Lue keskustelun säännöt.
Jos joutuisitte "aikuismaailmassa" kohtaamaan pahimman koulukiusaajanne?
13.11.2016 |
Onhpahan tilanne. Olin tosi rankasti koulukiusattu yläasteella. Kiusaajia oli kaksi, joista toinen on sittemmin kuollut. Kiusaaminen oli jatkuvaa, painajaismaista ja siitä jäi traumat. Kävin terapiat ja muut ja pääsin jaloilleni. Menin lukioon, yliopistoon ja työelämään, jossa olen edennyt kivasti.
Nyt sitten joudun tekemään töitä organisaationi ulkopuolisessa ryhmässä ja kun katsoin, ketä muita siellä on, eiköhän sieltä löytynyt tuttu nimi. Nimi on sikäli uniikki, että kenestäkään muusta ei kyse voi olla (varmistin tämän googlailemalla. Tyyppi meni toiselle paikkakunnalle lukioon ja näköjään yliopistoonkin). Ihan uskomatonta, tapahtumista on 25 vuotta ja siitä huolimatta sydämeni alkoi hakata ja tuli tosi halju olo.
Miten toimisitte tässä tilanteessa? Kyllä minä virkapokerilla tietty pärjään, mutta jos hän ottaa puheeksi yhteiset kouluajat? Ei sieltä löydy todellakaan sellaista yhteistä nimittäjää, että hänen siihen kannattaisi vedota. On tietty pieni mahdollisuus, että hän ei tajua minun olevan minä, sillä vaikka nimeni (yleinen) ei ole vaihtunut, kiusaamisen "syyt" ovat poistuneet. Olen nykyään normaalipainoinen.
Ja niin kuin minä kuvittelin olevani ns. kuivilla asian suhteen. Ihan älytön tilanne ja oma reaktioni.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvitella tilannettasi. Minua ei ole koskaan kiusattu, enkä ole koskaan kiusannut ketään.
Hyvä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kuvitella, koska olet selvästi kokenut, että sinua on ollut "aihetta" kiusata ylipainon takia. Tunnet selvästi edelleen olevasi kiusaajaasi alempi, koska reagoit noin. Kiusaajasi ei välttämättä edes muista koko juttua, jos sinä et ollut hänelle yhtä merkittävä kuin hän sinulle.
Minulla oli siinä mielessä erilainen tilanne, että kun tapasin aikuisena kiusaajani, tämä oli muuttunut tosi paljon. Koulussa minä olin se outo pikkuvanha nörtti ja kiusaaja seksikäs kuumis muotivaatteissa - aikuisena minä olen perheellinen, terve ja kivassa työpaikassa ja tämä kiusaaja taas eronnut, ylipainoinen ja työtön. Reagoin niin kuin olisimme olleet vain tuttuja koulussa ja kiusaajani oli selvästi tapaamisesta hyvin vaivautunut. Ehkä sinun kannattaisi tehdä samoin ja osoittaa näin, ettei hänellä ole elämällesi mitään väliä?
Osaan kuvitella tilanteen mutten osaa auttaa. En pystyisi ikinä kohtaamaan pahinta kiusaajaani. Näin taannoin hänen kuvansa, ja siitä tuli jo äärettömän paha, ahdistunut olo.
No käytät sitä virkapokeria. Jos hän viittaa kouluaikoihin, hymähdät ja jatkat. Et ala kommentoida etkä avautua mitenkään. Te teette töitä, ette kaveraa ettekä bondaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, koska olet selvästi kokenut, että sinua on ollut "aihetta" kiusata ylipainon takia. Tunnet selvästi edelleen olevasi kiusaajaasi alempi, koska reagoit noin. Kiusaajasi ei välttämättä edes muista koko juttua, jos sinä et ollut hänelle yhtä merkittävä kuin hän sinulle.
Minulla oli siinä mielessä erilainen tilanne, että kun tapasin aikuisena kiusaajani, tämä oli muuttunut tosi paljon. Koulussa minä olin se outo pikkuvanha nörtti ja kiusaaja seksikäs kuumis muotivaatteissa - aikuisena minä olen perheellinen, terve ja kivassa työpaikassa ja tämä kiusaaja taas eronnut, ylipainoinen ja työtön. Reagoin niin kuin olisimme olleet vain tuttuja koulussa ja kiusaajani oli selvästi tapaamisesta hyvin vaivautunut. Ehkä sinun kannattaisi tehdä samoin ja osoittaa näin, ettei hänellä ole elämällesi mitään väliä?
Kiitos. Tästä oli muuten oikeasti apua. Laitoin sen "syyn" kirjoituksessa sitaatteihin sen takia, koska se oli mielestäni niin typerää, mutta voihan se olla, että legitimoin asiaa vielä mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PUOLUSTAUDU!
Sano ettet muista tyyppiä kouluajoilta. Vähättele sitä, jätä syrjään, pimitä tietoa, kerro sen kiusaajataustasta kaikille, mutta hyhys-tyyliin selän takana, varoita muita siitä. Pakko sun on nyt puolustautua, se voi olla joku psyko, joka puhuu susta jo paraikaa paskaa selän takana.
Minä luulen, että se kiusaaja joko ei muista ollenkaan kiysanneensa, tai sitten asia on hänen mielessään kutistunut paljon paljon pienemmäksi ja vähäpätöisemmäksi asiaksi, kuin sinun mielessäsi. Ihmisen mieli toimii noin. Ihmisellä on tottakai omat selitykset ja teoriat omalle käyttäytymiselleen. Jollakin tavalla hän on selittänyt asiat itselleen ja ehkä sitten unohtanut. Eihän hän muuten itsensä kanssa tulisi toimeen (paitsi jos on psykopaatti).
Sinuna minä menisin sillä työpokerilla vain, enkä sen kummemmin tekisi tuttavuutta muutoin. Kun sulla kerran nyt tuntuu asiat olevan mallillaan? Jos hän haluaa muistella menneitä, niin en lähtisi hänen kanssaan muistelpihin, vaan vastailisin sanalla tai parilla kysymyksiin. Jos alkaa kahden kesken avautumaan asiasta syvemmin ja puhumaan kiusaamisestaan, niin sitten eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin teeskentelisin, etten lainkaan tunne enkä muista kyseistä ihmistä, enkä mitään kiusaamista (oli se sitten ollut kuinka pahaa hyvänsä). Ainakin kiusaajan silmissä se mitätöisi hänen merkityksensä elämässäni - jos nyt se kiusaajakaan ylipäänsä muistaisi minua tai kiusaamistaan. Uskoisin, että harvat kiusaajat muistavat, koska heille se ei ollut mitenkään merkityksellistä.
Mihin toinen kiusaaja kuoli noin nuorena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin toinen kiusaaja kuoli noin nuorena?
Ajoi kuulemma kännissä siltarumpuun. Toisen, kolmannen käden tietoa. Ap
Käsiteltiinkö asia yhdessä? Jos olet noin paljon kärsinyt, niin kai asiaan puututtiin koulun taholta? Kai se käsiteltiin ja puhuttiin perinpohjin läpi silloin? Ainakin olisi pitänyt Pyysikö kiusaaja anteeksi? Jos asia on käsitelty aiklinaan kunnolla, niin siihen ei tarvitse enää palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tapasin eräässä harrastusryhmässä yhden kiusaajani. Tosin hän ei ollut koskaan kiusannut minua rankasti, oli muuten vain mukana ja naureskeli ja olin hänelle ilmaa. Hän ei siis ikinä aloittanut mitään kiusantekoa ja ei koskaan puhunut mulle suoraan.
Yllättäen hän tuli sanomaan hei, sinäkö se olet ja vaihdettiin lyhyet kuulumiset. Olin hyvin hämmentynyt mutta myös iloinen. Selkeästi ihan mukava tyyppi nykyään. :)
No ihan pahin on kuollut (itsemurha) ja toiseksi pahin linnassa tai on ollut, en tiedä onko nyt vapaana. Se kolmas asuu kotikylässä ja on duunarihommissa, tulee joskus vastaan. Tervehditään kun tavataan, eli suhtaudun kuin kehen tahansa kotikylän puolituttuun, joiota siellä käydessä näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse suhtautuisin kuin en muistaisi koko tyyppiä. Jos hän ottaisi puheeksi kouluajat, katsoisin vähän hämmästyneenä, että sorry en kyllä nyt yhtään muista mutta hei, maailma on pieni jos tosiaan samassa koulussa (luokalla?) on oltu. Ja sitten palaisin työasiaan.
Vierailija kirjoitti:
Käsiteltiinkö asia yhdessä? Jos olet noin paljon kärsinyt, niin kai asiaan puututtiin koulun taholta? Kai se käsiteltiin ja puhuttiin perinpohjin läpi silloin? Ainakin olisi pitänyt Pyysikö kiusaaja anteeksi? Jos asia on käsitelty aiklinaan kunnolla, niin siihen ei tarvitse enää palata.
Haluaisinpa tietää, kuinka moni kiusaamistapaus käsitellään näin. 2%?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsiteltiinkö asia yhdessä? Jos olet noin paljon kärsinyt, niin kai asiaan puututtiin koulun taholta? Kai se käsiteltiin ja puhuttiin perinpohjin läpi silloin? Ainakin olisi pitänyt Pyysikö kiusaaja anteeksi? Jos asia on käsitelty aiklinaan kunnolla, niin siihen ei tarvitse enää palata.
Haluaisinpa tietää, kuinka moni kiusaamistapaus käsitellään näin. 2%?
Joo, tämä oli kultaista 80-lukua. Pieni paikkakunta, mun vanhemmat duunareita ja kiusaajien paikallista kepuaatelia. Juu ei. Ap.
Mulla samanlainen kouluaika, kiusattiin rankasti ja itsetunto nollissa / arvoton olo.
Muutin koulun jälkeen toiselle paikkakunnalle.. 15v myöhemmin näin yhden kiusaajista sattumalta kaupassa ja jähmetyin, hetkeksi musta tuli sama epävarma, arvoton pikkupoika :( Sydän hakkas, kylmät väreet. Vähän kun joku olis vetänyt maton jalkojen alta, kaikki tapahtui alta sekunnin.
Kokemukseni mukaan kiusaajat on aikuisena lähinnä kahta ryhmää, ne jotka katuu ja häpeää ja ne jotka ei mieti ja edes muista olleensa kiusaajia. Ensinmainitut saattavat pyytää anteeksi mutta todennäköisemmin vetävät vaan virkarooliaan ja toivovat sulta kai samaa, eivätkä halua muistella ainakaan mitään henkilökohtaisia. Toiset taas eivät tosiaan edes käsitä olleensa kiusaajia, saattavat taputtaa olalle että onpa mukava nähdä ja jauhaa p*skaa kuten kaikkien muidenkin kanssa. Sitten on pieni porukka pahoja ihmisiä, mutta he eivät varmaan yleensä pääse kovin pitkälle elämässä. Jos pääsevät niin ovat kyllä kiusanneet matkan varrella muitakin kuin sua. Vedä heille virkaroolia äläkä anna yhtään mitään itsestäsi, äläkä yritä kostaa koska et heille pärjää sillä he eivät pelaa sääntöjen mukaan toisin kuin me muut.
Jos kiusaaja on nykyään normaali ihminen niin hänen sitä tulisi hävetä ja olla hermostunut teidän tavatessanne. Sinulla ei ole mitään syytä hermoilla kohtaamista. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, hän sen sijaan on ja viimeistään nyt aikuisena hänen se tulisi tajuta. Sinä olet tilanteessa selvästi "yläpuolella". Itse kohtelisin kiusaajaa tapaamisessa ihan samalla tavalla kuin muitakin uusia kasvoja. Jos hän viittaa yhteisiin kouluaikoihin, katsoisin häntä merkitsevästi ja halveksien (jos osaisin saada ko ilmeen kasvoilleni siinä hetkessä) ja sanoisin että niin tosiaankin, sinä se vaikutat edelleen ihan samanlaiselta kuin silloin tms merkitsevää. Uhkaa häntä sillä, että sanot tiimissä ääneen, että hän on ollut pahimman luokan koulukiusaaja (ei tarvitse toteuttaa oikeasti). Hän saa ikävän leiman koko projektiryhmän silmissä ja sinä olet se selviytyjä.
En osaa kuvitella tilannettasi. Minua ei ole koskaan kiusattu, enkä ole koskaan kiusannut ketään.