Syy siihen, miksi halut katosivat.

Tässäpä avautuminen siitä, miksi halut saattavat kadota naiselta, vaikka suhteen alussa kaikki olisi hyvin.
Oletko henkisenä tukena naiselle, teetkö naisen eteen muutakin, kuin käytännön asioita? Kuunteletko naisesi puheen sisältöä vai kuuletko vaan ääntä? . Nainen kantaa arjessa sisällään kauhean määrän huolta ja arjen suunnitelmat täyttävät ajatukset, itse stressaan iltaisin jo seuraavan päivän kiirettä.Kun yritän delegoida miehelle jonkin asian, vastaus kuuluu: Miksi MINUN pitää se hoitaa?
Naisia syytetään kontrolloinnista, vaikka ainoa syy kontrollointiin on se, että nainen kokee, ettei voi luottaa mieheensä sataprosenttisesti. Mies ei näe omassa toiminnassaan juurikaan vikaa ja joudun jatkumasti selostamaan perusasioita esimerkiksi ruokailusta. Miehen mielestä valmis eineskeitto kelpaa lounaaksi, salaatilla tai lisukkeilla ei ole väliä. Mies voi laistaa ruuanlaittovastuustaan esittämällä, ettei osaa laittaa ruokaa. Homma jää siis minulle, joka päivä ja monta kertaa, vaikka olen pyytänyt apua monesti. Ostoslistaa hän tarvitsee edelleen, kahdeksan vuoden naimisissa olon jälkeenkin.
Saunassa ollessamme mies juo aina puoli litraa olutta, joka päivä on sauna. Miehelle on tullut kaljamaha eikä viehätä fyysisesti. Mies ei peseydy ennen lauteille menoa, joten koko sauna haisee kaljalle ja pallihielle. Sen lisäksi mies lässyttää minulle saunassa ja puhuu nk.vauvapuhetta. Haaveilen joskus saunaseksistä, mutta mieheni kanssa ajatus on absurdi.
Meillä on koira, jolle mies lässyttää ja jota kantelee kuin vauvaa. Lapsia kohtaan hellyys ei näy, paitsi väkinäisenä. Miehelle pitää jatkuvasti perustella, miksi koira ei saa juosta irti lenkillä ja miksi koiralle ei riitä se,että se on pihalla vaan irti, että miksi tarvitaan lenkkiä. Mies ei osallistu koiran huoltoon kuten kynsien leikkuuseen tai hampaiden pesuun,mutta jatkuvasti huomauttaa minulle, että kyseiset toimenpiteet pitäisi tehdä. Mies huomauttaa minulle usein kodin epäsiisteydestä, vaikka koen arjen niin rasittavaksi, että en koulun/työn/lasten hoidon/eläimen hoidon/kuntosalin/lasten harrastusten lisäksi yksinkertaisesti jaksa enää kiillotella pöytätasoja. Mies taas kokee, että auton renkaiden vaihto ja auton huoltoon vieminen (kaksi kertaa vuodessa) on riittävä. Kotitöiksi hän kokee syksyllä tapahtuvan lehtien haravoimisen ja ilmalämpöpumpun huollon, kaikki muu saa repsottaa, esim. autotallissa ei voi pitää autoa, se pitäisi siivota. Ei siivoudu, ennen kuin itse sen homman aloitan. Mies suuttuu, kun pyydän häntä tekemään kotona muutakin, kuin päästämään koiran takapihalle. Lapsille hän kiukuttelee siitä, etteivät tee tarpeeksi kotitöitä.
Nyt olen kuullut mieheni valittelevan, ettei meillä ole enää seksiä, että ennen olin halukas. Mies sisäisti seksittömyytemme vasta neljän kuukauden seksittömyyden jälkeen, vaikka otin sen puheeksi usein.
En ole enää halukas, en jaksa, enkä edes halua miestäni, olin se aloitteen tekevä osapuoli vuosia. Koen hänen saavan tästä avioliitosta kaiken hyödyn ja minusta arjen mahdollistajan, mutta itse en saa tukea tai arvostusta, enkä ymmärrystä. Ulkoisesti minussa ei ole mitään vikaa, ehkä jopa päinvastoin. Olen joskus ollut sosiaalinen ja iloinen, nykyisin olen lähinnä väsynyt ja kiukkuinen. Puhuminen tai kauniit pyynnöt eivät auta, terapiassa mies kertoi, että kärsii minun kontrolloimisestani sekä siitä, ettei teini tee tarpeeksi kotitöitä, hän siis haluaa delegoida omat kotityönsä tyttärellemme. Kerroin terapiassa, että jos mies suostuisi heräämään viikonloppuna kanssani perheen pariin eikä nukkuisi puolille päivin, ei minun tarvitsisi ohjailla arjen toimia. Mies muka hämmästyi ja ihmetteli terapeutille, että koska hän saa sitten nukkua, jos ei viikonloppuna? Niin. Ja tuota miestä pitäisi haluta. Aikuista lasta.