Vanhoillislestadiolainen äiti vastaa

Vierailija kirjoitti:

Mitä niissä seuroissa ihan oikeasti tapahtuu.  Jokusen elokuvakohtauksen tainnut nähdä ja aika hurjaltahan se meno niissä näyttänyt olevan.  Mitenkä ne kiertävät saarnamiehet ajavat niitä saatanan ajatuksia pois esim naisväestä.  Ja onko niissä erityisesti niitä. Vieläkö siellä seuroissa hih-huhhataan?

EK kohtaukset on näyteltyjä ja sinnepäin. Ennen oli liikutuksia voimakkaita tunteita eikä ne olleet näyteltyjä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet vastuustasi ilmastonmuutoksen suhteen? Miksi teette paljon omia lapsia, ettekö ota kotiinne asumaan niiden 8 oman lapsen sijasta vaikka hylättyjä lapsia kiinasta? Miten rakastatte itseänne niin paljon, että jatkatte mieluummin omaa sukuanne kuin pitäisitte huolta koko maapallosta?

Uskomattomia kysäreitä. Ensimmäinen käsky Jumalalta oli ihmisillè: lisääntykää. Jos uskot Juamlaan ja sen sanaan mitä tuossa on vielä epäselvää? Hän käski myös huolehtimaan luomakunnasta mutta ei syntyvyyttä rajoittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ex-vl ja omat muistoni vl-ajoilta ovat hyvin ahdistavia. Vl-ihmiset tarkkailivat toisiaan jatkuvasti, etsivät virheitä, juorusivat jne. Paljon omituisia sääntöjä, kuten ei korvakoruja, ei meikkausta, ei konsertteja, ei elokuvia, ei teatteria, ei lottoa, ei raha-arvontoja, ei mielellään muita menoja seurojen aikana, ei ehkäisyä, ei televisiota, ei käsitöitä sunnuntaisin, ei esiintymistä esim. musiikkijuhlilla tms. tilaisuuksissa, ei joitakin ammatteja, ei kevyen musiikin kuuntelua jne., lista on loputon. Joillekin tämä kaikki sopi. Minulle ei. Oma periaatteeni oli se, että kaikkea sellaista saa tehdä, mikä ei tuota haittaa itselle eikä muille. Mutta minun periaatteeni ei käynyt vl-yhteisöön.

Kysynkin, onko lestadiolaisuus sopiva lähinnä niille, jotka ihan luontaisesti voivat elää aika rajoitettua elämää?

Kuten aiemmin kerroin rajoituksia on maailmassa monella ihmisellä, Ei ruokaa, vaatteita ei kunnon asuntoa, ei työtä, ilmasto huono, katastrofeja... silti ei tarvita "turhuuksia" rikastuttamaan tyydyttävää elämää. Ihan yhtähyvin pärjää ilman noita mainitsemiasi. Tiedäthän että jos haluat noudattaa tiettyjä asioita on hyvä kuunnella sitä omaa tuntoa joka kylläkin oin joka ihmisellä erilainen huomauttaman (mutta joka sallii tai ei salli) ja vetää raja johonkin kohti. Sääntöjä ei tavallaan ole vaan oma tunto ohjaa elämää. Kyllähän ei niin uskonnollisellakin ihmisellä on omaa  tuntoa monissa asiaoissa. varastaminen ja erilaiset rikokset ja huonot teot tiedetään vääräksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vl-piirissä on selkeästi murrosvaihe. Sekin on Jumalan työtä sillä näin laitetaan ihmiset ajattelemaan mistä kaikessa olikaan kyse.

Paljon parempaan suuntaan tämä on mennyt verrattuna alle 90 -luvun aikaa joka oli monessakin uskonnollisessa yhteisössä raakaa.

Sanotaan että lopun ajalla kansat vaeltavat ja porukka pakenee, luopuu. uskon tunnustaminen käy raskaammaksi. maailma houkuttaa aina enemmän. nostasin kuitenkin hattua ihmisille jotka uskaltavat tunnustaa olevansa erilaisia. toiset joutuvat jopa kuolemaan erilaisten aatteidensa vuoksi. näin on tapahtunut aina.

Onko nyt lopunaika?

Olepas nyt roikkurömpsä-Raija hiljaa

Oma kokemukseni vl:ta on todella negatiivinen. Olin 15-vuotias kun tapasin ikäiseni ihanan pojan, ihastuttiin ja aloimme viettämään aikaa yhdessä. Noh, jonkun aikaa "hengailtuamme" poika paljasti olevansa lesta ja alkujärkytyksen jälkeen aloimme seurustella. Vaan pojan äidillehän tämä ei ollut ok, hän kohteli minua kuin alinta saastaa kun kuuli että poikansa ensimmäinen tyttöystävä ei ole vanhoillislestadiolainen. Halusi nähdä minua muutamaan otteeseen ja piti tuntikausien "käännytyspuheita" (vetosi omaan elämäänsä kun oli hänkin kääntynyt miehensä vuoksi uskoon nuorena tyttönä) ja aloin mennä ihan sekaisin, rupesin tosissani miettimään kääntymistä lestaksi.

Mainittakoon että olin nuorena hyvin masentunut. En käyttänyt päihteitä tai muutakaan, mutta olin näin jälkeenpäin katsottuna pieni ihmisraunio, eikä todellakaan tehnyt hyvää että ensimmäisen poikaystäväni äiti piti minua huonona ihmisenä ja yritti muuttaa minua väkisin. Minussa ei ollut mitään vikaa, olin todella ujo ja kiltti, en meikannut enkä tosiaan käyttänyt mitään päihteitä ym eli muuten sovin "profiiliin" mutta olin ateisti/agnostikko eli automaattisesti huono tyttöystävä hänen pojalleen.

Noh, siinä vaiheessa homma meni pelottavaksi kun tuo poikaystävän äiti alkoi kertoilla kuolleiden vanhempiensa hengistä (en enää tarkalleen edes muista mitä, liittyi hänen nuoruuteensa) ja alkoi tuputtaa uskoaan tosissaan. Sovimme poikaystävän kanssa että koitamme tapailla salaa, mutta eihän se kauaa onnistunut. Lopulta, reilu puoli vuotta seurusteltuamme kaikenkaikkiaan, tuo äiti päätti lukita poikansa koko vlopuksi sisälle. Ei nettiä, puhelinta, mitään kontaktia minuun tai muihinkaan kuin omaan perheeseen. Hän aivopesi ja puhutti tuota poikaa koko viikonlopun ja lopulta poika laittoi todella tylyn sähköpostin maanantaina kuinka haluaa erota ja nimitteli päälle. Se tuntui todella pahalle, tietenkin kun ensirakkaus jne. Jopa pojan isä yritti toppuutella tuota vaimoaan ja osoitti myötätuntoa, mutta eipä auttanut.

Seurustelustamme vielä sen verran, että esim. seksin suhteen tuo poika oli aivan lukossa ja sekaisin. Toki jokainen teini tietyssä määrin onkin, mutta tuo oli jotain ihan muuta, jatkuvaa pelkoa että jumala hönkii niskaan ja rankaisee. En painostanut tai muutenkaan ollut valmis yhdyntään, mutta jo hyväily sai pojan aina kokemaan kauheaa syyllisyyttä, ja kerran (lauettuaan puolivahingossa) kertoi kuinka näki mustahuppuisia hahmoja kun sulkee silmänsä, ja jotka haluavat viedä hänet helvettiin koska hän on tehnyt niin pahan synnin nyt. Se oli todella pelottavaa..

Nykyään näen kuinka haitallista tuollainen omien uskonnollisten näkemyksiensä aivopesettäminen lapsille on. Todella kuvottavaa että omat vanhemmat saavat lapsensa noin sekaisin ja pelottelevat "siveelliseen elämään" kuvitteellisten mörköjen pelolla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lestadiolaisisät saa aina ne kovapalkkaiset työt?

En tiedä? :D

Ihan näin VL naisena kerron. Ne isät saa ne kovapalkkaiset työt useimmiten suhteilla. Kun itse valmistuin korkeakoulusta oli itsestään selvää että lähden rakentamaan uraa itselleni omilla rahkeilla, ei niin että kyselen ympäri tutut ja suvut että kenellä ois töitä. Myös miehelleni on tullut tästä periaate että lestalle ei mene töihin vaikka mikä olisi.

Opiskelujen jälkeen järkytyin kun huomasin miten iso osa kavereista menee lestafirmoihin töihin. Ja niitä firmoja on PALJON. Suurin osa teistä ei ole tietoisia siitä miten paljon suuria firmoja Suomessa on lestajohtoisia. Jotain uutta verta välillä palkataan, mutta lestafirmaan kun lestana haet niin että haastattelija tunnistaa sukunimestäsi että olet mahdollisesti samaa lahkoa niin paikka irtoaa vaikka et välttämättä olisi pätevin.

Haastattelussa saatetaan kysyä "mistä päin olet kotoisin?" Ym. Johdattelevia kysymyksiä.

Ja tätä ei sinällään peitellä. Se vaan kuuluu tähän. Itse tapasin kadulla vanhan tutun joka nyt on jossain todella merkittävässä tehtävässä jossain todella merkittävässö lestafirmassa ja kuultuuan oman työkuvioni hän alkoi samantien ehdottamaan että hakisin hänen lafkaansa töihin. Repesin täysin.

Onhan se lestamiehille helppoa. Hankkii jonku insinööritutkinnon tai vastaavan. Käy seuroissa ja on kunnon uskovainen niin kunnon töitä löytyy varmasti. Ylipäätänsä oma kokemus on että lestadiolaisten keskuudessa yleisesti työttömyyttä ei pahemmin ole, kun aina voi mennä johonkin tutulle töihin.

Ps. Sori kaikki mahdolliset kirotusvirheet näin väsyneenä ei jaksa ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua häiritse omituiset kiellot, kuten ettei saa katsoa televisiota sen turmelevan vaikutuksen vuoksi, mutta netissä roikkuminen on ok? Tai että viinaa ei saa juoda, mutta tupakkaa saa polttaa?

Meillä ei ole ainoatakaan kieltoa. Omatunto ohjaa valinnoissamme. Ohjeita mahdollisimman siveelliseen elämään on annettu, mutta jokainen tietää itse, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Alkoholin vaikutuksesta mieli muuttuu erilaiseksi ja sortuu helpommin kiusauksiin ja tekee asioita joita katuu. Tupakointi on kyllä aivan turhaa ja älytöntä, mutta se ei vaikuta aivoihin, jolloin se ei liity uskomiseen millään tapaa.

Ai lestadiolaisten mielestä tupakointi ei vaikuta aivoihin ? 

http://www.tohtori.fi/?page=7743008&id=1133095 Lääketiede on toista mieltä, myös Suomessa. "Ensikosketus tupakkaan vaikuttaa kuin kokaiini aivoihin". No eipä taida olla ensimmäinen tieteellinen asia konka olemassaolon kiistävät.

Mitä tykkäät pedofiili ja insestiskandaaleista kirkkonne piirissä? Miten on mahdollista että siellä johto oli sitä mieltä ettei lapsia tarvinnut auttaa - oliko se joku Hännikäinen tai Hänninen?

Tunsin yhden lestatytön joka pyyteli minua lesbotouhuihin ajoin kotoani saastuttamasta kotiani! Hän ylpeili sillä miten avaramielinen on seurakunta!!! Paljonko teillä on tällaista? Hyväksyttekö tuota?

Mä en voi sille mitään, mutta mun on hyvin vaikea kunnioittaa lestadiolaisia tai minkään muunkaan "voimakkaasti aattellisen" uskontokunnan jäseniä. Itse olin esikoislessu 20-vuotiaaksi ja sitten erosin. En tosin koskaan käynyt paljoa kirkossa, vaan jo 10v ihmettelen jossain mieleni sopukoissa, miten kukaan voi uskoa tällaiseen aivopesuun? Ehkä olin myös onnekas, vanhempani eivät koskaan aivopesseet minua lessuoppeihin, vaikka jossain määrin minuunkin ne iskostuivat. Mun on vaikea kunnioittaa ihmisiä, jotka uskonnon varjolla "opettavat muita", mutta puheesta kuulee ettei olla itse yhtään mietitty tai ajatuksen tasolla tapahtunut mitään oivalluksia. 

Mun on vaikea käsittää, mitä hienoa on siinä että lestadiolaisuudessa erityisesti osataan syyllistää ihmistä. Saadaan tuntemaan siis syyllisyyttä jopa AJATUKSISTA. Me ei voida kuitenkaan valita ajatuksia vaikka teot voidaan. Kyllä siinä oma kuuppa sekoaa jos estää itseään ajattelemasta. Sellaisesta ei voi seurata mitään hyvää. Saarnaajat oli aina miehiä (niin, missä ne naissaarnaajat olivat?). Koko uskontohan on hyvin patriarkaalinen. Monet kerrat myös joku eturivissä istunut nainen sai jonkun "kohtauksen", kuvitteli varmaan olevansa jossain pyhässä tilassa tai jotain ja messuttiin siellä edessä... nää oli mulle hyvin outoja kokemuksia ja valoivat minuun lapsena myös pelkoa koko uskontoa kohtaan. 

Mä en ymmärrä mitä hienoa on siinä, että väännetään kakaroita enemmän kuin laki sallii. Itselläni on 11 sisarusta, ja kyllä pitää olla hemmetin ihmeelliset vanhemmat, että heillä on aikaa ja energiaa olla LÄSNÄ lapsiensa elämässä. Kyllä itse koen, että olen jäänyt paljosta paitsi lapsuudessani, jossa vanhemmilla oli kädet täynnä töitä, ja se lapsuus on varmasti ollut osasyy siihen miksi sairastuin vuosikausia kestäneeseen masennukseen. Eihän mulla ollut mitään eväitä elämään. Toisekseen jos halutaan nyt miettiä mitä se "jumala haluaa", niin se tuskin haluaa että naisen keho tuhoutuu synnytysten myötä. Lapsien tekeminen "niin monta kuin jumala haluaa", on ehkä typerin asia koko uskonnossa. Ovela tapa yrittää pitää uskonto hengissä, sillä nykyään ihmiset ovat jo alkaneet oppia ajattelemaan itsenäisesti ja lestadiolaisuus kuolisi liikkeenä aika piankin... 

Jostain syystä tunnen myös erittäin monta muuta lestadiolaisuudesta eronnutta, tai siinä nimellisesti olevaa. 

Anteeksi avautuminen, aloittaja sai tunteet pintaan uskomattomalla hymistelyllään. Kuulostaa vahvasti kieltäymyksessä elämisestä, mutta sitähän se aiheuttaa kun elää uskontokuplassa. 

Miten lestaudiolaiset onnistuvat raskautumaan niin tiheään? Onko jotain vinkkejä, mitä me muut emme tiedä? Oletko itse esim. Tullut raskaaksi vielä nuorimmaista imettäessäsi? Oletko tuolloin lopettanut imetyksen vai jatkanut raskaudesta huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Miten lestaudiolaiset onnistuvat raskautumaan niin tiheään? Onko jotain vinkkejä, mitä me muut emme tiedä? Oletko itse esim. Tullut raskaaksi vielä nuorimmaista imettäessäsi? Oletko tuolloin lopettanut imetyksen vai jatkanut raskaudesta huolimatta?

Mun äiti tuli monesti hetikin raskaaksi.. ei kai siihen tarvita kuin hedelmälliset geenit...Imetti kyllä jokaista lastaan aika pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vanhoillis- ja esikoislestadiolaisuus käytännössä eroavat toisistaan?

En oikeastaan tunne esikoislestadiolaisuutta. Heidän seuroissaan kuitenkin esimerkiksi pukeudutaan hameisiin/mekkoihin ja naiset käyttävät huivia. Koristeellisuutta vältellään. En tiedä muuta :)

Esikoislestadiolaiset tekevät enemmän lähetystyötä ja ovat tiiviimmin kirkon toiminnassa mukana. Monille tulee yllätyksenä, että käytännössä vanhoillislestadiolaiset hyväksyvät naispappeuden eli eivät ole läheskään jyrkimmästä päästä. Nykyisin vl:t tekevät täysin luontevasti myös kirkon kanssa yhteistyötä. Lähetystyö on ainoa joka hiertää välejä. 

Osa herätysliikkeistä kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä naispappien kanssa, vl:t eivät. Tiedän jotain asiasta yli 40 vuotta liikkeen parissa viettäneenä. Virallisesti puhutaan naispappeutta vastaan, käytäntö on aivan toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinua häiritse omituiset kiellot, kuten ettei saa katsoa televisiota sen turmelevan vaikutuksen vuoksi, mutta netissä roikkuminen on ok? Tai että viinaa ei saa juoda, mutta tupakkaa saa polttaa?

Meillä ei ole ainoatakaan kieltoa. Omatunto ohjaa valinnoissamme. Ohjeita mahdollisimman siveelliseen elämään on annettu, mutta jokainen tietää itse, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Alkoholin vaikutuksesta mieli muuttuu erilaiseksi ja sortuu helpommin kiusauksiin ja tekee asioita joita katuu. Tupakointi on kyllä aivan turhaa ja älytöntä, mutta se ei vaikuta aivoihin, jolloin se ei liity uskomiseen millään tapaa.

Raamatussa sanotaan, että ihmisen  ruumis on Pyhän Hengen temppeli, eikä ruumista saa kohdella kaltoin. Millä lailla kierrätte tämän kohdan ja selitätte, ettei tupakka tuhoa elimistöä?

Vierailija kirjoitti:

Yksvaaaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksvaaaan kirjoitti:

Kyllähän yleinen ilmapiiri on täysin sen kannalla että oikea vl haluaa suurperheen. Näistä asioista pysytään avautumaan ehkä joillekin samanikäisille samassa tilanteessa oleville, mutta ei muille. Vai oletko itse monesti kuullut esim ry:n keskusteluilloissa jonkun näistä puhuneen? Ja nimenomaan sillä tavalla että sanoisi että ehkäisy on käytössä koska suurperhettä ei halua. Sitä samaa diipadaapaa kyllä kuulee, että joskus on väsynyt jne, mutta usko on auttanut vaikeinakin hetkinä.

Ja seurapuheissa kehotetaan ottamaan kaikki lapset vastaan mitä tulee.

Jos sitä suurperhettä ei halua niin se ratkaisu pitää tehdä täysin ilman yhteisön tukea, vaikka se ahdistus ja syyllisyys tulee täysin sen saman yhteisön vuoksi. Ja kun on jo lapsesta asti elänyt tässä uskossa ja itsekin olettanut että on joskus suuren perheen äiti, se todellisuus iskee vasta sitten kun on useampi pieni lapsi ja niiden kanssa painii siellä kotona aivan yksin. Ei voi sanoa ääneen käyttävänsä/miettivänsä ehkäisyä, ja jos sen ottaa käyttöön niin tietynlaista kaksinaamaisuutta se on, koska kuitenkin elää yhteisössä joka on vahvasti sitä vastaan. Ja osa ei uskalla ikinä käyttää ehkäisyä, ja uupuu sen kuorman alle sitten.

Tietenkin voi olla tuollaisia henkilöitä. Miielestäni on väärin, että jos on oikeasti loppu, ei uskalla käyttää ehkäisyä. Itsellä ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta, mutta tukisin kyllä loppuunpalanutta ystävääni. Jumala kyllä kantaa ja antaa vain sen, minkä jaksaa, mutta silti voi olla tilanteita kun ei jaksa. Äidin mielenterveys on lapsien kannalta kuitenkin paljon tärkeämpää.

Tässäkin pitäisi tulla sellainen muutos, että esim sinunkin ikäiset tai vanhemmat naiset ihan avoimesti sen sanoisivat että ei ole pakko saada sitä 15 lasta. Menisivät sinne ry:n eteen ja sen koko seurakansalle sanoisivat. Että ilman syyllisyyttä voisi ratkaisun tehdä. Sinullakin näytti olevan vain kahdeksan, jos 25-vuotias odottaa jo viidettä lastaan niin uskon että nelikymppisenä on lapsia paljon suurempi määrä jos vain luottaa siihen että Jumala antaa sen verran lapsia minkä itse jaksaa. Ja aika paljon on niitä, joilla ensin lapsentulotahti on sitä 1 per vuosi, mutta sitten n. kuuden lapsen jälkeen onkin yhtäkkiä lakannut tulemasta lapsia. Mun mielestä heilläkin pitäisi pystyä se ääneen sanomaan, että pelkästään Jumala sitä ei ole päättänyt. Saattaisi helpottaa monen nuoren äidin elämää jos nämä asiat olisi vähän avoimempia.

Se on tietenkin myös henkilökohtaista, kuinka paljon lapsia siunaantuu. Ymmärrän sun pointin ja se on oikeesti hyvä. Mutta, kuitenkin, kun itselläkään ei tuon asian kanssa ole mitään ongelmia, ei sitä asiaa voi noin vain mennä sanomaan. Seurapenkistäkin löytyy niitä, ketkä voivat suoraan sanoa ehkäisevänsä, mutta myösnniitä, jotka paheksuvat sitä todella suuresti.

Eli on ihan ok ehkäistä ja se on hyväksyttävää VL-yhteisössä, mutta sitä ei voi "noin vain mennä sanomaan"? Aika ristiriitaisen kuuloista. Asia, joka on täysin ok ja sallittua on kuitenkin sellainen, jota ei voi ääneen sanoa? Kaksinaismoralismia?

Onko lestoilla tuo lasten purkaminen maailmaan niinkuin maailmanvalloitusyritys? Että koko Suomi olisi lesta pian?

On ollut mielenkiintoista lukea tätä ketjua, kiitos. Pari viimeistä sivua jäi lukematta, en tiedä kysyttiinkö tätä jo.

Jäin miettimään jos joku perheen lapsista olisi seksuaalisuudeltaan muuta kuin hetero ja alkaisi tajuamaan tämän vuosien varrella, miten hän eläisi asian kanssa? Se on lapselle/nuorelle kamalaa jos eroaa muista eikä muutenkaan voi puhua asiasta kenenkään kanssa.

Millainen ilmapiiri perheissä on esim. homouden suhteen on? Ymmärsin että Jumalan luomaa ei lähdettäisi muuttamaan eli lasta ei alettaisi käännyttämään, ainakin todella toivon niin.

Minulla on monia lähinnä naispuolisia homoja rakkaita ystävinä, kaikki tietääkseni maallikko- tai ev.lut.perheistä. Osa on saanut kasvaa ymmärtävässä ympäristössä, huono-onnisemmat taas saaneet kestää ties millaista kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi sille mitään, mutta mun on hyvin vaikea kunnioittaa lestadiolaisia tai minkään muunkaan "voimakkaasti aattellisen" uskontokunnan jäseniä. Itse olin esikoislessu 20-vuotiaaksi ja sitten erosin. En tosin koskaan käynyt paljoa kirkossa, vaan jo 10v ihmettelen jossain mieleni sopukoissa, miten kukaan voi uskoa tällaiseen aivopesuun? Ehkä olin myös onnekas, vanhempani eivät koskaan aivopesseet minua lessuoppeihin, vaikka jossain määrin minuunkin ne iskostuivat. Mun on vaikea kunnioittaa ihmisiä, jotka uskonnon varjolla "opettavat muita", mutta puheesta kuulee ettei olla itse yhtään mietitty tai ajatuksen tasolla tapahtunut mitään oivalluksia. 

Mun on vaikea käsittää, mitä hienoa on siinä että lestadiolaisuudessa erityisesti osataan syyllistää ihmistä. Saadaan tuntemaan siis syyllisyyttä jopa AJATUKSISTA. Me ei voida kuitenkaan valita ajatuksia vaikka teot voidaan. Kyllä siinä oma kuuppa sekoaa jos estää itseään ajattelemasta. Sellaisesta ei voi seurata mitään hyvää. Saarnaajat oli aina miehiä (niin, missä ne naissaarnaajat olivat?). Koko uskontohan on hyvin patriarkaalinen. Monet kerrat myös joku eturivissä istunut nainen sai jonkun "kohtauksen", kuvitteli varmaan olevansa jossain pyhässä tilassa tai jotain ja messuttiin siellä edessä... nää oli mulle hyvin outoja kokemuksia ja valoivat minuun lapsena myös pelkoa koko uskontoa kohtaan. 

Mä en ymmärrä mitä hienoa on siinä, että väännetään kakaroita enemmän kuin laki sallii. Itselläni on 11 sisarusta, ja kyllä pitää olla hemmetin ihmeelliset vanhemmat, että heillä on aikaa ja energiaa olla LÄSNÄ lapsiensa elämässä. Kyllä itse koen, että olen jäänyt paljosta paitsi lapsuudessani, jossa vanhemmilla oli kädet täynnä töitä, ja se lapsuus on varmasti ollut osasyy siihen miksi sairastuin vuosikausia kestäneeseen masennukseen. Eihän mulla ollut mitään eväitä elämään. Toisekseen jos halutaan nyt miettiä mitä se "jumala haluaa", niin se tuskin haluaa että naisen keho tuhoutuu synnytysten myötä. Lapsien tekeminen "niin monta kuin jumala haluaa", on ehkä typerin asia koko uskonnossa. Ovela tapa yrittää pitää uskonto hengissä, sillä nykyään ihmiset ovat jo alkaneet oppia ajattelemaan itsenäisesti ja lestadiolaisuus kuolisi liikkeenä aika piankin... 

Jostain syystä tunnen myös erittäin monta muuta lestadiolaisuudesta eronnutta, tai siinä nimellisesti olevaa. 

Anteeksi avautuminen, aloittaja sai tunteet pintaan uskomattomalla hymistelyllään. Kuulostaa vahvasti kieltäymyksessä elämisestä, mutta sitähän se aiheuttaa kun elää uskontokuplassa. 

Minusta AP:n vastaukset ovat hyvin ristiriitaisia.

Hän on uskonnon uhri.