Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko että moni konmarittaja vielä katuu
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
noup kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasismia? kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää tässä touhussa nämä ketjut joiden tarkoitus on saada kaikki ajattelemaan että näin kuuluu toimia.
Jos itse luen jonkun kirjan joka antaa paljon henkistä ravintoa, en käytä päiviä perustamassa ketjuja siitä.
En hauku niitä jotka eivät kostu samasta kirjasta kuin minä. Kuten näissä ketjuissa tulee hamsterinimityksiä ja aina samanlaisia tarinoita miten vanhempien pesä on ollut monen päivän taakka.
Kuitenkin itse köyttävät viikkoja tai vuosia värkkäämiseen tavaroiden kanssa.Joo, se vastapuolihan on se puhdas pulmunen~ Ihan itsestään tämäkin keskustelu meni raiteiltaan? Anti-konmarit ei hauku ketään?
Jos et ole huomannut, niin tämänkin keskustelun aikana av:lle on tasaiseen tahtiin spämmätty ja poistettu (koska modet yrittää pitää keskustelun yhdessä paikassa) anti-konmari aloituksia. Joku on todenteolla suivaantunut siitä, että jotkut ovat lukeneet kirjan, ehkä vähän siivonnut ja haluavat jutella siitä.En ole huomannut. Tulin tähän ketjuun suoraan enkö ole mode. Miten voisin huomata.
Mutta tiedätkö mitään muuta kirjaa jota julkistettaisiin ja muuten lobattaisiin kuten tätä.Siinä tapauksessa tervetuloa av:lle, meillä on täällä pari vakiojankkaajaa joita kutsutaan palstahulluiksi. Anti-konmarihullu yksi tuoreimmista.
"Lobattaisiin". Maailmassa on valtavasti kirjoja, joilla on omat faninsa ja he käyvät siitä keskustelua. KonMari ei ole mikään poikkeus.
Kaikki ne, jotka eivät oikopäätä kirjasta kuultuaan suostu heti tekemään siitä oman elämänsä johtavaa ohjenuoraa,tai...
...suostu Konmarin 'oikesta narusta' mukaan vedettäviksi (... ja vedätettäviksi ) ovatkin siis hulluja ?
Näinkö siis tarkoitit sanoa?
Tuo on oma tulkintasi. Kuten sanoin, "palstahullu" on av:lla yleinen käsite vakiojankuttajille. Voi siinä tosin olla oikeastikin taustalla joku psyykkinensairaus, jos henkilö kokee pakonomaista tarvetta aloittaa joka päivä monta keskustelua ja spämmätä viestiä toisensa perään aiheesta josta ei tiedä/pidä/mitä vaan. Normaalilla ihmisellä on parempaakin tekemistä kuin haastaa riitaa päivät pitkät.
En ole ikinä aloittanut yhtäkään keskustelua täällä av-palstalla. terv. se "anti-konmari hullu"
Mitä tuokin allekirjoitus nyt tarkoitti - tunnistit itsesi, mutta kiellät kaiken? Hyvä hyvä, jos et spämmää. Kukaan ei tykkää ympäristön paskaajista.
Tuota sinun viimeiseksi kommentissasi käyttämääsi sanaa en ole kyllä käyttänyt missään kommentissani mitä olen tänne tästä aiheesta kirjoittanut. Ajatukset kun eivät mielestäni kohteliaassa keskustelussa tarvitse tehosteekseen mitään eritteiden nimityksiä. Ja kyllä tämäkin oli ihan vain vastaus tuohon sinun esittämääsi kommenttiin,eikä mikään 'spämmi' kuten näet (...jos sen luet,etkä kiellä nähneesi)
Tässä tiivisteltä käydystä keskustelusta, ihan vain muistutukseksi: Sinä tulit, sanojesi mukaan sattumalta, mukaan keskusteluun syyttäen konmarittajia siitä että he yrittävät saada kaikki ajattelemaan kuten he, tekevät uusia ketjuja ja haukkuvat. Minä toin esille faktan että vastapuolen käytös ei tosiaan ole mitenkään esimerkillistä ja suurinosa tämän palsta aihetta käsittelevistä ketjuista on anti-konmari spämmiä. Sinä sanoit ettet millään olisi voinut huomata kyseistä ilmiötä ja kysyit lobataanko mitään muuta kirjaa yhtälailla. Kerroin sivumennen että tällä palstalla sellaisia jankkaajia kutsutaan palstahulluiksi ja vastasin kysymykseesi että kyllä. Sinä vedit hatusta että olisin väittänyt kaikkien ei-konmarittajien olevan hulluja. Selitin palstahullukäsitteen uudestaan ja sanoin että niillä spämmääjillä saatta hyvin ollakin ruuvi löysällä. Yhtäkkiä ilmoitat ettet ole aloittanut yhtään keskustelua ja kuitenkin nimitit itsesi "anti-konmari hulluksi". Ilmaisin viestisi kummallisuuden, ikäänkuin se vastaisi väitteeseen tai kysymykseen jota kukaan ei missään vaiheessa esittänyt (siis siihen että sinä olisit palstahullu), ja totesin hyvä vaan jos et spämmäile. Huomaatko epäloogisuutesi? Kukaan ei ole kutsunut tai epäillyt sinua tai muita yhtään miksikään, joten ei ole syytä pillastua ja puolustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kirjan lukemisen, kun kehotettiin heittämään pois vanhat kirjeet ja kortit.
En ikinä aio heittää edesmenneen äitini kirjeitä ystävättärelleen siltä ajalta kun hän odotti minua Brasiliassa eläessämme.(ystävätär oli säästänyt kaikki kirjeet ja ollessaan kuolinvuoteellaan hän lupasi ja antoi ne takaisin äidilleni. ) Itse löysin nuo kirjeet vasta äitinikin nukuttua pois hänen piironkinsa laatikosta.
Niistä selvisi minulle paljon minua kiinnostaneita asioita varhaislapsuudestani ja niitä oli mitä mielenkiintoisinta lukea. Eivät ne tietenkään Konmarille mitään merkitse-minulle kylläkin erittäin paljon.
Jotkut viimevuotiset joulukortit ja jonkun työkaverin Turkin tai Kanarianlomaltaan lähettämät postikortit ovat tietenkin aivan eri asia ja aivan eri sarjassa.
Miksi jonkun toisen perimien henkilökohtaisten kirjeiden pitäisi merkitä sinulle tuntemattomalle Kondolle mitään? Eihän hän edes käske heittämään niitä tai mitään muutakaan pois!
Tämä ystävätär päätti antaa kirjeet takaisin, äitisi jätti ne kuolinpesään ja sinä päätit säilyttää ne vaikka ne eivät olleetkaan sinulle kirjoitettu. Eihän tuota tarvitse alkaa selittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kirjan lukemisen, kun kehotettiin heittämään pois vanhat kirjeet ja kortit.
En ikinä aio heittää edesmenneen äitini kirjeitä ystävättärelleen siltä ajalta kun hän odotti minua Brasiliassa eläessämme.(ystävätär oli säästänyt kaikki kirjeet ja ollessaan kuolinvuoteellaan hän lupasi ja antoi ne takaisin äidilleni. ) Itse löysin nuo kirjeet vasta äitinikin nukuttua pois hänen piironkinsa laatikosta.
Niistä selvisi minulle paljon minua kiinnostaneita asioita varhaislapsuudestani ja niitä oli mitä mielenkiintoisinta lukea. Eivät ne tietenkään Konmarille mitään merkitse-minulle kylläkin erittäin paljon.
Jotkut viimevuotiset joulukortit ja jonkun työkaverin Turkin tai Kanarianlomaltaan lähettämät postikortit ovat tietenkin aivan eri asia ja aivan eri sarjassa.
Miksi jonkun toisen perimien henkilökohtaisten kirjeiden pitäisi merkitä sinulle tuntemattomalle Kondolle mitään? Eihän hän edes käske heittämään niitä tai mitään muutakaan pois!
Tämä ystävätär päätti antaa kirjeet takaisin, äitisi jätti ne kuolinpesään ja sinä päätit säilyttää ne vaikka ne eivät olleetkaan sinulle kirjoitettu. Eihän tuota tarvitse alkaa selittelemään.
Niin, mitään sellaista 'one size fits all'-tyyppistä ratkaisua siihen mitä itse kukin haluaa säilyttää ja mitä ei,(saati että mitä kenenkin kannattaisi säilyttää) ei siis ole olemassakaan. On vain arvioitava itse.
Kirjat ja niiden säilytys kirjahyllyssään ovat siitä hyvä esimerkki.
Ehkä jos on omaksunut konmarin niin pintapuolisesti, että tulee jokin alkuhuuma, saattaa katuakin. Mutta jos ottaa rauhallisemmin ja ymmärtää visualisointi-vaiheen olennaisuuden, niin tuskinpa.
"Ennen kuin ryhdyt heittämään tavaroita pois, pysähdy miettimään asiaa kunnolla." Kirjassa nimenomaan varoitetaan säntäämästä tavaroiden pois heittämiseen.
Mutta joo, varmasti on paljon niitä roinavuoriinsa kyllästyneitä, jotka hetken huumassa ryhtyvät niitä hävittämään, ja antavat toiminnalleen nimen konmaritus. Minäkin joskus aikoinaan haksahdin tekemään samaa, vaikkei mistään konmarista ollut vielä kuultukaan.
Kyllä tuo Konmari enemmän ihan puhtaasti rahabisnestä on ,kuin mitään uskontoa,tai filosofiaa sinänsä...
Feng-shui oppi myi sekin 90-luvulla.Myi kovasti täällä länsimaissakin, ja monet hurahtivat ostamaan ties mitä sen nimissä ja kirjoja siitä pääasiassa tietenkin.. Sitten se paljastui puhtaaksi humpuukilla rahastukseksi ja sen koommin siitä ja koko ilmiöstä eikä sen opista ei ole täällä mediassa kuultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kehottaisin metodista kiinnostuneita lukemaan itse kirjan kahdesta syystä: Sen on tarkoitus herättää motivaatio ja inspiroida, ja toiseksi, siinä on selkeästi selitetty miksi jokin asia kannattaa (ei pakko, mutta kannattaa) tehdä tietyllä tavalla. Eli motivaatio ja tieto. Jos toinen puuttuu, on helppo eksyä. Netissä näkee ties mitä yhteenvetoja, mutta niissä on se vaara, että joku päättää laiskuuttaan skipata lukemisen ja mennä vain osan vinkkien mukaan - esimerkiksi valitsee iloa tuottavat tavarat, mutta unohtaa kategoriat ja miten niitä kannattaisi säilyttää - ja sitten ihmettelee miksi lopputulos ei ole sitä mitä "luvattiin", vaikka on mielestään "konmarittanut".
Sama tietämättömyys näkyy KonMarin vastustajien kommenteissa, kun heillä on kirjaa lukematta mitä ihmeellisempiä käsityksiä siitä mitä metodi on tai ei ole.
Oikeat konmarittajat tuskin tulevat katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lukenut Konmarin, ja onhan se viimeisen päälle pinnallinen opus. Kaikki pyörii oman navan ja hetken ilon ympärillä.
Ei siinä mitään, harvoin nyt siivousopukset niin syvällisiä ovat. Mutta kun tämä pyrkii markkinoimaan itseään jonkinlaisena filosofiana tai elämäntaitona.
Hetken aikaa ehkä omanapaista, sen jälkeen vapaudutaan nimenomaan keskittymään tavaran/kodin järjestyksellisten ongelmien sijaan olennaiseen elämässä - vaikka läheisiin tai kokemuksellisuuteen.
Tällä palstalla ei kertakaikkiaan välillä pystytä ajattelemaan isompaa kuvaa (vastakkaisestakin) näkökulmasta. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tuota ajattelutapaa että joku muisto on sidottu esineeseen. Mä en vaan osaa suhtautua tavaroihin noin. Muisteletteko te oikeasti niin että kaivatte kellarista laatikosta jonkun vanhan kukkamaljakon ja muistelette? En minä tarvitse tuohon sitä esinettä. Vanhoista vaatteistakin riittää että näen ne vaikka valokuvassa.
En usko että kadun sitä että kotona on väljää ja siistiä. Ei kyllä liity itselläni konmariin, mutta samalla tyylillä olen elänyt jo vuosia kuin mitä siinä ilmeisesti neuvotaan. Ahdistaa turha roina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
No jos nyt heittäisin pois vaikka lapsuuden lelut ja mummon Lutherin kirjoittamien kirjojen kokoelman, niin mistä kaupasta saisin ne yhtäkkiä takasin?
Miksi heittäisit jos ne on sulle tärkeitä? Ei konmari tuollaista pyyd heittämään ei. Mut onko lelut ehjiä edes?
On, lelut ovat ehjiä. Multa meni lapsena rikki tasan kaksi lelua. Konttaavan nujen käden repi irti kaveri ja autoradan hajotti serkku. Muuten ovat ehjiä ja leikkimiskunnossa. Oma lapsi saa kohta leikkeihin ne nukenvaunut, playmobilit, jne. Jos olisin heittänyt ne pois, joutuisin nyt ostamaan kaiken uusina. Sen sijaan voin nyt hankkia lapselle esim lisää noita playmobileja, kun perussetit on jo olemassa. Tai käyttää enemmän rahaa lasten kulttuurijuttuihin hänen kanssaan.
Vanhoja muovileluja ei saisi antaa enää lapsille. Niissä on myrkyllisiä aineita, jotka on 90-luvun jälkeen kielletty leluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ideologian luojakin katunut heitettyään järjestelyhuumassa pois tarpeellisia tavaroita, varmasti myös muut liikaa innostuneet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo Konmari enemmän ihan puhtaasti rahabisnestä on ,kuin mitään uskontoa,tai filosofiaa sinänsä...
Feng-shui oppi myi sekin 90-luvulla.Myi kovasti täällä länsimaissakin, ja monet hurahtivat ostamaan ties mitä sen nimissä ja kirjoja siitä pääasiassa tietenkin.. Sitten se paljastui puhtaaksi humpuukilla rahastukseksi ja sen koommin siitä ja koko ilmiöstä eikä sen opista ei ole täällä mediassa kuultu.
No ei se konmari siitä kovin paljon rahaa saa jos lainaan kirjan kirjastosta ja luen sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ajattelutapaa että joku muisto on sidottu esineeseen.
Onneksi omaa ymmärrystään voi aina kehittää. Tietysti kommenttisi saattoi tarkoittaa sitäkin, että et haluakaan ymmärtää, vaan katsoa niitä ihmisiä alaspäin, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ajattelutapaa että joku muisto on sidottu esineeseen.
Onneksi omaa ymmärrystään voi aina kehittää. Tietysti kommenttisi saattoi tarkoittaa sitäkin, että et haluakaan ymmärtää, vaan katsoa niitä ihmisiä alaspäin, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä.
Mä olen kyllä ihan samaa mieltä kun tuo edellinen kirjoittaja, vaikkakin olen tietoisesti opetellut eroon tästä tavasta jo ennen Konmaria (pidän kyllä Kondon ajatuksista). Tuntuu aivan hullulta, miten ihmiset ripustautuvat esineisiin. Itse aloitin sillä, että otin kuvia minulle tärkeistä tavaroista, mutta aika pian huomasin etten halua säilyttää niitäkään. Tästä on yli 10 vuotta kun hävitin suuren osan muistoistani, omat vauva-ajan vaatteet, nuoruuden päiväkirjat ym. Ja yhä edelleen tulee helpotuksen tunne kun ajattelen asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä muutama. Itse olen koko ikäni ollut Konmarittaja (no vaatteita en ole viikannut pystyyn, mutta muuten). Kertaakaan en ole katunut tavaroiden eteenpäin kierrättämistä. Muutaman kerran ehkä ajatellut, että pitikö sekin laittaa kierrätykseen, mutta niitä kertoja on minimaalisesti kierrätettyyn tavaraan nähden.
Minulla ei ole koskaan ollut paljon tavaraa. Ei edes silloin kun lapset olivat pieniä. En näe asiassa mitään ongelmaa.
Minä oon kyllä katunut monien hävittämistä.
Onneksi en päiväkirjoja tai valokuvia tuhonnut.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ajattelutapaa että joku muisto on sidottu esineeseen. Mä en vaan osaa suhtautua tavaroihin noin. Muisteletteko te oikeasti niin että kaivatte kellarista laatikosta jonkun vanhan kukkamaljakon ja muistelette? En minä tarvitse tuohon sitä esinettä. Vanhoista vaatteistakin riittää että näen ne vaikka valokuvassa.
En usko että kadun sitä että kotona on väljää ja siistiä. Ei kyllä liity itselläni konmariin, mutta samalla tyylillä olen elänyt jo vuosia kuin mitä siinä ilmeisesti neuvotaan. Ahdistaa turha roina.
Et siis ymmärrä, että se esine itsessään voi olla muisto? Tai että käyttöesine voi olla samalla muistoesine ja päinvastoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kirjan lukemisen, kun kehotettiin heittämään pois vanhat kirjeet ja kortit.
En minä sieltä sellaista löytänyt...
Lue tarkemmin.
Heitin pari vuotta sitten roskiin vanhat päiväkirjani. Niistä tuli taakka. Luin niitä joskus ja ne olivat täynnä ahdistavia muistoja. Mietin että nuo asiatko haluan että lapseni tai joku muu vielä lukee minusta. Vuosikausia raahasin niitä muutoissa ympäriinsä. Mietin jopa että ne ovat sellaisia esineitä että jos tulisi tulipalo yrittäisin ne pelastaa. Miksi? Olen tuntenut pelkästään helpotusta sen jälkeen kun heitin ne tylysti roskakuiluun. Tuntuu oikeastaan vähän kuin ne vanhat synkät asiat olisi pyyhitty pois.
Johan Facebook on täynnä näitä katuvia. Yksi maritti valokuvat, toinen työtodistukset, kolmas lapsen tärkeän vaatteen ja neljäs päiväkirjat. Ja nyt harmittaa.
Alue: Aihe vapaa
En minä sieltä sellaista löytänyt...