Pitkän parisuhteen nainen: miten olet onnistunut pitämään miehesi niin pitkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa koko aihe kun tietää miten nuoret hutsut kyttää vanhempia miehiä

Arvaan ettet onnistunut pitämään miestäsi

Hutsu ottaa mikä on heikosti kiinni. Vanha venäläinen sananlasku.

En ole liian kiltti vaan minussa on haastetta vielä näin 26 vuoden yhdessäolon jälkeenkin.

Olen uskollinen ja vaadin sitä myös mieheltäni.

Olen perhekeskeinen eli viihdyn kotona ja olen järkevä talousihminen eli raha-asiat hallussa.

Olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen eli tavis keski-ikäinen.

Seksielämä on ok.

Meillä on yhteisiä tavoitteita ja haaveita. Olemme myös ystäviä rakkauden lisäksi eli viihdymme aidosti yhdessä. 

Arkikestävyys on hyvä. Arkirumba pyörii omalla painollaan ja osaamme myös relata ja juhlia.

Ne elämän pienet ilot!

En pidä miestäni itsestäänselvyytenä ja olen kiitollinen hyvästä elämästäni.

Valitsin miehen, joka haluaa itse sitoutua ja jolla on riittävän samanlaiset arvot ja elämäntapa kuin minulla. Olen kärsivällinen. Yritän hyväksyä toisen sellaisena kuin hän. Suhde perustuu vapaaehtoisuuteen, kyttääminen ja rajoittaminen vain ajaa toisen tiehensä, koska ihminen haluaa olla vapaa. Takeita ei silti ole.

Vierailija kirjoitti:

Otin miehen omasta yhteiskuntaluokastani ja omista piireistäni. Olen itsellinen, varakas ja riippumaton, enkä ole ripustautunut mieheeni. En myöskään rasita miestä (enkä itseäni) turhilla kotiasioilla ja huolilla. Sen kaiken voi ulkoistaa.

Ja se tärkein: tuen miestäni hänen urallaan ja osallistun hänen harrastuksiinsa. Pidän itseni huoliteltuna ja edustavana aina ja kaikkialla.

Jos mies joskus on jotain pikkupimua käynyt panemassa, se ei minua hetkauta mitenkään.

Kuulostaapa tunteettomalta ja kolkolta! Että ette edes huolia jaa? Ja myös tuo luokkaerojen puolustaminen.

Se on toki hyvä että pidät itsestäsi kovasti huolta niin pitkään kun pystyt ja käyt puhumassa ammattilaiselle.

Tottakai se on helpompi jos sattui löytymään samoista taustoista ihminen, mutta jotkut ihan oikeasti rakastuu ihmiseen vaikka se onkin joskus niiden konservatiivisten vuorineuvospiirien mielestä heti joku pyrkyri joka on vain jujuttanut meidän prinssimme/prinsessanme pauloihinsa.

Koska se tuntee intohimoa mua kohtaan vielä 20 vuoden jälkeenkin.

Mies on tykännyt aina minun luonteesta,meillä on hauskaa yhdessä ja molemmille perhe on ollut tärkein asia elämässä,samanlaiset kasvatusajatukset ja tahto miellyttää puolin ja toisin.toiminut 25v

Suurperheen äiti kirjoitti:

Mies on tykännyt aina minun luonteesta,meillä on hauskaa yhdessä ja molemmille perhe on ollut tärkein asia elämässä,samanlaiset kasvatusajatukset ja tahto miellyttää puolin ja toisin.toiminut 25v

Ja silti se runkkaa salaa ja katsoo muiden naisten pillun kuvia. Ei minulla muuta, sanon vaan.

27! Ei kai runkkaaminen ja pillun kuvien katselu ole suhteessakaan kiellettyä?

Mutta jos puolison seksielämä on VAIN yksin runkkaamista ja pornoa niin siihen varmasti moni suhde loppuu.

Löllöm kirjoitti:

Suurperheen äiti kirjoitti:

Mies on tykännyt aina minun luonteesta,meillä on hauskaa yhdessä ja molemmille perhe on ollut tärkein asia elämässä,samanlaiset kasvatusajatukset ja tahto miellyttää puolin ja toisin.toiminut 25v

Ja silti se runkkaa salaa ja katsoo muiden naisten pillun kuvia. Ei minulla muuta, sanon vaan.

Lisätään sitten listaan että meillä mies saa tehdä näin halutessaan.

Kunnioitamme toisiamme ja olemme kiitollisia siitä mitä toinen tekee.

Jaa-a. Meilläkin suhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Tiedän olevani mieheni suuri rakkaus ja märkä uni joten se tietty helpottaa asiaa:)

Arvostus, kumppanuus, keskinäinen kunnioitus ja samat unelmat. Mies on mun paras ystäväni. Pienistä asioista ei nitistä eikä nalkuteta ja isot asiat otetaan heti käsittelyyn. Arki jaetaan - se tekee joka ehtii (molemmat matkustetaan paljon joten on pakkokin hoitua). Olemme toistemme tukena kaikessa, oli sitten vaikka työhuolia. Sparraamme toisiamme parempiin suorituksiin.

Molempia tyydyttävää ja monipuolista, leikkisää seksiä on usein - puolison läheisyys on ihan parasta! Kumpikin meistä on hyvässä kunnossa ja normaalipainoisia. Rakastamme hyvää ruokaa ja meillä on vilkas seuraelämä, pari kertaa kuukaudessa porukkaa meidän luona syömässä. Toisaalta viihdytään ihan kotona, lueskellaan ja lämmitellään takkatulen loimussa.

Yhdessä on selvitty hyvät ja huonot ajat, ei ole tullut edes mieleen erota.

20v yhdessä, 4 lasta

Tienaan viisi kertaa enemmän kuin mieheni, en nalkuta enkä vaadi mieheltä oikeastaan yhtään mitään, joten ei tuo ole varmasti lähdössä mihinkään vaikka pitäisin ovea auki ja viittoisin.

Haluamme jakaa elämän, kodin, kokemukset ja muistot. Annan kuitenkin tilaa ja saan sitä myös, luottamus ja uskollisuus on itsestään selviöitä, joihin voi aina luottaa. Jos mies nukkuu yhteisen ystävä naisen sohvalla minun poissa ollessani,ei tuo hetkauta minua mihinkään suuntaan, kun on se luottamus.

En pihtaa seksiä, enkä myöskään kiristä sillä.

En myöskään ymmärrä miten jotkut kieltää vaikkapa pornon katselemisen, me katsotaan vaikka yhdessä!

Keskustellaan asioista ja kuunnellaan myös toisen mielipiteet, mikään ei ole elämässä pakko.

Vapaaehtoisesti samaa polkua kuljetaan. :)

Ensin teki mieli alkaa viisastella siitä, että jos lähtökohta on se, että mies on jotain mistä pitää pitää kiinni tai se karkaa, niin ehkä se peli on jo menetetty. Mutta vastaanpa kuitenkin asiallisesti miksi meillä parisuhde kestää ja tuntuu hyvältä edelleen:

Viihdymme hyvin yhdessä, rakastamme reissata yhdessä. 

Lapsi yhdistää meitä ihan uskomattomalla tavalla.

Automatkoilla jutellaan edelleen  politiikasta, sarjakuvista ja tietokonepeleistä eikä siitä kuka hakee lapsen hoidosta. Päivisin lähetellään edelleen typeriä meemejä ja sisäpiirivitsejä toisillemme.

Meillä on sekä yhteisiä harrastuksia että sellaisia mihin toinen ei koske pitkällä tikullakaan.

Molemmat saavat vapaasti mennä, nyt pikkulapsiaikana molemmat ymmärtävät vapaaehtoisesti rajoittaa menojaan perheen eduksi.

Seksi on edelleen kuumaa vaikka välillä on hiljaisempia kausia. Se ei ole milloinkaan kiristyksen ja pihtaamisen väline.

Suhteessa saa olla oma itsensä, saa olla myös väsynyt ja heikko ja silloin toinen tukee.

Pidämme molemmat toisiamme fiksuina.

Molemmat kantavat vastuuta asioista.

Olemme osittain hyvin samanlaisia (yhteenkuuluvuuden tunne) mutta osittain täysin erilaisia (se kiinnostuksen ylläpitävä kipinä).

Vierailija kirjoitti:

Tienaan viisi kertaa enemmän kuin mieheni, en nalkuta enkä vaadi mieheltä oikeastaan yhtään mitään, joten ei tuo ole varmasti lähdössä mihinkään vaikka pitäisin ovea auki ja viittoisin.

Siinä tapauksessa ap:n kysymys pitäisi osoittaa miehellesi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Meilläkin suhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Tiedän olevani mieheni suuri rakkaus ja märkä uni joten se tietty helpottaa asiaa:)

Arvostus, kumppanuus, keskinäinen kunnioitus ja samat unelmat. Mies on mun paras ystäväni. Pienistä asioista ei nitistä eikä nalkuteta ja isot asiat otetaan heti käsittelyyn. Arki jaetaan - se tekee joka ehtii (molemmat matkustetaan paljon joten on pakkokin hoitua). Olemme toistemme tukena kaikessa, oli sitten vaikka työhuolia. Sparraamme toisiamme parempiin suorituksiin.

Molempia tyydyttävää ja monipuolista, leikkisää seksiä on usein - puolison läheisyys on ihan parasta! Kumpikin meistä on hyvässä kunnossa ja normaalipainoisia. Rakastamme hyvää ruokaa ja meillä on vilkas seuraelämä, pari kertaa kuukaudessa porukkaa meidän luona syömässä. Toisaalta viihdytään ihan kotona, lueskellaan ja lämmitellään takkatulen loimussa.

Yhdessä on selvitty hyvät ja huonot ajat, ei ole tullut edes mieleen erota.

20v yhdessä, 4 lasta

Meillä yhdessä vasta yhdeksän vuotta, mutta näin haluan kirjoittaa sitten kun 20 vuotta tulee täyteen. Peukku teille.

t. 34

Vierailija kirjoitti:

En ole liian kiltti vaan minussa on haastetta vielä näin 26 vuoden yhdessäolon jälkeenkin.

Olen uskollinen ja vaadin sitä myös mieheltäni.

Olen perhekeskeinen eli viihdyn kotona ja olen järkevä talousihminen eli raha-asiat hallussa.

Olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen eli tavis keski-ikäinen.

Seksielämä on ok.

Meillä on yhteisiä tavoitteita ja haaveita. Olemme myös ystäviä rakkauden lisäksi eli viihdymme aidosti yhdessä. 

Arkikestävyys on hyvä. Arkirumba pyörii omalla painollaan ja osaamme myös relata ja juhlia.

Ne elämän pienet ilot!

En pidä miestäni itsestäänselvyytenä ja olen kiitollinen hyvästä elämästäni.

Tässä viestin kerronnassa miltei samanlaista kuin meilläkin, jotka olemme olleet 30 vuotta naimisissa ja seurusteluaika siihen päälle ennen avoliittoon ja sitä myöten avioliittoon vihkimistämme.  Lapset kasvaneet tästä jo hyvin menestyen maailmalle omilleen, ja nyt nautimme jälleen kun olemme saanneet olla kahdestaan.   Kaikenlaista on liittomme aikana ollut niin negatiivistakin, mutta vastapainoksi sitä positiivistakin niin paljon enemmän, että olemme ikään kuin hitsautuneet yhteen ja haluammekin elää tälläistä rauhallista ja seesteistä yhdessä olemista.  Tässähän tämä menee vanhuutta odotellessamme, ja sen myötä tulleita haasteita.  Tokkopa tässä enää lähdetään eri teille näillä vuosilukemillakaan, ja kyllä se jomman kumman kuolema eron järkkää vielä tässä elämässä, joten eihän se ole mihinkään kiveen hakattu lopullinen niitti, etteikö meistä jompi kumpi vieläpä uuttakin kumppania elämämme loppusuoralla pääse koettamaan.  Elämä on melkoisen arvoituksellista tapahtumineen, kaikkea voi tulla eteemme puitavaksemme, ja niistä vaan mennään läpi, eikä jäädä tuleen makailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tienaan viisi kertaa enemmän kuin mieheni, en nalkuta enkä vaadi mieheltä oikeastaan yhtään mitään, joten ei tuo ole varmasti lähdössä mihinkään vaikka pitäisin ovea auki ja viittoisin.

Tää on hauska:)

Olen etsinyt itselleni todella hyvin sopivan miehen. Ollaan parhaita ystäviä, arvostetaan ja tuetaan toisiamme, kommunikoidaan todella hyvin ja tehdään kompromissejä. Tärkeimpänä sanoisin tuon että kaikesta mikä vaivaa puhutaan ja aidosti pyritään molemmille hyvään ratkaisuun eikä taistella siitä kumpi on oikeassa, kumpi väärässä.

Olen onnistunut valitsemaan miehen, joka ei kelpaa kenellekään muulle.

Olen sellainen ämmänrähjä, että minussa  on miehelle aivan tarpeeksi kestämistä. Ei sitten kuvittele, että kyllä ne kaikki (muutkin) naiset ovat niin ihania, että niitä pitää saada lisää.