Miten saatte säilytettyä romanttiset tunteet puolisoanne kohtaan rasittavan lapsiperhearjen keskellä?

Ei se tavara vaan se millaisessa paketissa se tarjotaan...

En mitenkään enkä enää edes yritä.

Seksielämäni ja romantiikan pelastuksena on mukava sinkku työkaverinainen, jota tapailen salaisesti pari kertaa viikossa. Erittäin hyvä järjestely, suosittelen muillekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nimenomaan on se, että seksi parantaa huomattavasti tunteita puolisoa kohtaan, ja tunnetta yleensäkin siitä että puoliso rakastaa vieläkin. Jos seksiä ei ole, se kiristää hermoja ja tulee tunne että ei tuo edes välitä musta, saati rakasta. Toki mies tekee muitakin asioita minun hyväkseni, kuten hieroo selkää/hartioita kun on tarvis ym.  

Mulle riittää se että saan seksiä ja orgasmit edes kerran kuussa, mitään suuseksiä ym. erikoisuuksia ei kumpikaan kaipaa, lähetyssaarnaajalla on menty 16 vuotta ja mennään varmasti niin pitkään kun mies vaan reumaltaan pystyy.

Pelkkää lähetyssaarnaajaa 16 vuotta ja suuseksi on erikoisuus? No minä en saa orgasmia pelkässä yhdynnässä ja noin tylsä seksielämä olisi mulle lähes yhtä tyhjän kanssa. Ap

No minä saan useammankin orgasmin siinä yhdynnän aikana, ja se on todella mahtavaa, miksi siinä pitäisi sitten jotain muuta nysvätä?  Varsinaisen seksin jälkeen ollaan kauan sylikkäin ja silitellään toisiamme, joskus jutellaan, me vaan nautitaan toisistamme. Jos teillä on neljä kertaa viikossa seksiä, niin ei ihme että se alkaa olla pakkopullaa, eihän siinä ehdi tulla edes kunnon panetusta, niin että sitten saisi kunnon orgasmin.

Molemminpuoleisella kunnioittamisella, ymmärtämisellä ja rakkaudella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nimenomaan on se, että seksi parantaa huomattavasti tunteita puolisoa kohtaan, ja tunnetta yleensäkin siitä että puoliso rakastaa vieläkin. Jos seksiä ei ole, se kiristää hermoja ja tulee tunne että ei tuo edes välitä musta, saati rakasta. Toki mies tekee muitakin asioita minun hyväkseni, kuten hieroo selkää/hartioita kun on tarvis ym.  

Mulle riittää se että saan seksiä ja orgasmit edes kerran kuussa, mitään suuseksiä ym. erikoisuuksia ei kumpikaan kaipaa, lähetyssaarnaajalla on menty 16 vuotta ja mennään varmasti niin pitkään kun mies vaan reumaltaan pystyy.

Pelkkää lähetyssaarnaajaa 16 vuotta ja suuseksi on erikoisuus? No minä en saa orgasmia pelkässä yhdynnässä ja noin tylsä seksielämä olisi mulle lähes yhtä tyhjän kanssa. Ap

No minä saan useammankin orgasmin siinä yhdynnän aikana, ja se on todella mahtavaa, miksi siinä pitäisi sitten jotain muuta nysvätä?  Varsinaisen seksin jälkeen ollaan kauan sylikkäin ja silitellään toisiamme, joskus jutellaan, me vaan nautitaan toisistamme. Jos teillä on neljä kertaa viikossa seksiä, niin ei ihme että se alkaa olla pakkopullaa, eihän siinä ehdi tulla edes kunnon panetusta, niin että sitten saisi kunnon orgasmin.

No onnea vaan, minä en koskaan ole siten saanut ainuttakaan. Mies tietää kyllä miten saan, mutta usein kun minä teen aloitteen, ei sitä tuota. Emme ole koskaan harrastaneet mitään sylittelyä seksin jälkeen, edes aluksi jolloin seksiä oli joka päivä, vaan mennään heti vessaan pesulle ja etenkin mies ei selvästikään halua mitään kosketusta seksin jälkeen. Ei nykyään yleensä ole kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa ja viikkoja jolloin ei kertaakaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sama ongelma. Lisäksi tuntuu ihan mahdottomalta, että jaksaisin ylipäätään edes harrastaa seksiä tässä elämäntilanteessa. Lapsiperhe-elämä vie aivan KAIKKI voimani. Kun lapset oli ihan pieniä, jaksoin vielä harrastaa seksiä, mutta nyt kun ne on jo hieman isompia, tuntuu, että enää ei ole voimia jäljellä siihen hommaan. En vain tiedä, miten saisin kerättyä tarpeeksi voimaa, että seksiä olisi säännöllisemmin. Nyt on mennyt neljä viikkoa ilman eikä kumpikaan oikein jaksa tehdä elettäkään siihen suuntaan. 

Siis miten ne lapset, varsinkin isommat lapset vie sun voimat? Ei mulla ainakaan lapset voimia vie, työ vie eniten voimia, ja kotitöitä teen sitten sen verran kun minäkin päivänä on ihan pakko ja mitä jaksan, mies tekee oman osuutensa, ja lapset pikkuhiljaa omansa,  vähintäänkin omat lelunsa keräävät jo. Onko sulla todella pienellä ikäerolla 4-5 lasta? Onko ne erityislapsia?

En tiedä miksi tuntuu, että lapset vie paljon voimia. Ehkä yksi syy on meteli, mikä lapsista tulee. Yksi lapsista on vielä erittäin kovaääninen luonnostaan ja hänellä on muutenkin tulinen temperamentti. Toinen lapsista taas on aina ollut pahantuulinen ja itkuisa. Esimerkiksi eilen kyseinen lapsi itki puolet siitä ajasta, jonka oli kotona. Meillä ei ole juuri sellaista kivaa perheen yhteistä aikaa, että kaikki olisivat hyvällä tuulella. Toki joskus, mutta yleensä vähintään yksi itkee tai kiukuttelee.

Lapset on aika pienellä ikäerolla (kolme), ja jostain syystä kuvittelin, että jossain vaiheessa helpottaa kun kasvavat. Tietyllä tapaa onkin, koska lapset auttavat kotitöissä, siivoavat, vaihtavat lakanansa, auttavat ruuantekemisessä jne. En vain jaksa sitä, että jokaisesta asiasta pitää vääntää esimerkiksi lapsen kanssa, joka on pahantuulinen jatkuvasti. Tai että perheen arki muotoutuu niin pitkälle lasten tarpeista käsin. En oikein saa iloa lasten kanssa touhuamisesta ja olemisesta.

Suurin syy taitaa kuitenkin olla se, että olen introvertti. Tarvitsisin ihan hirveästi aikaa olla yksin. Olen aina viihtynyt yksin, mutta lasten myötä olen vasta ymmärtänyt, miten valtavan suuresta tarpeesta on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nimenomaan on se, että seksi parantaa huomattavasti tunteita puolisoa kohtaan, ja tunnetta yleensäkin siitä että puoliso rakastaa vieläkin. Jos seksiä ei ole, se kiristää hermoja ja tulee tunne että ei tuo edes välitä musta, saati rakasta. Toki mies tekee muitakin asioita minun hyväkseni, kuten hieroo selkää/hartioita kun on tarvis ym.  

Mulle riittää se että saan seksiä ja orgasmit edes kerran kuussa, mitään suuseksiä ym. erikoisuuksia ei kumpikaan kaipaa, lähetyssaarnaajalla on menty 16 vuotta ja mennään varmasti niin pitkään kun mies vaan reumaltaan pystyy.

Pelkkää lähetyssaarnaajaa 16 vuotta ja suuseksi on erikoisuus? No minä en saa orgasmia pelkässä yhdynnässä ja noin tylsä seksielämä olisi mulle lähes yhtä tyhjän kanssa. Ap

No minä saan useammankin orgasmin siinä yhdynnän aikana, ja se on todella mahtavaa, miksi siinä pitäisi sitten jotain muuta nysvätä?  Varsinaisen seksin jälkeen ollaan kauan sylikkäin ja silitellään toisiamme, joskus jutellaan, me vaan nautitaan toisistamme. Jos teillä on neljä kertaa viikossa seksiä, niin ei ihme että se alkaa olla pakkopullaa, eihän siinä ehdi tulla edes kunnon panetusta, niin että sitten saisi kunnon orgasmin.

No onnea vaan, minä en koskaan ole siten saanut ainuttakaan. Mies tietää kyllä miten saan, mutta usein kun minä teen aloitteen, ei sitä tuota. Emme ole koskaan harrastaneet mitään sylittelyä seksin jälkeen, edes aluksi jolloin seksiä oli joka päivä, vaan mennään heti vessaan pesulle ja etenkin mies ei selvästikään halua mitään kosketusta seksin jälkeen. Ei nykyään yleensä ole kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa ja viikkoja jolloin ei kertaakaan. Ap

Mun seksielämää sanot tylsäksi, mutta sulla se tuntuu olevan rakkaudetonta, ja seksi ja orgasmi on mekaaninen toiminto, sama kuin kusella kävisi, eihän sellaisella panetus millään voikaan loppua. Tarve on kuitenkin kunnon orgasmille ja sille että siinä autuuden tilassa pysytään yhdessä mahdollisimman pitkään, ihokontakti on tärkeä parisuhteessa. Sehän on ihan tutkittu asia että rakastelu lisää rakkauden tunnetta. Mielummin tyydyttävää seksiä harvemmin kuin epätyydyttävää joka päivä.

Hyväksymällä sen, että pikkulapsiaika on vain rajallinen kappale elämää ja avioliittoa. Ei voimavarat voi aina riittää täydellisyyteen kaikilla elämän osa-alueilla. Lapset tarvitsevät nyt kaikkein eniten vanhempien rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ylitsepääsemätön ongelma, kun molemmat ymmärtävät tilanteen ja sen, ettei sitä kestä ikuisesti. Perhe on kummallekin tärkein.

Hienoa uhrautumista elää vuosikausia epätyydyttävää elämää. Mistä tiedät, ettei kestä ikuisesti? Oletteko jo sopineet erosta kun lapset ovat isompia? Ap

Perhe-elämä ei ole epätyydyttävää, vain erilaista kuin ennen pelkässä parisuhteessa. Ja ei, emme ole suunnitelleet särkevämme perhettämme. Meillä on sellainen juttu kuin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nimenomaan on se, että seksi parantaa huomattavasti tunteita puolisoa kohtaan, ja tunnetta yleensäkin siitä että puoliso rakastaa vieläkin. Jos seksiä ei ole, se kiristää hermoja ja tulee tunne että ei tuo edes välitä musta, saati rakasta. Toki mies tekee muitakin asioita minun hyväkseni, kuten hieroo selkää/hartioita kun on tarvis ym.  

Mulle riittää se että saan seksiä ja orgasmit edes kerran kuussa, mitään suuseksiä ym. erikoisuuksia ei kumpikaan kaipaa, lähetyssaarnaajalla on menty 16 vuotta ja mennään varmasti niin pitkään kun mies vaan reumaltaan pystyy.

Pelkkää lähetyssaarnaajaa 16 vuotta ja suuseksi on erikoisuus? No minä en saa orgasmia pelkässä yhdynnässä ja noin tylsä seksielämä olisi mulle lähes yhtä tyhjän kanssa. Ap

No minä saan useammankin orgasmin siinä yhdynnän aikana, ja se on todella mahtavaa, miksi siinä pitäisi sitten jotain muuta nysvätä?  Varsinaisen seksin jälkeen ollaan kauan sylikkäin ja silitellään toisiamme, joskus jutellaan, me vaan nautitaan toisistamme. Jos teillä on neljä kertaa viikossa seksiä, niin ei ihme että se alkaa olla pakkopullaa, eihän siinä ehdi tulla edes kunnon panetusta, niin että sitten saisi kunnon orgasmin.

No onnea vaan, minä en koskaan ole siten saanut ainuttakaan. Mies tietää kyllä miten saan, mutta usein kun minä teen aloitteen, ei sitä tuota. Emme ole koskaan harrastaneet mitään sylittelyä seksin jälkeen, edes aluksi jolloin seksiä oli joka päivä, vaan mennään heti vessaan pesulle ja etenkin mies ei selvästikään halua mitään kosketusta seksin jälkeen. Ei nykyään yleensä ole kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa ja viikkoja jolloin ei kertaakaan. Ap

Mun seksielämää sanot tylsäksi, mutta sulla se tuntuu olevan rakkaudetonta, ja seksi ja orgasmi on mekaaninen toiminto, sama kuin kusella kävisi, eihän sellaisella panetus millään voikaan loppua. Tarve on kuitenkin kunnon orgasmille ja sille että siinä autuuden tilassa pysytään yhdessä mahdollisimman pitkään, ihokontakti on tärkeä parisuhteessa. Sehän on ihan tutkittu asia että rakastelu lisää rakkauden tunnetta. Mielummin tyydyttävää seksiä harvemmin kuin epätyydyttävää joka päivä.

Ehkä mulla on eri käsitys hyvästä seksistä? Mulle se olisi mahdollisimman monipuolista ja kinkyä. Mutta miten ihmeessä se suoraan sylittely aktin jälkeen edes onnistuu? Mä ainakin laitan aina käden eteen ja menen laskemaan lastit vessanpönttöön, ei siinä voi jäädä odottamaan tai ne valuvat pitkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sama ongelma. Lisäksi tuntuu ihan mahdottomalta, että jaksaisin ylipäätään edes harrastaa seksiä tässä elämäntilanteessa. Lapsiperhe-elämä vie aivan KAIKKI voimani. Kun lapset oli ihan pieniä, jaksoin vielä harrastaa seksiä, mutta nyt kun ne on jo hieman isompia, tuntuu, että enää ei ole voimia jäljellä siihen hommaan. En vain tiedä, miten saisin kerättyä tarpeeksi voimaa, että seksiä olisi säännöllisemmin. Nyt on mennyt neljä viikkoa ilman eikä kumpikaan oikein jaksa tehdä elettäkään siihen suuntaan. 

Siis miten ne lapset, varsinkin isommat lapset vie sun voimat? Ei mulla ainakaan lapset voimia vie, työ vie eniten voimia, ja kotitöitä teen sitten sen verran kun minäkin päivänä on ihan pakko ja mitä jaksan, mies tekee oman osuutensa, ja lapset pikkuhiljaa omansa,  vähintäänkin omat lelunsa keräävät jo. Onko sulla todella pienellä ikäerolla 4-5 lasta? Onko ne erityislapsia?

En tiedä miksi tuntuu, että lapset vie paljon voimia. Ehkä yksi syy on meteli, mikä lapsista tulee. Yksi lapsista on vielä erittäin kovaääninen luonnostaan ja hänellä on muutenkin tulinen temperamentti. Toinen lapsista taas on aina ollut pahantuulinen ja itkuisa. Esimerkiksi eilen kyseinen lapsi itki puolet siitä ajasta, jonka oli kotona. Meillä ei ole juuri sellaista kivaa perheen yhteistä aikaa, että kaikki olisivat hyvällä tuulella. Toki joskus, mutta yleensä vähintään yksi itkee tai kiukuttelee.

Lapset on aika pienellä ikäerolla (kolme), ja jostain syystä kuvittelin, että jossain vaiheessa helpottaa kun kasvavat. Tietyllä tapaa onkin, koska lapset auttavat kotitöissä, siivoavat, vaihtavat lakanansa, auttavat ruuantekemisessä jne. En vain jaksa sitä, että jokaisesta asiasta pitää vääntää esimerkiksi lapsen kanssa, joka on pahantuulinen jatkuvasti. Tai että perheen arki muotoutuu niin pitkälle lasten tarpeista käsin. En oikein saa iloa lasten kanssa touhuamisesta ja olemisesta.

Suurin syy taitaa kuitenkin olla se, että olen introvertti. Tarvitsisin ihan hirveästi aikaa olla yksin. Olen aina viihtynyt yksin, mutta lasten myötä olen vasta ymmärtänyt, miten valtavan suuresta tarpeesta on kyse. 

Jos sulla on noin isot lapset että ne osaa jo vaihtaa lakanansa ym. niin miten voi olla että se yksi itkee niin paljon? Eihän se ole mitenkään normaalia, minkään ikäiselle. Onko hän jo murrosiässä että hormonit saa itkemään? Jotain täytyy olla vialla jos on pahantuulinen koko ajan, oli kyseessä kuka ja minkä ikäinen hyvänsä. 

Kaipa lapset sentään menevät ulos leikkimään tai kavereiden kanssa, ja viettävät aikaansa omassa huoneessaan pelaten, piirtäen, lukien ym. hiljaisempaa? Ja kaipa se äänekäs lapsikin jo on sen verran iso että tajuaa että joskus pitää olla hiljaakin?

Minulla on välillä niin että tulen kotiin tyhjään taloon kun pojat on ulkona tai kavereilla, ja mies on kävelylenkillä tai veljensä luona kylässä. Minäkin tarvitsen yksinoloa ja saan sitä kyllä kun koko perhe ei köki jatkuvasti sisällä, kesäisin menen sitten välillä itse yksin puutarhaan tekemään puutarhatöitä, tai vaan istumaan ja nauttimaan kukkivista kukistani ja syön vaikka jäätelön.

jaa-a.. meillä ei suoriteta seksiä, vaan tehdään sitä silloin kun siltä tuntuu. Joskus useammin ja joskus harvemmin. Nyt on menossa tuollainen harva kausi koska olen raskaana ja oma oloni on usein todella huono, vaikka haluja kyllä olisikin.

No ei se seksielämä aina ole yhtä aktiivista eikä sitä kuulu suorittaa. Joskus on haluttomia kausia, mitä sitten? Ne menevät ajallaan ohi. Säännöllinnen seksi jokaisessa elämäntilanteessa on utopia, eikä seksiä pitäisi alkaa suorittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sama ongelma. Lisäksi tuntuu ihan mahdottomalta, että jaksaisin ylipäätään edes harrastaa seksiä tässä elämäntilanteessa. Lapsiperhe-elämä vie aivan KAIKKI voimani. Kun lapset oli ihan pieniä, jaksoin vielä harrastaa seksiä, mutta nyt kun ne on jo hieman isompia, tuntuu, että enää ei ole voimia jäljellä siihen hommaan. En vain tiedä, miten saisin kerättyä tarpeeksi voimaa, että seksiä olisi säännöllisemmin. Nyt on mennyt neljä viikkoa ilman eikä kumpikaan oikein jaksa tehdä elettäkään siihen suuntaan. 

Siis miten ne lapset, varsinkin isommat lapset vie sun voimat? Ei mulla ainakaan lapset voimia vie, työ vie eniten voimia, ja kotitöitä teen sitten sen verran kun minäkin päivänä on ihan pakko ja mitä jaksan, mies tekee oman osuutensa, ja lapset pikkuhiljaa omansa,  vähintäänkin omat lelunsa keräävät jo. Onko sulla todella pienellä ikäerolla 4-5 lasta? Onko ne erityislapsia?

En tiedä miksi tuntuu, että lapset vie paljon voimia. Ehkä yksi syy on meteli, mikä lapsista tulee. Yksi lapsista on vielä erittäin kovaääninen luonnostaan ja hänellä on muutenkin tulinen temperamentti. Toinen lapsista taas on aina ollut pahantuulinen ja itkuisa. Esimerkiksi eilen kyseinen lapsi itki puolet siitä ajasta, jonka oli kotona. Meillä ei ole juuri sellaista kivaa perheen yhteistä aikaa, että kaikki olisivat hyvällä tuulella. Toki joskus, mutta yleensä vähintään yksi itkee tai kiukuttelee.

Lapset on aika pienellä ikäerolla (kolme), ja jostain syystä kuvittelin, että jossain vaiheessa helpottaa kun kasvavat. Tietyllä tapaa onkin, koska lapset auttavat kotitöissä, siivoavat, vaihtavat lakanansa, auttavat ruuantekemisessä jne. En vain jaksa sitä, että jokaisesta asiasta pitää vääntää esimerkiksi lapsen kanssa, joka on pahantuulinen jatkuvasti. Tai että perheen arki muotoutuu niin pitkälle lasten tarpeista käsin. En oikein saa iloa lasten kanssa touhuamisesta ja olemisesta.

Suurin syy taitaa kuitenkin olla se, että olen introvertti. Tarvitsisin ihan hirveästi aikaa olla yksin. Olen aina viihtynyt yksin, mutta lasten myötä olen vasta ymmärtänyt, miten valtavan suuresta tarpeesta on kyse. 

Hei nyt sinä. Joka päivä tunnin iltalenkki omien ajatusten kanssa ja pari kertaa vuodessa pitkä viikonloppu yksin. Hyvin sä vedät. 

Kaksi lasta, kolmas tulossa. Seksiä 2-5 kertaa viikossa. Ollaan aika avoimia ja seksiin virittäydytään pitkin päivää. Saatan laittaa miehelle viestiä työpäivän aikana, että illalla pannaan ja kunnolla. Kerromme myös rohkeasti mistä pidämme, toisen mielihaluille ja haaveille ei naureta. Tykätään molemmat pikapanoista mitä erikoisemmissa paikoissa enemmän kuin tuntikausien jyystämisestä sängyssä ennen nukkumaan menoa.. Tuo vähän jännitystä muuten tylsään päivään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nimenomaan on se, että seksi parantaa huomattavasti tunteita puolisoa kohtaan, ja tunnetta yleensäkin siitä että puoliso rakastaa vieläkin. Jos seksiä ei ole, se kiristää hermoja ja tulee tunne että ei tuo edes välitä musta, saati rakasta. Toki mies tekee muitakin asioita minun hyväkseni, kuten hieroo selkää/hartioita kun on tarvis ym.  

Mulle riittää se että saan seksiä ja orgasmit edes kerran kuussa, mitään suuseksiä ym. erikoisuuksia ei kumpikaan kaipaa, lähetyssaarnaajalla on menty 16 vuotta ja mennään varmasti niin pitkään kun mies vaan reumaltaan pystyy.

Pelkkää lähetyssaarnaajaa 16 vuotta ja suuseksi on erikoisuus? No minä en saa orgasmia pelkässä yhdynnässä ja noin tylsä seksielämä olisi mulle lähes yhtä tyhjän kanssa. Ap

No minä saan useammankin orgasmin siinä yhdynnän aikana, ja se on todella mahtavaa, miksi siinä pitäisi sitten jotain muuta nysvätä?  Varsinaisen seksin jälkeen ollaan kauan sylikkäin ja silitellään toisiamme, joskus jutellaan, me vaan nautitaan toisistamme. Jos teillä on neljä kertaa viikossa seksiä, niin ei ihme että se alkaa olla pakkopullaa, eihän siinä ehdi tulla edes kunnon panetusta, niin että sitten saisi kunnon orgasmin.

No onnea vaan, minä en koskaan ole siten saanut ainuttakaan. Mies tietää kyllä miten saan, mutta usein kun minä teen aloitteen, ei sitä tuota. Emme ole koskaan harrastaneet mitään sylittelyä seksin jälkeen, edes aluksi jolloin seksiä oli joka päivä, vaan mennään heti vessaan pesulle ja etenkin mies ei selvästikään halua mitään kosketusta seksin jälkeen. Ei nykyään yleensä ole kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa ja viikkoja jolloin ei kertaakaan. Ap

Mun seksielämää sanot tylsäksi, mutta sulla se tuntuu olevan rakkaudetonta, ja seksi ja orgasmi on mekaaninen toiminto, sama kuin kusella kävisi, eihän sellaisella panetus millään voikaan loppua. Tarve on kuitenkin kunnon orgasmille ja sille että siinä autuuden tilassa pysytään yhdessä mahdollisimman pitkään, ihokontakti on tärkeä parisuhteessa. Sehän on ihan tutkittu asia että rakastelu lisää rakkauden tunnetta. Mielummin tyydyttävää seksiä harvemmin kuin epätyydyttävää joka päivä.

Ehkä mulla on eri käsitys hyvästä seksistä? Mulle se olisi mahdollisimman monipuolista ja kinkyä. Mutta miten ihmeessä se suoraan sylittely aktin jälkeen edes onnistuu? Mä ainakin laitan aina käden eteen ja menen laskemaan lastit vessanpönttöön, ei siinä voi jäädä odottamaan tai ne valuvat pitkin. Ap

Ei me olla mitään kinkyjä ihmisiä. Me tykätään siitä että meillä on rakas ihminen siinä rinnalla maailmaa vastaan. Ei se haittaa jos vähän spermaa valuu lakanoille, eikä sitä edes kovin paljon valu kun mies tulee päältä pois,niin minä käännyn kyljelleni hänen kainaloonsa, ja siinä ollaan paikoillaan ainakin puoli tuntia. En minä edes osaa mitään lasteja laskea mihinkään. Käyn kusella ennenkuin alan nukkua, siinä tulee pyyhittyä enimmät, ja aamulla käyn suihkussa muutenkin aina. Mies käy suihkussa jo yöllä kun sillä muuten kutiaa paikat. Jos pääasia on saada iso orgasmi, niin sillä ei ole mitään merkitystä saako sen aina samassa asennossa vai joka kerta itseään eri asentoon vääntämällä. Me ollaan siinä mielessä laiskoja, että ei aleta hyväksi havaittua vaihtamaan, mies muutenkin on tapojensa ja rutiiniensa orja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sama ongelma. Lisäksi tuntuu ihan mahdottomalta, että jaksaisin ylipäätään edes harrastaa seksiä tässä elämäntilanteessa. Lapsiperhe-elämä vie aivan KAIKKI voimani. Kun lapset oli ihan pieniä, jaksoin vielä harrastaa seksiä, mutta nyt kun ne on jo hieman isompia, tuntuu, että enää ei ole voimia jäljellä siihen hommaan. En vain tiedä, miten saisin kerättyä tarpeeksi voimaa, että seksiä olisi säännöllisemmin. Nyt on mennyt neljä viikkoa ilman eikä kumpikaan oikein jaksa tehdä elettäkään siihen suuntaan. 

Siis miten ne lapset, varsinkin isommat lapset vie sun voimat? Ei mulla ainakaan lapset voimia vie, työ vie eniten voimia, ja kotitöitä teen sitten sen verran kun minäkin päivänä on ihan pakko ja mitä jaksan, mies tekee oman osuutensa, ja lapset pikkuhiljaa omansa,  vähintäänkin omat lelunsa keräävät jo. Onko sulla todella pienellä ikäerolla 4-5 lasta? Onko ne erityislapsia?

En tiedä miksi tuntuu, että lapset vie paljon voimia. Ehkä yksi syy on meteli, mikä lapsista tulee. Yksi lapsista on vielä erittäin kovaääninen luonnostaan ja hänellä on muutenkin tulinen temperamentti. Toinen lapsista taas on aina ollut pahantuulinen ja itkuisa. Esimerkiksi eilen kyseinen lapsi itki puolet siitä ajasta, jonka oli kotona. Meillä ei ole juuri sellaista kivaa perheen yhteistä aikaa, että kaikki olisivat hyvällä tuulella. Toki joskus, mutta yleensä vähintään yksi itkee tai kiukuttelee.

Lapset on aika pienellä ikäerolla (kolme), ja jostain syystä kuvittelin, että jossain vaiheessa helpottaa kun kasvavat. Tietyllä tapaa onkin, koska lapset auttavat kotitöissä, siivoavat, vaihtavat lakanansa, auttavat ruuantekemisessä jne. En vain jaksa sitä, että jokaisesta asiasta pitää vääntää esimerkiksi lapsen kanssa, joka on pahantuulinen jatkuvasti. Tai että perheen arki muotoutuu niin pitkälle lasten tarpeista käsin. En oikein saa iloa lasten kanssa touhuamisesta ja olemisesta.

Suurin syy taitaa kuitenkin olla se, että olen introvertti. Tarvitsisin ihan hirveästi aikaa olla yksin. Olen aina viihtynyt yksin, mutta lasten myötä olen vasta ymmärtänyt, miten valtavan suuresta tarpeesta on kyse. 

Kuulostaa, että perheessänne on negatiivinen tunnelma. Tiedän ihmisiä, jotka valittavat lastensa negatiivisuudesta, kateudesta yms. eivätkä ollenkaan näe antavansa itse mallia kyseiseen ajattelutapaan. Lapset reagoivat yleensä vanhempien tunne-elämään, ei päinvastoin. 

Aika paljon pienten lasten vaiheessa energiaa kuluu "turhaan" ja pinna kiristyy. Meillä toinen lapsi tutkii maailmaa niin paljon, että sekottaa KAIKKI tavarat mitä näkee. Toinen on puhelias, on äänessä ja vaatii/jankuttaa jotain kokoajan. Siis taukoamatta 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sama ongelma. Lisäksi tuntuu ihan mahdottomalta, että jaksaisin ylipäätään edes harrastaa seksiä tässä elämäntilanteessa. Lapsiperhe-elämä vie aivan KAIKKI voimani. Kun lapset oli ihan pieniä, jaksoin vielä harrastaa seksiä, mutta nyt kun ne on jo hieman isompia, tuntuu, että enää ei ole voimia jäljellä siihen hommaan. En vain tiedä, miten saisin kerättyä tarpeeksi voimaa, että seksiä olisi säännöllisemmin. Nyt on mennyt neljä viikkoa ilman eikä kumpikaan oikein jaksa tehdä elettäkään siihen suuntaan. 

Siis miten ne lapset, varsinkin isommat lapset vie sun voimat? Ei mulla ainakaan lapset voimia vie, työ vie eniten voimia, ja kotitöitä teen sitten sen verran kun minäkin päivänä on ihan pakko ja mitä jaksan, mies tekee oman osuutensa, ja lapset pikkuhiljaa omansa,  vähintäänkin omat lelunsa keräävät jo. Onko sulla todella pienellä ikäerolla 4-5 lasta? Onko ne erityislapsia?

En tiedä miksi tuntuu, että lapset vie paljon voimia. Ehkä yksi syy on meteli, mikä lapsista tulee. Yksi lapsista on vielä erittäin kovaääninen luonnostaan ja hänellä on muutenkin tulinen temperamentti. Toinen lapsista taas on aina ollut pahantuulinen ja itkuisa. Esimerkiksi eilen kyseinen lapsi itki puolet siitä ajasta, jonka oli kotona. Meillä ei ole juuri sellaista kivaa perheen yhteistä aikaa, että kaikki olisivat hyvällä tuulella. Toki joskus, mutta yleensä vähintään yksi itkee tai kiukuttelee.

Lapset on aika pienellä ikäerolla (kolme), ja jostain syystä kuvittelin, että jossain vaiheessa helpottaa kun kasvavat. Tietyllä tapaa onkin, koska lapset auttavat kotitöissä, siivoavat, vaihtavat lakanansa, auttavat ruuantekemisessä jne. En vain jaksa sitä, että jokaisesta asiasta pitää vääntää esimerkiksi lapsen kanssa, joka on pahantuulinen jatkuvasti. Tai että perheen arki muotoutuu niin pitkälle lasten tarpeista käsin. En oikein saa iloa lasten kanssa touhuamisesta ja olemisesta.

Suurin syy taitaa kuitenkin olla se, että olen introvertti. Tarvitsisin ihan hirveästi aikaa olla yksin. Olen aina viihtynyt yksin, mutta lasten myötä olen vasta ymmärtänyt, miten valtavan suuresta tarpeesta on kyse. 

Hei nyt sinä. Joka päivä tunnin iltalenkki omien ajatusten kanssa ja pari kertaa vuodessa pitkä viikonloppu yksin. Hyvin sä vedät. 

Täällä lapseton introvertti. Mulla on suunnilleen tuon ehdottamasi verran hiljaista aikaa. Se riittää juuri ja juuri, kun asutaan (introvertin) miehen kanssa kahdestaan. Jos joutuisin kuuntelemaan illat lasten melua, ei tuo määrä riittäisi millään lataamaan akkuja!!! Täysin alimitoitettu määrä siis.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä sama ongelma. Lisäksi tuntuu ihan mahdottomalta, että jaksaisin ylipäätään edes harrastaa seksiä tässä elämäntilanteessa. Lapsiperhe-elämä vie aivan KAIKKI voimani. Kun lapset oli ihan pieniä, jaksoin vielä harrastaa seksiä, mutta nyt kun ne on jo hieman isompia, tuntuu, että enää ei ole voimia jäljellä siihen hommaan. En vain tiedä, miten saisin kerättyä tarpeeksi voimaa, että seksiä olisi säännöllisemmin. Nyt on mennyt neljä viikkoa ilman eikä kumpikaan oikein jaksa tehdä elettäkään siihen suuntaan. 

Neljä viikkoa? Täällä tuli vuosi ilman seksiä täyteen.