Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Estoniasta selvinneiden traumat ja syyllisyys
06.11.2016 |
Katsoin erään Estonia-dokumentin ja aloin miettimään, mitä jotkut pelastuneista ovat joutuneet tekemään päästäkseen laivasta ulos. Tuollahan on vallinnut kaaos kun kaikki ovat yrittäneet päästä ulos laivasta. Pelastuneet ovat varmastikin talloneet ihmisiä jalkoihinsa, työntäneet heitä alas portaita ja tehneet mitä tahansa vain päästäkseen pois. On varmasti tehty asioita, jotka normaaliolosuhteissa luokiteltaisiin vähintäänkin kuolemantuottamukseksi. Tuoltahan selvisivät vain vahvimmat ja hyväkuntoisimmat.
En syytä ketään, ihmisen eloonjäämisvietti on niin vahva, että todennäköisesti kaikki meistä toimisivat samalla tavoin. Mietin vain millaisen kauhean syyllisyyden vallassa osa pelastuneista joutuu elämään. Jo pelkästään se, että ei jäänyt auttamaan muita, voi aiheuttaa syyllisyyttä, saati sitten se, että on itse pelastunut "muiden kustannuksella". Kun on töninyt muita tieltään tai työntänyt alas rappusia.
Hyi, tuntuu pahalta ajatella tällaisia :(
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut näiden pelastuneiden tarinoita. Niissä kukaan ei ainakaan myöntänyt että olisi pyyhkinyt muut pois tieltään. Sellaisia tarinoita muistelen, että on yhdessä jonkun kanssa, jopa ihan tuntemattoman, pyritty kannelle ja pelastuslautoille. Sitten jossain kohtaa toinen joutunut aalloille, jäätynyt lautassa kuoliaaksi tms. Sellaisesta kokeneet suurta syyllisyyttä. Mutta aika auttanut..
Monessa kertomuksessa myös muistelen toistettaneen, että suurin osa ihmisistä oli täysin lamaantuneita shokista. Eli kykenemättömiä pelastautumaan, vaikka siihen olisi ollut jonkinlainen mahdollisuus.
Muutama kertoi että kannella oli rosvojoukko, joka hädän keskellä ryösti ihmisiä aseella uhaten. Se taisi olla sairain ja kutakuinkin ainoa kuvaus ihmisen pahuudesta estonialla, mitä olen lukenut.
Ei kai kukaan myönnä, että on pyyhkinyt muut pois tieltään.
Toivoisin, ettei ainakaan julkisesti. Sen lisäksi, että se on ikuinen trauma itselle, syyllistäisi muut vielä tätä siihen päälle. Ihmisellä kun on kummallinen taipumus olla ymmärtämättä ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Sen sijaan toivon, että kykenisi käsittelemään sitä esim. traumaterapeuttinsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä dokumentti? Voisin katsoa myös. Kyllä siinä varmaan niin kävi, että ne pääsivät helpommin turvaan, joilla oli voimaa ja vain itsestään piti huolehtia. Toisaalta lämmittivät toisiaan ja auttoivat pelastuslautallekin. Shokissa voi olla vaikea toimia.
Turvallisuuden harhakuva dokumentissa taisi olla jotain. Tuli ihan lähivuosina uusintana ja tulee varmaan vielä monta kertaa.
http://yle.fi/vintti/yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/96turvallisuude…
Hukkuneiden promilleja ei tietenkään julkaista, mutta pelastuneet olivat luonnollisesti niitä, joilla oli pienemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Suurin osa äideistä todistettavasti pelastaa ensisijaisesti oman lapsensa. Kaikki kuitenkaan eivät, mutta poikkeuksiahan löytyy aina. Myös minä olen melko varma, että raivaisin minkä tahansa esteen lasteni turvallisuuden tieltä - vaikka sitten muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä dokumentti? Voisin katsoa myös. Kyllä siinä varmaan niin kävi, että ne pääsivät helpommin turvaan, joilla oli voimaa ja vain itsestään piti huolehtia. Toisaalta lämmittivät toisiaan ja auttoivat pelastuslautallekin. Shokissa voi olla vaikea toimia.
Turvallisuuden harhakuva dokumentissa taisi olla jotain. Tuli ihan lähivuosina uusintana ja tulee varmaan vielä monta kertaa.
http://yle.fi/vintti/yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/96turvallisuude…
Tuon luettuani, mikähän on vasteaika nykyään? Tulisiko apu nopeammin jos sama kävisi nyt? Saataisiko pelastuslauttoja paremmin liikkeelle ja pääsisivätkö ihmiset niihin?
Minä olen niitä "hysteerikkoja" joiden on laivalle mennessä pakko käydä katsomassa, missä ne pelastusveneet ja liivit ovat ja että hytti on mahdollisimman yläkannella...
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Suurin osa äideistä todistettavasti pelastaa ensisijaisesti oman lapsensa. Kaikki kuitenkaan eivät, mutta poikkeuksiahan löytyy aina. Myös minä olen melko varma, että raivaisin minkä tahansa esteen lasteni turvallisuuden tieltä - vaikka sitten muita ihmisiä.
Eli siis kantaisit lapsiasi kaatuneessa laivassa, jolloin seurauksensa olisi että kuolisitte kaikki, kun taas lapset jättämällä jäisit itse eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siellä jotkut ryhtyi pöllimään ihmisten arvotavaroitakin niin eiköhän osa viskonut hitaampia tieltään pois pyrkiessään kannelle.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Suurin osa äideistä todistettavasti pelastaa ensisijaisesti oman lapsensa. Kaikki kuitenkaan eivät, mutta poikkeuksiahan löytyy aina. Myös minä olen melko varma, että raivaisin minkä tahansa esteen lasteni turvallisuuden tieltä - vaikka sitten muita ihmisiä.
Eli siis kantaisit lapsiasi kaatuneessa laivassa, jolloin seurauksensa olisi että kuolisitte kaikki, kun taas lapset jättämällä jäisit itse eloon.
Jos en voisi pelastaa lapsiani, en lähtisi vaan jäisin heidän kanssaan. Ei kysymystäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Suurin osa äideistä todistettavasti pelastaa ensisijaisesti oman lapsensa. Kaikki kuitenkaan eivät, mutta poikkeuksiahan löytyy aina. Myös minä olen melko varma, että raivaisin minkä tahansa esteen lasteni turvallisuuden tieltä - vaikka sitten muita ihmisiä.
Ainoat Estonialta pelastuneet alaikäiset olivat 12-ja 15-vuotiaat pojat.
Vierailija kirjoitti:
Hukkuneiden promilleja ei tietenkään julkaista, mutta pelastuneet olivat luonnollisesti niitä, joilla oli pienemmät.
Päinvastoin. Baarista oli lyhyempi matka pelastuslautoille ja alkoholi ehkäisi hypotermiaa. Nukkumassa olleet olivat suurimmassa vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa pelastuneiden kertomuksia miten selvisivät laivasta. Kannattaa katsoa.
Oli jotenkin kamala se yhden pelastuneen nuoren miehen tarina, kun omat vanhemmat ja tyttöystävä jäivät sinne oviaukkoon ja huusivat, että "mene". Jos olisi yrittänyt pelastaa heidät, olisi todennäköisesti kuollut itsekin. Voin kuvitella miten pahalta tuosta miehestä on tuntunut jälkeenpäin, vaikka toimikin periaatteessa oikein. Itsekin toivoisin, että omat lapseni pelastaisivat itsensä eivätkä jäisi kuolemaan kanssani.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ovat myös sotaveteraanien traumat, kun eivät halua puhua.
Jep. Omiaan ampuivat. Eiku?
Ihmisiä siellä on jouduttu tappamaan. Samanlaisia nuoria poikia kun on itsekin oltu, satuttu vaan syntymään eri puolille rajaa. Armeijassa tehdään kovasti töitä, jotta vihollinen tunnistettaisi vihollisena, ei ihmisenä, ihan siitä syystä, että tämä olisi helpompi ampua.
Toisekseen, omiakin on jouduttu ampumaan mm. teloituskompanioissa. Omia on jouduttu jättämään haavoittuneena jälkeen, kun ei ole vain kyetty pelastamaan.
Veteraaneilla on monesti hirmuisia traumoja allaan.
Jos näin on niin aivan suotta. Ovat tehneet sen mitä on käsketty tehdä.
Kiitos.
Kyllä saksalaiset Stalingradista ennen luhistumista evakuoidut kärsivät traumoja pelastumisen johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hukkuneiden promilleja ei tietenkään julkaista, mutta pelastuneet olivat luonnollisesti niitä, joilla oli pienemmät.
No sehän on ollut ihan alunperinkin paljon esillä, että he, jotka olivat hyteissä nukkumassa tai menossa nukkumaan kuolivat sinne ja yökerhossa (yläkansilla) bilettäneet pelastuivat, koska pääsivät ulos ilman ongelmia. Promilleista en toki osaa sanoa mitään, mutta eiköhän sieltä oo vettä väkevämpääkin nauttineita pelastunut.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Suurin osa äideistä todistettavasti pelastaa ensisijaisesti oman lapsensa. Kaikki kuitenkaan eivät, mutta poikkeuksiahan löytyy aina. Myös minä olen melko varma, että raivaisin minkä tahansa esteen lasteni turvallisuuden tieltä - vaikka sitten muita ihmisiä.
Eli siis kantaisit lapsiasi kaatuneessa laivassa, jolloin seurauksensa olisi että kuolisitte kaikki, kun taas lapset jättämällä jäisit itse eloon.
Totta helvetissä. Jos lapseni kuolisivat, kuolisin heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Suurin osa äideistä todistettavasti pelastaa ensisijaisesti oman lapsensa. Kaikki kuitenkaan eivät, mutta poikkeuksiahan löytyy aina. Myös minä olen melko varma, että raivaisin minkä tahansa esteen lasteni turvallisuuden tieltä - vaikka sitten muita ihmisiä.
Ainoat Estonialta pelastuneet alaikäiset olivat 12-ja 15-vuotiaat pojat.
Kuinkahan monta alaikäistä kuoli? Ja kuten tuolla aiemmin todettiin, pieniä lapsia oli varmasti jossain vaiheessa täysin mahdotonta pelastaa. Kuinkahan moni äiti sinne vapaaehtoisesti jäi lastensa kanssa? Veikkaisin, että aika moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ovat myös sotaveteraanien traumat, kun eivät halua puhua.
Jep. Omiaan ampuivat. Eiku?
Oletko koskaan kuullut käsitteestä friendly fire? Tai että esim. vetäytyminen suunnitellaan huonosti ja omia kuolee? Tai että ryhmä joutuu väijytykseen alueella jonne meneminen ei ollut välttämätöntä? Sodassa tuollaista tapahtuu jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaikea kuvitella, että kukaan tönisi tahallaan toisia alas rappusista tms. Auttamaan ei ole voinut jäädä, mutta mä kyllä ajattelen ihmisistä hyvää.
Jos sinä joutuisit tilanteeseen, jossa enää vain yksi ihminen ehtisi kiivetä kallistuvasta portaikosta ulkoilmaan, melko varmasti ottaisit siitä vieressä olijasta jalalla vauhtia ja pelastaisit itsesi. Paniikissa tulee tehneeksi sellaista, jota ei normaalisti uskoisi ikinä tekevänsä. Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella.
Omasta reagoinnista muuten saa aavistuksen silloin, kun joku ajaa vaikka marketin parkkihallissa ohitse liian kovaa ja liian läheltä. Jos jälkeenpäin tajuaa pyrkineensä kaverin selän taakse piiloon, voi hyvin olettaa, että hengenvaaran uhatessa ei välttämättä olisi se sankari, joka lähtee laivasta viimeisenä.
Tuohon voin sanoa, että en varmasti uhraisi lapseni henkeä vain pelastuakseni itse. Olen aivan varma, että tuossa tilanteessa yrittäisin pelastaa lapseni vaikka oman henkeni uhalla. Ja olisin valmis työntämään muita rappusissa alas, että lapseni (ja minä) pelastuisi.
Enkös minä juuri niin sanonutkin: "Oma lapsi kainalossa sinäkin olisit valmis työntämään muut muitta mutkitta alas rappuja, jos lapsesi henki olisi siitä kiinni. Jotkut työntäisivät oman lapsensakin, vaikka sitä näin lämpimässä olkkarissa onkin vaikea kuvitella."
Ei sitä kuitenkaan etukäteen voi tietää, mitä tekee hätätilanteessa. Oletko nähnyt elokuvan Sophien valinta?
21
- Näin silloin kaksi matkustaja-alusta, jotka loittonivat meistä. Ihmettelin, miksi ne eivät käänny. Miksi ne eivät huomaa, että me olemme merihädässä. Se toivottomuuden tunne oli musertava.
Estonian valot syttyivät ja sammuivat. Laivalla oli pelastuslauttoja. Niitä oli myös meressä.
- Olin siinä vaiheessa vielä varma, että hylky kelluu, ettei laiva uppoa. Vielä silloin oli sellainen tunne, että matkamme on vain keskeytynyt. Kunhan vain odotamme, niin joku tulee ja pelastaa meidät täältä.
Estonia matkasi kohti tuhoa. Laiva kallistui lisää. Ehrnsten hyppäsi pois pelastusveneestä. Hän puki toiset pelastusliivit päälleen ja otti vielä kahdet liivit kainaloonsa.
- Tiesin, että suurin osa ihmisistä oli yhä sisällä laivan kaatuessa kyljelleen. Heidän pelinsä oli menetetty, Petter Ehrnsten sanoo ja pitää tauon.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000000813757.html
Mitkä nuo alukset olivat? Onko se selvinnyt mikseivät kääntyneet?
Alue: Aihe vapaa
Ei kai kukaan myönnä, että on pyyhkinyt muut pois tieltään.