Te,joilla on minimaalisesti tavaraa, mitä teette seuraaville jutuille:

Vierailija kirjoitti:

Ette selvästikään ole vielä perineet ketään - siis olleet kenekään ainoa tai pääasiallinen perijä. Oikeasti hankalia ovat vanhat, isot raamatut ja karttakirjat, isovanhempien keskinäinen nuoruusajan kirjeenvaihto,  pitsiset kaste- ja häämekot sekä käsinkirjotut tekstiilit. Puhumattakaan papan itse tekemistä intarsiatöistä, hienoista shakkipeleistä tai vanhasta kristallikruunusta

Itse olen evakoiden jälkeläinen, joten ei ole mitään noista. Mummo lähti yhden kassin ja lasten kanssa. Mitä on? Valokuvia, loppuun pidettyjä vaatteita, muutama kokopuinen huonekalu. Tavalliset shakkinappulat, joihin liittyy tarina.

Ihmisillä on hyvin erilaisia jäämistöjä. Joskus on kymmenen jakajaa, joskus yksi ihminen joutuu siivoamaan yksin neljä tai kuusi jäämistöä.

Jokainen historiaa tai sukututkimusta harrastanut tietää, että se, mikä on muistissa, ei tosiaankaan pysy muistissa.

Ei ole ollenkaan harvinaista, että ihminen saa yhdestä lehtijutusta enemmän tietoa vaikkapa edesmenneestä isovanhemmastaan kuin hän on koskaan tältä itseltä tullut kysyneeksi. Arjessa ne asiat jotenkin vain lipuvat ohi, ovat itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen historiaa tai sukututkimusta harrastanut tietää, että se, mikä on muistissa, ei tosiaankaan pysy muistissa.

Ei ole ollenkaan harvinaista, että ihminen saa yhdestä lehtijutusta enemmän tietoa vaikkapa edesmenneestä isovanhemmastaan kuin hän on koskaan tältä itseltä tullut kysyneeksi. Arjessa ne asiat jotenkin vain lipuvat ohi, ovat itsestäänselvyyksiä.

Olen ehkä vähän outo, mutta en tiedä miksi vaikkapa isovanhemmistaan tarvitsisi saada paljon uutta tietoa. No, suvussani on monenlaista riitaa ja muuta ikävää, enkä ole suvun kanssa läheinen joten ehkä vaan en kaipaa sitten tietoa heistä.

- vanhat valokuvakansiot ja mahdolliset albumeissa olemattomat kuvat? (Paperivalokuvien ajalta)

En ole koskaan teettänyt kuvia, kaikki ovat tietokoneella.

- mapit joissa alle 10 vuotta vanhoja

Mitkä mapit?

papereita/kuitteja/laskuja/takuutodistuksia/vakuutuskirjat

Skannattuna tietokoneelle, tietysti?

- vanhat koulutodistukset, työtodistukset, opiskelutodistukset

Ihme kyllä minulla on laatikko jossa nämä on. Se on aika pieni/ohut. Hyvin voisi sähköistää nämäkin.

- laitteiden käyttöohjeet

No mitä hittoo, ei niitä säästetä, nehän on netissä...

- pöytäliinat

Mitkä?!?! :D Nyt on 2016.....

- lehtileikkeet, jotka on syystä tai toisesta säästetty

Ei ole koskaan tullut lehtiä, luen ne kirjastossa tai sähköisenä.

Mitä muuta hankalaa tavaraa teillä on (eli siis sellaista jota ei halua/voi heittää pois mutta jota tarvitaan harvakseltaan tai ei ollenkaan?

- lapset ja mies :D mulla ei ole tavaraa mutta näillä kyllä on.....

Minä rakastan lehtileikkeitä ja säästän niitä kansiossa. Ei niitä paljoa ole, ja jos olisi riesaksi asti niin skannaisin ne koneelle. Muutkin tärkeät vero- yms, paperit mahtuvat omaan, pieneen kansioonsa. Käyttöohjeita en juurikaan säästä.

Mutta nuo isovanhempien tekemät pitsiliinat ja kirjaillut lakanat, ne ovat minun ongelma :( Mitä ihmettä niille voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen historiaa tai sukututkimusta harrastanut tietää, että se, mikä on muistissa, ei tosiaankaan pysy muistissa.

Ei ole ollenkaan harvinaista, että ihminen saa yhdestä lehtijutusta enemmän tietoa vaikkapa edesmenneestä isovanhemmastaan kuin hän on koskaan tältä itseltä tullut kysyneeksi. Arjessa ne asiat jotenkin vain lipuvat ohi, ovat itsestäänselvyyksiä.

Olen ehkä vähän outo, mutta en tiedä miksi vaikkapa isovanhemmistaan tarvitsisi saada paljon uutta tietoa. No, suvussani on monenlaista riitaa ja muuta ikävää, enkä ole suvun kanssa läheinen joten ehkä vaan en kaipaa sitten tietoa heistä.

Monessa suomalaisessa suvussa on riitaa. Ihmissuhdetaidot ovat olleet huonot. Sinua ei ehkä välttämättä kiinnosta sukusi vaiheet vanhanakaan, mutta entäpä mahdollinen lapsesi? Hänellä ei niiden ikävien muistojen painolastia ole, mutta kiinnostusta omiin juuriin saattaa ollakin.

Vierailija kirjoitti:

- vanhat valokuvakansiot ja mahdolliset albumeissa olemattomat kuvat? (Paperivalokuvien ajalta)

- mapit joissa alle 10 vuotta vanhoja papereita/kuitteja/laskuja/takuutodistuksia/vakuutuskirjat

- vanhat koulutodistukset, työtodistukset, opiskelutodistukset

- laitteiden käyttöohjeet

- pöytäliinat

- lehtileikkeet, jotka on syystä tai toisesta säästetty

Mitä muuta hankalaa tavaraa teillä on (eli siis sellaista jota ei halua/voi heittää pois mutta jota tarvitaan harvakseltaan tai ei ollenkaan?)

Minä kansioin paperit. Sähköisenä kaikki mitä voi, ei minulle ole vuosiin tullut paperisia vakuutuskirjoja ja laskujakin vain muutama vuodessa. Takuukuitit skannaan.

-Yksi virallisten paperien kansio: verokortti, vuokrasopimus, kauppakirja, viisumit yms sekä ne harvat käyttöohjeet jotka eivät saa roskistuomiota välittömästi

-Yksi kansio todistuksille

-Pöytäliinoja en omista, eivät sovi estetiikantajuuni. Muutamat ekstraverhot omistan, säilytän niitä henkarissa poikkipuunpäälle taitettuna. Sinne varmaan laittaisin pöytäliinatkin.

-Lehtileikkeitä en myöskään tajua. Jos ne olisivat ns. henkilökohtaisia, liimaisin kansioon. Jos ne olisivat reseptejä, reseptikirjaan. Muita leikkeitä en osaa edes kuvitella.

Millä käytte esim takuutodistuksia läpi siinä vaiheessa kun takuu umpeutuu? Mulla on takuu/tärkeät kuitit yhdessä laatikossa tallessa mutta vuonna 2016+x, osa takuukuiteista on vanhentuneita. Onko teillä joku kalenterisysteemi millä muistatte tuhota vanhentuneet?  Entä jos kaikki on sähköisesti, millaisia varmuuskopioita/ varmuuskopiointirutiineja teillä on? 

Mua hirvittää ajatus että kaikki olisi sähköisesti; yksi hajonnut tietokone ja pahimmassa tapauksessa kaikki on tuhoutuneet. Vai maksatteko pilvipalveluista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!

No jos itsestä tai läheisistä on ollut juttuja lehdissä, niin niitä on kiva säilyttää jälkipolvien ihmeteltäviksi.

Ja jälkipolvista on hirveän kiva viskoa niitä roskiin....

Ei oikeesti kiinnosta Virtasen Pirkon hauki vuodelta -79.

T. Appivanhempien jäämistöä kauhisteleva.

Mulle taas leikekirja isoisäni urheilusuorituksista ja häntä koskevista uutisista on yksi kalleimpia aarteita.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia :)

Minua ei kiinnosta hittojakaan edesmenneet isovanhempani, vaikea kuvitella että omia lapsianikaan joskus kiinnostaisi. Jos saisin perinnön johon kuuluu jäämistö niin kieltäytyisin suoraan, mitä ihmettä jollain Pirjo-tädin vanhoilla romuilla tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Millä käytte esim takuutodistuksia läpi siinä vaiheessa kun takuu umpeutuu? Mulla on takuu/tärkeät kuitit yhdessä laatikossa tallessa mutta vuonna 2016+x, osa takuukuiteista on vanhentuneita. Onko teillä joku kalenterisysteemi millä muistatte tuhota vanhentuneet?  Entä jos kaikki on sähköisesti, millaisia varmuuskopioita/ varmuuskopiointirutiineja teillä on? 

Mua hirvittää ajatus että kaikki olisi sähköisesti; yksi hajonnut tietokone ja pahimmassa tapauksessa kaikki on tuhoutuneet. Vai maksatteko pilvipalveluista?

Dropbox on ilmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen historiaa tai sukututkimusta harrastanut tietää, että se, mikä on muistissa, ei tosiaankaan pysy muistissa.

Ei ole ollenkaan harvinaista, että ihminen saa yhdestä lehtijutusta enemmän tietoa vaikkapa edesmenneestä isovanhemmastaan kuin hän on koskaan tältä itseltä tullut kysyneeksi. Arjessa ne asiat jotenkin vain lipuvat ohi, ovat itsestäänselvyyksiä.

Olen ehkä vähän outo, mutta en tiedä miksi vaikkapa isovanhemmistaan tarvitsisi saada paljon uutta tietoa. No, suvussani on monenlaista riitaa ja muuta ikävää, enkä ole suvun kanssa läheinen joten ehkä vaan en kaipaa sitten tietoa heistä.

Monessa suomalaisessa suvussa on riitaa. Ihmissuhdetaidot ovat olleet huonot. Sinua ei ehkä välttämättä kiinnosta sukusi vaiheet vanhanakaan, mutta entäpä mahdollinen lapsesi? Hänellä ei niiden ikävien muistojen painolastia ole, mutta kiinnostusta omiin juuriin saattaa ollakin.

No en kyllä mieti mikä mahtaa potentiaalista lastani kiinnostaa, jos joskus lapsen saan, olen nääs lapseton vielä. Hän tulee olemaan teini ja aikuinen ajassa, jota emme osaa ennustaa. Onko silloin paperisia lehtiä enää ollenkaan? Mikä tulee olemaan siinä ajassa muistojen arvo? En voi hamstrata tavaraa siltä varalta, että joku mahdollinen nyt vielä olemassa olematon henkilö saattaisi ehkä joskus kiinnostua.

En omista pöytäliinaa, koska en omista pöytää, johon sellaisen voisi laittaa.

Olen ajatellut luopuvani baaripöydästä ja jakkaroista, sekä sohvasta, koska en tee niilläkään mitään. Olen aina koneella tai sängyssä, jos olen kotona.

Miten käsittelette parittomat sukat/hanskat yms. Meillä on yksi laatikko, johon kerätään kaikki parittomat pesusta tullessa ja kun se täyttyy; käydään koko  kasa läpi ja etsitään parit -monesti niitäkin löytyy- Mutta elämän mysteeri on se, miten niitä parittomia aina kertyy ja syntyy :( 

Minusta hankalia ovat lasten askartelut ja lahjatavarat. Roskiinko vain kaikki?

Ei minulla ole mitenkään minimalistisesti tavaraa, mutta lataan laitteiden käyttöohjeet pdf-tiedostoina netistä silloin ku ne on vielä olemassa ja tallennan ne koneelleni. Paperiset heitän paperinkeräykseen. Paperisia valokuvia minulla ei ole kuin lahjaksi saama kuva siskonpojista. Sen pidän säästössä jossain. En edes tiedä missä. Todistukset on yhdessä litteässä kansiossa ja kansio on lipastossa, jossa säilytän kaikki tärkeät paperit. Minulla ei ole yhtään pöytäliinaa, eikä pöytää tietokonepöydän lisäksi, joka on itseasiassa ruokapöytä. Minulla ei ole yhtään säästettyä lehtileikettä.

Ylimääräinen tavara on lähinnä lahjaksi saatua rojua tai muuten muistorikasta tavaraa, jota en halua heittää menemään. Olen kerännyt ne muutamaan pussiin tai laatikkoon ja säilytän siellä ihan sekaisin. On myös erilaisia johtoja, joita ei viitsi heittää menemään ja jotain lapsuuden kirjoja yms.

Vierailija kirjoitti:

Minusta hankalia ovat lasten askartelut ja lahjatavarat. Roskiinko vain kaikki?

Joo, myönnetään, ne on varmasti hankalia. Olen itse lapseton yksi tähän ketjuun kirjoittanut, joka heittää kaiken pois. Mutta noiden kohdalla tulisi vaikea hetki. Omat vanhempani ovat heittäneet roskiin minun askartelut ja piirrustukset, ja siitä kyllä lapsena suutuin, kun asia minulle selvisi (koin että tekeleeni on omaa omaisuuttani, eikä vanhempieni, ja näin ollen heillä ei mielestäni ollut oikeutta kysymättä heittää pois niitä, ja olin siis silloin alle 10 v. vielä).

Vierailija kirjoitti:

Miten käsittelette parittomat sukat/hanskat yms. Meillä on yksi laatikko, johon kerätään kaikki parittomat pesusta tullessa ja kun se täyttyy; käydään koko  kasa läpi ja etsitään parit -monesti niitäkin löytyy- Mutta elämän mysteeri on se, miten niitä parittomia aina kertyy ja syntyy :( 

Minulla ei ole parittomia sukkia. Kiepautan sukat nippuun pyykkikoriin, enkä päästä koskaan koneeseen asti parittomia sukkia, ainoastaan pidikkeellä kiinni olevia pareja (jos nyt sattuisivat eksymään toisistaan korissa). Tämä helpottaa siinäkin, että melkein samanlaisten pestyjen mustien irtosukkien savotta on aivan saatanasta.

Hanskoja meillä ei ole kauhean monia, ja mahdolliset parittomat kiikutan jokaisen omaan hanska-pipo-kaulaliinalaatikkoon eteiseen. Meidän talous on aika pieni, joten jos hanskalle ei löydy muutamassa viikossa paria niin se on erittäin todennäköisesti hukkunut johonkin kaupungille/puistoon/bussiin ja joutaa roskiin. Yritän tosin huolehtia ettei näin kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta hankalia ovat lasten askartelut ja lahjatavarat. Roskiinko vain kaikki?

Lahjoista (tasoa tuikkukippo ja pöytäliina) olen ruvennut luopumaan, minua ne vain rasittavat mutta niille on helppo löytää uusi koti jossa ne ilahduttavat jotakuta toista. Lapsen askartelut ovat hankalia, niitä säästän valikoiden niille varattuun laatikkoon. Jokaista paperille tehtyä tussipiirrosta ei kertakaikkiaan voi säilyttää, säilytän läpi lapsuuden hienoimpia, uusia oivalluksia kuvaavia tai poikkeuksellisen vaativia/onnistuneita töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen historiaa tai sukututkimusta harrastanut tietää, että se, mikä on muistissa, ei tosiaankaan pysy muistissa.

Ei ole ollenkaan harvinaista, että ihminen saa yhdestä lehtijutusta enemmän tietoa vaikkapa edesmenneestä isovanhemmastaan kuin hän on koskaan tältä itseltä tullut kysyneeksi. Arjessa ne asiat jotenkin vain lipuvat ohi, ovat itsestäänselvyyksiä.

Olen ehkä vähän outo, mutta en tiedä miksi vaikkapa isovanhemmistaan tarvitsisi saada paljon uutta tietoa. No, suvussani on monenlaista riitaa ja muuta ikävää, enkä ole suvun kanssa läheinen joten ehkä vaan en kaipaa sitten tietoa heistä.

Minulle ovat olleet erityisen tärkeitä lehtileikkeet ensimmäisenä kuolleesta isovanhemmastani (tosin hänetkin sain pitää 19-vuotiaaksi). Hän puhui paljon elämästään ja ajatuksistaan, mutta olin hänen eläessään kypsymätön lapsi ja sitten jääräpäinen teini. En ehtinyt kunnolla "aikuisiällä" häneen tutustua. Vasta nyt ymmärrän paremmin hänen kokemuksiaan ja osaan jollain tavalla eläytyä esimerkiksi sota-aikaan. En kunnolla ymmärtänyt niitä asioita, joista hän lapsuudessani puhui, mutta nyt aikuisen silmin ne ovat todella mielenkiintoisia. Lehtijuttujen lisäksi hän kirjoitti paljon pöytälaatikkoon. Minusta nuo kirjoitukset ovat todella arvokas perintö jälkipolville.

Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät viitsi säilyttää jotain perittyjä vanhoja lehtileikkeitä tai valokuvia, koska heitä itseään ei kiinnosta. Minusta on todella itsekästä ja lyhytnäköistä riistää jälkipolvilta mahdollisuus heidän juuriinsa ja suvun historiaan tutustumiseen. Ymmärrän, että monien esineiden, huonekalujen ym. säilyttäminen on ongelmallista ja tilaavievää. Kuvaa kuitenkin hyvin tätä ajan henkeä ja suhteellisuudentajuttomuutta, että monelle neuroottiselle perfektionistille on aivan ylitsepääsemättömän stressaavaa säilyttää kenkälaatikollista historiaa. En pidä rojujen ja materian yletöntä haalimistakaan järkevänä, mutta ei ole kovin tervettä, että ihminen ahdistuu, jos kaikki ei ole täydellisen selkeää ja järjestelmällistä.