Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei kenelläkään muulla ole haastavaa taaperoa ja vauvaa?!
10.11.2016 |
En kohta jaksa enää käydä lasten 3v ja 7kk kanssa missään. Vauva itkee, on itkenyt koko elämänsä. Ei nuku öitä. Isommalla haastava uhma. Lääkärissä on pienempää käytetty toistuvasti, kokeiltu allergiakorvikkeet, mikään ei auta. Aamulla ulospääsy on sitä että taapero juoksee karkuun ja kiukuttelee, vauva itkee kärsimättömänä. Itkee myös vaunuissa kun mennään puistoon ja ollaan siellä. Taapero saa uhmakohtauksia. Pahoja sellaisia. Loppujen lopuksi kannan huutavan taaperon kainalossa kotiin ja vauva huutaa vaunuissa. Kotiin päästessä olen niin puhki ja lapset niin kiukkuisia, että tekisi mieli itkeä. Puistossa/kerhoissa katson muita kahden lapsen äitejä, vauva nukkuu tyytyväisenä sylissä ja vanhempi leikkii huoletta vieressä. Eikö kellään muulla ole tällaista?
Kommentit (16)
Hep, täällä!!
Olin syksyllä ulkona 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Vauva kantoliinassa ja isompi rattaissa. Isompi sai raivarit ja heittäytyi irti kaikista vöistä maahan makaamaan. Yritin kaikkeni, mutta lapsi vaan raivosi maassa. Koppasin lapsen kainaloon ja toisella kädellä työnsin tyhjiö rattaita ja vauva edelleen kantoliinassa. Puolen kilometrin jälkeen olin ihan puhki, joten Kantoliina pois ja vauva vaunuun, isompi edelleen kainalossa raivoamassa. Yritin välillä josko kävelisi, mutta heittäytyi löysänä maahan raivoamaan. Lapsi kainaloon ja rattaat vauvan kanssa toisella kädellä työntäen ja kotiin. Kilometri oli matkaa, kotona purskahdin itkuun. Olin ihan puhki fyysisesti!
Mikä tässä tilanteessa eniten ihmetytti niin se, että tuntemattomat tulivat kommentoimaan. Yksi äiti lapsineen pysähtyi kohdallemme ja sanoi lapsilleen "katsokaas, tolleen tekin raivositte pieninä. Melkein tekisi mieli ottaa valokuva niin muistaisitte miltä raivoaminen näyttää". Olin ihan että mitä hittoa. Yksi mummo tuli juttelemaan niitä näitä, niinkuin minulla olisi ollut aikaa jutustella niitä näitä kun puskin hikeä ja yritin saada lapsen rauhoittumaan.
En käy enää yksin ulkona, mies aina mukana. Liian monta kertaa mennyt pieleen leikkikentälle menot yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain yksi lapsi, joka oli vauvana todella haastava. Emme voineet käydä perhekerhoissa tms. koska lapsi vaati jatkuvaa kanniskelua ja kitisi aina. Tyytyväistä hetkeä ei ollut. Mitään varsinaista "vikaa" ei löytynyt.
Oli ahdistavaa kun sosiaalinen piiri kapeni. Kukaan ei myöskään lupauksista huolimatta tarjoutunut lapsenvahdiksi edes muutamaksi tunniksi.
Nyt 4-vuotias lapsi on jo helpompi, mutta ei puhettakaan että kävisimme ravintolassa tms. Toista lasta en halua. En jaksa.
Tsemppiä teille, pyytäkää vaikka kotipalveluapua. Muuta en osaa neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mistäpäin olet?
Pirkanmaalta. Ap
Siitä on jo aikaa. Mutta vieläkin muistan sen, kun parikin kertaa kannoin kaupasta ulos vauvaa, taaperoa kainalossa ja kauppakasseja (liikutaan autolla), niin joskus kodin rauhassa heräsi ihmetys, että miksi ihmeessä kukaan ihminen ei ikinä noissa tilanteissa tarjonnut apuaan. Tuli vähän sellainen olo, niin kuin koko maailma pilkkaisi tai ajattelisi, että tuokin äiti on kohtalonsa ansainnut. Tosi väsynyt olin silloin ja välttelin kyllä noita tilanteita, mutta joskus en vain päässyt kauppaan muuten kuin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tilanteita varten meillä ollaan käytetty jäähyä. Kotiin kun päästään, niin lapsi tietää joutuvansa kiukuttelusta pimeään komeroon portaiden alle niin pitkäksi aikaa, että on hiljaa.
Oletko kysynyt, millainen olit itse vauvana ja millainen miehesi oli? Ei kannata verrata muihin vauvoihin, yleensä perhekerhossa käy juuri vanhemmat, joilla on helpot lapset, koska he voivat itsekin seurustella samalla muiden kanssa. Haastavampien lasten vanhemmat jäävät helpommin kotiin, koska pitävät lapsiensa käytöstä nolona, vaikka se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko käyttänyt vauvan lääkärissä, ettei ole mitään refluksia, korvatulehdusta tms.? Tai voisiko olla hampaita tulossa?
Jos ei lääkäristä ole apua, niin kokeile esim. viedä osteopaatille. Monilla vauvoilla voi olla syntymästä johtuvia kiputiloja, joihin saa avun hyvältä osteopaatilta (ovat ihan kunnon monivuotisen koulutuksen saaneita terveydenhoitoalan ihmisiä, eikä mitään huuhaata).
http://www.lastenosteopatia.fi/lapset.phphttp://yle.fi/vintti/yle.fi/ak…
Tai tuleeko sinulta maitoa hyvin? Miten usein vauva syö? Vaikkei olisi allergiaa, niin kannattaa kokeilla jättää omasta ruokavaliostasi yksi kerrallaan mahaa mahdollisesti ärsyttävät mm. suklaa, kahvi, sipuli jne.
Kannattaa hankkia myös käsiin Luontaisterveys-lehti nro 3/2016. Siinä oli hyvä juttu vauvojen itkuisuudesta ja siitä miten sitä voi hoitaa.
Meidän esikoinen oli ja on edelleen todella vaativa tapaus. Syytä käytökseen tutkittiin mutta mitään fyysistä syytä esimerkiksi nukumattomuuteen ja kiukkuisuuteen ei löydetty. En lähde ilman miestä tai toista aikuista lapsien kanssa enää synttäreille, kaupungille tai mihinkään tapahtumaan. Elinpiiri on aika kaponen, mutta ehkä se tästä ajan kanssa helpottaa. Olen kateellinen niille vanhemmille, jotka voivat sopia menoja lapsien kanssa miettimättä, että mitä kaikkia ylimääräisiä varotoimenpiteitä se vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän takia meillä ei ole vielä toista kun tuo eka on niin haastava. En kestäisi ja kun mies on niin paljon töissä, olisin koko ajan yksin. Käy kysymässä kirjastosta haastavan lapsen kanssa toimimisesta. Annan itse joissain asioissa periksi ja jätän taistelut sitten niihin oikeasti tärkeisiin asioihin.
Lapsi, melkein 3v on jo esim. Oppinut sen että lelua ei oteta päiväkotiin mukaan vaan sitä saa pitää kädessä menomatkan. Tein ton myönnytyksen että saa matkalle lelun koska kotoa ilman lelua jos lähti, lapsi sai raivokohtauksen.
Neuvolasta kannattaa kysyä apua myös. Voimia 😊
Voisiko olla, että taaperon käytökseen heijastuu nuo ongelmat vauvan kanssa? Kun vauva on kovin itkuisa ja hänen hoitaminen raskasta ja vie paljon aikaasi sekä huomiota, mikä myös koittelee jaksamistasi ja sitä kautta ei jää tarpeeksi aikaa ja huomiota taaperolle?
Voisitko saada jostain apua? Oletko puhunut neuvolassa? Voisiko esim. perhetyöntekijä auttaa teitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain yksi lapsi, joka oli vauvana todella haastava. Emme voineet käydä perhekerhoissa tms. koska lapsi vaati jatkuvaa kanniskelua ja kitisi aina. Tyytyväistä hetkeä ei ollut. Mitään varsinaista "vikaa" ei löytynyt.
Oli ahdistavaa kun sosiaalinen piiri kapeni. Kukaan ei myöskään lupauksista huolimatta tarjoutunut lapsenvahdiksi edes muutamaksi tunniksi.
Nyt 4-vuotias lapsi on jo helpompi, mutta ei puhettakaan että kävisimme ravintolassa tms. Toista lasta en halua. En jaksa.
Tsemppiä teille, pyytäkää vaikka kotipalveluapua. Muuta en osaa neuvoa.
Minulle kävi samoin. Ainokainen on nyt 15. Elämä valostui kyllä aikanaan. Väsymykseni taustalta löytyi sairaus ja pienen ainainen tyytymättömyys selittyi myöhemmin laktoosi-intoleranssilla (oli korvikevauva, ja Tuttelit tehtiin kermaan).
Ap:lle toivon paljon voimia, minäkään en osaa enempää auttaa ❤
Vierailija kirjoitti:
Hep, täällä!!
Olin syksyllä ulkona 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Vauva kantoliinassa ja isompi rattaissa. Isompi sai raivarit ja heittäytyi irti kaikista vöistä maahan makaamaan. Yritin kaikkeni, mutta lapsi vaan raivosi maassa. Koppasin lapsen kainaloon ja toisella kädellä työnsin tyhjiö rattaita ja vauva edelleen kantoliinassa. Puolen kilometrin jälkeen olin ihan puhki, joten Kantoliina pois ja vauva vaunuun, isompi edelleen kainalossa raivoamassa. Yritin välillä josko kävelisi, mutta heittäytyi löysänä maahan raivoamaan. Lapsi kainaloon ja rattaat vauvan kanssa toisella kädellä työntäen ja kotiin. Kilometri oli matkaa, kotona purskahdin itkuun. Olin ihan puhki fyysisesti!
Mikä tässä tilanteessa eniten ihmetytti niin se, että tuntemattomat tulivat kommentoimaan. Yksi äiti lapsineen pysähtyi kohdallemme ja sanoi lapsilleen "katsokaas, tolleen tekin raivositte pieninä. Melkein tekisi mieli ottaa valokuva niin muistaisitte miltä raivoaminen näyttää". Olin ihan että mitä hittoa. Yksi mummo tuli juttelemaan niitä näitä, niinkuin minulla olisi ollut aikaa jutustella niitä näitä kun puskin hikeä ja yritin saada lapsen rauhoittumaan.
En käy enää yksin ulkona, mies aina mukana. Liian monta kertaa mennyt pieleen leikkikentälle menot yms.
Miksi et antanut lapsen raivota siinä maassa aikansa? Jos vauva joka tapauksessa kitisee ja isompi haluaa raivota, niin eikö ole helpompi hellittää hetkeksi ja antaa sen isomman sotkea itsensä kunnolla ja purkaa temperamentinsa mukaisesti oloaan. Eihän se kivaa ole, mutta jos on lähtenyt tuolle tielle, niin kannattaa mennä loppuun asti.
Nykylapsista suurin osa on saanut synnytyksessä hapenpuutteen takia aivovaurioita, jotka alkavat kunnolla näkyä vasta 2v iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hep, täällä!!
Olin syksyllä ulkona 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Vauva kantoliinassa ja isompi rattaissa. Isompi sai raivarit ja heittäytyi irti kaikista vöistä maahan makaamaan. Yritin kaikkeni, mutta lapsi vaan raivosi maassa. Koppasin lapsen kainaloon ja toisella kädellä työnsin tyhjiö rattaita ja vauva edelleen kantoliinassa. Puolen kilometrin jälkeen olin ihan puhki, joten Kantoliina pois ja vauva vaunuun, isompi edelleen kainalossa raivoamassa. Yritin välillä josko kävelisi, mutta heittäytyi löysänä maahan raivoamaan. Lapsi kainaloon ja rattaat vauvan kanssa toisella kädellä työntäen ja kotiin. Kilometri oli matkaa, kotona purskahdin itkuun. Olin ihan puhki fyysisesti!
Mikä tässä tilanteessa eniten ihmetytti niin se, että tuntemattomat tulivat kommentoimaan. Yksi äiti lapsineen pysähtyi kohdallemme ja sanoi lapsilleen "katsokaas, tolleen tekin raivositte pieninä. Melkein tekisi mieli ottaa valokuva niin muistaisitte miltä raivoaminen näyttää". Olin ihan että mitä hittoa. Yksi mummo tuli juttelemaan niitä näitä, niinkuin minulla olisi ollut aikaa jutustella niitä näitä kun puskin hikeä ja yritin saada lapsen rauhoittumaan.
En käy enää yksin ulkona, mies aina mukana. Liian monta kertaa mennyt pieleen leikkikentälle menot yms.
Älä aikuinen anna lasten lannistaa ja määräillä sua. Mullakin on välillä kaameita retkiä yksin neljän lapsen kanssa. Mutta mä en anna sen lannistaa. Lapset kasvavat. Joo, ne vielä riitelee mutta mitä enemmän niiden kanssa kokee ja näkee maailmaa, sitä enemmän ne sua arvostaa.
Meillä on haastava,itsepäinen ja omaehtoinen lapsi joka alkoi nukkumaan vasta 3v ikäisenä.
Vastaavissa itkupotkukiukuttelu puuskissa annoin lapsen maata,riehua ym. Maassa ja ilmoitin että iskä lähtee kun et osaa käyttäytyä,kohta tuli huutaen juoksu jalkaa perässä,kaupassa tai vastaavassa jos alkaa raivoamaan lähdetään pois,hyvin yksinkertaista ja nyt 4v ikäisenä ymmärtää kyllä puhetta ja jos homma lähtee käsistä loppuu myös kaikki kiva,kotona jäähypenkki ym.
Hyvästä käytöksestä myös palkitaan,kaupassa jos menee hyvin saa minifigures pussin tai vastaavaa,tykkää myös tosi paljon että saa työnnellä omaa ostoskärriä ja laittaa ostoksia siihen.
Ikä auttaa vaivoihin ja mistä joku apina keksi tuon hapen puutteen,toiset lapset on vaan vaikeita.
Alue: Aihe vapaa
^