Onko vihkivaloja uusivalla parille tapana antaa lahjaa?

En ole moisissa juhlissa ollut, mutta itse ajattelisin ettei lahjaa enää. Kuulostaa jo rahastukselta moinen.

Amerikkalaista hapatusta mun milestä nuo vihkivalojen uusimiset. Eiköhän se ole kaikilla aviopareilla lähtökohtana, että yhdessä halutaan edelleen jatkaan. Jos ei haluttaisi, niin avioeron ottaminen ei paljon vaadi.

Minä olen nähnyt painajaisia siitä, että olemme miehen kanssa järjestäneet tuollaiset "uusintahäät" ja sitten vasta viime hetkillä tajuan miten äärettömän noloa se on. Yleensä siinä vaiheessa herään ;D.

Kenties haluavat sovitella jotain isoa riitaa tai osoittaa muille hampaat irvessä, että ihanhyvinmeillämenee...

Omituista, etteivät ihmiset nykyään osaa pitää minkäänlaisia juhlia ilman, että ovat kinumassa jotakin. Hautajaisiin ei vielä toistaiseksi ole kai keksitty mitään?

Me pidettiin vihkivalan uudistajaiset ja toivottiin ettei kukaan tuo lahjoja,vuokrattiin suuri kartano järven rannalta jossa oli sauna ja palju.kutsuttiin lähimmät ystävät,tarjottiin ruuat kakut ja alkoholittomat juomat.aivan ihana tilaisuus oli.pappi sounasi avioliittomme samalla uudelleen.

VIhkivalojen uusiminen ei ole Suomessa tapana, joten siihen liittyvistä tavoista on vähän vaikea sanoa.

Olen saanut samanlaisen kutsun ja vastasin välittömästi, että kiitos kutsusta, mutta harmillisesti meillä on juuri silloin muuta menoa. Valitettavasti rouva ryhtyi urkkimaan, että mitä menoa ja vastasin, että toinen juhlatilaisuus, jonne kutsu on tullut aikaisemmin. Sekään ei riittänyt, vaan olisi pitänyt kertoa kuka kutsui ja miksi, jotta rouva olisi voinut puolestani päättää, kumpi on tärkeämpi juttu. Kerroin, että kyse on yksityistilaisuudesta eikä se kuulu kyselijälle.

No juhlat kuin juhlat niin tapana on viedä joku lahja/vieminen. Ei itselle tulisi mieleenkään alkaa arpoa, että onko juhlan syy nyt sellainen että se lahjaan "oikeuttaa". Jos joku kokee ettei ole, niin silloin varmaan jättää ne juhlatkin väliin. Toki tuon "kippoja ja kuppeja" -värssyn ois voinut jättää pois, koska pelkästään rahan pyytäminen on vähän noloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut samanlaisen kutsun ja vastasin välittömästi, että kiitos kutsusta, mutta harmillisesti meillä on juuri silloin muuta menoa. Valitettavasti rouva ryhtyi urkkimaan, että mitä menoa ja vastasin, että toinen juhlatilaisuus, jonne kutsu on tullut aikaisemmin. Sekään ei riittänyt, vaan olisi pitänyt kertoa kuka kutsui ja miksi, jotta rouva olisi voinut puolestani päättää, kumpi on tärkeämpi juttu. Kerroin, että kyse on yksityistilaisuudesta eikä se kuulu kyselijälle.

Voihan sitä olla vaikkapa tärkeä tapaaminen itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No juhlat kuin juhlat niin tapana on viedä joku lahja/vieminen. Ei itselle tulisi mieleenkään alkaa arpoa, että onko juhlan syy nyt sellainen että se lahjaan "oikeuttaa". Jos joku kokee ettei ole, niin silloin varmaan jättää ne juhlatkin väliin. Toki tuon "kippoja ja kuppeja" -värssyn ois voinut jättää pois, koska pelkästään rahan pyytäminen on vähän noloa.

Tai siis ylipäätään lahjan "pyytäminen" on vähän noloa, toki monessa tapauksessa asian esiintuominen säästää myös vieraan aikaa ja hermoja. Itse veisin ehkä silti pullon hyvää viiniä, se on kuitenkin kulutustavaraa eikä täytä kaappeja kuten kipot ja kupit. Rahan antaminen tuntuisi tuossa tapauksessa vähän oudolta.

Ite näkisin ton juhlan sellasena ettei siihen lahjat kuulu. Siis ihan jos ite oisin järkkäämässä en ees kehtais vihjata mihkä lahjatoiveisiin.

Minusta häämatkaan/remonttiin tms toivottu rahalahja häissä on kauniisti esitettynä ok.

Mutta valojen uusimisesta ei. Eiköhän kyse ole jo ikänsä töissä käyneistä ihmisistä, joiden pitäisi itse kustantaa omat menonsa. Tällaiseen juhlaan veisin toki pienen muistamisen riippuen kuinka hulppeat juhlat on, esim viinipullon tai ravintolalahjakortti.

Minusta tuo on aikuisen syntymäpäiviä verrattava juhla ja toki jotain on kiva viedä, mutta harva vie rahaa nelikymppiselle synttärilahjaksi.

Kutsu rahalahjatoiveella on sellainen, että minut valtaa pakottava halu ostaa kehitysmaahan vuohi. Vien siis kortin ja kerron, että rahalahjoitus on mennyt hyvään tarkoitukseen.

Vihkivalot?

Eli ei ole ilmeisesti mitään selkeää käytäntöä? Itseä mietityttää tuo että haluasimme kyllä sinänsä osallistua (ainkanaan meillä juhlia ei ole liikaakaan ja onhan juhlissa yleensä mukava tunnelma). Ei vaan kehtaisi ihan tyhjin käsin mennä mutta jotenkin nihkeä olo tuli tuosta rahan pyytämisestä. Kun heidän edellisetkin häänsä on vielä hyvässä muistissa ja silloinkin jo annettiin hyvä summa rahaa lahjatilille.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vihkivalot?

Miten itse taivuttaisit ko. sanan monikon genetiivissä?

Kyllä minua ihmetyttää, että miten aviopari on kutsunut edes juhliin tällaisia ihmisiä, jotka marmattavat, että heidät on kutsuttu ja eivät halua mennä mihinkään tyhmiin juhliin. Eikai kovin rakas ihminen voi olla jos noin kehtaa käyttäytyä. Tällaiset ihmiset pitäisi leikata pois elämästä.

Meillä on tarkoitus pitää juhlat joissa juhlimme kymmenvuotis taivaltamme aviopareina ja aiomme kutsua tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset. Pappi myös siunaa liittomme, eli toisin sanoen "uudistamme valamme" vaikkei tuohon kuulu muuta kun siunaus.

Jos häitä juhlitaan, kihlajaisia juhlitaan, synttäreitä, tupareitqäa, läksiäisiä yms niin miksi ei myös hääpäiviä? Eikai naimisiin meno mikään saavutus ole, enemmän pidän juhlimisen aiheena sitä, että on pysytty naimisissa ylä ja alamäet. Jos joku ei halua juhlia kanssamme niin hyvä että se tulee ilmi, niin ei tarvitse sellaiseen ystävyssuhteeseen energiaansa käyttää! Juhlia ei elämässä voi koskaan olla liikaa, teeskenteleviä kanssaeläjiä sitäkin enemmän.

Otsalamput vois olla paikallaan.

Suomessa on perinteisesti juhlittu hopeahääpäivää ja kultahääpäivää. Tuo jenkki-imitointi on säälittävää.