Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aion auttaa itseni ulos pahasta olosta, tehkää perässä vihaajat
Kivikissaäiti
15.11.2016 |
Siis te, jotka ette ole antaneet minulle yhden yhtä neuvoa miten autan itseäni, vaan ainoastaan annatte neuvoja miten MUKA autan itseäni OIKEASTI auttamalla lapsiani, äitiäni, miestäni, työkavereitani, isäni vaimoa.... Eihän ne neuvot ole MINUN auttamistani, omista ongelmistani pois, vaan elämän tkemistä helpommaksi MUILLE. Lyön vetoa, että te tällaisia neuvovat ette ole koskaan auttaneet itse itseänne, vaan olette niitä marisijoita ja ulisijoita, joidn hyväksi koko maailman vain pitäisi toimia.
Minä sen sijaan aion auttaa itse itseäni ja sepä ei olekaan niin mukavana pysymistä sellaisia kohtaan, jotka ovat luottaneet minun apuuni.... Koska se jättää heidät selviytymään niin ikään itsensä varassa.
Jos minä en olisi "auttanut" lapsena äitiäni esiintymään "äitinä", vaan olisin auttanut itseäni äitini ollessä ilkeä olisin HYLÄNNYT hänet ja hän olisi saanut kantaa häpeän siitä, että oma lapsi ei kelpuuta häntä äidiksi. Mutta minä AUTOIN häntä elämään illuusiossa, että hän on hyvä äiti, ENKÄ auttanut itseäni ja toiminut itseäni suojelevien periaatteiden mukaan. Tästä lähtien alan muuttaa tätä.
Kommentit (42)
Opeta sama metodi lapsillesi, ettet turhaan elä illuusiossa, että olisit yhtään äitiäsi parempi äiti. Ehkä parasta olisi ulkoistaa itsesi suoraan läheistesi elämästä, että voisit ajatella vain itseäsi ja läheisesi pääsisivät pois sairaiden ajattelumalliesi vaikutuspiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opeta sama metodi lapsillesi, ettet turhaan elä illuusiossa, että olisit yhtään äitiäsi parempi äiti. Ehkä parasta olisi ulkoistaa itsesi suoraan läheistesi elämästä, että voisit ajatella vain itseäsi ja läheisesi pääsisivät pois sairaiden ajattelumalliesi vaikutuspiiristä.
Kyllä aionkin opettaa, ei minulla ole illuusiota, että olisin sellainen äiti, jonka lapset tarvitsevat. Onko sinulla sellainen illuusio? Vai mahdatko olla sellainen äiti, jonka lapset tarvitsevat? Sen kriitikkoja ovat aikanaan lapsesi, ei kukaan muu.
Aion miettiä yhdessä lasten kanssa kun he tulevat vähän isompaan ja itsestään vastuullisempaan ikään, että mitkä asiat he haluaisivat kodissamme muuttaa. Kaikkeen en taivu, se ei tule olemaan keskustelujen tavoite, vaan miettiä, mitä he itse voisivat tehdä auttaakseen kotona itseään, koska äiti ja isä eivät ole kaikkivoipia. Koska elämässä tarvitsee kuitenkin aina osata auttaa ensisijaisesti itseään.
ap
Sekopään höpinää. Tosta ei ymmärrä mitään. Provoksikin liian huonoa
Siis kaikkeen en taivu tarkoittaa kaikkeen en pysty, ei sitä, että kaikkeen en suostu. Jos lapset haluavat siistimpää, niin he eivät ehkä saa valittamalla siitä minua sen enempää siivoamaan, mutta ehkä olisi paikkoja, joiden siisteydestä voisimme huolehtia yhdessä tai he itse. Vaikkei koko kotia saakaan siistinä pidettyä. En tee tätä helpottaakseni omaa taakkaani, vaan koska en pysty parempaan vanhempana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sekopään höpinää. Tosta ei ymmärrä mitään. Provoksikin liian huonoa
Pääasia mulle nyt, että mä itse tajuan :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konkretisoipa vähän asiaa. Mitä aiot tehdä ja mihin tunnetilaan pyrit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekopään höpinää. Tosta ei ymmärrä mitään. Provoksikin liian huonoa
Pääasia mulle nyt, että mä itse tajuan :D
ap
No kirjoita nuo ölinäsi sinne päiväkirjaan sitten, äläkä tänne. Saatanan sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin jos he haluavat harrastaa jotain jonne en jaksa heitä viedä, niin pitäisi miettiä, mitä he itse voivat tehdä asian eteen. Eikä niin että aikuisen vallalla vastaan, että en jaksa, ette pääse ja lapset sitten murehtii, kun eivät pääse.
ap
Vierailija kirjoitti:
Konkretisoipa vähän asiaa. Mitä aiot tehdä ja mihin tunnetilaan pyrit?
Asia on todella tuore, tuli viime yönä mieleeni. Mutta kun esim. töissä on veemäinen pomo. En voi muuttaa häntä vaikka miten "neuvoisin", kritisoisin, valittaisin, koittaisin antaa rakentavia vihjeitä. Luultavasti hän vain loukkaantuisi, kun koittaisin. Tai nostaisi siilinpiikit pystyyn. 98% ihmisistä tekee niin, jos joku on heihin tyytymätön "ei ole mun ongelma, vaan tuon", ihminen ajattelee.
Kuitenkin se pomon asenne on mulle ongelma siihen sen enmpää menemättä. Miten mä voin auttaa itseäni?
En enää yritäkään miettiä, millä lailla mun tulee käyttäytyä, jotta hän ehkä muuttuisi ja alkaisi ymmärtää työntekijöiden tarpeita, vaan otan käyttöön tästä korvasta sisään ja tuosta ulos -ajatuksen.
Se vapauttaa jonkin verran ja jos töitä vielä pystyy tekemään (kuten onneksi pystyy) niin keskityn siihen.
Jos pomo ei ole tyytyväinen minuun, niin en enää "kuole" siihen mielessäni, tiedänhän, miksen ole itsekään tyytyväinen häneen. En vain saa sitä hänelle perille.
En enää murehdi sitä, että pomo on hölmö, koska vaikka en tykkääkään työskennellä paikoissa, joissa minuun suhtaudutaan "väärin" niin en vain alistu sille, että minua kohdellaan ikävästi, vaan asetun tavallaan sen yläpuolelle.
Voin silti odottaa, hoksaako pomo mikä minusta on töissä pielessä, ja alkaa sitten antaa hänelle kannustusta muuttaa niitä asioita, vaikka epäilen, että ei se häntä kiinnosta.
Tämä on vain pieni kapea alue elämääni, joka kaipaasitä, että autan itse itseäni välittämättä muiden tunteista. Tässä siis se osa, jossa en välitä pomon tunteista on se, kun pistän hänen ajatuksiaan toisesta korvasta pihalle. Kukaan ei tykkää siitä, luulisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkretisoipa vähän asiaa. Mitä aiot tehdä ja mihin tunnetilaan pyrit?
Asia on todella tuore, tuli viime yönä mieleeni. Mutta kun esim. töissä on veemäinen pomo. En voi muuttaa häntä vaikka miten "neuvoisin", kritisoisin, valittaisin, koittaisin antaa rakentavia vihjeitä. Luultavasti hän vain loukkaantuisi, kun koittaisin. Tai nostaisi siilinpiikit pystyyn. 98% ihmisistä tekee niin, jos joku on heihin tyytymätön "ei ole mun ongelma, vaan tuon", ihminen ajattelee.
Kuitenkin se pomon asenne on mulle ongelma siihen sen enmpää menemättä. Miten mä voin auttaa itseäni?
En enää yritäkään miettiä, millä lailla mun tulee käyttäytyä, jotta hän ehkä muuttuisi ja alkaisi ymmärtää työntekijöiden tarpeita, vaan otan käyttöön tästä korvasta sisään ja tuosta ulos -ajatuksen.
Se vapauttaa jonkin verran ja jos töitä vielä pystyy tekemään (kuten onneksi pystyy) niin keskityn siihen.
Jos pomo ei ole tyytyväinen minuun, niin en enää "kuole" siihen mielessäni, tiedänhän, miksen ole itsekään tyytyväinen häneen. En vain saa sitä hänelle perille.
En enää murehdi sitä, että pomo on hölmö, koska vaikka en tykkääkään työskennellä paikoissa, joissa minuun suhtaudutaan "väärin" niin en vain alistu sille, että minua kohdellaan ikävästi, vaan asetun tavallaan sen yläpuolelle.
Voin silti odottaa, hoksaako pomo mikä minusta on töissä pielessä, ja alkaa sitten antaa hänelle kannustusta muuttaa niitä asioita, vaikka epäilen, että ei se häntä kiinnosta.Tämä on vain pieni kapea alue elämääni, joka kaipaasitä, että autan itse itseäni välittämättä muiden tunteista. Tässä siis se osa, jossa en välitä pomon tunteista on se, kun pistän hänen ajatuksiaan toisesta korvasta pihalle. Kukaan ei tykkää siitä, luulisin.
ap
Joo, kuulostaa ihan hyvältä, mutta tuo oli vertaus eikä konkretiaa.
Pomo varmaan mieluummin näkisi sellaisia alaisia, jotka kuuntelevat hänen ajatuksiaan kiinnostuneena ja ottavat ne aika lailla sellaisinaan vastaan, ehkä jopa kehuen niitä. Ja jos on jotain kritisoitavaa, se pitäisi sanoa silleen hirveän vahvana ja tasaveroisena, aivan kuin olisimme bisneskumppaneita, vaikka emme millään muotoa ole - ja koko ajan veto -oikeus ja oikeus päättää kaikesta on pomolla - ei minulla. Ja oikeasti se ei saa olla valitus, niitä pomoihminen inhoaa, vaan sen pitäisi olla innovativiinen mietelmä (jonka pomo tyrmää, mutta kuuntelihan sentään, siitä pitäisi olla onnensa kukkuloilla).
Työntekijä on siis täysi altavastaaja, vaikka hänen pitäisi samaan aikaan kokea itsensä tasa-arvoiseksi ja vastata tunteistaan itse, vaikka pomo panisi työntekijän tekemään mitä tahansa sellaisella asenteella, että työntekijästä tuntuu, ettei häntä arvosteta eikä ymmärretä.
Pomo haluaisi sellaisen ankkalinnan asukas -alaisen, sen sijaan pomo saa mielestään jotain Addams Family -alaisia. Tai joku nahjus town -alaisia, mielestään siis, vaikka ihminen olisi ihan normaali.
Niin anteeksi vaan, laitan pomon puheet ulos toisesta korvasta, koska tulen koko ajan nähdyksi nahjuksena, (oma tunne) vaikka teen töitä aivan tavallisesti. En osannut tätä aiemmin, etten olisi loukkaava pomolle. Jupisin vain mielessäni. Vaikka se on energian hukkaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli alat olemaan rehellinen ja itsenäinen? Muiden ajatuksista välittämättä teet miten itse koet parhaaksi, etkä suostu "näyttelemään" jotain sellaista roolia, mitä joku muu sinulta odottaa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konkretisoipa vähän asiaa. Mitä aiot tehdä ja mihin tunnetilaan pyrit?
Asia on todella tuore, tuli viime yönä mieleeni. Mutta kun esim. töissä on veemäinen pomo. En voi muuttaa häntä vaikka miten "neuvoisin", kritisoisin, valittaisin, koittaisin antaa rakentavia vihjeitä. Luultavasti hän vain loukkaantuisi, kun koittaisin. Tai nostaisi siilinpiikit pystyyn. 98% ihmisistä tekee niin, jos joku on heihin tyytymätön "ei ole mun ongelma, vaan tuon", ihminen ajattelee.
Kuitenkin se pomon asenne on mulle ongelma siihen sen enmpää menemättä. Miten mä voin auttaa itseäni?
En enää yritäkään miettiä, millä lailla mun tulee käyttäytyä, jotta hän ehkä muuttuisi ja alkaisi ymmärtää työntekijöiden tarpeita, vaan otan käyttöön tästä korvasta sisään ja tuosta ulos -ajatuksen.
Se vapauttaa jonkin verran ja jos töitä vielä pystyy tekemään (kuten onneksi pystyy) niin keskityn siihen.
Jos pomo ei ole tyytyväinen minuun, niin en enää "kuole" siihen mielessäni, tiedänhän, miksen ole itsekään tyytyväinen häneen. En vain saa sitä hänelle perille.
En enää murehdi sitä, että pomo on hölmö, koska vaikka en tykkääkään työskennellä paikoissa, joissa minuun suhtaudutaan "väärin" niin en vain alistu sille, että minua kohdellaan ikävästi, vaan asetun tavallaan sen yläpuolelle.
Voin silti odottaa, hoksaako pomo mikä minusta on töissä pielessä, ja alkaa sitten antaa hänelle kannustusta muuttaa niitä asioita, vaikka epäilen, että ei se häntä kiinnosta.Tämä on vain pieni kapea alue elämääni, joka kaipaasitä, että autan itse itseäni välittämättä muiden tunteista. Tässä siis se osa, jossa en välitä pomon tunteista on se, kun pistän hänen ajatuksiaan toisesta korvasta pihalle. Kukaan ei tykkää siitä, luulisin.
apJoo, kuulostaa ihan hyvältä, mutta tuo oli vertaus eikä konkretiaa.
Ööm, siis konkreettisesti aion suhtautua pomon puheisiin eri lailla. Siis ottaa ne eri lailla. Oman suodattimen läpi, en sellaisen ihannetyöntekijän, jollaisen tiedän (tai ainakin kuvittelen), että pomo haluaisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli alat olemaan rehellinen ja itsenäinen? Muiden ajatuksista välittämättä teet miten itse koet parhaaksi, etkä suostu "näyttelemään" jotain sellaista roolia, mitä joku muu sinulta odottaa..?
En ole kokenut kenenkään odottavan minulta roolia. Haluaisin vain olla ihannetyöntekijä, jotta muilla olisi hyvä olla. Mutta ei onnistu, pakko alkaa ajatella siis itseäni ja jos olen sitten epäkiinnostunut, niin se johtuu osin pomosta, enkä jaksa murehtia asiaa hänen puolestaan.
ap
Oletko miettinyt, onko sulla mahdollisesti jokin persoonallisuushäiriö? Älä ota tätä loukkauksena. Itsellänikin on persoonallisuushäiriö. Sulla on selvästi vaikeuksia hahmottaa rajoja ihmisten välillä ja nähdä itseäsi muista erillisenä olentona. Jos olisit enemmän kartalla tällä tavalla, niin sun olisi helpompi olla.
Oma tarinani on muuten hyvin samankaltainen kuin sun, joskaan en ole vanhempani kanssa missään tekemissä, olen yksin tässä sopassa ja olen opetellut elämään oman pääni kanssa. En ajattele myöskään olevani uhri, vaikka käytännössä sitä olen. En saavuttaisi mitään siihen keskittymällä, en ainakaan rauhaa. Taustani selittää aika pitkälti mun ongelmiani, joten tarkastelen sitä enemmän niin, että mietin syitä ja seurauksia ja koitan suunnitella asioita ottaen ne jutut/rajoitukseni huomioon. Tältä pohjalta koitan toimia joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli alat olemaan rehellinen ja itsenäinen? Muiden ajatuksista välittämättä teet miten itse koet parhaaksi, etkä suostu "näyttelemään" jotain sellaista roolia, mitä joku muu sinulta odottaa..?
En ole kokenut kenenkään odottavan minulta roolia. Haluaisin vain olla ihannetyöntekijä, jotta muilla olisi hyvä olla. Mutta ei onnistu, pakko alkaa ajatella siis itseäni ja jos olen sitten epäkiinnostunut, niin se johtuu osin pomosta, enkä jaksa murehtia asiaa hänen puolestaan.
ap
Kun pomothan helposti näkevät "laiskat" työntekijät ongelmina, jotka johtuvat työntekijöiden asenteesta.
Se kun vain ei aivan ole niin. Pomolla on itselläänkin osuutensa työntekijöiden "muudista", aion nyt laittaa sen osan pomon harteille, en kantaa sitä itse.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt, onko sulla mahdollisesti jokin persoonallisuushäiriö? Älä ota tätä loukkauksena. Itsellänikin on persoonallisuushäiriö. Sulla on selvästi vaikeuksia hahmottaa rajoja ihmisten välillä ja nähdä itseäsi muista erillisenä olentona. Jos olisit enemmän kartalla tällä tavalla, niin sun olisi helpompi olla.
Oma tarinani on muuten hyvin samankaltainen kuin sun, joskaan en ole vanhempani kanssa missään tekemissä, olen yksin tässä sopassa ja olen opetellut elämään oman pääni kanssa. En ajattele myöskään olevani uhri, vaikka käytännössä sitä olen. En saavuttaisi mitään siihen keskittymällä, en ainakaan rauhaa. Taustani selittää aika pitkälti mun ongelmiani, joten tarkastelen sitä enemmän niin, että mietin syitä ja seurauksia ja koitan suunnitella asioita ottaen ne jutut/rajoitukseni huomioon. Tältä pohjalta koitan toimia joka päivä.
En tiedä. Kävin yksityisellä psykiatrilla ja sanoin, että voisiko testata, onko mulla "jotain". Hän sanoi, että mulla on nyt sellainen kriisi, ettei asiat tule sen aikana esille rehellisesti, vaan tulos voi vääristyä kriisin takia. Testejä ei tehty, en tiedä, voisiko asiaan palata myöhemmin.
ap
Meillä siis vaihtui pomo, koko työyhteisö on murroksessa ja käymistilassa. Muilla on samansuuntaisia tuntemuksia pomosta kuin mulla (siis ei tätä samaa prosessia miten siihen suhtautuvat, mutta tarkoitan, että ongelma ei ole vain minussa.) Monilla on varmaan ihan normaaleja keinoja kestää erilaisia ihmisiä, jotka he ovat saaneet lapsuudessa. Toisin kuin itse.
ap
Vierailija kirjoitti:
Samoin jos he haluavat harrastaa jotain jonne en jaksa heitä viedä, niin pitäisi miettiä, mitä he itse voivat tehdä asian eteen. Eikä niin että aikuisen vallalla vastaan, että en jaksa, ette pääse ja lapset sitten murehtii, kun eivät pääse.
ap
Mitä tapahtui sille asetan lapset itseni edelle? Eli raahaa se laiska perseesi ja muksusi sinne harrastukseen.
Alue: Aihe vapaa
Lapsia itsen edelle asettaminen ei koske, mutta muita. Lset on pakko asettaa edelle, totta kai. Mutta siivoamisen määrä ei korreloi siinä.
ap