Lue keskustelun säännöt.
Ollaanko me kasvettu liikaa eri suuntiin?
15.11.2016 |
Seurusteltu 10 vuotta, asuttu yhdessä 8 ja aviossa 5 vuotta.
Mies on minun opiskeluaikainen ihastus. Ja hän olikin niin ihana silloin, herkkä ja taiteellinen. Komea pitkässä fledassaan ja valtavan fiksu ajatuksissaan.
Mutta nyt en enää tiedä....
Ystävättärien miehet, jotka silloin oli tylsiä tosikkoja tai näppyläisiä jälkipuberteettipoikia, ovat nyt kirurgeja, toimitusjohtajia ja asianajajia.
Ja mun mies on edelleen ala-asteen ope joka on erikoistunut musiikkiin. Bändi on kuopattu ajat sitten ja tukkakin lyhentynyt. Painoa on tullut noin 15 kg lisää.
Ihana mies tavallaan ja rakastaa minua, mutta kun ajattelen ystävättärieni elämää, väkisinkin tulee mieleen kaikenlaista...
Rehellisesti mitä tekisitte minun sijassani? Olen 32 joten vieläkö voisi katsella ympärilleen?
Kommentit (25)
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi... joten anna mennä! Mutta varaudu siihen, ettei parempaa välttämättä löydy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sinä olet kasvanut eri suuntaan? Tiedätkö mihin suuntaan miehesi on kasvanut? Kannattaa olla kiinnostunut, eiköhän sieltä löydy sekä se opiskeluaikainen ihastus että jotain uutta!
Mikset arvosta hänen ammattiaan ja miksi ihmeessä vertailet häntä ystävättärien puolisoihin? Vai häpeätkö miehesi ammattia ystävättäriesi seurassa?todella turhamainen syy miettiä eroa tuolla perusteella.
ihminen haluaa aina sitä mitä ei voi saada. Ehkä ystävättäriesi liitot näyttävät ulospäin kauniilta kiiltokuva liitoilta. Et kuitenkaan voi tietää mitä suljettujen seinien sisällä tapahtuu, tai mikä on heidän liittonsa/parisuhteensa todellinen tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä olet kasvanut eri suuntaan? Tiedätkö mihin suuntaan miehesi on kasvanut? Kannattaa olla kiinnostunut, eiköhän sieltä löydy sekä se opiskeluaikainen ihastus että jotain uutta!
Niin tai mä olen kasvanut ja mies on jäänyt sinne opiskeluvuosiin.
Minä haluan suunnitella ulkomaanmatkoja, sisustaa meille arvokkaan kodin jossa lapset voisi kasvaa, rakentaa pääomaa perheen ja vanhuuden turvaksi.
Nyt meillä ei ole mitään, vain se sama tylsä elämä kuin kaikki nämä vuodet valmistumusen jälkeen. Mies ei kaipaa muuta kuin isomman tv:n ja uusia käännösromaaneja. Ap
Eli siis haluat paremmin tienaavan miehen jotta saisit isomman ja kalliimman asunnon jne? Mitä muuten itse teet työksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperheen äiti kirjoitti:
Mikset arvosta hänen ammattiaan ja miksi ihmeessä vertailet häntä ystävättärien puolisoihin? Vai häpeätkö miehesi ammattia ystävättäriesi seurassa?todella turhamainen syy miettiä eroa tuolla perusteella.
Onko? Ala-asteen ope ja pankkiiri tai asianajaja.
Mies on kyllä ihan loistava opettaja. Mutta näistä mun ystäväristä ja heidän miehistä näkee kyllä, ettei he oikein arvosta miestä joka opettaa kolmasluokkalaisia.
Mulla oli yksi ihastus ennen mun miestä, jonka jätin mieheni takia. Hänestä tuli professori ja huippututkija USA:ssa. Oli silloin mulle liian vanha, yli 30.
Ap
Meillä hyvin samanlainen lähtötilanne (tunnettu iät ja ajat, sama aika yhdessä ja naimisissa kuin teillä). Aloin kipuilla samaa juttua viime kesänä. Mietin, onko minulla oikeutta edes ajatella avioeroa. Onko se liian itsekästä? Kunnes jossain kohtaa tajusin, että ihan olen itse vastuussa omasta onnestani. Mies on minua melkein 10 vuotta vanhempi. Hän on lihonut ja hänestä on tullut keski-ikäinen ja kärttyisä. Makailisi kotona vaan tabletti kädessä eikä mikään yhteinen juttu enää kiinnosta. Aikani kipuiltuani puhuimme miehen kanssa asiasta ja hän tunsi samoin eli kaivaneensa minusta erilleen. Ja näinpä päädyimme yhdessä avioeroon, koska kumpikaan ei enää rakastanut toisiaan. Hyviä ystäviä ollaan edelleen, ilman mitään riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis haluat paremmin tienaavan miehen jotta saisit isomman ja kalliimman asunnon jne? Mitä muuten itse teet työksesi?
Haluan enemmän kokemuksia ja elämää.
Olen hoitoalalla, mutta tällä hetkellä toimistotyössä lähinnä. Ap
No aika säälittävää. Oikeesti. Oletko provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sinä olet kasvanut eri suuntaan? Tiedätkö mihin suuntaan miehesi on kasvanut? Kannattaa olla kiinnostunut, eiköhän sieltä löydy sekä se opiskeluaikainen ihastus että jotain uutta!
Niin tai mä olen kasvanut ja mies on jäänyt sinne opiskeluvuosiin.
Minä haluan suunnitella ulkomaanmatkoja, sisustaa meille arvokkaan kodin jossa lapset voisi kasvaa, rakentaa pääomaa perheen ja vanhuuden turvaksi.
Nyt meillä ei ole mitään, vain se sama tylsä elämä kuin kaikki nämä vuodet valmistumusen jälkeen. Mies ei kaipaa muuta kuin isomman tv:n ja uusia käännösromaaneja. Ap
Eli oot "kasvanut" kun haluat kuluttaa. Kyllä te naiset olette tämän maailman tuho. Salakavala tuho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis haluat paremmin tienaavan miehen jotta saisit isomman ja kalliimman asunnon jne? Mitä muuten itse teet työksesi?
Haluan enemmän kokemuksia ja elämää.
Olen hoitoalalla, mutta tällä hetkellä toimistotyössä lähinnä. Ap
Kuitenkin muissa viesteissäsi puhut vain rahasta ja omaisuudesta, vertaat miehesi ammattia ystäviesi miesten ammatteihin ja harmittelet kun et voi sillä ylpeillä. Kuitenkin olet itse joku hoitsu/toimistorotta (kaikella kunnioituksella jo ammatteja kohtaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis haluat paremmin tienaavan miehen jotta saisit isomman ja kalliimman asunnon jne? Mitä muuten itse teet työksesi?
Haluan enemmän kokemuksia ja elämää.
Olen hoitoalalla, mutta tällä hetkellä toimistotyössä lähinnä. Ap
Kokemuksia miehistä vai kokemuksia miehen kautta? Miten opettaja mies estää sinua hankkimasta kokemuksia elämästä, matkustelusta, sisustamisesta jne.?
Vierailija kirjoitti:
Meillä hyvin samanlainen lähtötilanne (tunnettu iät ja ajat, sama aika yhdessä ja naimisissa kuin teillä). Aloin kipuilla samaa juttua viime kesänä. Mietin, onko minulla oikeutta edes ajatella avioeroa. Onko se liian itsekästä? Kunnes jossain kohtaa tajusin, että ihan olen itse vastuussa omasta onnestani. Mies on minua melkein 10 vuotta vanhempi. Hän on lihonut ja hänestä on tullut keski-ikäinen ja kärttyisä. Makailisi kotona vaan tabletti kädessä eikä mikään yhteinen juttu enää kiinnosta. Aikani kipuiltuani puhuimme miehen kanssa asiasta ja hän tunsi samoin eli kaivaneensa minusta erilleen. Ja näinpä päädyimme yhdessä avioeroon, koska kumpikaan ei enää rakastanut toisiaan. Hyviä ystäviä ollaan edelleen, ilman mitään riitoja.
Mitähän mieltä miehesi olisi jos häneltä kysyttäisiin "yhteisestä päätöksestä" toteutetusta erosta? Vaikea uskoa, että keski-ikäinen ja ylipainoinen mies luopuisi vapaaehtoisesti vakipil^Cparisuhteesta. Vai onko miehesi kenties aseksuaali, impotentti tai maksullisten kannattaja?
Tän on kirjoittanut mies että ihan naurattaa.
Tän on pakko olla provo. Ala-asteen opettajat on ihan liian älykkäitä ryhtyäkseen parisuhteeseen tuollaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis haluat paremmin tienaavan miehen jotta saisit isomman ja kalliimman asunnon jne? Mitä muuten itse teet työksesi?
Haluan enemmän kokemuksia ja elämää.
Olen hoitoalalla, mutta tällä hetkellä toimistotyössä lähinnä. Ap
Kokemuksia miehistä vai kokemuksia miehen kautta? Miten opettaja mies estää sinua hankkimasta kokemuksia elämästä, matkustelusta, sisustamisesta jne.?
Mies oli ihan tyytyväinen vuokrakämppään Punavuoressa. Minä pakotin muuttamaan edes rivariin Pohjois-Helsinkiin. Vuokralla asutaan kuitenkin edelleen. Mä haluisin että yhdessä suunnitellaan edustava koti ja voitaisiin ostaa muutakin kuin vain ikean tavaroita.
Kyllähän siinä paha mieli tulee väkisinkin, kun paras opiskelukaveri on kotona lasten kanssa omakotitalossa, jossa on Poggenpohlia ja Alessia kaikki ja astiat Villeroy & Bochia. Ja mä meen joka aamu töihin eikä ole varaa edes Teema-astioihin.
Ystävättärien miehet on rotareja ja lioneja ja maanpuolustuskurssilla. Mun mies vaan lukee romaaneja ja soittelee kitaraa.
Ystävätär ja miehensä ostaa talon Toscanasta, mä ilmoittaudun työväenopiston Italian alkeiskurssille.
Että näin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tän on pakko olla provo. Ala-asteen opettajat on ihan liian älykkäitä ryhtyäkseen parisuhteeseen tuollaisen kanssa.
En ikinä voisi sanoa näitä asioita ääneen. Siksi kirjoitan tänne palstalle. Ap
Eli haluaisit enemmän rahaa. Ei muuta kuin uraa tekemään, sehän on sun velvollisuus naisena.