Ambulanssihenkilökunnan toiminnasta valittaminen

Minua ei ambulanssi meinannut ottaa kyytiin aivan järkyttävän vatsakivun takia. En voinut liikkua, vatsa oli kuin tulessa, huimasi. Lopulta ottivat kyytiin kun muuten olisi mies ja 3 pientä lasta joutuneet lähtemään kyyditsemään yöllä ja itse en pystynyt enää edes istumaan.

Lopputulos oli revennyt kysta, joka oli repinyt ison verisuonen. Koko ajan oli päällä sisäinen verenvuoto. Taju meni ensiavussa, leikattiin, 11 päivää sairaalassa, verensiirto kahdesti. Että semmoinen turhasta mitätön vaiva. Nopeampi kyyditys olisi todennäköisesti vaikuttanut vuodon määrään huomattavasti.

Tuttava soitti kerran ambun kun joku mies oli roikkunut sillalta ja uhannut hypätä. Tuttava piteli kiinni puoli tuntia pakkasessa mutta amb miehet vain äkäisesti veivät tyypin ja hyppäsivät ovet paiskoen autoonsa, ilman kiitosta tai hyvästelyä tai mitään. Eikö heitä opeteta tervehtimää tms?

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten mieleen, ei nyt varsinaisesti mihinkään kertomukseen liittyen, mutta muistutuksena ihmisille:

Kun ensihoito/sairaalan triage-luukku alkaa kyselemään ja tutkimaan, niin vastatkaa ihmiset asiallisesti, ytimekkäästi ja selkeästi. Onko pää kipeä? "On, tästä keskeltä, ei pahennu liikkeessä." VS "Eilen ja toissapäivänä oli pää kipeä, eikös ollutkin muru, ja sit viime viikolla......." Ammattilainen kyllä kysyy tarkentavasti ne tiedot jota tarvitsee.

Työdiagnoosi tehdään harvoin sekunneissa. Vain eloton potilas tunnistetaan välittömästi. Muut tutkitaan, kysellään tarkentavia tietoja, konsultoidaan, aloitetaan hoito, seurataan hetki ja sitten vasta päätetään miten tilanteesta jatketaan.

"Kuljettivat sitten lopulta" kuulostaa siltä, että lähtökohtaisesti ei kuljetettaisi, mutta tarpeeksi kovaa kun vänkäsi niin suostuivathan ne. Harvoin potilas tai omainen "voittaa" ns. huutokilpailun, ammattilainen ei edes lähde siihen mukaan. Jos ambulanssi jättää kyydistä, eivät he voi estää sinua hakeutumasta päivystykseen omin neuvoin. Sairaalassa arvoidaan tilanne sitten taas uudelleen.

Älkää siis levittäkö väärää tietoa tai vängätkö ensihoidon kanssa ylimääräistä. Päästäkää heidät lähtemään, jos tilanne niin on, ja hankkiutukaa muilla keinoin avun piiriin jos vointi sitä vaatii. Kotiin ei tarvitse kenenkään jäädä kuolemaan, jos tilanne siihen vaikuttaa menevän.

Nimenomaan näin.

Ensihoitajat kyllä kohtaavat noita vänkääjiä järkyttävän paljon ja ovat tottuneet siihen. Ei heitä noin vaan ylipuhuta vaan todennäköisesti olette osanneet kertoa esimerkiksi voinnista jotain oleellista.

Mitä tekee köyhä ihminen jos bussi ei kulje, taksiin ei ole rahaa ja ambulanssi ei ota?

Pelottaa lukea näitä, diabeetikkona joka asun yksin. Jos taju joskus menisi ja häälyisi tajuntaan just ja just takaisin, voi olla että jotenkin kykenen puhumaan, vähän liikkumaankin, mutta tuskin hissiin jne..eli taksi olisi out. Jos olisi kuitenkin hätä, abulanssia kai olisi koitettava saada.

Myös lääkäri on kehoittanut soittamaan abulanssin jos sydämmen nopelyöntisyys jää päälle yli 2t. Ei ole vielä tarvinnut kun lääkkeet ovat auttaneet, mutta nyt mietin tulisivatko?

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ei ole luottokorttia eikä varaa taksiin, sopiiko vaan kuolla pois?

Kuolla? Kuoleman kielissä oleva otetaan ambulanssiin, mutta ei sitä joka ei kuoleman kielissä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli seuraavanlainen huono kokemus ambulanssihenkilökunnasta:

Sain soiton sisareni avustajalta, että siskoni on huonossa kunnossa. Hänelle oli tehty iso leikkaus muutama päivä sitten. Nyt hän kärsi kovista kivuista raajoissaan, ei pystynyt syömään ja juomaan kunnolla, oli oksentanut lukuisia kertoja jne. Kun avustaja oli tullut asuntoon, sisareni makasi kylpyhuoneensa lattialla lähes tuskin tajuissaan, eikä avustaja saanut häntä mitenkään ylös lattialta. Avustaja soitti minulle ja koska emme saaneet siskoa ylös yhdessäkään, päätimme soittaa ambulanssin.

Paikalle tuli 2 nuorta naista. Toinen oli asiallinen, mutta toinen suhtautui alusta saakka tilanteeseen negatiivisesti. Hän oli erittäin epäkohtelias, ei kuunnellut, mitä yritimme kertoa, vaan sanoi sisareni saaneen todennäköisesti jonkun vatsapöpön. Kerroimme leikkauksesta, jolloin toinen ensihoitaja konsultoi varmuuden vuoksi lääkäriä. Lääkäri käski ensihoitajien tuoda siskoni sairaalaan varmuuden vuoksi. Toinen ensihoitaja ei pitänyt tästä, vaan tuhahteli kiukkuisesti mm. että "tämä on ihan turhaa" ja "ihan kuin tässä ei olisi muuten kiire". Hän oli hyvin kiukkuisen ja vihaisen oloinen.

Ambulanssissa kiukkuisempi ensihoitaja alkoi laittaa sisarelleni tippaa. Sen laitto oli vaikeaa. Sisareni itki ja valitti kivusta, jolloin hoitaja kivahti hänelle "ole ***** hiljaa". Kanyylia ei saatu kunnolla laitettua, mutta hoitaja teippasi sen käteen ja arveli sen riittävän.

Ensiavussa lääkäri tuli tutkimaan siskoani. Hän otti mm. sydänkäyrän, joka oli aivan pielessä. Pian siskoni sai sydänpysähdyksen, joten tapaus oli ollut todellakin kiireellinen. Lääkärit saivat elvytettyä siskoni, vaikka siihen kuluikin aikaa.

Jos siskoni olisi jäänyt kotiin, hän ei todennäköisesti olisi enää elossa. Toipuminen kesti kauan ja sisko sai vielä verenmyrkytyksen, mikä todennäköisesti johtui tämän epäammattimaisemman ensihoitajan toiminnasta.

Tein tapauksesta siskoni puolesta valituksen. Hän sai virallisen anteeksipyynnön, mutta emme saaneet puhua ko. ensihoitajien kanssa, vaikka olisimme halunneet. Arvaatte varmaan, ettei sisko uskalla paljon tämän jälkeen soittaa ambulanssia. Hän pelkää vastaavanlaisen kohtelun uusiutuvan

Olen pahoillani tapahtuneesta. Tuossa on mennyt monta asiaa pieleen, alkaen ns. pienistä asioista kuten sanavalinnoista, asenteesta aina kanyylin huonoon varmistukseen asti. En tiedä, miten tutkittiin ja mitä päätettiin, mutta ammattilaisen ei kuulu purkaa potilaisiin mielipahaansa tai purnata lääkärin konsultaation lopputuloksesta.

Hyvä kun teit ilmoituksen. En tiedä, miten ensihoidossa on tapana, mutta yleensä esihenkilö juttelee potilaan ja omaisten kanssa tapahtuneesta, ja esihenkilö keskustelee erikseen työparin kanssa tapahtuneesta. Alan johto osaa kertoa tälle tavalle perustelut, itse voin vain mutuilla syistä.

Jos tyytymätön potilas saisi aina tietoonsa häntä hoitaneet ammattilaiset ja pääsisi heidän kanssaan aina keskustelemaan, työturvallisuus vaarantuisi. Meillä on monta sekopäätä kävelemässä tuolla kaduilla, ja joskus palautetta halutaan antaa mm. epätasaisesta kyydistä tai kurakengillä matolla kävelystä.

Toivottavasti saitte tilanteen purettua esihenkilön kanssa keskustellessa. Sisarellesi toivon keskusteluapua, jotta hän saisi purettua tilanteen kunnolla. Kenellekään ei saisi jäädä pelko, ettei saa apua hädässä, vaikka onkin sattunut huonoa kohtelua kohdalle. Kannustan ajattelemaan, että tuo tuhisija oli ammatillisesti epäpätevä tuolla keikalla, eikä edes itse tajunnut sitä. Toivottavasti oppi jotain asian käsittelyssä.

Itse tekisin asiasta rikosilmoituksen. Vain siten saatte kunnon selvityksen asiaan ja asia tulee viralliseen käsittelyyn ja tekijät joutuvat vastuuseen. Noin ei saa missään ja koskaan ambulansdihenkilökunra toimia.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa lukea näitä, diabeetikkona joka asun yksin. Jos taju joskus menisi ja häälyisi tajuntaan just ja just takaisin, voi olla että jotenkin kykenen puhumaan, vähän liikkumaankin, mutta tuskin hissiin jne..eli taksi olisi out. Jos olisi kuitenkin hätä, abulanssia kai olisi koitettava saada.

Myös lääkäri on kehoittanut soittamaan abulanssin jos sydämmen nopelyöntisyys jää päälle yli 2t. Ei ole vielä tarvinnut kun lääkkeet ovat auttaneet, mutta nyt mietin tulisivatko?

Tottakai häke laittaa keikan tuollaisessa tapauksessa. Kuten näissä ketjussa mainituissa umpilisäketapauksissakin on tehty. Ensihoito on sitten ollut se taho, joka on arvioinut hoidon kiireellisyyden.

Ei se ole mikään este hoidon saamiselle, että kykenee itse puhumaan. Sitä vartenhan se yleinen hätänumero on olemassa, että sinne voi soittaa ja kertoa hätänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ei ole luottokorttia eikä varaa taksiin, sopiiko vaan kuolla pois?

Kuolla? Kuoleman kielissä oleva otetaan ambulanssiin, mutta ei sitä joka ei kuoleman kielissä ole.

Entä jos ei ole kuoleman kielissä, on vain esim. jalka poikki. Pitääkö sinne sairaalaan kävellä jos ei ole varaa taksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidossa työskennelleenä voin sanoa, et yli puolet tapaamistani ensihoitajista olisi tarvinnut lisäkoulutusta asiakkaan kohtaamiseen. Niin yliolkaista ja vähättelevää oli käytös. Massiivisen aivoverenvuodon saanutta vanhusta yritettiin moneen otteeseen puhalluttaa, vaikka varsin topakasti tein selväksi, ettei kyse ole humalatilasta. Ensihoitaja nauroi pilkallisesti, mutta suostui lopulta ottamaan täysin sekavia puhuneen vanhuksen kyytiin. Henkilö ei koskaan palannut kotiinsa. Hän kuoli pari viikkoa myöhemmin sairaalassa.

Toki on myös fiksuja ja asiallisesti käyttäytyviä ensihoitajia, mutta joukossa ei saisi olla ainuttakaan ammattitaidotonta törppöä.

Ihan vain tiedoksi, että sekavasti puhuvat puhallutetaan aina. Joko ensihoidon tai päivystyksen henkilökunnan toimesta. Ihan tavallista poissulkudiagnosointia ihan kuin CT-kuvauskin.

Asenne voi toki olla kaikilla asiallisempi.

Todellakin voi. Kiljutaan, että mitä olet ottanut. Nauretaan pilkallisesti ja syytetään valehtelijaksi. Törkeää käytöstä.

Annoin itse tällaisesta suoraa palautetta. Nuori ihminen sai sairaskohtauksen. Epäselvä puhe, tasapaino-ongelmia jne. Ambulanssikuskit vain tivasivat, että mitä huumetta on otettu ja eivät edes aluksi halunneet ottaa kyytiin. Diagnoosi olisi aivoinfarkti.

En tiedä, mitä kyseisessä tapauksessa on tapahtunut, mutta vastaan yleisesti. Työasennehan tulisi lähtökohtaisesti olla neutraali ja ajatuksena, että henkilöä boi vaivata mikä tahansa. Sitten tutkitaan erilaisin menetelmin, konsultoidaan tai pyydetään lisäapua ja lopuksi tehdään päätös kuljetuksesta sairaalaan/ensiapuun/jne. joko ambulanssilla, taksilla tai omalla kyydillä TAI tehdään päätös, että potilas ei tarvitse näillä tiedoilla hoitoa ja saa jäädä kotiin. Tästä kirjataan aina perustelut, ja yleensä asiasta konsultoidaan lääkäriä. Lisäksi tulisi antaa neuvoja, mitä tehdä jos vointi huononee.

Sitten tulee arjen työn ongelmat. Jos katsotaan tilastoja, niin sekava nuori aikuinen on useimmiten päihteiden vaikutuksen alainen kuin aivoinfarktin saanut. Mun kokemukseni mukaan harva päihteiden käyttäjä myöntää heti että mitä on ottanut ja kuinka paljon, saatika että pystyisi edes vastaamaan kysymykseen. Joskus joutuu tivaamaan, kun potilas ei tee yhteistyötä. Hommahan helpottuu kovasti, jos kaikki asiallisesti vastaavat kysymyksiin heti, ja vain neurologiset potilaat eivät vastaa (harmi ettei maailma toimi niin).

Ensihoito tapaa päivittäin päihdekäyttäjiä sekä muita ei-niin-nopeasti-selvitettäviä-tilanteita. Pokka ei aina pidä ja kuormitus näkyy äänensävyssä. Asiallinen tulee silti olla. Lopputuloksena ei pyritä saamaan hyviä asiakaskokemuksia, vaan nopeaa ja tehokasta apua heille, jotka sitä välittömästi lääketieteellisesti tarvitsevat. Aina on seuraava potilas odottamassa

Eli tilastojen perusteella tivataan ja syytetään asiakkaita valehtelijoiksi? Tuo näkyy, ettei pyritä saamaan hyviä asiakaskokemuksa. Seuraavan kerran, kun sama ihminen tarvitsisi apua, hän ei välttämättä uskalla hakea sitä, koska hän on saanut aiemmin niin törkeää ja huonoa kohtelua.

Ensihoitajina työskentelee monenlaisia ihmisiä. Myös koulutustasot vaihtelevat. Tilastojen perusteella toimitaan jotakuinkin jokaisessa ammatissa. Jos nyt esimerkiksi kauppaan humalassa tuleva ihminen varastaisi kaljaa 99 kertaa 100 käynnistä, aivan taatusti myyjä varautuisi siihen, että kyseessä on sillä yhdelläkin kerralla myymälävarkaus.

Sanoisin myös, että ensihoitajan ammatti ei ole millään muotoa perinteinen asiakaspalveluammatti. Heidän on ensiarvoisen tärkeää saada oleellinen tieto potilaasta (ei asiakkaasta) ja harmillisesti usein ihmiset eivät kerro päihteidenkäytöstään suoraan ja lempeästi. Tästä sitten kärsii se pieni prosentti niitä, jotka esimerkiksi nuorena saavat aivohalvauksen.

Anteeksi, mutta roskaa.

Kyllä sinulla täytyy olla todisteet, ennen kuin alat syytellä ihmistä ties mistä. Ei potilaskaan saa alkaa syytellä hoitohenkilökuntaa omien luulojensa perusteella. Johan häntä syytettäisiin kunnianloukkauksesta.

Nuorten aivoverenkiertohäiriöt ovat lisääntyneet huomattavasti. Ota asioista selvää.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa lukea näitä, diabeetikkona joka asun yksin. Jos taju joskus menisi ja häälyisi tajuntaan just ja just takaisin, voi olla että jotenkin kykenen puhumaan, vähän liikkumaankin, mutta tuskin hissiin jne..eli taksi olisi out. Jos olisi kuitenkin hätä, abulanssia kai olisi koitettava saada.

Myös lääkäri on kehoittanut soittamaan abulanssin jos sydämmen nopelyöntisyys jää päälle yli 2t. Ei ole vielä tarvinnut kun lääkkeet ovat auttaneet, mutta nyt mietin tulisivatko?

Älä pelkää. Laita kotiin näkyville tieto diabeteksestä, ja naapureille ilmoitus että jos kuuluu outoa pauketta niin se olen minä joks tartten apua. Tee suunnitelma, mitä tekisit hätätilanteessa. Varautuminen on kaiken A ja O.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli seuraavanlainen huono kokemus ambulanssihenkilökunnasta:

Sain soiton sisareni avustajalta, että siskoni on huonossa kunnossa. Hänelle oli tehty iso leikkaus muutama päivä sitten. Nyt hän kärsi kovista kivuista raajoissaan, ei pystynyt syömään ja juomaan kunnolla, oli oksentanut lukuisia kertoja jne. Kun avustaja oli tullut asuntoon, sisareni makasi kylpyhuoneensa lattialla lähes tuskin tajuissaan, eikä avustaja saanut häntä mitenkään ylös lattialta. Avustaja soitti minulle ja koska emme saaneet siskoa ylös yhdessäkään, päätimme soittaa ambulanssin.

Paikalle tuli 2 nuorta naista. Toinen oli asiallinen, mutta toinen suhtautui alusta saakka tilanteeseen negatiivisesti. Hän oli erittäin epäkohtelias, ei kuunnellut, mitä yritimme kertoa, vaan sanoi sisareni saaneen todennäköisesti jonkun vatsapöpön. Kerroimme leikkauksesta, jolloin toinen ensihoitaja konsultoi varmuuden vuoksi lääkäriä. Lääkäri käski ensihoitajien tuoda siskoni sairaalaan varmuuden vuoksi. Toinen ensihoitaja ei pitänyt tästä, vaan tuhahteli kiukkuisesti mm. että "tämä on ihan turhaa" ja "ihan kuin tässä ei olisi muuten kiire". Hän oli hyvin kiukkuisen ja vihaisen oloinen.

Ambulanssissa kiukkuisempi ensihoitaja alkoi laittaa sisarelleni tippaa. Sen laitto oli vaikeaa. Sisareni itki ja valitti kivusta, jolloin hoitaja kivahti hänelle "ole ***** hiljaa". Kanyylia ei saatu kunnolla laitettua, mutta hoitaja teippasi sen käteen ja arveli sen riittävän.

Ensiavussa lääkäri tuli tutkimaan siskoani. Hän otti mm. sydänkäyrän, joka oli aivan pielessä. Pian siskoni sai sydänpysähdyksen, joten tapaus oli ollut todellakin kiireellinen. Lääkärit saivat elvytettyä siskoni, vaikka siihen kuluikin aikaa.

Jos siskoni olisi jäänyt kotiin, hän ei todennäköisesti olisi enää elossa. Toipuminen kesti kauan ja sisko sai vielä verenmyrkytyksen, mikä todennäköisesti johtui tämän epäammattimaisemman ensihoitajan toiminnasta.

Tein tapauksesta siskoni puolesta valituksen. Hän sai virallisen anteeksipyynnön, mutta emme saaneet puhua ko. ensihoitajien kanssa, vaikka olisimme halunneet. Arvaatte varmaan, ettei sisko uskalla paljon tämän jälkeen soittaa ambulanssia. Hän pelkää vastaavanlaisen kohtelun uusiutuvan

Olen pahoillani tapahtuneesta. Tuossa on mennyt monta asiaa pieleen, alkaen ns. pienistä asioista kuten sanavalinnoista, asenteesta aina kanyylin huonoon varmistukseen asti. En tiedä, miten tutkittiin ja mitä päätettiin, mutta ammattilaisen ei kuulu purkaa potilaisiin mielipahaansa tai purnata lääkärin konsultaation lopputuloksesta.

Hyvä kun teit ilmoituksen. En tiedä, miten ensihoidossa on tapana, mutta yleensä esihenkilö juttelee potilaan ja omaisten kanssa tapahtuneesta, ja esihenkilö keskustelee erikseen työparin kanssa tapahtuneesta. Alan johto osaa kertoa tälle tavalle perustelut, itse voin vain mutuilla syistä.

Jos tyytymätön potilas saisi aina tietoonsa häntä hoitaneet ammattilaiset ja pääsisi heidän kanssaan aina keskustelemaan, työturvallisuus vaarantuisi. Meillä on monta sekopäätä kävelemässä tuolla kaduilla, ja joskus palautetta halutaan antaa mm. epätasaisesta kyydistä tai kurakengillä matolla kävelystä.

Toivottavasti saitte tilanteen purettua esihenkilön kanssa keskustellessa. Sisarellesi toivon keskusteluapua, jotta hän saisi purettua tilanteen kunnolla. Kenellekään ei saisi jäädä pelko, ettei saa apua hädässä, vaikka onkin sattunut huonoa kohtelua kohdalle. Kannustan ajattelemaan, että tuo tuhisija oli ammatillisesti epäpätevä tuolla keikalla, eikä edes itse tajunnut sitä. Toivottavasti oppi jotain asian käsittelyssä.

Kiitos vastauksesta. Hyvä, jos palaute menee ko. henkilöille saakka. Olisimme halunneet keskustella heidän kanssaan kirjallisesti, emme suoraan, mutta tuo on totta, että palautteen antajatkin voivat yhtä lailla olla epäasiallisia.

Te, jotka täällä huutelette, ettei ambulanssia saa soittaa siihen tai tähän tilanteeseen, niin millä mandaatilla puhutte? Oletteko ammattilaisia vai maallikoita? Vaikutatte siihen, mitä hoitohenkilökunnasta ajatellaan. Lopettakaa potilaiden sekä heidän hätänsä ja sairauksiensa pilkkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ei ole luottokorttia eikä varaa taksiin, sopiiko vaan kuolla pois?

Kuolla? Kuoleman kielissä oleva otetaan ambulanssiin, mutta ei sitä joka ei kuoleman kielissä ole.

Ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ei ole luottokorttia eikä varaa taksiin, sopiiko vaan kuolla pois?

Kuolla? Kuoleman kielissä oleva otetaan ambulanssiin, mutta ei sitä joka ei kuoleman kielissä ole.

Entä jos ei ole kuoleman kielissä, on vain esim. jalka poikki. Pitääkö sinne sairaalaan kävellä jos ei ole varaa taksiin?

En tiedä, mutta ambulanssi ei tuolla perusteella kuljeta. Piste. Se ei ole mikään varattomien taksi vaan niitä potilaita varten, jotka tarvitsevat lääketieteellisestä syystä ambulanssitasoista kuljetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli seuraavanlainen huono kokemus ambulanssihenkilökunnasta:

Sain soiton sisareni avustajalta, että siskoni on huonossa kunnossa. Hänelle oli tehty iso leikkaus muutama päivä sitten. Nyt hän kärsi kovista kivuista raajoissaan, ei pystynyt syömään ja juomaan kunnolla, oli oksentanut lukuisia kertoja jne. Kun avustaja oli tullut asuntoon, sisareni makasi kylpyhuoneensa lattialla lähes tuskin tajuissaan, eikä avustaja saanut häntä mitenkään ylös lattialta. Avustaja soitti minulle ja koska emme saaneet siskoa ylös yhdessäkään, päätimme soittaa ambulanssin.

Paikalle tuli 2 nuorta naista. Toinen oli asiallinen, mutta toinen suhtautui alusta saakka tilanteeseen negatiivisesti. Hän oli erittäin epäkohtelias, ei kuunnellut, mitä yritimme kertoa, vaan sanoi sisareni saaneen todennäköisesti jonkun vatsapöpön. Kerroimme leikkauksesta, jolloin toinen ensihoitaja konsultoi varmuuden vuoksi lääkäriä. Lääkäri käski ensihoitajien tuoda siskoni sairaalaan varmuuden vuoksi. Toinen ensihoitaja ei pitänyt tästä, vaan tuhahteli kiukkuisesti mm. että "tämä on ihan turhaa" ja "ihan kuin tässä ei olisi muuten kiire". Hän oli hyvin kiukkuisen ja vihaisen oloinen.

Ambulanssissa kiukkuisempi ensihoitaja alkoi laittaa sisarelleni tippaa. Sen laitto oli vaikeaa. Sisareni itki ja valitti kivusta, jolloin hoitaja kivahti hänelle "ole ***** hiljaa". Kanyylia ei saatu kunnolla laitettua, mutta hoitaja teippasi sen käteen ja arveli sen riittävän.

Ensiavussa lääkäri tuli tutkimaan siskoani. Hän otti mm. sydänkäyrän, joka oli aivan pielessä. Pian siskoni sai sydänpysähdyksen, joten tapaus oli ollut todellakin kiireellinen. Lääkärit saivat elvytettyä siskoni, vaikka siihen kuluikin aikaa.

Jos siskoni olisi jäänyt kotiin, hän ei todennäköisesti olisi enää elossa. Toipuminen kesti kauan ja sisko sai vielä verenmyrkytyksen, mikä todennäköisesti johtui tämän epäammattimaisemman ensihoitajan toiminnasta.

Tein tapauksesta siskoni puolesta valituksen. Hän sai virallisen anteeksipyynnön, mutta emme saaneet puhua ko. ensihoitajien kanssa, vaikka olisimme halunneet. Arvaatte varmaan, ettei sisko uskalla paljon tämän jälkeen soittaa ambulanssia. Hän pelkää vastaavanlaisen kohtelun uusiutuvan

Olen pahoillani tapahtuneesta. Tuossa on mennyt monta asiaa pieleen, alkaen ns. pienistä asioista kuten sanavalinnoista, asenteesta aina kanyylin huonoon varmistukseen asti. En tiedä, miten tutkittiin ja mitä päätettiin, mutta ammattilaisen ei kuulu purkaa potilaisiin mielipahaansa tai purnata lääkärin konsultaation lopputuloksesta.

Hyvä kun teit ilmoituksen. En tiedä, miten ensihoidossa on tapana, mutta yleensä esihenkilö juttelee potilaan ja omaisten kanssa tapahtuneesta, ja esihenkilö keskustelee erikseen työparin kanssa tapahtuneesta. Alan johto osaa kertoa tälle tavalle perustelut, itse voin vain mutuilla syistä.

Jos tyytymätön potilas saisi aina tietoonsa häntä hoitaneet ammattilaiset ja pääsisi heidän kanssaan aina keskustelemaan, työturvallisuus vaarantuisi. Meillä on monta sekopäätä kävelemässä tuolla kaduilla, ja joskus palautetta halutaan antaa mm. epätasaisesta kyydistä tai kurakengillä matolla kävelystä.

Toivottavasti saitte tilanteen purettua esihenkilön kanssa keskustellessa. Sisarellesi toivon keskusteluapua, jotta hän saisi purettua tilanteen kunnolla. Kenellekään ei saisi jäädä pelko, ettei saa apua hädässä, vaikka onkin sattunut huonoa kohtelua kohdalle. Kannustan ajattelemaan, että tuo tuhisija oli ammatillisesti epäpätevä tuolla keikalla, eikä edes itse tajunnut sitä. Toivottavasti oppi jotain asian käsittelyssä.

Itse tekisin asiasta rikosilmoituksen. Vain siten saatte kunnon selvityksen asiaan ja asia tulee viralliseen käsittelyyn ja tekijät joutuvat vastuuseen. Noin ei saa missään ja koskaan ambulansdihenkilökunra toimia.

Rikosilmoitus mistä? Epämiellyttävästä käytöksestä? Potilaalle tiuskiminen ja kiroilu on ilman muuta epäammattimaista, mutta ei se kyllä rikos ole.

Asun yksin ja kaksi kertaa olen joutunut soittamaan Hätäkeskukseen. Molemmilla kerroilla ambulanssi on tullut välittömästi. Ensimmäisellä kerralla ehdin päästä sairaalaan asti, jossa päivystyksessä sydän meni kammiovärinään, josta minut sitten elvytettiin. Toisella kerralla päädyin päivystyksestä suoraan leikkauspöydälle. Sen mitä muistan (kivut molemmilla kerroilla niin infernaaliset etten enää kunnolla muista) aivan upeat ensihoitajat. Molemmilla kerroilla kannettu ambulanssiin sellaisilla paareilla, jotka on vähän niinkuin lepotuoli.

Ambulanssi ei ole taksin korvike. Jos ei ole taksirahaa, pitää taksin kanssa sopia maksamisesta jollain tavalla myöhemmin. Ambulanssia ei voi tilata vain siksi, että ei ole taksirahaa. Ambulanssi ja kotona annettu ensihoito maksaa aina. Potilas ei laskua näe, koska Pelastuslaitos lähettää sen potilaan kotikunnalle (nykyään sen voi käydä katsomassa omilta sivuilta kela.fi:ssä. Siellä näkyy se ensihoito ja ambulanssikuljetus.) Ambulanssikyydin omavastuu laskutetaan potilaalta, se on aina sen 25 EUR.

Se, mitä tässä ketjussa ei ole tullut esiin on se, miten usein humalaiset tilaavat itselleen ambulanssin, vaikka varsinaista tarvetta ei ole. Ymmärrän, että ensihoitajat eivät silloin jaksa olla naama ihan aurinkona siellä potilaan luona. Varsinkin, jos vielä sattuu muuten olemaan kiireinen työvuoro, jossa on ollut paljon oikeasti avun tarpeessa olevia ihmisiä. Ja jos vaikka sattuu vielä peräkkäin muutama tällainen ”kännikeikka” . Ei varmasti naurata vaan v-tuttaa.

Asun lähellä pelastusasemaa, ja joskus kauppaan mennessäni näen näitä punaisissa haalareissaan olevia auttajia hakemassa itselleen keikalta asemalle palatessaan kaupasta jotakin syötävää. Joka kerran sydämessäni läikähtää. Hiljaa mielessäni kiitän ja kumarran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ei ole luottokorttia eikä varaa taksiin, sopiiko vaan kuolla pois?

Kuolla? Kuoleman kielissä oleva otetaan ambulanssiin, mutta ei sitä joka ei kuoleman kielissä ole.

Entä jos ei ole kuoleman kielissä, on vain esim. jalka poikki. Pitääkö sinne sairaalaan kävellä jos ei ole varaa taksiin?

Ambulanssi maksaa enemmän kuin taksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ambulanssi meinannut ottaa kyytiin aivan järkyttävän vatsakivun takia. En voinut liikkua, vatsa oli kuin tulessa, huimasi. Lopulta ottivat kyytiin kun muuten olisi mies ja 3 pientä lasta joutuneet lähtemään kyyditsemään yöllä ja itse en pystynyt enää edes istumaan.

Lopputulos oli revennyt kysta, joka oli repinyt ison verisuonen. Koko ajan oli päällä sisäinen verenvuoto. Taju meni ensiavussa, leikattiin, 11 päivää sairaalassa, verensiirto kahdesti. Että semmoinen turhasta mitätön vaiva. Nopeampi kyyditys olisi todennäköisesti vaikuttanut vuodon määrään huomattavasti.

Olisikohan taksi ollut nopeampi? Pääasia, että sait lopulta avun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ei ole luottokorttia eikä varaa taksiin, sopiiko vaan kuolla pois?

Kuolla? Kuoleman kielissä oleva otetaan ambulanssiin, mutta ei sitä joka ei kuoleman kielissä ole.

Entä jos ei ole kuoleman kielissä, on vain esim. jalka poikki. Pitääkö sinne sairaalaan kävellä jos ei ole varaa taksiin?

Ambulanssi maksaa enemmän kuin taksi.

Ambulanssi maksaa sen 25 euroa. Sillä ei kovin pitkää taksimatkaa ajeta.