Valittavatko muiden tyttäret raskausaikansa vaivojaan niin paljon kuin oma tyttäreni?

Kukin raskaus on erilainen. Se että lukee asiasta, ei tarkoita sitä, että on valmistautunut asiaan.

Sä olet suhteellisen rasittava vanhempi, valitat kun tyttäresi valittaa. Mites se tukeminen? Tytär on oppinut esimerkistä.

Mä valitin varmaan enemmänkin.

Oma äitini oli vähän sellainen kuin sinä, ei kauheasti kiinnostanut koska on muillakin ollut joskus hankalaa ja raskaus on luonnollinen tila naisille, onneksi oli anoppi joka innoissaan odotti ensimmäistä lapsenlasta ja jaksoi kuunnella ja lohduttaa ja hieroa mun selkää ja jalkoja :)

Mutta kun se valittaminen ei auta yhtään. Niin miksi tuhlata raskaana valivalivalittamiseen energiaansa.

AP. itsekkin kärsinyt samat raskausajan vaivani, mutta hiljaa valittamatta joka käänteessä omalle äidilleni.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun se valittaminen ei auta yhtään. Niin miksi tuhlata raskaana valivalivalittamiseen energiaansa.

AP. itsekkin kärsinyt samat raskausajan vaivani, mutta hiljaa valittamatta joka käänteessä omalle äidilleni.

Oletko ollut yhtä kylmä äiti aina, vai onko myötätuntosi nyt vasta hävinnyt?

Eihän sairaudesta kysymys olekaan, mutta kyllä jatkuva "pisssalla" juokseminen ja toisaalta ummetus, univaikeudet ja lapsen paino ovat ihan oikeita fyysisiä, entisestä elämästä poikkeavia kekemuksia, joten miksi eine eivät aiheuttaisi kielteisiä tunteita? Eihän valitusta ole mukava kuunnella, mutta jos lähipiiri, eteenkin lapsen isä ja oma äiti kuittaavat kaiken "eihän raskaus ole mikään sairaus", voi äidiksi tuleva olla tosi ykisn olossaan ja lähimpiinsä. Ensimmäinen raskaus on tilanne, jolloin moni nainen ensimmäistä kertaa eläessään todella tarvitsisi tukea ja myötätuntoa.

Toki voit tyttäreltäsi kysyä, voitko jotenkin auttaaa ja toisaalta nätisti kysyä mitä hän itse tai miehensä voisi tehdä ja siitäkin sanoa, ettet aina jaksaisi kuunnella vain valitusta.

Simppeli vastaus, nykyajan naiset eivät KESTÄ mitään.

Raskausaikana on kolotuksia jne mutta sisälläsi kasvaa uusi ihminen, ajattele mielummin kuinka mielettömän upeaa on se että olet tullut raskaaksi ja kroppaasi pystyt kantamaan lapsen. Ajattele niitä tuhansia naisia jotka eivät vuosien yritysten jälkeen tule raskaaksi äläkä valita kokoaikaa.

Aikanaan naiset ovat synnyttäneet jonnekin saatanan saunaan ja meillä vaaditaan aina vaan uutta epiduraalia. Sitä huudetaan ensimmäisenä kun päästään sairaalan ovista sisään. En missään nimessä sano etteikö kivunlievitystä saisi antaa tai ottaa mutta jos mitään ei kestä niin älä harkitse edes raskautta.

Ja ei, en ole keski-ikäinen katkera lapseton eukko.

Onneksi itse olet niin hieno ihminen, ettei koskaan tulisi mieleesikään kertoa omasta huonosta olostasi muille ihmisille, koska sehän saattaisi kuormittaa ja ärsyttää näitä muita ihmisiä aivan liikaa. Olisi kannattanut kasvattaa oma tyttäresi samanlaiseksi hienoksi ihmiseksi, eikä valittavaksi kitisijäksi.

Vierailija kirjoitti:

Simppeli vastaus, nykyajan naiset eivät KESTÄ mitään.

Raskausaikana on kolotuksia jne mutta sisälläsi kasvaa uusi ihminen, ajattele mielummin kuinka mielettömän upeaa on se että olet tullut raskaaksi ja kroppaasi pystyt kantamaan lapsen. Ajattele niitä tuhansia naisia jotka eivät vuosien yritysten jälkeen tule raskaaksi äläkä valita kokoaikaa.

Aikanaan naiset ovat synnyttäneet jonnekin saatanan saunaan ja meillä vaaditaan aina vaan uutta epiduraalia. Sitä huudetaan ensimmäisenä kun päästään sairaalan ovista sisään. En missään nimessä sano etteikö kivunlievitystä saisi antaa tai ottaa mutta jos mitään ei kestä niin älä harkitse edes raskautta.

Ja ei, en ole keski-ikäinen katkera lapseton eukko.

Ai ennen vanhaan kukaan ei ole ikinä valittanut mitään, onnesta sekaisin halailleet vessanpönttöä ja joka ikinen raskaus on ollut toivottu ja raskaana olevat naiset hehkuivat ja hymyilivät samalla kun kiitollisina pesivät pyykkiä ja laittoivat ruokaa ja kävivät töissä?

Ja miksi kaikkea pitäisi vain kestää?

Miksi on niin halveksuttavaa hakea vertaistukea, puhua olostaan ja pyytää apua ja lievitystä?

Minulla ja äidilläni on tapana puhua ihan mistä vain. Kyllä usein myös valitamme ongelmiamme toisillemme ja tuemme toisiamme. Välillä jopa toteamme yhdessä että olemme liian negatiivisia. Puhuminen kun yleensä auttaa käsittelemään tunteita. Mitä läheisempi ihminen sitä helpommin kertoo myös negatiivisista asioista.

Oho vaikutatpa ihanalta rakastavalta äidiltä... :D

Esikoista odotaessa luin kyllä varmaan kaiken mahdollisen odottamisesta, synnytyksestä, vaivoista ja ongelmista. Säästyin vähällä, viimeiset viikot pahoja jalkakramppeja ja se jäikin ainoaksi vaivaksi.

Toista odottaessa onkin tullut kaikki mahdolliset vaivat ja krampitkit alkoivat jo ennen puoltaväliä. Olen saattanut valittaa, en tosiaan osannut odottaa yhteen raskauteen sopivan koko oirekirjon aivan ensiviikoista lähtien. "Innolla" odotan mitä loppupuoliskoon vielä mahtuukaan. Vaikka raskaus on jo toinen, nyt jos koskaan olisin perheen ja ystävien tukea vailla (ja esikoisen kotihoito tuo oman haasteensa eloon jo ilman raskauttakin).

Raskaana ollessa myös hormonit ja mielialat voivat heitellä laidasta laitaan. Nyt jos et ota tyttäresi tunteita huomioon ja sanot pahasti, voi tyttäresi suuttua hyvin voimakkaasti, katkaista välit ja kieltää osallistumisesi lapsenlapsesi elämään.

Sairastuin masennukseen teininä. En uskaltanut hakea apua, sillä äitini oli juuri tuollainen, joka haukkui minua turhasta valittajaksi ja käski vain ryhdistäytyä. Jos makasin sängyssä päivätolkulla sain kuulla vain huutoa siitä, kuinka olin laiska luuseri, joka ei osaa tehdä elämällään mitään.

Lopulta aloin uskoa kaiken johtuvan vain omasta laiskuudestani, enkä uskaltanut häpeissäni kertoa ongelmistani kenellekään. Kymmenen vuotta myöhemmin jouduin yksin kotona psykoosiin menetettyäni työpaikkani ja opiskelupaikkani masennuksen takia. Nyt pärjään joten kuten lääkityksellä, käyn töissä ja olen aloittanut perheen suunnittelun mieheni kanssa. Äitiäni en aio enää kuunnella missään asiassa.

Kyllä on jollain taas ruususet lasit silmillä menneistä ajoista.... 

Ennen synnytettiin saunaan... ja tehtiin abortteja henkarilla. 

Vierailija kirjoitti:

Esikoista odotaessa luin kyllä varmaan kaiken mahdollisen odottamisesta, synnytyksestä, vaivoista ja ongelmista. Säästyin vähällä, viimeiset viikot pahoja jalkakramppeja ja se jäikin ainoaksi vaivaksi.

Toista odottaessa onkin tullut kaikki mahdolliset vaivat ja krampitkit alkoivat jo ennen puoltaväliä. Olen saattanut valittaa, en tosiaan osannut odottaa yhteen raskauteen sopivan koko oirekirjon aivan ensiviikoista lähtien. "Innolla" odotan mitä loppupuoliskoon vielä mahtuukaan. Vaikka raskaus on jo toinen, nyt jos koskaan olisin perheen ja ystävien tukea vailla (ja esikoisen kotihoito tuo oman haasteensa eloon jo ilman raskauttakin).

Raskaana ollessa myös hormonit ja mielialat voivat heitellä laidasta laitaan. Nyt jos et ota tyttäresi tunteita huomioon ja sanot pahasti, voi tyttäresi suuttua hyvin voimakkaasti, katkaista välit ja kieltää osallistumisesi lapsenlapsesi elämään.

Juu, siis uhkailemalla katkaisemalla välit äitiinsä ja tulevan lapsensa mummoon raskausajan luonnollisiin muutoksiin suhtautumalla ainaisella valituksellaan tytär on sitten ikään kuin oikeassa, ja sata kertaa valittaminen omalle äidilleen samoista asioista parantaa niinku raskausajan negatiiviset vaivat? Ootko tosissasi?

Antaapi olla voi käydä niinkin päin, että minä tulevana mummona katkaisen välit tyttäreeni, ja en tule osallistumaan tollaisen valittajan lapsenlapsen hoitoavustajakseen lainkaan.

Oletpa inhottava äiti. Mun äiti on ihan samanlainen. Hänelle en nykyään enää kerro yhtään mitään elämästäni. En mitään.

Ja raskaudesta, varmaan vaikea ymmärtää, jos omat raskaudet olleet helppoja. Silti aika mustavalkoista kuvitella, että kaikilla menee samalla kaavalla.

Mulla yksi kolmesta raskaudesta oli hirveä. En pystynyt kävelemään, en nukkumaan, en päässyt kunnolla pöntölle. Sohvalta lähdin usein liikkeelle kontaten, koska kipu oli niin hirveää. Silloin saatoin valittaa tavallista enemmän. Jos jokainen askel sattuu, niin minkäs teet.

Yritä olla tyttäresi tukena, ettet etäänny hänestä. Olettaen, että haluat olla hänen elämässään mukana.

Muistakaa nyt kaikki raskaana olevat naiset olla vain hiljaa ja hymyillä, kun äiti kyselee kuulumisianne. Jos vahingossa tulee kerrottua totuus omasta olosta, tulkitaan se ilmeisesti heti niin, että olet selkärangaton ihminen, joka ei kestä mitään, eikä osaa muuta kuin valittaa. Veikkaan, ettei ap:n tytär ole todellisuudessa edes piinannut äitiään vaivojaan luetellen, vaan vastannut totuudenmukaisesti kysymykseen "mikä on vointisi?".

Terveisin neljä helvetillistä raskautta läpikäynyt äiti, joka osaisi asettua tyttärensä asemaan, jos hänellä olisi raskausajan vaivoja.

Sanoin heti alussa tyttärelleni, joka alkoi ratsastamaan raskausvaivoillan, että; "Hauskaa olet pitänyt, että nyt on maksun aika". Ei ole kuulunut jurinaa enää 5 kk.teen.

Onnea mummoille kun ikä ja kolotukset alkaa painaa ja kaipaisi kuuntelijaa, voi olla aika hilijaesta..

Älä sitten vanhana erehdy valittelemaan lonkkakivuistasi ja verenpaineestasi. Mistä lie sokerista tehty ne vaivojaan valittavat vanhukset, jotka eivät edes vanhenemista oireita kestä vaikka kaiken voi googlettaa.

Itselläsi on tainnut olla helppo raskaus. Ikävää, että olet niin itsekäs, että että kykene tukemaan edes omaa tytärtäsi vaan nytkin mietit vain itseäsi ja ylikorostat jotain omaa sankaruuttasi parin vuosikymmenen takaisesta raskaudesta.

Toivottavasti tytär ei toista äitinsä virheitä aikanaan oman lapsensa kohdalla.