Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teen?
15.11.2016 |
Irtisanouduin 2 viikkoa sitten. Inhosin työtäni ja yksinkertaisesti halusin eroon ko firmasta välittömästi.
Haluaisin ehkä opiskella, en tiedä mitä tehdä tai mihin hakea. Minua kiinnostaa psykologia ja olen muuten kuullut että olen taitava analysoimaan / keskustelemaan. Se on mielenkiintoista. Toinen mikä kiinnostaa, on pankki - ja rahoitusala. Ehkä myynti?
Tienasin edellisessä paikassa ihan hyvin ja asun mieheni ja kissan kanssa omassa (pankin) omakotitalossa. Mies on töissä ja meillä ei ole taloudellista hätää. Olen säästänyt itselleni vajaa kymppitonnin ja päätin, että ei haittaa vaikka olen hetken kotona miettimässä. Mies tuki ratkaisuani ja sanoi että sivusta seuranneena olen ihan ylirasittunut työstä ja oli sitä mieltä, että olen ansainnut miettimistauon.
Olen 23v, omaan huonot lukion paperit ja olen ollut täysipäiväisesti töissä tähän saakka valmistumisesta.
Nyt iski viimeinen niitti ja ajauduin umpikujaan. Lähdin lätkimään, ja nyt olen vähän suuntaa vailla. Osaisiko joku antaa vinkkejä tai rohkaisua. Olen pari viikkoa nukkunut univelkoja ja antanut aikaa itselle. Nyt alkaa tuntumaan että päätöksiä olisi hyvä alkaa syntyä pikkuhiljaa.
Kommentit (8)
Menenkö hätäpäissään johonkin töihin ihan vaan siksi, että on töitä ja rutiineja? Otanko sittenkin rauhassa kirjat käteen ja alan lukemaan.. Johonkin... En tiedä.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue sitten kunnolla pääsykokeisiin ja kompensoi niitä huonoja lukion arvosanojasi, psykologia on nimittäin niitä kaikkein vaikeimpia aloja päästä lukemaan. Hyvin harva hakija pääsee. Harjoittele vaikkapa pääsykokeisiin lukemista yrittämällä keväällä korottaa lukion arvosanojasi. Siitä saat vähän osviittaa onko sinusta opiskelijaksi.
Hyvä sinä! Listaa omat vahvuutesi ja mielenkiinnon kohteet. Kartoita mahdolliset opiskelupaikat. Ota selvää, kuinka vaikea on päästä opiskelemaan. Ota selvää alan ansiotasosta. Etsi joku, joka toimii alalla ja haastattele, jotta et ole pelkkien mielikuvien varassa. Uhraa siis n. kuukausi kunnon taustatutkimuksen tekemiseen ja tämän perusteella arvioi raa'an rehellisesti, mihin sellaiseen paikkaan, joka kiinnostaa riittävästi, sinulla on myös mahdollisuus päästä opiskelemaan nopeasti.
Hyvän työn pitäisi olla sellainen, että siinä kohtaavat a) se, missä olet hyvä, b) se, mitä kohtaan tunnet intohimoa ja c) joku haluaa maksaa ko. työstä.
Menet töihin ja luet ohessa. Kuinka pitkälle kymppitonni riittäisi? Entäs sitten, jos on tonni jäljellä etkä löydäkään työpaikkaa?
Psykologian opiskelijaksi pääsevältä vaaditaan erittäin hyvää tilastotieteen osaamista. Ilmoittaudu vaikkapa avoimeen yliopistoon. Korkeakouluopinnot noin yleensä eivät ole niinkään kiinni yo-todistuksesta, vaan menestyksestä pääsykokeessa. Tähän tosin ollaan kovasti tekemässä muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menet töihin ja luet ohessa. Kuinka pitkälle kymppitonni riittäisi? Entäs sitten, jos on tonni jäljellä etkä löydäkään työpaikkaa?
Niin kuin sanoin, minulla ei ole hätää.
Saanhan vielä lopputilin ja veronpalautukset. Lisäksi, minulla on pari paikkaa mihin pääsen heti töihin jos tulee hätä. Ei mitään hienoa ja kovin hyväpalkkaista, mutta on kuitenkin.
En olisi tehnyt näin, mikäli minua pelottaisi kotiinjääminen /sieltä pois pääsy. Minulla on aina plan b. Ei ole aikomustakaan jäädä kotiin vain olemaan. Tarkoitus oli antaa itselle aikaa ja tilaa miettiä tulevaisuutta. En pitäisi pahana jos joku muu tekisi samoin. :)
Tiedän, että psykologia on haastava laji, ja mahdollisuuteni ovat todella pienet! Voinko alottaa pienemmällä kynnyksellä.. Aluksi sairaanhoitaja tai vastaava, siitä eteenpäin syventyä /siirtyä.... Onko olemassa vaihtoehtoista reittiä sinne? Ihmiset ja henkinen hyvinvointi kiinnostaa eniten.. Ja kaupallinen tieten number 2. Tämmösiä kaikenlaisia haaveita löytyy. Mutta mitkä niistä on realistisia.
Harmittaa, että mokasin lukion. Olin räväkkä mutta todella haavoittuvainen teini, joka ei jaksanut keskittyä kouluun. Kotona oli vanhempien eroprosessin myötä ihan järkyttävät oltavat. No, tässä sitä ollaan. Luovuttaa en aio ikinä. Olenhan pärjännyt tähänkin asti, miksi en jatkossakin. Aina on sivuvaikutuksia, mutta lopulta kuitenkin vika ihan itsessäni. En ajatellut riittävän pitkälle silloin. Ja kaduttaa.
Ap
h_ki kirjoitti:
Psykologian opiskelijaksi pääsevältä vaaditaan erittäin hyvää tilastotieteen osaamista. Ilmoittaudu vaikkapa avoimeen yliopistoon. Korkeakouluopinnot noin yleensä eivät ole niinkään kiinni yo-todistuksesta, vaan menestyksestä pääsykokeessa. Tähän tosin ollaan kovasti tekemässä muutosta.
Sinun kannattaisi nyt hyödyntää tämä välivuosi opiskelemalla avoimessa yliopistossa jotain sellaista, jota haluat päästä opiskelemaan. Se parantaa mahdollisuuksiasi pääsykokeissa ja saat ne sitten aikanaan sisällytettyä tutkintoosi, jolloin opiskeluaika lyhenee.
Näemmä ällistelet Vauva-lehden palstalla.