Miksi lapsille pitää ostaa useampi joululahja?

Ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, ostat vain sen yhden lahjan per naama. Kyllä lapset siihen aikaa myöten oppii että teillä ei enempää lahjoja jaeta.

Senkus ostat. 

Meillä ostetaan useampi lahja siksi, että muuten emme sitten mitään leluja tms. ostakkaan, paitsi syntymäpäivänä saa yhden lahjan. En koe että hukkuisimme mitenkään roinaan, vaikka lapset saa ehkä n. 10-15 lahjaa/ joulu (osa tulee sukulaisilta ja osa lahjoista on aina jotain tarpeellista, esim. vaatteita). Kerran vuodessa myyn kirpparilla pois pieneksi jääneet vaatteet ja lelut mitkä ei enää heitä kiinnosta. 

Ei kai pidäkään. Mutta olen niin lapsellinen, että joulussa tärkeintä on lahjat- tykkään niitä antaa.

Vierailija kirjoitti:

Senkus ostat. 

Meillä ostetaan useampi lahja siksi, että muuten emme sitten mitään leluja tms. ostakkaan, paitsi syntymäpäivänä saa yhden lahjan. En koe että hukkuisimme mitenkään roinaan, vaikka lapset saa ehkä n. 10-15 lahjaa/ joulu (osa tulee sukulaisilta ja osa lahjoista on aina jotain tarpeellista, esim. vaatteita). Kerran vuodessa myyn kirpparilla pois pieneksi jääneet vaatteet ja lelut mitkä ei enää heitä kiinnosta. 

Sama meillä. Lisäksi osa noista lahjoista on jotain hyötytavaraakin kuten suksia, harrastusvälineitä ja kirjoja, joita en näe pahana. Eikä lahjat sulje pois sitä, etteikö joulun pääasia olisi se yhdessäolo.

Todella ankeaa yksi lahja lapselle. Minustakin joulussa parasta on lasten into kun saavat ihania lahjoja. Sain itsekin lapsena vieläpä usein sellaista ihanaa, jota en ollut edes toivonut.... Rikas mummi, niin minkäs teet :) En silti ole materialistinen, itselleni en joulussa kaipaa mitään. Toki ilahdun jos saan, mutta ylensä ostan jotain itselleni muodon vuoksi :) Olen viettänyt myös aikuisjouluja, joissa paras asia on jouluateria ja tunnelma.

Meillä pelataan jouluna lautapelejä porukalla, käydään päiväkävelyillä eväiden kanssa, soitetaan ja lauletaan jotain joulukappaleita, ollaan rauhassa kotona ja luetaan yhdessä kirjoja, pukeudutaan hienommin jouluaterialle, joskus käydään joulukirkossakin, kutsutaan/ mennään itse yökyläilemään läheisten luokse... tämä kaikki siis normaalista arjesta poikkeavaa, joten näiden kautta uskoisin meidän lasten omaksuneen tuon joulun yhdessäolon ja yhteisöllisyyden ajatuksen.

Jotenkin mua vaan hämmentää että miten ihminen on niin sisäsyntyisesti materialisti, että pienestä pitäen himoitaan turhaa rojua. Sitten aikuisiällä pitää opetella pois materian haalimisesta, kun ei riitä rahat tai tila kämpässä. Mua melkein ottaa päähän, että omat vanhempani ostivat mulle 10-20 lahjaa jouluisin. Opin siihen malliin että"kyllä mä tarviin/ansaitsen kaikkea kivaa". Tuli kotoa muutettaessa shokki miten ei ole varaa mihinkään kivaan. On täytynyt opetella pois siitä materialismista. Kiinnostaisi tietää, että onko täällä aitoja minimalisteja ja miten teillä ostellaan lapsille muovikrääsää?

Ap

Yksi kalliimpi/toivottu lahja ja muutama paketti jotain käyttötavaraa (vaatteita, sukkia, suihkugeeliä, hiusharja, tms). Näin tulee useampi paketti, mutta ei turhaa tavaraa. Ei meilläkään ikinä leluja tai muuta "turhaa tavaraa" ollut kuin 1-3 (siis vanhempien ostamista lahjoista), enemmän tuli noita hyödyllisiä lahjoja. Lapsena olin aina tyytyväinen "lahjasaaliiseen".

Ei ole pakko ostaa krääsää. Kai lapsillakin jotain toiveita ja taipumuksia on? Jos ei rahat riitä useampaan lahjaan niin voi siitäkin keskustella.

Se että opettaa miten ankeeta kaikki onkaan elämässä ei taida olla kovin hyvä opetus. Itsekin sait useamman lahjan lapsuudessasi. Entäs ne nälkävuosien lapset? Äitini ainakin on ihan kunnon materialisti, hamstraaja ja "Roope Ankka".

Joulu on lasten juhla?

Ap, siinähän se on se kasvatuksen paikka sulla, että opetat, ettei muiden materiaakaan saa kadehtia.

Vai olikos se niin, että haluat kaikkien elävän juuri sinun elämänkatsomuksesi mukaan...?

Ei sillä, turhan ja huonosti valmistetun roinan välttäminen nyt olisikin luonnon kannalta järkevää. Mutta kasvatuksen olennaisin ydin on - ei materian välttely tai mikään muukaan, vaan kanssaihmisten kunnioitus. Se, että vaikka itse on valmis tekemään jopa uhrauksia elämänkatsomuksensa eteen, kunnioittaa muiden oikeutta valita itse oma elämänkatsomuksensa ja nähdä, että asioita voi katsoa monelta kantilta ja päätyä eri tuloksiin.

Meillä on aina annettu melko vähän lahjoja. Miehen kanssa emme osta toisillemme ollenkaan joululahjoja, koska kaikki mm. kirja ja elokuvat ja vaatteet, joita tarvitsemme tai haluanme ostetaan jo muuten, pitkin vuotta.

Lapset saavat toivoa yhden kalliin lahjan, minkä lisäksi ostan heille pari pienempää ja uuden yöpuvun. Eli alle viisi lahjaa. Lapset ovat teini-iässä, ja tämä on kuulemma heistä hyvä systeemi.

Sen sijaan käytämme sitten rahaa vähän talvialessa tarpeellisten vaatteiden ostamiseen ja siihen, että kun olemme vapaalla joulun välipäivät, käymme koko perhe kylpylässä, syömässä ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa.

Eli tarkoituksella ostamme hiukan vähemmän, jotta rahaa jää myös elämiseen ja itsensä hemmotteluun jouluvapailla.

Siskoni perheessä taas nimenomaan lahjojen määrä on se juttu, sen koetaan tuovan yltäkylläisyyttä ja luksusta. Lahjoissa on minun näkökulmastani vähän hassujakin juttuja tyyliin halpa suihkusaippua, jollaisia arkisin tietysti tarvitaan, mutta jota en osaa kovin mieltää luksukseksi. Mutta hei, se on siskon mielijoulu, ja niin on hyvä. Jouluun kasataan paljon hankintoja, joita joka tapauksessa ostettaisiin. Veikkaan että rahallisesti tuo maksaa saman kuin meidän palvelu-keskeisempi kulutuksemme.

Teet juuri sellaisen joulun kuin haluatte. Lapsi kasvaa sun mukana. Hän varmasti pahottaa mielensä toisten joululahjaröykkiöistä, mutta siitäkin voi oppia.

Muistan omasta lapsuudesta, kun erään perheen lapset saivat jouluisin lahjaksi yhden kirjan. Se oli mulle hämmentävää, että vuodesta toiseen he saivat VAIN yhden kirjan. Murrosiässä pidin sitä jotenkin siistinä, että noita ei ole opetettu turhaan krääsään. Cool.

Myöhemmin sain kuulla, että ovat Jehovan todistajia, eikä vietä joulua. Silti piti pienessä määrin kuitenkin matkia valtavirran juhlaa. Meni maku ja arvostus.

Meillä ei lapset muuten saa leluja kuin synttärinä ja jouluna. Ja mitä muovikrääsään tulee niin voihan sitä valita laadukkaita,esim. puisia, leluja. Ne on kalliimpia mutta myös kestävämpiä.

Kympillä on hyvä systeemi. Tuolla vois meillä perustella lahjojen määrän karsintaa, että jätetään rahnaa aleen ja huvitteluun... hmm.

T. Viisihenkinen perhe, lapsen ala-asteikäisiä

Minä sain kerran dementoituneelta isoisältä ehkä 9 tai 10-vuotiaana paketin Juhla Mokkaa kun kuulemma oli joskus katsonut että juon kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mua vaan hämmentää että miten ihminen on niin sisäsyntyisesti materialisti, että pienestä pitäen himoitaan turhaa rojua. Sitten aikuisiällä pitää opetella pois materian haalimisesta, kun ei riitä rahat tai tila kämpässä. Mua melkein ottaa päähän, että omat vanhempani ostivat mulle 10-20 lahjaa jouluisin. Opin siihen malliin että"kyllä mä tarviin/ansaitsen kaikkea kivaa". Tuli kotoa muutettaessa shokki miten ei ole varaa mihinkään kivaan. On täytynyt opetella pois siitä materialismista. Kiinnostaisi tietää, että onko täällä aitoja minimalisteja ja miten teillä ostellaan lapsille muovikrääsää?

Ap

Miksi ajattelet että kaikki lasten lahjat pitäisi olla "rojua" ja "muovikrääsää". Vaikka meille lapsille tulee se 10-15 pakettia, en miellä ostavani krääsää. Esim tänä vuonna poika saa puisen leikkikeittiön ja tyttö nukenrattaat. Ihan tavallisia leluja mitä meillä ei vielä ole. Isovanhemmilta tulee tod.näk. täydennystä brion junarataan, jotain dublojuttuja, askartelutarvikkeita jotka kuluu käytössä, pari dvd:tä jota katsella, pulkka yms.

Millä teidän lapset saa leikkiä, jos kaikki on lähtökohtaisesti krääsää?

Itsekkin miellän itseni mininalistiksi, mutta lapseni eivät ole minimalisteja joten en istuta heitä tyhjään ja valkoiseen lastenhuoneeseen. Leluja saa olla, vaikka tykkäänkin pitää nekin järjestyksessä ja käydä niitä säännöllisesti läpi (rikkinäiset roskiin jos ei korjata, tarpeettomat kierrätykseen jne). Minusta ei ole hyvä juttu jos lapselta kielletään kaikki minimalismin nimissä. Siinä mennään taas toiseen ääripäähän, ja ääripäät harvoin on hyviä.

Eihän sinun ole mikään pakko ostaa lapsillesi useaa lahjaa. Jos päätät minimalistista linjaasi joulunakin vetää, niin keskustele edes lasten kanssa asiasta etukäteen, ettei aatto mene pettyneiltä lapsilta täysin pilalle. Pidä kuitenkin mielessäsi, että päätelmäsi siitä, että materian puute lapsuudessa opetaisi lapset valmiiksi nauttimaan minimalismista aikuisena ei ehkä pidä paikkaansa. Itse kasvoin köyhässä perheessä, jossa siihen materiaan ei vaan kerta kaikkiaan ollut varaa. Nyt olen sitten aikuisena melkoinen shoppailuholisti, kun korvaan itselleni kaikkea sitä mitä ilman lapsena jäin. 

Kaikki lapset ei ole "luonnostaan materialisteja", niin kuin ap sanoit. Muistan ahdistavina ne lapsuuden syntymäpäivät ja joulut, jolloin hyvää tarkoittavat sukulaiset pyysi kertomaan mitä haluan lahjaksi. En oikeasti pystynyt keksimään mitä voisin haluta. Muistan yhtenä jouluna pusertaneeni viimein esiin toiveen saada liimapuikko(!). En halunnut liimapuikkoa, mutta en halunnut kyllä mitään muutakaan, mutta pakko oli jotain sanoa kun en halunnut tuottaa pettymystä. 

Nyt aikuisena elän tyytyväisenä erittäin vähien tavaroideni kanssa enkä koe puutetta mistään. Tämän täytyy olla sisäsyntyistä.

Voit hyvin vähentää lasten lahjojen määrää, mutta keskustelkaa tosiaan asiasta etukäteen etteivät kovasti pety. Ja lahjojahan on monenlaisia: yhteisiä piknikkejä ja leivontahetkiä, sirkuskäyntejä jne. Ei kaikki arvokas ole tavaraa.

Mun mielestä se olisi vaan ihan tervettä, jos jouluna lapsetkin saisivat vaan yhden lahjan, korkeintaan muutaman. Minä sain lapsena aivan järkyttävän määrän lahjoja, siis oikeasti valehtelematta 20-30 lahjaa joka joulu. Suurin osa leluja, mukana ehkä muutama kirja ja vaate. Sain tällaisia järkyttäviä lahjakasoja ihan sinne 20v asti, en tietenkään niitä leluja enää vanhempana mutta kaikkea muuta. Mun mielestä tuo on ihan älytöntä antaa noin paljon lahjoja. Jollain lailla mulla on ehkä jäänyt näistä lahjomisista sellainen paska juttu että odotan lahjoja, siis odotan sitä että mä saan lahjoja koska olen "tärkeä". Toissa jouluna sain ehkä jonkun 5-10 lahjaa, joka sekin on ihan helvetisti... ja siinä pienen hetken huomasin miettiväni että ompa vähän lahjoja, mikäs nyt on. Tiedostan tämän itse että tuollainen ajattelu on ihan naurettavaa, hah. Nautin joulusta muutenkin siis todella paljon, lapsuudessa joulut olivat kaikilta osin tosi ihania. Sori jos tuli vähän sekava teksti, mutta älkää ostako mitään järkyttäviä lahjavuoria lapsillenne, vaikka se varmaan niin ihanaa teistä onkin.

Ei tarvitse jos ei halua.

Meillä kukin lapsista saa seitsemän lahjaa, kaikki heidän omia toiveitaan.

Ei kannata tässäkään kohtaa verrata miten muissa perheissä toimitaan. Että jos kaveri saa monta kallista lahjaa, niin ei se tarkoita sitä että teilläkin lasten pitäisi saada. Kun ei maailma toimi niin, että kun toikin saa niin minunkin pitää saada.