Lue keskustelun säännöt.
Apua? Olen ihan hukassa elämäni kanssa :( Pelkään, että haaveni eivät toteudu.
11.11.2016 |
Haaveissa olisi omakotitalo, kevyt työ ja lapsia.
No opiskelin unelmieni ammattiin ja jouduin jättämään opinnot kesken 6kk ennen valmistumista, koska sairauteni esti opitojen loppuun viemisen ja olisi estänyt työskentelynkin tuolla alalla.
Opiskelin 3v ammattiin ja kaikki se meni ihan hukkaan.
Nyt pitäisi keksiä joku keyempi ammatti ja hainkin jo koulutukseen, joka kestäisi 2v.
Minun piti valmistua tulevana keväänä ollessani 26 vuotias, nyt jos pääsen tuohon kouluun valmistun vasta 28 vuotiaana.
Onko sen ikäisenä liian myöhäistä alkaa edes haaveilla omakotitalosta? Kun ei ole säästössäkään mitään, enkä voi alkaa säästämään ennen kuin valmistun ja pääsen töihin. Miehenkin valmistuu vasta ilmeisesti 2v päästä.
Lapsiakin haluamme, mutta ensin pitäisi päästä töihin, saada hyvät työpaikat ja säästää rahaa. Ja entäs se omakotitalo.
Rehellisiä mielipiteitä? Miltä tämä tilanne kuulostaa :(
Kommentit (14)
Ei mitään hätää! Itse olen 25 ja valmistun todennäköisesti vasta vuonna 2020. Meillä on miehen kanssa samat haaveet kuin teillä, eli oma kämppä/talo ja lapsia. Tässä on vielä hyvin aikaa toteuttaa kaikki unelmat, ja teillä on myös hyvin aikaa. Kaikki asiat järjestyvät lopulta parhain päin. Huoli pois, anna elämän kantaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä valmistuin vasta 29-vuotiaana ja nuo unelmat on toteutuneet:)
Te olette vielä hyvin nuoria. Ehditte hyvin tehdä vielä kaiken, mitä haluatte.
Voi kiitos ette usko miten paljon kannustitte! <3 :)
Kamala stressi ollut, kun paljon nuoremmillakin on jo vakituista työpaikkaa, lapsia ja monet kaverit on jo ostaneet oman kodinkin.
Olen 35-vuotias, korkeastikoulutettu pitkäaikaistyötön, asun pienessä vuokrayksiössä, enkä ole edes löytänyt hyvää miestä rinnalle. En siis tiedä, saanko koskaan perhettä. Sulla on asiat paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän valmistun näillä näkymin vasta aikaisintaan 37-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän valmistun näillä näkymin vasta aikaisintaan 37-vuotiaana.
niin ja siis ei oo lapsia eikä miestä eikä taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli 23-vuotiaana mies, ylempi korkeakoulututkinto, oma asunto. 28-vuotiaana siihen päälle kaksi lasta. Kun olin 35, tuli ero ja olin vuokrakaksiossa, ilman miestä ja lapsia näin enää joka toinen viikko. Ei elämää voi eikä kannata liikaa suunnitella. Sulla on ap oikeasti vain tämä hetki. Jos et elä nyt, kadut vanhana vain sitä, että elämä lipui ohi. Et sitä, millaisessa kodissa asuit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 23-vuotiaana mies, ylempi korkeakoulututkinto, oma asunto. 28-vuotiaana siihen päälle kaksi lasta. Kun olin 35, tuli ero ja olin vuokrakaksiossa, ilman miestä ja lapsia näin enää joka toinen viikko. Ei elämää voi eikä kannata liikaa suunnitella. Sulla on ap oikeasti vain tämä hetki. Jos et elä nyt, kadut vanhana vain sitä, että elämä lipui ohi. Et sitä, millaisessa kodissa asuit.
Edit: 23-vuotiaana oli myös hyvä vakituinen työ.
Minun unelmistaan ei toteutunut muuta kuin lasten saanti. Niistäkin yksi jäi erossa asumaan isälleen.
MIKÄÄN alkuperäinen haaveeni ei siis toteutunut sinällään.
Mutta. Täällä ylihintaisessa vuokrakolmiossa asuu ihan onnellinen nainen. Nainen, joka on oppinut paljon, kasvanut ja viisastunut.
Ajatuskin siitä, että minulla olisi edelleen se omakotitaloni, muttei tätä nykyistä ajatusmaailmaani, on hirveä.
Elämä muuttaa ja kasvattaa sinua, jos annat sen tehdä niin. Se on suurin lahja, mitä voit tältä lyhyeltä reissulta tällä planeelta saada. Älä siis murehdi lyhyen elämäsi yksityiskohtia turhaan, vaan keskity miettimään, mikä sinulle ihmisenä on oikeasti tärkeää. Opiskele, anna itsellesi aikaa ja ole armollinen sekä itsellesi että muille.
T:Täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistuin 26-vuotiaana. 30-vuotiaana tapasin miehen ja aloimme rakentaa taloa. 32-vuotiaana menin hänen kanssaan naimisiin. Lapsi syntyi, kun olin 36. Ei elämä lopu siihen, kun täyttää 30.
No eihän tuo ole ikä eikä mikään. Omakotitaloinnostusta en ymmärrä, vaikka sellaisessa itsekin asun. Minulla oli vuosia sitten kirjekaveri, joka olisi halunnut lähetellä kuvia heidän Omakotitalostaan. Minusta kuvat lapsista olisivat olleet jotenkin kivampia.