Lue keskustelun säännöt.
Nolasin itseni työhaastattelussa:(
08.11.2016 |
Olen nuori ja hakenut töitä koulun päätyttyä. Nyt vihdoin pääsin haastatteluun todella hyvänkuuloiseen paikkaan, hakijoita oli päälle sata ja mä olin viiden parhaan joukossa haastatteluissa.
Mulla oli tosi hyvä fiilis mennessäni paikalle, tiesin itsekin että tää on oikeesti sellainen paikka, joka on kuin mulle tehty. Olin valmistautunut yleisimpiin kysymyksiin ja kuvittelin myös alan tuntemuksesta olevan hyötyä haastattelussa.
No mitä vielä. Mua alkoikin jännittää niin paljon siinä haastattelun aikana, että en ollut ollenkaan oma itseni. En vaan saanut puettua sanoiksi sitä, mitä mielessäni pyöri. En saanut ilmaistua kuinka hyvä tyyppi mä oikeasti olen ja kuinka sopisin tähän hommaan!
Yksinkertaisesti siis vaan hermoilin ja annoin sitä huonointa itseäni:( sekoilin sanoissa eikä lauseissakaan varmaan ollut mitään järkeä
Nyt harmittaa kamalasti, ensi viikolla sitten tulee soittoa joka tapauksessa, sain paikan tai en.. en ehkä kehtaa enää edes puhua sen haastattelijan kanssa:(
Kommentit (23)
Älä liikaa harmittele. Teit parhaasi ja sait kokemusta.
Minä hain hiljattain uutta työpaikkaa saman organisaation sisältä, jossa olen ollut töissä yli 20 vuotta. En saanut paikkaa, koska en kuulemma vaikuttanut energiseltä ja innokkaalta. No, en halunnut teeskennellä jotain, mitä en ole, ja haastatteluhuoneessa oli niin kuuma, että hikoilin vaihdevuosissani kuin possu.
Paikat menivät nuorille ja innokkaille, varmaan parempi niin.
Tsemppiä sinulle jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiseksi kasvaminen on sitä että ymmärtää silloin tällöin mokailevansa, tajuaa, että se on ihan ok eikä aina edes vaikuta mihinkään ja pystyy elämään sen kanssa silloinkin kun vaikuttaa. Eli turhaan nolostelet.
Onhan se näinkin, mutta esim. monella akateemisella alalla tilanne on se, että haastatteluun on vaikea päästä. Jos et onnistu haastatteluissa, niin voi olla että et oman alan töitä enää saakaan, koska kukaan ei ota valmistumisen jälkeen yli vuoden työttömänä ollutta. Siinä mielessä ymmärrän jos ap:ta ahdistaa. Ei siinä mitään, yksi haastattelu sinne tai tänne, mutta kyllä se voi vahvemmallekin ihmiselle olla vaikeaa jos menee koko noin 5 vuoden yliopistoaika hukkaan ja loppuelämänsä joutuu kuuntelemaan ihmisten uteluita ja kommentteja siitä, miksei ole oman alan töissä.
Kiitos jälleen tsemppavista viesteistä!
Joo, haku on ollut moniosainen ja viidelle haastattelussa olleelle siis ilmoittavat, turha sitä kai on jokaiselle cv:n lähettäneelle soitella..
täytyy toivoa että mäkin muutaman fiksunoloisen ilmauksen sain aikaan, silti kyllä oletan että paikka meni nyt sivuun:(
Toki todella iso ja positiivinen yllätys sitten, jos työ itselle napsahtaisikin. Joka tapauksessa päätin ajatella asian niin, että hyvä saavutus sentään päästä tuohon viiden parhaiten sopivan joukkoon:)