Perheunelmat menivät pieleen, kun mies osoittautui hirveäksi
Olen siis kahden leikki-ikäisen 38-v. äiti ja mieheni on väkivaltainen ja persoonallisuushäiriöinen. Unelmanani oli nuoresta lähtien *sitten joskus* perustaa perhe ja olla saman miehen kanssa elämäni loppuun saakka yhdessä. Toivoin 3-4 lasta.
Noh, tapasin miehen päälle kolmekymppisenä ja ikämme vuoksi etenimme nopeasti, mutta mies on niin ilkeä ja epäluotettava, että mun on vain pakko ottaa avioero. Miten tässä tilanteessa voisin enää toimia, että saisin kunnollisen, ehjän perheen ja vaikka vielä yhden tai kaksi lasta lisää?
Työkuviot ja taloudellinen tilanne on ok, mutta itselläni ei ole energiaa mihinkään uuden puolison etsiskelyyn tositarkoituksella, enkä välttämättä edes ehtisi sellaista enää. Mitä teen?
T. Epätoivoinen
Kommentit (77)
Yksi vaihtoehto olisi saada mies terapiaan ja lääkitykselle, jolloin voisimme yrittää saada vielä lisää lapsia. Yksi ongelma on myös rajallisen kokoinen asunto sekä varakkaan mieheni pihiys, jolloin minun keskituloisena pitäisi järkätä asuminen ja muut perheen menot käytännössä yksin. Olen ujo ja edellisten raskauksien jäljiltä kroppani on "ottanut osumaa", vaikka olenkin muutenkin sutjakka, että varmaankaan miehille en ole kovin kiinnostava "saalis" tositarkoituksella enää, joten mun olisi pakko tyytyä nykyiseen mieheeni tai olla yksin. Ulkomaille en voi mennä etsimään puolisoa mahdollisen eromme jälkeen lastemme vuoksi ja muutenkin lasten olemassaolo estää käytännössä kaiken deittailun. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siis kahden leikki-ikäisen 38-v. äiti ja mieheni on väkivaltainen ja persoonallisuushäiriöinen. Unelmanani oli nuoresta lähtien *sitten joskus* perustaa perhe ja olla saman miehen kanssa elämäni loppuun saakka yhdessä. Toivoin 3-4 lasta.
Noh, tapasin miehen päälle kolmekymppisenä ja ikämme vuoksi etenimme nopeasti, mutta mies on niin ilkeä ja epäluotettava, että mun on vain pakko ottaa avioero. Miten tässä tilanteessa voisin enää toimia, että saisin kunnollisen, ehjän perheen ja vaikka vielä yhden tai kaksi lasta lisää?
Työkuviot ja taloudellinen tilanne on ok, mutta itselläni ei ole energiaa mihinkään uuden puolison etsiskelyyn tositarkoituksella, enkä välttämättä edes ehtisi sellaista enää. Mitä teen?
T. Epätoivoinen
Jos oisit oikeasti kuvaamassasi tilanteessa, viimeinen asia jota murehtisit olisi uuden miehen löytäminen.
Hvetin huono trollaus, että edes kehtaat!
Oikeita uhreja auttanut
Mitä tarkoitat? En ymmärrä. Yritän ajatella tilannettani kokonaisuuden kannalta ja "pelata" huonot korttini mahdollisimman hyvin. Ajatteluni kuulostaa aika miesmäiseltä, tiedän. :/ t. Ap
Sinuna ajattelisin vähän lapsiakin. Kiva tuollaisen väkivaltaisen isän kanssa kasvaa.Huhhuh. Lähde menemään ja ota lapset mukaan.
Lisäksi se, voinko enää koskaan tavata uutta miestä, vaikuttaa ratkaisevasti eropäätökseeni. Jos/kun en voi enää tavata ketään, mun on pakko tyytyä kamalaan mieheen. Suomessa on todella vaikeaa muutenkin tavata ketään, jos ei käytä alkoholia, käy bilettämässä ja jos on liian ujo nettideittailuun sekä sielläkin miehille liian huono saalis. T. Ap
Miksi ihmeessä sulla on oltava joku mies? Siis että jatkat hirveän miehen kanssa, jos et voi olla varma ennen eroamista että löydät paremman? En vaan tajua. Mihin sä sitä miestä välttämättä tarvitset?
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ajattelisin vähän lapsiakin. Kiva tuollaisen väkivaltaisen isän kanssa kasvaa.Huhhuh. Lähde menemään ja ota lapset mukaan.
Mun on tosiaan varmaankin pakko erota juuri sen väkivaltaisuuden ja nöyryyttävän kohtelun vuoksi, mutta lapset joutuvat sitten elämään "rikkinäisessä" yksinhuoltajaperheessa. Samoin lapset ja itsekään emme tule enää koskaan saamaan perhettä. Hiton vaikea yhtälö. T. Ap
Nussi niin monen jännämiehen kanssa kuin vain ehdit ja porsi lisää liukuhihnalla. Paras ratkaisu.
En pysty edes sanoin kuvaamaan kuinka halveksin aloittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto olisi saada mies terapiaan ja lääkitykselle, jolloin voisimme yrittää saada vielä lisää lapsia. Yksi ongelma on myös rajallisen kokoinen asunto sekä varakkaan mieheni pihiys, jolloin minun keskituloisena pitäisi järkätä asuminen ja muut perheen menot käytännössä yksin. Olen ujo ja edellisten raskauksien jäljiltä kroppani on "ottanut osumaa", vaikka olenkin muutenkin sutjakka, että varmaankaan miehille en ole kovin kiinnostava "saalis" tositarkoituksella enää, joten mun olisi pakko tyytyä nykyiseen mieheeni tai olla yksin. Ulkomaille en voi mennä etsimään puolisoa mahdollisen eromme jälkeen lastemme vuoksi ja muutenkin lasten olemassaolo estää käytännössä kaiken deittailun. T. Ap
Voi ap kultapieni, ei elämässä ole takuita ikuisesta onnesta. Sanoisin, että nyt on riskinoton paikka, jos haluat lisää lapsia. Tinderiin tai jonnekin etsimään isäehdokasta. Hyvällä tuurilla löydät ihanan ja tasapainoisen isän uusille lapsille ja isäpuolen nykyisillesi ja huonolla tuurilla teet elämästäsi helvettiä. Unohda kaikki saamasi osumat. Kaikki miehet eivät ole niin tarkkoja. T. Eräs yh, joka on jättänyt riskit ottamatta, koska en jaksaisi enempää lapsi ja ikääkin on jo. Tsemppiä ap, anna mennä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sulla on oltava joku mies? Siis että jatkat hirveän miehen kanssa, jos et voi olla varma ennen eroamista että löydät paremman? En vaan tajua. Mihin sä sitä miestä välttämättä tarvitset?
No en toki välttämättä, mutta ideaalitapauksessa lapsella olisi ehjä perhe ja molemmat vanhemmat. On myös hieman vaikeampaa saada enempää lapsia (ilman hedelmöityshoitoja), jos olen yksin. Se koko perhehaave meni totaalisen pieleen. Olisi tosiaan pitänyt seurustella huomattavasti pidenpään ennen lasten saamista tai sitten kartuttaa ihmistuntemusta edes deittailemalla enemmän nuorempana, jotta olisin tajunnut valita paremman miehen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sulla on oltava joku mies? Siis että jatkat hirveän miehen kanssa, jos et voi olla varma ennen eroamista että löydät paremman? En vaan tajua. Mihin sä sitä miestä välttämättä tarvitset?
No en toki välttämättä, mutta ideaalitapauksessa lapsella olisi ehjä perhe ja molemmat vanhemmat. On myös hieman vaikeampaa saada enempää lapsia (ilman hedelmöityshoitoja), jos olen yksin. Se koko perhehaave meni totaalisen pieleen. Olisi tosiaan pitänyt seurustella huomattavasti pidenpään ennen lasten saamista tai sitten kartuttaa ihmistuntemusta edes deittailemalla enemmän nuorempana, jotta olisin tajunnut valita paremman miehen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi se, voinko enää koskaan tavata uutta miestä, vaikuttaa ratkaisevasti eropäätökseeni. Jos/kun en voi enää tavata ketään, mun on pakko tyytyä kamalaan mieheen. Suomessa on todella vaikeaa muutenkin tavata ketään, jos ei käytä alkoholia, käy bilettämässä ja jos on liian ujo nettideittailuun sekä sielläkin miehille liian huono saalis. T. Ap
Mistä sä sen exäsi löysit? Missä tuo kamala ujoutesi oli silloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sulla on oltava joku mies? Siis että jatkat hirveän miehen kanssa, jos et voi olla varma ennen eroamista että löydät paremman? En vaan tajua. Mihin sä sitä miestä välttämättä tarvitset?
No en toki välttämättä, mutta ideaalitapauksessa lapsella olisi ehjä perhe ja molemmat vanhemmat. On myös hieman vaikeampaa saada enempää lapsia (ilman hedelmöityshoitoja), jos olen yksin. Se koko perhehaave meni totaalisen pieleen. Olisi tosiaan pitänyt seurustella huomattavasti pidenpään ennen lasten saamista tai sitten kartuttaa ihmistuntemusta edes deittailemalla enemmän nuorempana, jotta olisin tajunnut valita paremman miehen. T. Ap
Niinpä. Elämässä käy usein niin, että haaveet ei toteudukaan. Sitten on vaan kasattava itsensä ja keksittävä muuta haaveiltavaa. Ideaalitapaukset ovat hyvin harvassa, valitettavasti. Jos nyt äkkiä vaan haalit itsellesi uuden isän lapsille (koska 38-vuotiaana alkaa jo olla kiire), on riski aika iso että parin vuoden päästä olet samassa tilanteessa. En todellakaan lähtisi siihen juuri lastesi takia.
Miul tuli mieleen, et jonkun katkeran muijan trolli. Voi tossukkaa.
Ai mitä teet? No ehdotan, että eroat miehestäsi, nuolet haavat ja alat iloita jo olemassa olevista lapsistasi. Tapaat varmasti jossain vaiheessa elämääsi vielä jonkun, josta saat kumppanin.
Taas tällainen aloittaja, joka kysyy palstalla "mitä teen"? Noin isoja asioita pitäisi osata miettiä rauhassa omassa mielessä, eikä niin että odottaa jonkun palstalla tuosta noin vain sormia napsauttamalla keksivän ratkaisun. Miten nykymaailma voi olla niin avuton, että palstalaisten pitäisi päättää, mitä aloittajan pitää tehdä. Onko kyseessä edes aikuinen ihminen?
Aloittaja kuulostaa jotenkin kylmäsydämiseltä, kun murehtii vaan että uusi mies pitää heti saada, jos nykyisen jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sulla on oltava joku mies? Siis että jatkat hirveän miehen kanssa, jos et voi olla varma ennen eroamista että löydät paremman? En vaan tajua. Mihin sä sitä miestä välttämättä tarvitset?
No en toki välttämättä, mutta ideaalitapauksessa lapsella olisi ehjä perhe ja molemmat vanhemmat. On myös hieman vaikeampaa saada enempää lapsia (ilman hedelmöityshoitoja), jos olen yksin. Se koko perhehaave meni totaalisen pieleen. Olisi tosiaan pitänyt seurustella huomattavasti pidenpään (pidempään/pitempään) ennen lasten saamista tai sitten kartuttaa ihmistuntemusta edes deittailemalla enemmän nuorempana, jotta olisin tajunnut valita paremman miehen. T. Ap
Opettele wt kirjoittamaan.
Lapsille ja sinulle on merkittävästi parempi tilanne, jos otat eron ja huolehdit lapsista yksin. Epävakaat kotiolot ja väkivaltainen vanhempi traumatisoivat lapsia paljon enemmän kuin kasvaminen yksinhuoltajaperheessä. Lähde sen miehen luota!
Mitä tulee uusiin suhteisiin, niin todennäköisesti joudut käsittelemään tätä suhdetta ammattilaisen kanssa. Valitettavasti asia on näin. Mutta usko tai älä, ikä tai yh-status ei ole este parisuhteen löytämiselle.
Jos oisit oikeasti kuvaamassasi tilanteessa, viimeinen asia jota murehtisit olisi uuden miehen löytäminen.
Hvetin huono trollaus, että edes kehtaat!
Oikeita uhreja auttanut