Lue keskustelun säännöt.
Ollaanko me kasvettu liikaa eri suuntiin?
15.11.2016 |
Seurusteltu 10 vuotta, asuttu yhdessä 8 ja aviossa 5 vuotta.
Mies on minun opiskeluaikainen ihastus. Ja hän olikin niin ihana silloin, herkkä ja taiteellinen. Komea pitkässä fledassaan ja valtavan fiksu ajatuksissaan.
Mutta nyt en enää tiedä....
Ystävättärien miehet, jotka silloin oli tylsiä tosikkoja tai näppyläisiä jälkipuberteettipoikia, ovat nyt kirurgeja, toimitusjohtajia ja asianajajia.
Ja mun mies on edelleen ala-asteen ope joka on erikoistunut musiikkiin. Bändi on kuopattu ajat sitten ja tukkakin lyhentynyt. Painoa on tullut noin 15 kg lisää.
Ihana mies tavallaan ja rakastaa minua, mutta kun ajattelen ystävättärieni elämää, väkisinkin tulee mieleen kaikenlaista...
Rehellisesti mitä tekisitte minun sijassani? Olen 32 joten vieläkö voisi katsella ympärilleen?
Kommentit (25)
Naiset ajattelee aina vaan rahaa. Siksi miesten on ihan turha tuntea syyllisyyttä huorissa käynnistä. Käykääs kaikki ukot ihan huoletta huorissa. Ne rahat ei ainakaan mene hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän on kirjoittanut mies että ihan naurattaa.
Tätä "miestä" ei naurata. Onko niin kamalaa naisen vielä vuonna 2016 sanoa, että minäkin haluan jotain, minulla on toiveita ja unelmia? Mutta heti kun sanon, että mies estää toteuttamasta niitä mitään, olenkin provo tai naisvihamies tai lompakkoloinen?
Kyllä nykymaailmassa moneen asiaan tarvitaan kaksi, yksin on mahdotonta saavuttaa mitään. Olen monta kertaa sanonut miehelle, että repäistään, mennään ulkomaille töihin, perustetaan yritys, tehdään elämästä jotain.
Mutta miehelle riittää kun ei ole liikaa tunteja, kirjastosta saa uutuuskirjan puolen vuoden jonotuksen jälkeen ja kerran viikossa pi**ua.
Ja kaikki yrittäminen ja tsemppaaminen on jotenkin turhaa. Ap
Sun viesteistä saa kyllä sellaisen käsityksen että haluat kaikenlaista, mutta haluat että mies hankkii/mahdollistaa ne.
Onhan tää nyt vähän epäuskottavaa kun tietä termit lompakkoloinen, naisvihamies ja provo. Palstan vakiokirjailija taas. Samaa tarinankaarta kuin aikaisemmin.
No nainen voi tehdä nykyään uran ja toimia unelmiensa rahoittajana ja mies tulee siinä sitten mukana. Turha piipittää. Sulla on kuitenkin korkeakoulutettu mies.
Enkä usko, että oot niin hyvännäköinen, että saisit edes mitään alfaa ja ne ottaa sitten taas paljon nuorempaa. Jos oot 32v niin voit saada rikkaan 50v miehe, mutta 40v rikkaat miehet katselee jo 18-25v, koska rahalla saa.
Sanoisin, että sun peli on menetetty, pitkä tukka ja vasurimies olivat sun feministisiä unelmia, älä nyt ala vanhalla iällä vaihtamaan leiriä.
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen äiti kirjoitti:
Mikset arvosta hänen ammattiaan ja miksi ihmeessä vertailet häntä ystävättärien puolisoihin? Vai häpeätkö miehesi ammattia ystävättäriesi seurassa?todella turhamainen syy miettiä eroa tuolla perusteella.
Onko? Ala-asteen ope ja pankkiiri tai asianajaja.
Mies on kyllä ihan loistava opettaja. Mutta näistä mun ystäväristä ja heidän miehistä näkee kyllä, ettei he oikein arvosta miestä joka opettaa kolmasluokkalaisia.
Mulla oli yksi ihastus ennen mun miestä, jonka jätin mieheni takia. Hänestä tuli professori ja huippututkija USA:ssa. Oli silloin mulle liian vanha, yli 30.
Ap
Hello Annie, this in professori George from USA. I'm not at all rich or too happy. I would rather be a teacher and work among children. It's so imporant. It is now and it is for future. No matter the money.
Tätä "miestä" ei naurata. Onko niin kamalaa naisen vielä vuonna 2016 sanoa, että minäkin haluan jotain, minulla on toiveita ja unelmia? Mutta heti kun sanon, että mies estää toteuttamasta niitä mitään, olenkin provo tai naisvihamies tai lompakkoloinen?
Kyllä nykymaailmassa moneen asiaan tarvitaan kaksi, yksin on mahdotonta saavuttaa mitään. Olen monta kertaa sanonut miehelle, että repäistään, mennään ulkomaille töihin, perustetaan yritys, tehdään elämästä jotain.
Mutta miehelle riittää kun ei ole liikaa tunteja, kirjastosta saa uutuuskirjan puolen vuoden jonotuksen jälkeen ja kerran viikossa pi**ua.
Ja kaikki yrittäminen ja tsemppaaminen on jotenkin turhaa. Ap