"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Yläasteella opettelin kerran ulkoa erään ruotsin tekstikirjan tarinan. Siis ihan sanasta sanaan.

Muistan edelleen kyseinen tarinan ulkoa, aikaa tästä on jo yli kymmenen vuotta.

Aku Ankka oli jotenkin tilapäisesti rikastunut, niin lihakauppias tarjosi hänelle lihakaupassa "hyvän parasta".

Muistan, että olin kolmannen luokan viimeisen uskontotunnin aikaan kipeänä. Silloin kerättiin kirjat pois seuraavalle luokalle kierrätettäväksi. Mulle jäi kuitenkin se kirja, ja kesän aikana me muutettiin toiselle paikkakunnalle.

Säilyttelin vuosikausia sitä kirjaa ja tunsin syyllisyyttä, kun se oli jäänyt minulle.

Lapsuuden asiat muistan jostain syystä tosi kirkkaasti, kuin eilisen. Usein paremmin, kuin vanhempani. Vaikea tietää, mikä muisto oli eka, mutta yhdessä muistikuvassa äiti nukuttaa 2 v nuorempaa pikkuveljeäni. Mä nukutin samalla nukkea ja leikin että se on minun vauva. Äiti suuttui, kun lauloin tuutulaulua liian kovaa ja veli heräsi. Suutuin ja menin itkemään ja toivoin, että veli kasvaa pian isoksi.

Joitain muistikuvia on ”hienoista” hetkistä esim kuumailmapallon näkeminen, jolloin päätin, että tämän haluan muistaa AINA! Ja näköjään muistankin..

Ala-asteella luimme kaverini kanssa jostain tiedelehdestä, että sekunnissa on 9 192 631 770 värähdystä. Emme tienneet mitä se tarkoittaa (enkä tiedä vieläkään), mutta muistan tuon numerosarjan edelleen ulkoa.

Yhdyspankin ilmaiseksi jakama Maniteekkimusaa -kasetti. Sisälsi pari biisiä, joista viimeisenä slovarina nuorisoon varmasti hyvin uppoava "Hallelujaa" (ei Cohenin), ja välissä puhelias "DJ" jakoi ideoita mitä varten kannattaa säästää Yhdyspankissa. Säästöillähän saattoi rahoittaa esimerkiksi "luistimet, eli skrinnarit, eli jääliukuraudat," "polkupyörä eli putkikameli," tai "vaikkapa pipo eli päähine, sillä sanoohan sananlaskukin, että parempi pää pipossa kuin kymmenen oksalla" ja hullu apinannauru perään.

Tuli kuunneltua monen monituista kertaa... joo, oli tylsä lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Yhdyspankin ilmaiseksi jakama Maniteekkimusaa -kasetti.

https://www.discogs.com/Various-DJ-Disco-Gary-Maniteekkimusaa-S%C3%A4%C…

Netistä löytyy kaikki. Kukaan ei kuitenkaan näytä kopsineen sitä youtubeen.

Muistan, kun toisella luokalla tehtiin pipovala, joka meni jotenkin näin, että "tämän rakkaan piponi pidän aina päässäni". Sitten eräänä päivänä yksi luokkalaisistani tuli kouluun ilman pipoa, ja opettaja muistutti häntä pipovalasta, ja luokkalaiseni selitti, ettei ollut löytänyt pipoa. Sitten oli myös sellainen, että jos pyöräilykypärä jää liian usein kotiin, ei saa enää tulla pyörällä kouluun. Muistan tällaisen tilanteen, jossa eräs luokkalaisistani sanoi, että häneltä on jäänyt vain kaksi kertaa kypärä kotiin, kun opettajalla taisi olla käsitys, että olisi jäänyt useammin. Opettaja sanoi sitten, että jos jää vielä kolmannen kerran, niin se on sitten siitä poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 70-luvun lopulla telkkarissa oli ruotsinkielinen lastenohjelma Brutto och Netto, jotka olivat jotain pellejä. Aina ohjelman alussa näytettiin niiden tanssia ja laulua: "Vi heter Brutto och Netto..."

Minäkin muistan Bruton ja Neton.

Toinen, ilmeisesti myös ruotsalainen koomikkopari oli Klocko ja Nappo.

Clocka och Nappo, Clocka och Nappo....

Korvamato voi iskeä vuosikymmenten takaa!

Banzai-suklaapatukan mainos "banjan zaituvat bandet zaitebanlaazaitukat". Vuonna 1974.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun saatiin koulussa poliorokotukset. Ne imeytettiin sokeripalaan ja oltiin tosi onnellisia, kun ei tullutkaan piikkiä, vaan sai imeskellä sokeria. Olin ekalla tai tokalla.

Pikku Kakkosen posti on helppo muistaa, koska se on vuosien ajan pysynyt samana. Tänäkin päivänä on ihan sama renkutus.

Sitä juttua, jossa lapsi joutui jäämään äidin polkupyörää vartioimaan, en tajunnut, vaikka olen äiti. Mitä salaista se äiti siellä kaupassa tekee tai ostaa? Voisko alkuperäisen viestin kirjoittaja valaista?

En mäkään, koska kun olin pieni niin mut lähetettiin ostaan huoltikselta aikuisille tupakkaa, ja oluetkin on kyllä ostettu ihan ruokaostosten mukana.

Ei lapsilta pysty salaamaan tupakanpolttoa eikä kaljanjuontia. Niiden ostaminen on enää pikkujuttu.

Joo ja muistan siis turhan asian, kun apupyörillä ajaen olen hakenut sitä punaista norttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotiaana tykkäsin rimpuilla portaiden 'väärällä' puolella kuin apina.

Olin eskarin vessassa ja yks muhun ihastunu poika tuli kysymään mua leikkimään, punastuin :')

Alle kouluikäiset ei ihastu

Muistan kun alle kouluikäisenä yksi poika pussasi mua kiven takana ilman lupaa. Näin sen 40 vuotta myöhemmin, ja se muisti mut, ja kertoi miten oli ollut muhun ihastunut kun oltiin eskarissa.

R-kioski jakoi joskus 70-luvun lopulla lukujärjestystä, jossa oli kollaasimaisesti pop-kulttuurikuvia ja muuta pikkuhauskaa. Siitä jäi mieleen kontinkielinen arvuutus:

"KORKISKALTA-ÄNTTI

KOO-SANTTI

KOKKUFYRKALLA-PINTTI

KOKEETA-MANTTI."

Osasin lukea jo ennen kouluunmenoa ja luin vanhemman sisareni koulukirjat läpi. Silloin oli sellainen aine kuin Kansalaistaito. Yhdessä kirjassa oli kuva maitoa juovasta tytöstä. Kuvatekstissä sanottiin, että "Lasin reunaa ei tahrata." eli ruoka pitää pureskella ja niellä ja sitten vasta ottaa kulaus lasista. Nyt kun se tulee mieleen, ihmetyttää vähän että tuommoinenkin neuvo oli oikein kirjaan painettu, kai se nyt pitäisi kotona oppia. No, tuo oli 1960-luvun loppua.

Isän äitiä sanottiin mammaksi. Hänen luonaan oli sängyn seinustalla gobeliini, joka pani mielikuvitukseni liikkeelle. Se kuvasi jotain sabiinittarien ryöstöä tai vastaavaa, niitä on varmaan ollut suomalaiskodeissa tuhansittain.

* * *

Istuin vessassa ja luin kaikenlaisten purkkien ja pakettien tekstejä. Pesuainepaketissa oli vino teksti "Surfilla puhtaaksi keittämättä" ja vielä viiva alla. Mieleeni jäi sitten rimpsu "surfillapuhtaaksikeittämättäviiva".

***

Lapsena oli usein varpaat verillä, kun varvastossujen etuosa äkkiä kääntyi jalan alla nurin ja varpaat osuivat maahan. Luultavasti tuli juostua liian nopeasti tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tilattiin Nalle Puh -lehteä ja kerran siellä oli julkaistu minun lukijat-kirjeeni. Kiljahdin innosta kaakaomukini äärellä, en ollut muistanut lähettäneeni sitä.

Olikohan se Olipa kerran... elämä vai mikä, mutta miesääni dubbasi suomeksi kaikki ne piirretyt. Muistan miten hysteerisen hauska oli kohtaus, jossa väkijoukko mellakoi nälkäänsä, ja kaksi naista huutavat miehekkäällä äänellä "LEIPÄÄ!" "RUOKAA!"

Itsekin muistan monia huvittavia juttuja noista dubbauksista. Eikös nuokin dubannut Golden Voice Oy? Niissä dubbauksen laatu todellakin oli kehnoa ja sekoiltiin sanoissa. Esimerkiksi yhdessä Katti-Matissa oli tällainen lause: Hän ei enään vaivaa teitä enää. Sitten Ville Vallattomasta löytyi tällainen: Hmm. Kuka kytki po tämän pois päältä. Sitten oli myös sitä että repliikit tulivat sekunteja myöhässä eli hahmon suu jauhoi ensin tyhjää. Sitten myös oli kohtia joissa olisi pitänyt olla musiikkia mutta se oli sitten hävinnyt siitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli tiskaamassa ja menin pyytämään häneltä mehua. Äiti teki tiivisteestä minulle mehun muovimukiin jonka kaksin käsin kurottaen nostin pöydälle, kiipesin tuolille ja hörpin mehua katsellen ulos kun kissa oli vaanimassa pikkulintuja.

Ihana muistohan tämä on ❤

Telkkarista tuli suklaamuromainos:

(Laulu) Olen pieni marakatti Coco nimeltään,

Viidakossa liikun tosi vikkelään.

Banaaneja vaikka puut on pullollaan,

Minä söisin vain Coco Popseja. Jee-jeeee.

(Puhe) Coco Pops muuttaa maidon kaakaomaidoksi!

(Laulu) Minä tahdon vain Coco Popseja!

Vanhempani olivat jossakin talon rakentamista koskevassa neuvottelussa. Harhailin kyllästyneenä ympäri rakennusta ja tutkin yhdessä huoneessa fläppitaulua, jonka yhdellä sivulla luki "se on saletti". 

Olin lapsena isäni ja siskoni kanssa vesitornin kahviossa syömässä jäätelöä, muistan että olin valinnut kuningatar-pingviinituutin. Minulta oli irronut heiluva hammas sitä jäätelöä syödessä mutta en ollut huomannut mihin se meni, ja isäni ei antanut minun syödä jäätelöä loppuun vaan haki paperia että voin tyrehdyttää paljaan ikenen verenvuodon.

Katselin sitä jäätelöä että olikohan se hammas siellä seassa.