Puolet avioliitoista päättyy eroon. Miten tähän saisi muutoksen aikaan?

9 yhteiskunta turvaa taloudellisesti monen eronneen elämän. Ei siis mikään pelkkä lapsilisän lapsikorotus.

Nimittäin jos nainen on kotona työttömänä tai hoitorahalla hoitamassa lapsiaan kotona ja mies työssä tienaamassa, mies maksaa kustannukset asumisesta yms. Kun erotaan, tuo yh-nainen saa kaiken tukina.

Miettikääpä sitä niin päin, että puolet avioliitoista kestää hautaan saakka. Eronneillakin yleensä se toinen avioliitto. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä on itse asiassa aika paljon?

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli hyvä juttu, että aiemmin haettiin eroon syyllinen osapuoli ja hän joutui jotenkin korvausvastuuseen. Seiskytluvulla vielä oli näin.

Esimerkiksi pettäjä joutui syylliseksi ja maksumieheksi.

Varmaan esti eroja jonkin verran.

Ei ikinä tuota takaisin. Totta kai se esti eroja, mutta tekikö se avioliittoja paremmiksi. Itse elin lapsuuteni perheessä, jossa vanhemmat suunnilleen vihasivat toisiaan. Olisi ollut helpotus, jos he olisivat eronneet.

Elinikäinen parisuhde on kyllä ideaali, mutta vain siinä tapauksessa, että puolisot aidosti haluavat olla yhdessä. Pakkosuhteessa kärsivät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Poistamalla yksinhuoltajien tuet. Siinäpä sitten mammalla mietittävää että kannattaako erota siksi kun kasvettiin erillemme.

Juuri tuo telkkarista opittu "erilleen kasvaminen" ärsyttää.

Riittää kun tajuaa sen, että ensi-ihastus menee ohi, ja lasten synnyttyä ihmisessä tapahtuu biologian sanelema muutos joka asettaa lapset etusijalle puolison jatkuvan huomioimisen sijasta. Nämä ovat tosiasioita joiden kanssa oppii elämään, kun vain tahtoa riittää.

Aina ei ole kivaa, mutta vastamäetkään eivät kestä ikuisesti.

Voitko eritellä tarkemmin niitä kansantaloudellisia haittoja, mitä avioeroista koituu. Itse en keksinyt niitä juurikaan.

Onko avioerojen määrässä löydetty yhteyttä esim. koulutustasoon, ikään (joko avioeronneiden tai seurustelun/liiton pituuteen, ikään jolloin on alettu seurustella, menty naimisiin), lapsiin/lasten lukumäärään/lapsettomuuteen...

Itse olen hieman alle kolmekymppinen ja mutulla omasta lähipiiristä (korkeakoulutettuja, 25-35v) suurimmalla todennäköisyydellä eroon päätyvät ne, jotka ovat olleet nuoresta yhdessä, joilla on takana vuosien seurustelu (ja nuoruuden töppäilyt) eikä paljoa kokemusta parisuhteista (muuta kuin tämän yhden kanssa).

Avoliittoon tai avioliittoon sais mennä vasta kun on koulutus hankittu. Lapsia saa hankkia vasta kun on vakituinen työpaikka. Ennen parisuhteen aloittamista parisuhdekurssi. Ennen lastenhankintaa lastenkasvatuskurssi. Vuosittain kehityskeskustelu kunnan tai kaupungin avioliittoneuvojan kanssa. 5-vuotissuunnitelma ja strategia käyttöön. Valtiolta bonuksia jokaisesta yhdessä ollusta vuodesta esim verotukseen. Jos on ongelmia niin sitten parisuhdeneuvontaa. Kunnon ohjausta siis miten ollaan avioliitossa ja seuranta. Todistusten jako keväisin.

Naimisiin mennään heppoisin perustein. Jotkut pelastaakseen suhteen, jotkut pitääkseen hienot hääbileet. Ei oikeasti mietitä ja puhuta mitä se tarkoittaa, ei olla henkisesti sitoutuneita loppuelämän suhteeseen.

Avioliitto "kunnes kuolema erottaa" keksittiin, kun ihmisten elinikä oli kolmannes nykyisestä. Ei siinä ehtinyt toisen naamaan kyllästyä, hyvä että lapset sai toiselle kymmenelle, eli silloin täysi-ikäisiksi.

Varmaan mediakin tähän voisi vaikuttaa. 

Usein haastatteluissa hehkutetaan uutta onnea yms. Miksi ei kerrota näistä "arjen sankareista", jotka rakastavat toisiaan "kunnes kuolema erottaa" :)

Itse olen ollut 4v naimisissa. Kyllä, hermo menee välillä mieheen. Ja itseenikin. 

Ja miehellä menee myös hermo minuun.

Mutta päätöksen olemme tehneet. Miten se vaihtamalla paranisi, jos ei mitään alko- väkivalta- tms ongelmia ole. Ja tällaisessa suhteessa myös "helppo" molempien olla. Ei me olla tästä mihinkään lähdössä kummatkaan. 

Vaikeaa on välillä, ei jaksaisi toista yms. Mutta ketäpä nyt aina jaksaisi? 

Vierailija kirjoitti:

9 yhteiskunta turvaa taloudellisesti monen eronneen elämän. Ei siis mikään pelkkä lapsilisän lapsikorotus.

Nimittäin jos nainen on kotona työttömänä tai hoitorahalla hoitamassa lapsiaan kotona ja mies työssä tienaamassa, mies maksaa kustannukset asumisesta yms. Kun erotaan, tuo yh-nainen saa kaiken tukina.

Minkä kaiken? Ihan saman työttömyyskorvauksen ja kotihoidontuen (ja lapsilisän) se nainen saa oli sitten naimisissa tai ei.

Kielletään erot. Mutta se tietää sitten sivusuhteiden ja pettämisen lisääntymistä ja lehtolapsia, vaiettuja suvun salaisuuksia. Ei kai se haittaa kunhan ei missään nimessä erota!!!!!

Vierailija kirjoitti:

9 yhteiskunta turvaa taloudellisesti monen eronneen elämän. Ei siis mikään pelkkä lapsilisän lapsikorotus.

Nimittäin jos nainen on kotona työttömänä tai hoitorahalla hoitamassa lapsiaan kotona ja mies työssä tienaamassa, mies maksaa kustannukset asumisesta yms. Kun erotaan, tuo yh-nainen saa kaiken tukina.

Ärsyttää tuollainen yleistäminen. Aivan kuin jokainen yh olisi joku kotona loisiva luuseri. Mun tuntemat on kaikki työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miten ne miehet oppisivat arvostamaan vaimojaan? Muna vie ja perheet hajoaa. Ja älkää tulko kitisemään, ettei saa yleistää. Kokemuksesta sanon että varatut iskevät ja vaimot eivät tiedä mitään. Suoraan olen kysynytkin ukkomiehiltä, miten on pokkaa tulla iskemään.. nauravat vain ja kuittaavat pienenä seikkailuna! Oma aviomieheni myös petti ja perhe hajosi.

Toki muitakin syitä eroihin on, mutta tämä on aika suurikin ongelma! Ja kaikki eivät todellakaan tiedä mitä se aviomies ja lasten isä puuhailee.

Eipä muuta kuin mukavaa pikkujouluaikaa (pettämisten huippuaikaa)!

On se kumma, ettei varatut naiset tule sua iskemään. Luonnollisestihan kaikki on joko miesten tai yhteiskunnan vika.

Vierailija kirjoitti:

9 yhteiskunta turvaa taloudellisesti monen eronneen elämän. Ei siis mikään pelkkä lapsilisän lapsikorotus.

Nimittäin jos nainen on kotona työttömänä tai hoitorahalla hoitamassa lapsiaan kotona ja mies työssä tienaamassa, mies maksaa kustannukset asumisesta yms. Kun erotaan, tuo yh-nainen saa kaiken tukina.

Eli meinaatko, että työtön äiti ei saa työttömyystukia, jos mies häntä elättää? Ja että eronnut nainen on ikuisesti hoitovapaalla, vaikka lapset kasvaa eikä miestä ole?

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto "kunnes kuolema erottaa" keksittiin, kun ihmisten elinikä oli kolmannes nykyisestä. Ei siinä ehtinyt toisen naamaan kyllästyä, hyvä että lapset sai toiselle kymmenelle, eli silloin täysi-ikäisiksi.

HYVÄ HUOMIO!

Meikäläinenkin olis luultavasti kuollu jo ajat sitte synnytykseen. Miehellä olis jo toinen eukko kierroksessa.

Sillä, että ihmiset menisivät naimisiin vasta kolmekymppisinä. Jotenkin tuntuu, että kaikki nuorena solmitut liitot päättyvät väistämättä. Mennään naimisiin väärin perustein ja sitten alkaa se jumalaton valtataistelu ja kulmien hiominen. Tehdään lapset huonoon taloudelliseen tilanteeseen, joka taas osaltaan kiristää välejä. Eihän siitä voi tulla muuta kun ero.

Itse olen muuttunut siitä parikymppisestä niin paljon, että en katsoisikaan exäni kaltaisen miehen perään. Arvot ja ajatukset hyvän parisuhteen perustaksi ovat muuttuneet ihan täysin. Toki tätä on muovannut myös se yksi huono avioliitto.

Vaikka lapset pitäisi tehdä nuorena, niin silti suosittelisin omille lapsilleni avioliittoa ja perheen perustamista vasta ihan aikuisella iällä. Vaikka se onkin heille varmaan ihan sama,  mitä suosittelen... Oma poikanikin sanoi jo joitakin vuosia sitten, että "jotenkin tuntuu, että kaikilla onnistuu vasta se toinen avioliitto". Tällainen kuva nuorella ihmisellä. Niin paljon on eroja ympärillä ja onnellisia parisuhteita perustettu vasta myöhemmin sen ensimmäisen harjoitteluliiton jälkeen. Ikävä tosiasia.

Mahtaako se systeemi ollakaan kovin huono, missä vanhemmat sopivat lastensa avioliitot? Tuskin eroja on ainakaan enempää?

Kaikella on puolensa. Ilneisesti tyttöjen ympärileikkauksessa haetaan sitä, että tyttö ei nauttisi seksistä, jolloin hän ei pettäisi tai ajautuisi esiaviolliseen seksiin ja eroja ei tulisi?

Tuntuu kyllä liian raa-alta menetelmältä sentään.

Jos alkoholi ja huumeet saataisiin pois, ongelmat vähenisivät.

Joku uusi keksintö, mikä aiheuttaisi sen, että seksi ei koskaan onnistuisi kuin ekan kumppanin kanssa, jolloin se eka pitäisi valita tarkkaan. Tää olisi paras keino, mutta kuka tekee sen keksinnön.

Jätetään ne parisuhteenpelastuslapset tekemättä niin voidaan erota vähemmillä vaurioilla. Ennen elinikä oli  lyhyempi mutta silti joku saattoi avioitua useamman kerran koska kuolema vei puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9 yhteiskunta turvaa taloudellisesti monen eronneen elämän. Ei siis mikään pelkkä lapsilisän lapsikorotus.

Nimittäin jos nainen on kotona työttömänä tai hoitorahalla hoitamassa lapsiaan kotona ja mies työssä tienaamassa, mies maksaa kustannukset asumisesta yms. Kun erotaan, tuo yh-nainen saa kaiken tukina.

Ärsyttää tuollainen yleistäminen. Aivan kuin jokainen yh olisi joku kotona loisiva luuseri. Mun tuntemat on kaikki työelämässä.

Sama juttu. Korkeastikoulutettuja naisia ovat tuntemani yksinhuoltajat. Ero ja yksinhuoltajaksi jääminen on rankka paikka, ei vain rahallisesti, vaan myös henkisesti. Samaan aikaan pitää käsitellä eroa ja yksin jäämistä ja hoitaa niitä erosta hämmentyneitä lapsia. Ja tehdä sitä uraa tai ainakin hoitaa se kunnialla kaiken muutoksen ja uusien arkikuvioiden opettelun keskellä. :)

34 miksi vänkäät? Työtön perheenäiti avioliitossa normaalia palkkaa saavan kansaa ei saa asumistukea. Työtön yh saa asumistuet isoonkin asuntoon, jos on monta lasta.