Pitkän parisuhteen nainen: miten olet onnistunut pitämään miehesi niin pitkään?

Entäs jos ite haluaa katsoa pornoa ja masturboida? Kai se pitää silloin sallia toisellekin? Siis seksin lisäksi, ei sen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole liian kiltti vaan minussa on haastetta vielä näin 26 vuoden yhdessäolon jälkeenkin.

Olen uskollinen ja vaadin sitä myös mieheltäni.

Olen perhekeskeinen eli viihdyn kotona ja olen järkevä talousihminen eli raha-asiat hallussa.

Olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen eli tavis keski-ikäinen.

Seksielämä on ok.

Meillä on yhteisiä tavoitteita ja haaveita. Olemme myös ystäviä rakkauden lisäksi eli viihdymme aidosti yhdessä. 

Arkikestävyys on hyvä. Arkirumba pyörii omalla painollaan ja osaamme myös relata ja juhlia.

Ne elämän pienet ilot!

En pidä miestäni itsestäänselvyytenä ja olen kiitollinen hyvästä elämästäni.

Tuossa lihavoituna asioita joita itse pidän tärkeinä. Me emme turhaan toisillemme kiukuttele vaan pikemminkin väistelemme kun toisella keittää. Tuemme toisiamme vaikeina aikoina. Nauramme paljon yhdessä. Nuorempana oli toisenlaisessa suhteessa jossa minua mitätöitiin, nyt osaan arvostaa miehen hyväksyntää. Enkä itsekään toista pyri muuttamaan, saa pitää harrastuksensa eikä "väärään paikkaan" laitetut kattilat ole väärässä paikassa vaan hänen paikassaan ;)

Olin 21v. Kun muutettiin yhteen, nyt olen 44v. Vieläkin tunnen rakkautta miheeni toki on rakkaus muuttunu mutta kohde on sama☺. Meillä on samansuuntaisia ajatuksia tulevaisuudesta ja elämästä muutenkin, yhteiset lapset yms. Kyllä vieläkin päivän mittaan saattan lähettää viestiä miehelle välittävän. Kotona mies voi ohimennen suikata suukon...muutenkin huomioimme toisemme arjessa. Mies sanoo että olen aina niin hyvällä tuulella, sanoo että nauran aina, no enpä tiedä...

Riidat sovitaan aina, ennen ei käydä unille kun on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut valitsemaan normaalin miehen, jonka naismaku ei ole muodostunut pornofilmeistä eikä trendien mukaan vaihtuvista ulkonäkövaatimuksista. Lisäksi mies on aikuinen eikä iänkaiken vänisevä teinipoika. Terve parisuhde kestää vuosien myötä tulevat ulkonäkömuutokset, sairaudet, työttömyydet sekä toisen tukeminen vastoinkäymisten aikana.

Paino, meikkaaminen, korkokengät, minihameet ja tyrkkytissit paljastava pukeutuminen ei tuolle listalle mahdu ollenkaan, niin toisarvoisia asioita ne on.

juu näin on

Empatiaa ja rehellisyyttä pitää parisuhteessa olla. Parisuhde on meillä kestänyt molempien vakavat sairaudet, äksypäivät, suruajat, keskenmenot, vaikeat raskaudet ja synnytykset, kiukunpuuskat, huonot hetket, kaikki ilot ja surut, jopa pyyhitty toisiltamme perseet hätätilassa. Siinä ei piitata ulkonäöstä. Siinä ähkitään toinen toisillemme, että helkutti kun tuo vaaka on taas rikki ja näyttää liikaa ja alkaa laihdutuskuntoilukuuri numero 27. Se alkaa omasta halusta, ei toisen tahdosta. Seksiä on, oli paino mikä lystää. Seksiä on myös joskus, vaikka itseä ei huvittaisi. Kunhan toinen on onnellinen.  Halailemme paljon. Nauramme samoille asioille. Kiinnostumme samoista asioista, mutta meillä on omatkin juttumme. Sängyssä on edelleen intohimoa ja hellyyttä ja vahinkopierujakin on päässyt, mikä aiheuttaa lähinnä hysteerisen naurukohtauksen.  Lapsia on. Molemmat osallistuneet vanhemmuuteen vastuunsa kantaen ja kotitöihin. Osataan pyytää riitojen jälkeen anteeksi. Omat tilit, mutta yhteinen taloustili ja yhteiset menot. Jos toinen on tiukoilla, autetaan. Huomioidaan toista pienillä asioilla, kuten vaikka keittämällä kahvia ja tuomalla pullaa. Maailma ei kaadu, jos tekee jotain erilailla tai on laiska päivä, eikä jaksa mitään.  Ei siis pingoteta, elellään toisiamme kunnioittaen ja ymmärtäen. Ymmärretään myös se, että se toinen ei ole minä. Se ajattelee ehkä eri lailla. Ymmärretään, että toinen ei halua matkustaa, mutta toinen tahtoo reissata. Ei kahlita toista. Ymmärretään toisen viatkin. Ymmärretään arki ja mitä se on. Ovessa on tosiaan saranat vain toisella puolella, ja siitä saa mennä ja tulla.

Ainoa ehto on, että jos menet siitä ovesta paskapeliä selän takana pelaamaan, se on sinun oma valintasi, kodin ovesta vaihtuu lukot jos ja kun käry käy. En voi estää, mutta haluan päättää, mitä elämäni on. Mieluummin yksin, kuin lapamatokynnysmatto. Mua et kuseta kuin yhden ja viimeisen kerran, se sääntö on tehty alusta lähtien selväksi molempien puolelta. Halu elää puhtaalla omallatunnolla. Kun ei ole salaisuuksia, on kevyt olo.

Sen homman nimi on aito rakkaus. Ei kiiltokuvaan ihastuminen, vaan aito rakkaus.

N46 v, 20 vuotta ja neljä lasta

Ei kukaan pysty yksin ylläpitämään parisuhdetta.

Olen kasvanut aikuiseksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tapasimme nuorena, joten ihan jo tottumus pitää meitä yhdessä. Kovin helppo yhteinen tie ei ole ollut, mutta edelleen on niitä hetkiä, kun rennosti nautitaan toisen seurasta.

Perhe, suku ja koti ovat molemmille tärkeitä, emme halua rikkoa lastemme perhettä. Olemme valmiita joustamaan ja tekemään töitä perheemme eteen.

Meillä on saman ikäisiä ystäviäpariskuntia, joiden elämänvaiheet ovat kulkeneet samaan tahtiin meidän kanssamme. Sekin helpottaa kun tietää, että ei muidenkaan pikkulapsiarkeen hukkuva parisuhde ole ruusuja ja samppanjaa.

20 vuotta yhdessä, 15 vuotta naimisissa

Löllöm kirjoitti:

Suurperheen äiti kirjoitti:

Mies on tykännyt aina minun luonteesta,meillä on hauskaa yhdessä ja molemmille perhe on ollut tärkein asia elämässä,samanlaiset kasvatusajatukset ja tahto miellyttää puolin ja toisin.toiminut 25v

Ja silti se runkkaa salaa ja katsoo muiden naisten pillun kuvia. Ei minulla muuta, sanon vaan.

Kai sitä nyt ihminen saa runkata rauhassa? Ja katsella pillun kuvia, jos sitä haluaa? Se ei ainakaan ole pitkän suhteen salaisuus, että toinen halutaan omistaa ja jopa määräillä kiihottumista. 

Vierailija kirjoitti:

Seksi pelaa. En pihtaa ja kaikenlaista on kokeiltu.

En paljosta nipota. Saa harrastaa.

Huolehdin itsestäni.

Kotityöt teen melkein yksistään minä,

Synnytin ihanat lapset 2 poikaa ja tytön.

Toki on ollut vaikeitakin aikoja, mutta pitää vaan ajatella että tää menee ohi ja aina on mennyt.

23 vuotta ollaan yhdessä oltu ja halutaan olla ainakin toinen mokoma lisää.

Mä en kykenisi elämään näin miehen ehdoilla.

Meidän suhde on nyt tullut tiensä päähän ja syynä on akan käytös,jatkuva kiukuttelu,seksin ja kaiken muun läheisyyden loppuminen.

Hmm, mies intoilee mun perään edelleen, en tiedä miksi. Vannoo rakkauttaan ja kehuu miten upea ja fiksu ihminen mä olen ja miten onnellinen mies hän on. Mä taas voisin vaihtaa jo maisemaa. 26 v. yhdessä.

olen lukenut että lyhyt hame, hoikka runko, tissit esillä ja kikatteleva perusluonne on tärkeintä, uskaltaako kukaan tunnustaa vai onko helpompaa keksiä näitä "me jutellaan kaikesta" -juttuja.

Vierailija kirjoitti:

olen lukenut että lyhyt hame, hoikka runko, tissit esillä ja kikatteleva perusluonne on tärkeintä, uskaltaako kukaan tunnustaa vai onko helpompaa keksiä näitä "me jutellaan kaikesta" -juttuja.

En käytä hameita, olen läski ja usein äkäinen, ja silti tunnen itseni rakastetuksi ja halutuksi vieläkin (20 vuotta kestäneessä parisuhteessa). Tissejä ja takapuolta väläyttelen kyllä aika usein miehelleni (joskus laitan kuvaakin vaikka kesken työpäivän), joka tuntuu siitä kovin tykkäävän ja molemmat tykätään siitä, mitä tuosta yleensä seuraa ;).

Vierailija kirjoitti:

olen lukenut että lyhyt hame, hoikka runko, tissit esillä ja kikatteleva perusluonne on tärkeintä, uskaltaako kukaan tunnustaa vai onko helpompaa keksiä näitä "me jutellaan kaikesta" -juttuja.

Hmm. Hameet ja mekot on aina vain vähän polven yläpuolelle mutta ei koskaan lyhyitä. Normaalipaino nykyään, 38v saakka hoikka. Tissejä ei tarvitse esitellä, en ole kauppatavara. Kikattaakin osaan, olen hymyilevä ja iloinen mutta en "tyhjännauraja" kuten mummo olisi sanonut. Rakastan hyviä vitsejä ja tilannehuumoria omassakin elämässä joten naurua riittää:D

Mutta em ohessa jutellaan kyllä ihan kaikesta, välillä pakko sanoa miehelle että saisinko lukea kirjaa hetken ettei tarvitsisi koko aikaa osallistua:D Mutta mielummin tällainen puhelias ja kantaaottava kuin tuppisuu mörökölli.

se 20v/4:n äiti

Minä olin 20 vuotta naimisissa, kunnes mies vaihtoi minut toiseen.

Kun luen noita ultisten artikkeleita, että parisuhteen tuhot ovat nähtävillä heti alussa. Meillä oli juuri ne. Mies kritisoi, hyökkäsi, minä puolustauduin vetäytymällä. Lopussa mies jo halveksi.

Silti 20 vuotta... Siksi koska minä annan anteeksi ja jaksan uskoa hyvään, jos vain vaakakuppi on kokonaistilastoissa plussan puolella. Ei se niin huonoa ollut, ettei jotain hyvääkin. Näin läheisriippuvan mielestä.

Miten lie mies minut saanut pidettyä jo 23 vuotta...

Kaikenlaista mahtuu näihin vuosiin. Meikäläinen ollu kova menemäänkin välillä ja ottajia ollut. Mut enpä ole muiden matkaan lähtenyt.

Mies on perhekeskeinen ja rakastava. Minäkin tässä jo rauhoittunut. Kotona on kiva olla. Rakkautta ja seksiä on paljon. Jos osaltani välillä notkahti, niin uudelleen palannut, yhdistäen meitä entistä enemmän toisiimme.

Lapsiakin perheessä viisi. Kolme jo aikuisia ja omillaan.

15 vuotta takana.

Varmaan aivan perusrealismilla. En mielistele ja yrittämällä yritä pitää miestä, vaan eletään ihan peruselämää iloineen ja suruineen, se kelpaa molemmille. Emme tavoittele kuuta taivaalta eikä meillä ole epärealistisia odotuksia toisistamme. Sanotaan hyvät ja pahat asiat ääneen. Saa sanoa, jos joku ärsyttää toisessa. Myös samanlainen huumorintaju yhdistää. :)

En kyllä tiedä. En todella. En ole mikään kedon kaunein kukkanen ja suustanikin välillä aika paha. 

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa koko aihe kun tietää miten nuoret hutsut kyttää vanhempia miehiä

Jaa, eikö palstan mukaan mennyt niin ettei todellakaan kiinnosta mitkään ikäloput miehet? 30V on siis se ikäloppu jolla ei munakaan seiso.

Vierailija kirjoitti:

Seksi pelaa. En pihtaa ja kaikenlaista on kokeiltu.

En paljosta nipota. Saa harrastaa.

Huolehdin itsestäni.

Kotityöt teen melkein yksistään minä,

Synnytin ihanat lapset 2 poikaa ja tytön.

Toki on ollut vaikeitakin aikoja, mutta pitää vaan ajatella että tää menee ohi ja aina on mennyt.

23 vuotta ollaan yhdessä oltu ja halutaan olla ainakin toinen mokoma lisää.

Miehesi etunimen ensimmäinen kirjain?