"Kympin tyttö" vastaa "ysin poikaa"

Mitähän meidän kympin poika sitten vastaa? :)

En tiedä mikä tyttöjen koulunumero vastaa poikien koulunumeroita, mutta ei noilla numeroilla ainakaan työelämässä menestymistä mitata. Tytöt kun tuntuvat saavan parempia numeroita koulusta. Kun naiset vielä tunnetusti (tai ainakin laajalti väitetysti) ovat miehiä niin paljon parempia sosiaalisissa kanssakäymisessä, niin mikä se miesten työelämässä menestymisen salaisuus on? Onko se jonkinlainen nopea ongelmanratkaisukyky tai erilähteistä saadun tiedon yhdisteleminen ja hyväksikäyttö vai parempi paineensietokyky?

Vai onko kyse vain siitä, ettei nykymallinen koulu kiinnosta poikia? Uskallan meinaan väittää, että pojat panostavat koulunkäyntiin selkeästi vähemmän kuin tytöt. Siten heillä on voisi olla mahdollisuuksia parantaa suoritustaan siirryttäessä työelämään. Tätä kautta voisi ajatella että nykyinen koulusysteemi sopii paremmin tytöille ja työnantajalle ysin poika vastaa kympin tyttöä.

Toki on myös mahdollista, että miesvaltainen yritysjohto yksinkertaisesti suosii miehiä. Tosin samalla tavalla varmaan naisvaltainen opettajisto suosii tyttöjä.

Hah hah! Ootsä katkera vai muuten provoat. Mulla on kympin teinityttö. Lukiossa, johon alin ka päästäkseen sisään oli 9.3. Ryhmässä 21 tyttöä ja 5 poikaa...

Ei niillä yseillä huippulukioon mennä!

H yvä niin. Ja nyt kun muuttuvat yliopistojen sisäänpääsy käytännöt, mun tyttö menee heittämällä ja tyhmät pojat...- niin, ei pääse minnekään:)

Vierailija kirjoitti:

Hah hah! Ootsä katkera vai muuten provoat. Mulla on kympin teinityttö. Lukiossa, johon alin ka päästäkseen sisään oli 9.3. Ryhmässä 21 tyttöä ja 5 poikaa...

Ei niillä yseillä huippulukioon mennä!

H yvä niin. Ja nyt kun muuttuvat yliopistojen sisäänpääsy käytännöt, mun tyttö menee heittämällä ja tyhmät pojat...- niin, ei pääse minnekään:)

Suuta soukemmalle kiitos. Ketään ei saa nimitellä tyhmäksi. Kukaan ei voi olla varma opiskelupaikastaan etukäteen.

t. kympin pojan äiti

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin lapsena kun menin kouluun, että tytöt eivät pärjää matematiikassa. Joten en milloinkaan yrittänyt, kun se kerran olisi ollut turhaa. Pelkäsin matematiikkaa kuollakseni jo ennen ensimmäistä oppituntia.

Vanhempani kehuivat veljeni todistukset maasta taivaaseen, minua ei kehuttu milloinkaan. Numeromme olivat jokseenkin samoja.

Ihan samalla tavalla pojille sanotaan, etteivät he pärjää lukuaineissa tai että tytöt ovat kielellisesti lahjakkaampia. Osa heistä ei moisille korviaan lotkauta, mutta osalle se varmasti vaikuttaa motivaatioon ja asenteeseen koulua ja aineita kohtaan.

Jaa, kyllä minun arvosanoista höylättiin ihan huolella pois, kun "temperamenttini ei sopinut suunnitelmaan", ts. olin passiivinen tunneilla. Vaikka olin tyttö. Eiköhän tämä valitettavasti ole ihan tapaus- tai opettajakohtausta. Joku ole näkee siinä pienessä tytössä itsensä ja laittaa vähän tsemppilisää. Jollakin taas sydän sulaa pikkupoikien runoille, vaikka pilkut ja kirjaimet olisikin miten sattuu. Esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kyllä minun arvosanoista höylättiin ihan huolella pois, kun "temperamenttini ei sopinut suunnitelmaan", ts. olin passiivinen tunneilla. Vaikka olin tyttö. Eiköhän tämä valitettavasti ole ihan tapaus- tai opettajakohtausta. Joku ole näkee siinä pienessä tytössä itsensä ja laittaa vähän tsemppilisää. Jollakin taas sydän sulaa pikkupoikien runoille, vaikka pilkut ja kirjaimet olisikin miten sattuu. Esimerkkinä.

Millä perusteella väität asian olevan tapaus- tai opettajakohtaista? Kun kerran Keltikagas-Järvinen tutki asiaa ja huomasi, että tämä ei ole tapaus- tai opettajakohtaista, vaan tytöt hyötyvät kouluun sopivasta temperamentistä poikia enemmän ja pojille on enemmän haittaa kuluun sopimattomasta temperamentista. Ja temperamentti on persoonallisuuden biologinen pohja, ei mikään tekosyy passiivisuudelle tunneilla. Jos on eri mieltä asiasta kuin sitä tutkinut professori, niin omalle kannalleen olisi hyvä olla muutakin näyttöä kuin mutuilu tai vaihtoehtoisesti olis myönnettävä olevansa väärässä. Muuten keskustelu ei kanna hedelmää.

http://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/&…;

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 9,5:n tyttö ja 8,8:n poika, jos nyt ihan puhtaasti keskiarvoa katsotaan. Kyllä se vaan on niin, että noista tuo poika on paljon reippaampi ja oma-aloitteisempi. Osaa hakea tietoa itsenäisesti ja saa arvosanansa helpolla.

Tyttö pänttää läksyjä ja kotitehtäviä illat pitkät. Haluaa pakonomaisesti tehdä kaiken "oikein", vaikkapa sitten vanhempien avustuksella. On paniikissa ennen kokeita. Itkee usein koulun takia. Osaa toki asiat hyvin, mutta millä hinnalla.

En halua laittaa lapsiani ranking-järjestyksen, mutta jotenkin vain on sellainen tunne, että pojalla tulee olemaan helpompi elämä. "Kympin tytöt" ovat varmaan usein samanlaisia pakonomaisia suorittajia kuin omanikin on. Kouluhommat kyllä hoidetaan, mutta rohkeus tehdä jotain omaa ja erilaista puuttuu. 

Haluaisin jotenkin saada tytölleni saman rentouden, rohkeuden ja iloisuuden kuin pojallani on, mutta en tiedä, miten se onnistuisi.

Meillä on päälle 9,5 tyttö, joka kyllä tekee aina läksyt ja lukee kokeisiin mutta ei käytä niihin mitenkään kauheasti aikaa eikä koskaan stressaa ja tuskaile. Osaa vaan ilmeisesti keskittyä hyvin,  olen sitä aina ihmetellyt, itse en ole samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kyllä minun arvosanoista höylättiin ihan huolella pois, kun "temperamenttini ei sopinut suunnitelmaan", ts. olin passiivinen tunneilla. Vaikka olin tyttö. Eiköhän tämä valitettavasti ole ihan tapaus- tai opettajakohtausta. Joku ole näkee siinä pienessä tytössä itsensä ja laittaa vähän tsemppilisää. Jollakin taas sydän sulaa pikkupoikien runoille, vaikka pilkut ja kirjaimet olisikin miten sattuu. Esimerkkinä.

Millä perusteella väität asian olevan tapaus- tai opettajakohtaista? Kun kerran Keltikagas-Järvinen tutki asiaa ja huomasi, että tämä ei ole tapaus- tai opettajakohtaista, vaan tytöt hyötyvät kouluun sopivasta temperamentistä poikia enemmän ja pojille on enemmän haittaa kuluun sopimattomasta temperamentista. Ja temperamentti on persoonallisuuden biologinen pohja, ei mikään tekosyy passiivisuudelle tunneilla. Jos on eri mieltä asiasta kuin sitä tutkinut professori, niin omalle kannalleen olisi hyvä olla muutakin näyttöä kuin mutuilu tai vaihtoehtoisesti olis myönnettävä olevansa väärässä. Muuten keskustelu ei kanna hedelmää.

http://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/&…;

Miksi sitten edes keskustella jos asia on jo niin fakta? No minun perusteluni on se, että opettajatkin ovat ihmisiä ja pärstäkerroin sekä omat mieltymykset vaikuttavat päätöksenteossa monessa muussakin asiayhteydessä, miksipä siis ei tässäkin. Kai ihmismielen liikkeistäkin on joku tutkimus, mutta nyt tabilla en jaksa enempää tökkiä. Ei tämä mutuiluni kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö linkkaamasi tutkimus voisi päätasolla pitää paikkansa.

Tasan päin vastoin: pojat saavat arvosanan helpommin, koska poikia "kannustetaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan arvosanoissa kyse ihan yksilön lahjakkuudesta, keskittymisestä ja työn määrästä? Tavoitteena on, että koulussa opitaan tietyt asiat. Oleellisempaa olisi mielestäni puhua erilaisista oppimistavoista ja yksilöllisistä eroista kuin sukupuolistereotypioista. Kaikki tytöt eivät opi samalla tavalla eivätkä kaikki pojat ole samanlaisia.

Asialla ei ole mitään tekemistä sukupuolistereotypioiden kanssa, vaan tytöt saavat tutkitusti huomattavasti parempia arvosanoja kuin pojat, vaikka testeissä eivät paljoa paremmin pärjäisikään. Esimerkiksi matematiikassa tytöt saavat parempia arvosanoja todistukseen, vaikka pojat pärjäävät testeissä paremmin. Tästä on tärkeää puhua, koska todistusarvosanoilla niitä lukiopaikkoja jaetaan eikä osaamisella. 

Linkitätkö tänne niitä tutkimuksia jossa näin todetaan, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin lapsena kun menin kouluun, että tytöt eivät pärjää matematiikassa. Joten en milloinkaan yrittänyt, kun se kerran olisi ollut turhaa. Pelkäsin matematiikkaa kuollakseni jo ennen ensimmäistä oppituntia.

Vanhempani kehuivat veljeni todistukset maasta taivaaseen, minua ei kehuttu milloinkaan. Numeromme olivat jokseenkin samoja.

Minä kehuin tyttöäni aina kovasti, kun osasi ennen kouluikää hyvin "arkilaskuja" ja on sitten mennytkin matikka tosi hyvin, on varmaan päässyt "positiivisuuden kierteeseen", tyttö on nyt jo yläasteella. Onneksi ei vahingossa tullut mieleen varoitella, että matikka olisi jotenkin vaikeaa tytöille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kympin poikaa. Kumpikin on fiksu, mutta he ovat myös tehneet töitä arvosanojen eteen. Meillä on aina painotettu sitä, että koulua käydään oman tulevaisuuden takia ja luistaminen läksyissä kostautuu kokeessa.

Minusta kaikkein tärkeintä on, että lasten isä on ollut kiinnostunut heidän koulunkäynnistään. Aina lukuvuoden alussa mies sopi lasten kanssa sen vuoden tavoitteet ja miten arvosanoista palkitaan. Itse olen ollut sitä mieltä, että hyvä arvosana on tarpeeksi hyvä palkinto, mutta miehen mielestä raha innostaa enemmän.

Itse pärjäsin myös hyvin koulussa. Halusin aina olla luokan paras. Jos joku sai paremman koenumeron tai todistuksen, yritin seuraavalla kerralla paremmin. Päätin, että tuon numeron nostan ja tuon pidän ennallaan. Se oli ihan puhdasta kilpailuhenkeä. Jos poikia pidetään kilpailuhenkisinä, niin miksei se näy koulumaailmassa?

Mahtavaa, ihana perhe, kiva kun isä osallistuu noin : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kyllä minun arvosanoista höylättiin ihan huolella pois, kun "temperamenttini ei sopinut suunnitelmaan", ts. olin passiivinen tunneilla. Vaikka olin tyttö. Eiköhän tämä valitettavasti ole ihan tapaus- tai opettajakohtausta. Joku ole näkee siinä pienessä tytössä itsensä ja laittaa vähän tsemppilisää. Jollakin taas sydän sulaa pikkupoikien runoille, vaikka pilkut ja kirjaimet olisikin miten sattuu. Esimerkkinä.

Millä perusteella väität asian olevan tapaus- tai opettajakohtaista? Kun kerran Keltikagas-Järvinen tutki asiaa ja huomasi, että tämä ei ole tapaus- tai opettajakohtaista, vaan tytöt hyötyvät kouluun sopivasta temperamentistä poikia enemmän ja pojille on enemmän haittaa kuluun sopimattomasta temperamentista. Ja temperamentti on persoonallisuuden biologinen pohja, ei mikään tekosyy passiivisuudelle tunneilla. Jos on eri mieltä asiasta kuin sitä tutkinut professori, niin omalle kannalleen olisi hyvä olla muutakin näyttöä kuin mutuilu tai vaihtoehtoisesti olis myönnettävä olevansa väärässä. Muuten keskustelu ei kanna hedelmää.

http://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/&…;

Miksi sitten edes keskustella jos asia on jo niin fakta? No minun perusteluni on se, että opettajatkin ovat ihmisiä ja pärstäkerroin sekä omat mieltymykset vaikuttavat päätöksenteossa monessa muussakin asiayhteydessä, miksipä siis ei tässäkin. Kai ihmismielen liikkeistäkin on joku tutkimus, mutta nyt tabilla en jaksa enempää tökkiä. Ei tämä mutuiluni kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö linkkaamasi tutkimus voisi päätasolla pitää paikkansa.

Ei yksi (tai satakaan) tutkimusta tee asiasta faktaa, mutta kyllä hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu se, että oma mielipide perustellaan, varsinkin jos vastakkaisesta kannasta löytyy jonkinlaista näyttöä. Muuten vaikuttaa siltä, että sinä vain haluat olla eri mieltä, koska et halua myöntää nykyisen asetelman suosivan tyttöjä poikien koulumenestyksen kustannuksella. "Check your privilege", sanoisi feministi, jos asetelma olisikin poikia suosiva.

Aloitus on puoliksi oikeassa eli puoli numeroa tytöt saavat etua olemalla keskimäärin rauhallisempia.

Siitä sitten voidaan keskustella maailmanloppuun saakka, onko väärin palkita tyttöjä siitä, että keskittyvät opetukseen.

Mikä tähän poikien sopeutumattomuuteen olisi sitten ratkaisuna? Miten koulua voisi muokata? Aletaanko palkita sellaisesta käytöksestä ja "temperamentista", joka on tähän asti nähty huonona? Katsotaanko läpi sormien? Tuo Keltikankaan "pitää tiedostaa eri temperamentit" on vähän tynkä, ja äkkiseltään tulee mieleen vain huonoja vaihtoehtoja jatkokehitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan arvosanoissa kyse ihan yksilön lahjakkuudesta, keskittymisestä ja työn määrästä? Tavoitteena on, että koulussa opitaan tietyt asiat. Oleellisempaa olisi mielestäni puhua erilaisista oppimistavoista ja yksilöllisistä eroista kuin sukupuolistereotypioista. Kaikki tytöt eivät opi samalla tavalla eivätkä kaikki pojat ole samanlaisia.

Asialla ei ole mitään tekemistä sukupuolistereotypioiden kanssa, vaan tytöt saavat tutkitusti huomattavasti parempia arvosanoja kuin pojat, vaikka testeissä eivät paljoa paremmin pärjäisikään. Esimerkiksi matematiikassa tytöt saavat parempia arvosanoja todistukseen, vaikka pojat pärjäävät testeissä paremmin. Tästä on tärkeää puhua, koska todistusarvosanoilla niitä lukiopaikkoja jaetaan eikä osaamisella. 

Linkitätkö tänne niitä tutkimuksia jossa näin todetaan, kiitos.

"Raportin mukaan opettajat antavat tytöille parempia arvosanoja matematiikan kokeista, vaikka PISA-testeissä tytöt ja pojat ovat matematiikassa tasaväkisiä. Opettajat saattavat palkita tunnilla kuuliaisesti opetusta seuraavia tyttöjä paremmilla arvosanoilla, raportissa arvellaan."

http://yle.fi/uutiset/3-7881313

http://www.oecd.org/pisa/keyfindings/pisa-2012-results.htm

Onko täällä joku lukenut tuon tutkimuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kyllä minun arvosanoista höylättiin ihan huolella pois, kun "temperamenttini ei sopinut suunnitelmaan", ts. olin passiivinen tunneilla. Vaikka olin tyttö. Eiköhän tämä valitettavasti ole ihan tapaus- tai opettajakohtausta. Joku ole näkee siinä pienessä tytössä itsensä ja laittaa vähän tsemppilisää. Jollakin taas sydän sulaa pikkupoikien runoille, vaikka pilkut ja kirjaimet olisikin miten sattuu. Esimerkkinä.

Millä perusteella väität asian olevan tapaus- tai opettajakohtaista? Kun kerran Keltikagas-Järvinen tutki asiaa ja huomasi, että tämä ei ole tapaus- tai opettajakohtaista, vaan tytöt hyötyvät kouluun sopivasta temperamentistä poikia enemmän ja pojille on enemmän haittaa kuluun sopimattomasta temperamentista. Ja temperamentti on persoonallisuuden biologinen pohja, ei mikään tekosyy passiivisuudelle tunneilla. Jos on eri mieltä asiasta kuin sitä tutkinut professori, niin omalle kannalleen olisi hyvä olla muutakin näyttöä kuin mutuilu tai vaihtoehtoisesti olis myönnettävä olevansa väärässä. Muuten keskustelu ei kanna hedelmää.

http://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/&…;

Miksi sitten edes keskustella jos asia on jo niin fakta? No minun perusteluni on se, että opettajatkin ovat ihmisiä ja pärstäkerroin sekä omat mieltymykset vaikuttavat päätöksenteossa monessa muussakin asiayhteydessä, miksipä siis ei tässäkin. Kai ihmismielen liikkeistäkin on joku tutkimus, mutta nyt tabilla en jaksa enempää tökkiä. Ei tämä mutuiluni kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö linkkaamasi tutkimus voisi päätasolla pitää paikkansa.

Ei yksi (tai satakaan) tutkimusta tee asiasta faktaa, mutta kyllä hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu se, että oma mielipide perustellaan, varsinkin jos vastakkaisesta kannasta löytyy jonkinlaista näyttöä. Muuten vaikuttaa siltä, että sinä vain haluat olla eri mieltä, koska et halua myöntää nykyisen asetelman suosivan tyttöjä poikien koulumenestyksen kustannuksella. "Check your privilege", sanoisi feministi, jos asetelma olisikin poikia suosiva.

Nyt kyllä laitat sanoja suuhuni... puhuin vain pärstäkertoimen ja opettajan mieltymysten vaikutuksesta. Tuo tutkijakin itse asiassa toteaa, että tällä hetkellä opettajat toimivat pitkälti vaistonsa varassa. Kyllä minä olen valmis, että opettajien koulutukseen lisättäisiin temperamentin tuntemusta. Se olisi voinut olla minullekin avuksi, sen sijaan että rokotettiin jokaista arvosanaa kun olin "vääränlainen". Mutta ehkä tämä asianhaara on nyt käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tähän poikien sopeutumattomuuteen olisi sitten ratkaisuna? Miten koulua voisi muokata? Aletaanko palkita sellaisesta käytöksestä ja "temperamentista", joka on tähän asti nähty huonona? Katsotaanko läpi sormien? Tuo Keltikankaan "pitää tiedostaa eri temperamentit" on vähän tynkä, ja äkkiseltään tulee mieleen vain huonoja vaihtoehtoja jatkokehitykseen.

Ei näitä asioita voi perstuntumalta ratkoa, vaan olisi perustettava oma työryhmä, joka tekisi selvityksen parhaista keinoista ottaa poikien potentiaalista kaikki irti. Ei tämä yhteiskunta nyt herranjumala niin voi toimia, että vain vain naisten kokemaa syrjintää tutkitaan.