä jos heidän seuraa ei sitten kestä? Mikä estää ottamasta niitä aikuiskontakteja vaikka kotona lapsensa kasvattaisikin? Ehkä olen sitten vanhanaikainen tai jotain, mutta minulle on itsestään selvyys että hoidan omat lapseni kotona kun heidät olen tähän maailmaan saattanut.
Täällä mammat sit samaan syssyyn tuomitsee ihmiset jotka laittaa taaperon sillon tällön hoitoon, mut samalla valittavat kun ei kotona kestä ja pitää päästä töihin.. HÄ? Kuullostaapa normaalilta...
Vai onko kynnys jo liian korkea lähteä töihin kodin ulkopuolelle jos on ollut monta vuotta kotona? Ihan mietiskelyä vain,tarkoituksena ei ole parjata kenenkään valintoja. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palasin takaisin työhöni ja molemmilla kerroilla suoraan takaisin uraputkeen. Nyt olen ollut nyt töissä 2v. ja edennyt huimasti urallani.
Kuten olen aikaisemminkin kommentoinut, niin paluu ja sopeutuminen töihin ongelma kotivuosien jälkeen - automaattisesti. Se on ihan itsestä kiinni, miten se onnistuu.
Meillä on neljä lasta. Ovat syntyneet parin vuoden välein. Missä ihmeen välissä olisin töihin ehtinyt. Työni on periodiluonteista, on hankalaa käväistä aina välissä esim puolivuotta ja jäädä sitten takaisin. Selkeämpää on olla kunnolla pois ja palata sitten.
Minusta töissä on mukavaa. Kotonakin on mukavaa, jos on välillä töissä. Olen varsin sosiaalinen ihminen, samoin lapseni.
taas olen kuullut muutamalta taholta, että kotiäitinä olleet ovat " parhaita" työtekijöitä... Riippuu varmaan siitäkin, minka ikäisiä lapset ovat...? Sillä jos on lapsensa jo hankkinut, ei jää enää äippälomalle, ja jos lapset hiukan isompia, heidän kanssaa ei tarvitse olla kotona jos ovat sairaita (siis tavallisessa nuhassa tmv.) ja monta kertaa isommista sisaruksista apua tarvittaessa hoidossa...
Kauan kotiäitinä olevilla on myös paljon intoa tehdä töitä, vert. ihminen joka on vuosikausia puurtanut samaa/samantyylistä duunia ja " kyllästynyt" . Kotiäideillä myös yleensä on lasten ansioista kykyä organisoida, laittaa asioita tärkeellisyys/kiirellisyys järjestykseen, ja heillä ei mene pakka sekaisin stressi tilanteissakaan, sillä kaikkeen em. saa&joutuu lasten kanssa tottumaan:) Kotiäidit myös yleensä ovat " vakiutuneet" asuinpaikkaansa, joten ei ole suurta pelkoa, että hän muuttaa puolen vuoden päästä " rakkauden" tmv. vuoksi muualle.
Asiaan vaikuttaa myös se, että mitä töitä hakee... Sillä joillakin aloilla koulutus on täysin vanhentunut esim. 10-vuodessa, on ehkä tullut uutta tekniikkaa, työskentely tapoja jne. Kannattaa ehkä hakeutua johonkin koulutukseen ensin (siis vaikkapa jollekkin työkkärin kurssille tmv. jos omalta alalta sellaista löytyy) tai sitten vaikka aloittaa oppisopimuksella/työharjoittelulla, jossa oppii uudet asiat.
Kaiken kaikkiaan, kotiäidit ovay ihan hyviä työntekijöitä, jos osaavat/oppivat tekemään alansa hommia pitkän tauon jälkeen:) Toki poikkeuksiakin on, mutta noin yleisesti ottaen, minun tuntemillani ihmisillä on vain positiivisia kokemuksia kauan kotiäiteinä olleiden palkkaamisesta:)
Joka ikinen päivä tapaan kavereita ja muita tuttavia. Miksi sinne kotiin pitää jäädä nyhjäämään jos kotiäidiksi jää? Maailma on aikuisia ja yhteisöjä täynnä... :)
Olen kotiäitityyppiä eli viihdyn arjen askareissa. Töihin menen kun nuorin on 3 v, onneksi on virka odottamassa. Tällä kertaa kotiäitiyttä tulee 5,5 vuotta, edellisellä kerralla kuusi vuotta. Näiden kahden jakson välissä olin viisi vuotta töissä.
Itse tein täällä melkein samanlaisen aloituksen päivällä. Ei munkaan nuppi kestänyt olla kotona montaa vuotta. Esikoisen ollessa 1v2kk menin puoleksi vuodeksi töihin lataamaan akkuja ja nyt kuopuksen ollessa 1,5v menin osa-aikatyöhön, mutta lapset hoidetaan kotona miehen kanssa vuorottelemalla. Nyt voin paaaljon paremmin. Tuttavapiirissä myös 10v ja jopa 20v kotona olleita äitejä, enkä käsitä miten ovat tervejärkisinä pysyneet.