Lue keskustelun säännöt.
Te,joilla on minimaalisesti tavaraa, mitä teette seuraaville jutuille:
15.11.2016 |
- vanhat valokuvakansiot ja mahdolliset albumeissa olemattomat kuvat? (Paperivalokuvien ajalta)
- mapit joissa alle 10 vuotta vanhoja papereita/kuitteja/laskuja/takuutodistuksia/vakuutuskirjat
- vanhat koulutodistukset, työtodistukset, opiskelutodistukset
- laitteiden käyttöohjeet
- pöytäliinat
- lehtileikkeet, jotka on syystä tai toisesta säästetty
Mitä muuta hankalaa tavaraa teillä on (eli siis sellaista jota ei halua/voi heittää pois mutta jota tarvitaan harvakseltaan tai ei ollenkaan?)
Kommentit (66)
Valokuvat ja todistukset säästän muut mäkeen. Pöytäliinoja omistan 2 joilla on molemmilla paikka lipaston päällä. Tärkeille papereille on yksi kansio ja siinä on kaikki kodin paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nuo olen säästänyt. En oikein ymmärrä, mikä ilo on hirveästä skannausrumbasta, jos saa heitettyä mäkeen yhden mapillisen paperia ja monta päivää ainutkertaista elämäänsä.
Nuo eivät kovin paljon tilaa vie.
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
Noi säästettävät lippulappuset, todistukset, kuvat on meillä säilötty yhden hankalasti avattavan kaapin yläkaappiin. Käyttöohjeet on kodinkansiossa jääkaapin yläpuolella sijaitsevassa kaapissa. Meillä on vain yksi pöytäliina, jouluinen sellainen, ja se saa olla ihan liinavaatekaapissa lakanoiden seurana alimmaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No esim vaikka sellaisia, että joku perheenjäsen on ollut jossain paikallislehdessä jonkun asian tiimoilta ja se on haluttu säilyttää muistona. Täällä maalla paikallislehden toimittaja on joka tapahtumassa haastattelemassa ja hakemassa jutunjuurta, niin aika usein joku perheenjäsen päätyy lehden sivuille. Näitä meillä ainakin säilötään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No esim vaikka sellaisia, että joku perheenjäsen on ollut jossain paikallislehdessä jonkun asian tiimoilta ja se on haluttu säilyttää muistona. Täällä maalla paikallislehden toimittaja on joka tapahtumassa haastattelemassa ja hakemassa jutunjuurta, niin aika usein joku perheenjäsen päätyy lehden sivuille. Näitä meillä ainakin säilötään.
Aika moni on myös kirjoittanut lehtiin. Itse olin seitsemän, kun ensimmäinen runoni julkaistiin. Tallessa on, joskaan kaikkia myöhempiä en ole säästänyt. Samoin urheilijoilla on usein leikekirjat saavutuksistaan.
Ja kun joku kumminkin sanoo, että kaikki on netissä: vaikka joku juttu löytyisi nyt lehden verkkosivuilta, se ei ole siellä välttämättä huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No esim vaikka sellaisia, että joku perheenjäsen on ollut jossain paikallislehdessä jonkun asian tiimoilta ja se on haluttu säilyttää muistona. Täällä maalla paikallislehden toimittaja on joka tapahtumassa haastattelemassa ja hakemassa jutunjuurta, niin aika usein joku perheenjäsen päätyy lehden sivuille. Näitä meillä ainakin säilötään.
Ok, kiitos tiedosta :) . Olen itse suuresta kaupungista kotoisin, ja täällä asustelen edelleen, kuten koko lähipiiri. Kukaan perheenjäsenistä tai ystävistä ei ole ikinä ollut missään lehdessä (täällä ei ole varsinaisia paikallislehtiä, tai tavallaan on, mutta ovat niin isoja lehtiä että eivät tee juttuja pikkuasioista). En myöskään ole ikinä tilannut mitään lehtiä, vaan luen uutisjutut ym netistä, näin en edes voisi leikata mitään kuolinilmoitusta talteen.
Mutta. Jos vaikka miehestäni olisi juttuja jossain lehdessä joka tulisi kotiin, en varmaan niitä leikkaisi talteen, vaan ihastelisin hetken ja heittäisin pois. En säästä nimittäin mitään sen vuoksi, että se voisi olla muisto tai koskee jotain läheistä ihmistä. Ajattelen, että muistot säilyy ajatuksissa ja elämä on kevyempää jos omistaa mahdollisimman vähän aineellisia asioita.
N36
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No jos itsestä tai läheisistä on ollut juttuja lehdissä, niin niitä on kiva säilyttää jälkipolvien ihmeteltäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No esim vaikka sellaisia, että joku perheenjäsen on ollut jossain paikallislehdessä jonkun asian tiimoilta ja se on haluttu säilyttää muistona. Täällä maalla paikallislehden toimittaja on joka tapahtumassa haastattelemassa ja hakemassa jutunjuurta, niin aika usein joku perheenjäsen päätyy lehden sivuille. Näitä meillä ainakin säilötään.
Aika moni on myös kirjoittanut lehtiin. Itse olin seitsemän, kun ensimmäinen runoni julkaistiin. Tallessa on, joskaan kaikkia myöhempiä en ole säästänyt. Samoin urheilijoilla on usein leikekirjat saavutuksistaan.
Ja kun joku kumminkin sanoo, että kaikki on netissä: vaikka joku juttu löytyisi nyt lehden verkkosivuilta, se ei ole siellä välttämättä huomenna.
No minä kirjoitan lehtiin kolumneja ja joku artikkelinikin on julkaistu, samaten lapsena kirjoittamani joku juttu aikoinaan. Myöskin miehestä on ollut joku lehtijuttu. En vain keksi mitään syytä säästää niitä. En aidosti keksi mitä niillä tekisin myöhemmin. En tarkoita vähätellä niitä jotka leikkaavat talteen, en vain keksi mitään syytä tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No esim vaikka sellaisia, että joku perheenjäsen on ollut jossain paikallislehdessä jonkun asian tiimoilta ja se on haluttu säilyttää muistona. Täällä maalla paikallislehden toimittaja on joka tapahtumassa haastattelemassa ja hakemassa jutunjuurta, niin aika usein joku perheenjäsen päätyy lehden sivuille. Näitä meillä ainakin säilötään.
Aika moni on myös kirjoittanut lehtiin. Itse olin seitsemän, kun ensimmäinen runoni julkaistiin. Tallessa on, joskaan kaikkia myöhempiä en ole säästänyt. Samoin urheilijoilla on usein leikekirjat saavutuksistaan.
Ja kun joku kumminkin sanoo, että kaikki on netissä: vaikka joku juttu löytyisi nyt lehden verkkosivuilta, se ei ole siellä välttämättä huomenna.
En minä sanoisi, että ne on netissä. Sanoisin, että ne on muistissa ja muistoissa, ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No esim vaikka sellaisia, että joku perheenjäsen on ollut jossain paikallislehdessä jonkun asian tiimoilta ja se on haluttu säilyttää muistona. Täällä maalla paikallislehden toimittaja on joka tapahtumassa haastattelemassa ja hakemassa jutunjuurta, niin aika usein joku perheenjäsen päätyy lehden sivuille. Näitä meillä ainakin säilötään.
Aika moni on myös kirjoittanut lehtiin. Itse olin seitsemän, kun ensimmäinen runoni julkaistiin. Tallessa on, joskaan kaikkia myöhempiä en ole säästänyt. Samoin urheilijoilla on usein leikekirjat saavutuksistaan.
Ja kun joku kumminkin sanoo, että kaikki on netissä: vaikka joku juttu löytyisi nyt lehden verkkosivuilta, se ei ole siellä välttämättä huomenna.
En minä sanoisi, että ne on netissä. Sanoisin, että ne on muistissa ja muistoissa, ja se riittää.
Noin ajatteli Anna Ahmatovakin - tosin pakon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No jos itsestä tai läheisistä on ollut juttuja lehdissä, niin niitä on kiva säilyttää jälkipolvien ihmeteltäviksi.
Ja jälkipolvista on hirveän kiva viskoa niitä roskiin....
Ei oikeesti kiinnosta Virtasen Pirkon hauki vuodelta -79.
T. Appivanhempien jäämistöä kauhisteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mitä ne lehtileikkeet on!
No jos itsestä tai läheisistä on ollut juttuja lehdissä, niin niitä on kiva säilyttää jälkipolvien ihmeteltäviksi.
Ja jälkipolvista on hirveän kiva viskoa niitä roskiin....
Ei oikeesti kiinnosta Virtasen Pirkon hauki vuodelta -79.T. Appivanhempien jäämistöä kauhisteleva.
Minulle sukututkimuksen harrastajana kaikki tuollainen olisi tavattoman arvokasta.
Ette selvästikään ole vielä perineet ketään - siis olleet kenekään ainoa tai pääasiallinen perijä. Oikeasti hankalia ovat vanhat, isot raamatut ja karttakirjat, isovanhempien keskinäinen nuoruusajan kirjeenvaihto, pitsiset kaste- ja häämekot sekä käsinkirjotut tekstiilit. Puhumattakaan papan itse tekemistä intarsiatöistä, hienoista shakkipeleistä tai vanhasta kristallikruunusta
Mun yksi arvokkaimmista "esineistäni" on lehtileike vuodelta 1945, jonka juttu kertoo isoisästäni. Näin me vain arvotamme asioita eri tavalla!
Mä myös säilytän lehtileikkeet, jotka koskevat läheisiä sekä läheisten kuolinilmoitukset + muistokirjoitukset lehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Ette selvästikään ole vielä perineet ketään - siis olleet kenekään ainoa tai pääasiallinen perijä. Oikeasti hankalia ovat vanhat, isot raamatut ja karttakirjat, isovanhempien keskinäinen nuoruusajan kirjeenvaihto, pitsiset kaste- ja häämekot sekä käsinkirjotut tekstiilit. Puhumattakaan papan itse tekemistä intarsiatöistä, hienoista shakkipeleistä tai vanhasta kristallikruunusta
No minä olen yksi tähän ketjuun kirjoittanut, sellainen joka ei säästä mitään. Olen perinyt toisen vanhemmistani (eronneen) ja yhden isovanhemmistani. En minä kokenut noita hankaliksi asioiksi. Isovanhemman perinnön osalta säästin osan vanhoista valokuvista ja yhden vanhan esineen. Loput myin, osan lahjoitin pois. Vanhempani perinnön osalta säästin vanhat valokuvat ja korut/kellot ja loput myin. Ja seassa oli itse tehtyä ja harvinaista jne. En vain pysty hamstraamaan tavaraa, tavaranpaljous ahdistaa minua aivan kamalasti. Paljon paljon enemmän kuin muistoesineistä luopuminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi arvokkaimmista "esineistäni" on lehtileike vuodelta 1945, jonka juttu kertoo isoisästäni. Näin me vain arvotamme asioita eri tavalla!
Ymmärrän kyllä että nuo voi olla joillekin tärkeitä. Minulle taas äitini on jo vuosia tyrkyttänyt jotain lehtileikkeitä isovanhemmistani ja itsestään enkä todellakaan halua niitä. Luen uteliaana kerran, mutta en tarvitse niitä enää sitten.
Heitteletkö niitä seiniin?