Nyt mulla on paljon vihamiehiä

Väiti kirjoitti:

Nii ei se siivoa, en siivoisi minäkään jos toinen vain lorvisi. Ei voi jättää asioita toisten hoidettavaksi ja kuvitella että muut hoitaa asiat ympärillä että itse saa olla rauhassa masentunut. Et sä paranekaan ikinä jos et itse ota vastuuta mistään.

Kivasti yrität vaan syyllistää ap:tä. Onko sulla itelläs jotain vastaavanlaisia ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Ja ei kannata kuvitella maailman olevan niin pehmeä, että se rupeaa pyörimään ympärillä kun itsellä on vaikeaa. Kaikilla on vastuu omasta olotilastaan. Kammottavaa mutta sun kannattaisi nyt koittaa aloittaa jostain ja huomata että se saattaa helpottaa. Romun ja paskan keskellä ihminen masentuu entisestään.

Jos saan siivottua se helpottaa ihan hetkeksi. Sitten mies alkaa taas syyttelemään muista jutuista ja masennun lisää. Hän tiesi kun minut otti kaikki vaikeudet. Nyt hän ei niitä kestä.

Eli annat itsesi olla masentunut ja annat itsesi olla huonovointinen ihan siksi että olet aina ollut. Eihän sulla ole mitään tietä ulos jos olet vain tyytynyt tilanteeseen.

Vaikea kuvitella mistä se sua syyttelee, vai eikö sulle saa sanoa poikkipuolista sanaa jotta et vaan masennu lisää? Käytätkö sitä syynä hallitaksesi miestäsi?

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Ja ei kannata kuvitella maailman olevan niin pehmeä, että se rupeaa pyörimään ympärillä kun itsellä on vaikeaa. Kaikilla on vastuu omasta olotilastaan. Kammottavaa mutta sun kannattaisi nyt koittaa aloittaa jostain ja huomata että se saattaa helpottaa. Romun ja paskan keskellä ihminen masentuu entisestään.

Jos saan siivottua se helpottaa ihan hetkeksi. Sitten mies alkaa taas syyttelemään muista jutuista ja masennun lisää. Hän tiesi kun minut otti kaikki vaikeudet. Nyt hän ei niitä kestä.

Eli annat itsesi olla masentunut ja annat itsesi olla huonovointinen ihan siksi että olet aina ollut. Eihän sulla ole mitään tietä ulos jos olet vain tyytynyt tilanteeseen.

Vaikea kuvitella mistä se sua syyttelee, vai eikö sulle saa sanoa poikkipuolista sanaa jotta et vaan masennu lisää? Käytätkö sitä syynä hallitaksesi miestäsi?

Kyllä olen hakenut apua. Kaikki mahdolliset terapait/lääkkeet on kokeiltu. Mies saa kyllä sanoa poikkipuolisia sanoa, ei hän muuta teekkään kuin huutaa ja haukkuu.

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Nii ei se siivoa, en siivoisi minäkään jos toinen vain lorvisi. Ei voi jättää asioita toisten hoidettavaksi ja kuvitella että muut hoitaa asiat ympärillä että itse saa olla rauhassa masentunut. Et sä paranekaan ikinä jos et itse ota vastuuta mistään.

En varmasti paranekkaan. Tässä on paljon isommista jutuista kun siivoamisesta tämä minun masennus saanut alkunsa. Se ettei mies sitä tajua niin sille ei sitten voi mitään.

Eli toivot loputtomasti miehen ottavan vastuun sun olotilasta. Itse tässä kiteytät pahan olon siihen siivoamiseen. Mistä se masennus sitten on saanut alkunsa? Siitä että luovutit?

Mikäs sulla on, kun pitää herhiläisenä olla toisen kimpussa?

Kuulostaa ihan siltä, että sä syytät kaikesta miestäsi. Hän ei kestä sua, joten et tule koskaan paranemaan. Et voi siivota, koska mies huutaa sen jälkeen jostain muusta.

Ei sulle tule mieleen, että sulla on se lapsi? Lapsi joka ei nyt saanut synttäreitä, kun äiti ei viitsinyt siivota. Mahtaa hänestä tuntua rakastetulta ja arvostelulta, kun äiti ei häntä sitä vertaa ajattele, että pitäisi kodin siinä kunnossa, että voi synttärit pitää...

Entä kaverit? Hekään eivät voi käydä teillä, koska sä vain makaat sohvalla?

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Nii ei se siivoa, en siivoisi minäkään jos toinen vain lorvisi. Ei voi jättää asioita toisten hoidettavaksi ja kuvitella että muut hoitaa asiat ympärillä että itse saa olla rauhassa masentunut. Et sä paranekaan ikinä jos et itse ota vastuuta mistään.

En varmasti paranekkaan. Tässä on paljon isommista jutuista kun siivoamisesta tämä minun masennus saanut alkunsa. Se ettei mies sitä tajua niin sille ei sitten voi mitään.

Eli toivot loputtomasti miehen ottavan vastuun sun olotilasta. Itse tässä kiteytät pahan olon siihen siivoamiseen. Mistä se masennus sitten on saanut alkunsa? Siitä että luovutit?

Siitä että olen syrjäytynyt. Ja se miksi olen syrjäytynyt on pitkä tarina enkä sitä tänne laita. Joka tapauksessa mies luuli esim että jaksaa elättää yksin perheen mutta ei sitten jaksakkaan. Joten ei tässä tulevaisuutta tällaisella suhteella ole.

Eli sä yrität etsiä jonkun muun joka pyörittäisi maailmaa sun ympärillä? Kaikissa muissa on vikaa kun eivät jaksakaan kantaa sua?

Eikö kannattaisi koittaa luopua noista kaavoista ja alkaa elää itse ja koittaa tehdä itsestään onnellisen? Ihan oman itsensä takia?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka sotkuista teillä sitten on? Onko lapsi harmissaan kun toisia synttäreitä ei vietetty? Mun mielestä yhdet synttärit (eli kaverisynttärit) riittää. Sukulaiset on vaa pakollisia riesoja joita lapsi on velvoitettu viihdyttämään, että saa lahjat. Tai näin ainakin itse lapsena koin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan siltä, että sä syytät kaikesta miestäsi. Hän ei kestä sua, joten et tule koskaan paranemaan. Et voi siivota, koska mies huutaa sen jälkeen jostain muusta.

Ei sulle tule mieleen, että sulla on se lapsi? Lapsi joka ei nyt saanut synttäreitä, kun äiti ei viitsinyt siivota. Mahtaa hänestä tuntua rakastetulta ja arvostelulta, kun äiti ei häntä sitä vertaa ajattele, että pitäisi kodin siinä kunnossa, että voi synttärit pitää...

Entä kaverit? Hekään eivät voi käydä teillä, koska sä vain makaat sohvalla?

En mä en syytä miestäni mistään. Hän vaan tiesi jo ottaessaan syrjäytyneen naisen mitä sai. Lapsi sai synttärit ja hyvät saikin. Kavereita hänellä on ja käy heidän luonaan koska asuvat ihan lähellä (siivous ei ole syy miksi eivät käy täällä).

Lapsen oikeus

Mikä kiristää isovanhempien ja lasten välejä? Vaaditaanko hoitoapua liikaa tai saako sitä liian vähän? Kerro tarinasi ja keskustele!

Anu Karttunen

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Nii ei se siivoa, en siivoisi minäkään jos toinen vain lorvisi. Ei voi jättää asioita toisten hoidettavaksi ja kuvitella että muut hoitaa asiat ympärillä että itse saa olla rauhassa masentunut. Et sä paranekaan ikinä jos et itse ota vastuuta mistään.

En varmasti paranekkaan. Tässä on paljon isommista jutuista kun siivoamisesta tämä minun masennus saanut alkunsa. Se ettei mies sitä tajua niin sille ei sitten voi mitään.

Eli toivot loputtomasti miehen ottavan vastuun sun olotilasta. Itse tässä kiteytät pahan olon siihen siivoamiseen. Mistä se masennus sitten on saanut alkunsa? Siitä että luovutit?

Siitä että olen syrjäytynyt. Ja se miksi olen syrjäytynyt on pitkä tarina enkä sitä tänne laita. Joka tapauksessa mies luuli esim että jaksaa elättää yksin perheen mutta ei sitten jaksakkaan. Joten ei tässä tulevaisuutta tällaisella suhteella ole.

Eli sä yrität etsiä jonkun muun joka pyörittäisi maailmaa sun ympärillä? Kaikissa muissa on vikaa kun eivät jaksakaan kantaa sua?

Eikö kannattaisi koittaa luopua noista kaavoista ja alkaa elää itse ja koittaa tehdä itsestään onnellisen? Ihan oman itsensä takia?

Nyt lopeta jo. Jos sulla on paha olla, niin elä kumoa sitä tän ap:n niskoille.

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Nii ei se siivoa, en siivoisi minäkään jos toinen vain lorvisi. Ei voi jättää asioita toisten hoidettavaksi ja kuvitella että muut hoitaa asiat ympärillä että itse saa olla rauhassa masentunut. Et sä paranekaan ikinä jos et itse ota vastuuta mistään.

En varmasti paranekkaan. Tässä on paljon isommista jutuista kun siivoamisesta tämä minun masennus saanut alkunsa. Se ettei mies sitä tajua niin sille ei sitten voi mitään.

Eli toivot loputtomasti miehen ottavan vastuun sun olotilasta. Itse tässä kiteytät pahan olon siihen siivoamiseen. Mistä se masennus sitten on saanut alkunsa? Siitä että luovutit?

Siitä että olen syrjäytynyt. Ja se miksi olen syrjäytynyt on pitkä tarina enkä sitä tänne laita. Joka tapauksessa mies luuli esim että jaksaa elättää yksin perheen mutta ei sitten jaksakkaan. Joten ei tässä tulevaisuutta tällaisella suhteella ole.

Eli sä yrität etsiä jonkun muun joka pyörittäisi maailmaa sun ympärillä? Kaikissa muissa on vikaa kun eivät jaksakaan kantaa sua?

Eikö kannattaisi koittaa luopua noista kaavoista ja alkaa elää itse ja koittaa tehdä itsestään onnellisen? Ihan oman itsensä takia?

Miten mä voin tulla onnelliseksi kun mies tyrmää kaikki mun ideat? hän ei jaksa yksin elättää perhettä ja kun yritän keksiä esim että alkaisin pitämään jotain yritystä, hän tyrmää sen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka sotkuista teillä sitten on? Onko lapsi harmissaan kun toisia synttäreitä ei vietetty? Mun mielestä yhdet synttärit (eli kaverisynttärit) riittää. Sukulaiset on vaa pakollisia riesoja joita lapsi on velvoitettu viihdyttämään, että saa lahjat. Tai näin ainakin itse lapsena koin.

No onneksi meillä ei ole tuollaista sukulaista. Lapset odottavat aina innolla sukulaisia kylään. On yhtä tärkeä lapsille kutsua sukulaisia kun kavereita. Ei tosin kutsutakkaan koko sukua vaan vain ne joita muutenkin nähdään.

Ei, ei voi olettaa ja jättäytyä toisen vastuulle. Ihan itse täytyy olla itsestä vastuussa ja aloittaa pienistä asioista. Esim nyt se että raivaat sen verran että lapsi saa synttärit. Sano suoraan että täällä on sekaista koska sulla on ollut vaikeaa jaksaa. Ihmisiä siihen ympärille ensimmäiseksi.. Koitatko pitää sotkulla ihmiset poissa? Mies huomaa että kun naputtaa, saa sut ylös ja siivoilet. Sitten mies koittaa seuraavaksi selvitellä muitakin asioita, silloin pitää jaksaa selvittää niitä asioita jotta pääset eteenpäin, ei liukua aina takaisin kun joku sanoo jotain poikkipuolista.

Se on täysin normaalia että elämässä tulee ikäviä tilanteita, eikä kaikki pääse karkuun vaikka kuinka hävettäisi tai harmittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Nii ei se siivoa, en siivoisi minäkään jos toinen vain lorvisi. Ei voi jättää asioita toisten hoidettavaksi ja kuvitella että muut hoitaa asiat ympärillä että itse saa olla rauhassa masentunut. Et sä paranekaan ikinä jos et itse ota vastuuta mistään.

En varmasti paranekkaan. Tässä on paljon isommista jutuista kun siivoamisesta tämä minun masennus saanut alkunsa. Se ettei mies sitä tajua niin sille ei sitten voi mitään.

Eli toivot loputtomasti miehen ottavan vastuun sun olotilasta. Itse tässä kiteytät pahan olon siihen siivoamiseen. Mistä se masennus sitten on saanut alkunsa? Siitä että luovutit?

Siitä että olen syrjäytynyt. Ja se miksi olen syrjäytynyt on pitkä tarina enkä sitä tänne laita. Joka tapauksessa mies luuli esim että jaksaa elättää yksin perheen mutta ei sitten jaksakkaan. Joten ei tässä tulevaisuutta tällaisella suhteella ole.

Eli sä yrität etsiä jonkun muun joka pyörittäisi maailmaa sun ympärillä? Kaikissa muissa on vikaa kun eivät jaksakaan kantaa sua?

Eikö kannattaisi koittaa luopua noista kaavoista ja alkaa elää itse ja koittaa tehdä itsestään onnellisen? Ihan oman itsensä takia?

Miten mä voin tulla onnelliseksi kun mies tyrmää kaikki mun ideat? hän ei jaksa yksin elättää perhettä ja kun yritän keksiä esim että alkaisin pitämään jotain yritystä, hän tyrmää sen.

Ignooraa toi väiti, ei se osaa kun aukoo päätänsä sulle.

Ootko se kivikissaäiti -tapaus?

Väiti kirjoitti:

No ensinnäkin ei se että joku kysyy, ole huomauttelemista. Ja mies koittaa varmasti omalla tavallaan saada kiskaistua sut pystyyn ja on huolissaan ja turhautunut.

Miten sä ajattelit parantua, jos et meinaa aloittaa mistään, esim. nyt se siivous ja ne synttärit?

No onpa sinullakin asenne. Ap sairastaa ja sinä dyyllistät.

Noinko puhut puomisollesi, jolla on esim. sydänsairaus? "Miten sä ajattelit parantua, jos et nyt aloita siivoamisesta ja synttäreiden järjestämisestä?"

Minäkin olen sairastanut masennusta monta vuotta. Käyn töissä ja siivoan kyllä, mutta lapsen ollessa pieni jaksoin juuri ja juuri ne kaverisynttärit järjestää.

Olen kyllä huomannut, että ihmiset, joilla ei ole masennusta, eivät ymmärrä siitä mitään eivätkä osaa siihen suhtautua. Masentunut tarvitsee myötätuntoa yhtä lailla kuin se, jolla on esim. jalka murtunut eikä sen vuoksi pääse normaalisti kävelemään.

Juuri näiden kovien asenteiden vuoksi en kannata eutanasiaakaan

Väiti kirjoitti:

Ei, ei voi olettaa ja jättäytyä toisen vastuulle. Ihan itse täytyy olla itsestä vastuussa ja aloittaa pienistä asioista. Esim nyt se että raivaat sen verran että lapsi saa synttärit. Sano suoraan että täällä on sekaista koska sulla on ollut vaikeaa jaksaa. Ihmisiä siihen ympärille ensimmäiseksi.. Koitatko pitää sotkulla ihmiset poissa? Mies huomaa että kun naputtaa, saa sut ylös ja siivoilet. Sitten mies koittaa seuraavaksi selvitellä muitakin asioita, silloin pitää jaksaa selvittää niitä asioita jotta pääset eteenpäin, ei liukua aina takaisin kun joku sanoo jotain poikkipuolista.

Se on täysin normaalia että elämässä tulee ikäviä tilanteita, eikä kaikki pääse karkuun vaikka kuinka hävettäisi tai harmittaisi.

Mies ei halua selvittää muita asioita. Olen yrittänyt niistä monesti keskustella mutta hän lakaisee ne aina maton alle ja mulle saa kyllä sanoa pahasti joten siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väiti kirjoitti:

Nii ei se siivoa, en siivoisi minäkään jos toinen vain lorvisi. Ei voi jättää asioita toisten hoidettavaksi ja kuvitella että muut hoitaa asiat ympärillä että itse saa olla rauhassa masentunut. Et sä paranekaan ikinä jos et itse ota vastuuta mistään.

En varmasti paranekkaan. Tässä on paljon isommista jutuista kun siivoamisesta tämä minun masennus saanut alkunsa. Se ettei mies sitä tajua niin sille ei sitten voi mitään.

Eli toivot loputtomasti miehen ottavan vastuun sun olotilasta. Itse tässä kiteytät pahan olon siihen siivoamiseen. Mistä se masennus sitten on saanut alkunsa? Siitä että luovutit?

Siitä että olen syrjäytynyt. Ja se miksi olen syrjäytynyt on pitkä tarina enkä sitä tänne laita. Joka tapauksessa mies luuli esim että jaksaa elättää yksin perheen mutta ei sitten jaksakkaan. Joten ei tässä tulevaisuutta tällaisella suhteella ole.

Eli sä yrität etsiä jonkun muun joka pyörittäisi maailmaa sun ympärillä? Kaikissa muissa on vikaa kun eivät jaksakaan kantaa sua?

Eikö kannattaisi koittaa luopua noista kaavoista ja alkaa elää itse ja koittaa tehdä itsestään onnellisen? Ihan oman itsensä takia?

Miten mä voin tulla onnelliseksi kun mies tyrmää kaikki mun ideat? hän ei jaksa yksin elättää perhettä ja kun yritän keksiä esim että alkaisin pitämään jotain yritystä, hän tyrmää sen.

No kuulostaa siltä että suojelee sua. Suoraan vällyjen välistä yrittäjäksi? Ehkä nyt jotain pienempää ensin? Ja jos saat hyvän idean, lähde koittamaan, mut ei voi taas masentua tyystin jos ei onnistu. Ja niitä ideoiden tyrmääjiä riittää! Aina tulee joku ja sanoo että ei tuu onnistuun. Ei täällä olis ikinä kukaan tehnyt mitään jos olisi kuunnellut noita. Mut sinuna aloittaisin jostain vähän kevyemmästä..

Ei monikaan " terve" kykene pyörittämään pienintäkään yritystoimintaa..

Miten jaksaisit pyörittää yritystä kun et jaksa siivotakaan? Onko tää provo kun tarviit mieheltä luvan tekemisiin, et saanu turhia tavaroitakaan heittää roskiin

No mutta sä sanot että saat siivottua niin rupeaa valittamaan muusta, mitä jos nyt koitat hoitaa ne asiat jotka katsot kuuluvan sinulle ja jos tulee valitusta muusta, koitat saada asiat hoidettua yhdessä. Älä heittäidy mihkään marttyyriasemaan, ei se auta sua itseäsi mitenkään. Pidä puolesi, mutta älä niin että menet taas lukkoon ja käännyt itseesi..