Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Perheunelmat menivät pieleen, kun mies osoittautui hirveäksi
05.11.2016 |
Olen siis kahden leikki-ikäisen 38-v. äiti ja mieheni on väkivaltainen ja persoonallisuushäiriöinen. Unelmanani oli nuoresta lähtien *sitten joskus* perustaa perhe ja olla saman miehen kanssa elämäni loppuun saakka yhdessä. Toivoin 3-4 lasta.
Noh, tapasin miehen päälle kolmekymppisenä ja ikämme vuoksi etenimme nopeasti, mutta mies on niin ilkeä ja epäluotettava, että mun on vain pakko ottaa avioero. Miten tässä tilanteessa voisin enää toimia, että saisin kunnollisen, ehjän perheen ja vaikka vielä yhden tai kaksi lasta lisää?
Työkuviot ja taloudellinen tilanne on ok, mutta itselläni ei ole energiaa mihinkään uuden puolison etsiskelyyn tositarkoituksella, enkä välttämättä edes ehtisi sellaista enää. Mitä teen?
T. Epätoivoinen
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sulla on oltava joku mies? Siis että jatkat hirveän miehen kanssa, jos et voi olla varma ennen eroamista että löydät paremman? En vaan tajua. Mihin sä sitä miestä välttämättä tarvitset?
No en toki välttämättä, mutta ideaalitapauksessa lapsella olisi ehjä perhe ja molemmat vanhemmat. On myös hieman vaikeampaa saada enempää lapsia (ilman hedelmöityshoitoja), jos olen yksin. Se koko perhehaave meni totaalisen pieleen. Olisi tosiaan pitänyt seurustella huomattavasti pidenpään (pidempään/pitempään) ennen lasten saamista tai sitten kartuttaa ihmistuntemusta edes deittailemalla enemmän nuorempana, jotta olisin tajunnut valita paremman miehen. T. Ap
Opettele wt kirjoittamaan.
Tuli typo. Kirjoitan kännykän kosketusnäytöltä, enkä oikolue yleensä tekstiä ennen lähettämistä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi se, voinko enää koskaan tavata uutta miestä, vaikuttaa ratkaisevasti eropäätökseeni. Jos/kun en voi enää tavata ketään, mun on pakko tyytyä kamalaan mieheen. Suomessa on todella vaikeaa muutenkin tavata ketään, jos ei käytä alkoholia, käy bilettämässä ja jos on liian ujo nettideittailuun sekä sielläkin miehille liian huono saalis. T. Ap
Mistä sä sen exäsi löysit? Missä tuo kamala ujoutesi oli silloin?
Totuus on tarua ihmeellisempää, mutta yksi kaverini toimi "esiliinana" ja hoiti puhumisen ihan alussa, ts. exän exäni oli kaverini kaveri. Erotessani exästäni itsetuntoni oli vahvistunut, joten uskaltauduin ottamaan aloitteen tavatessani mieheni. Nykyään en enää moista uskaltaisi. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nussi niin monen jännämiehen kanssa kuin vain ehdit ja porsi lisää liukuhihnalla. Paras ratkaisu.
En pysty edes sanoin kuvaamaan kuinka halveksin aloittajaa.
Voisitko perustella, miksi halveksit minua. Olin alle kolmekymppisenä ollut ainoastaan yhden miehen kanssa monivuotisessa säädössä. Tuolloin opiskelin ja matkustelin sekä datailin kotona illat ja tein paljon töitä. Sitten kolmen kympin kynnyksellä tajusin, että pitäisi yrittää löytää vakava suhde, jos aikoisin saada perhettä. Mutta se slotti on aika pieni, jos herää perheen perustamisen toiveeseen basta kolmekymppisenä. Se mun yksi ja ainoa slottini on lopullisesti sulkeutumassa ja tämä on ainoa elämäni. Otin riskin ja valitsin huonon miehen. Mutta miten pääsen tästä eteenpäin? T. Ap
Oletko sä se, joka nukkuu patjalla ja jonka anoppilassa on myös väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä teet? No ehdotan, että eroat miehestäsi, nuolet haavat ja alat iloita jo olemassa olevista lapsistasi. Tapaat varmasti jossain vaiheessa elämääsi vielä jonkun, josta saat kumppanin.
Ideaalitilanteessa se menisi näin toki, mutta ne epävarmuustekijät huolettavat. Entäpä, jos jäänkin sinkuksi lopuksi ikääni, kuten monille eroaville naisille käy? Haluaisin ns. ottaa varman päälle vähän samaan tapaan kuin miehet monesti tekevät. Ideaalitilanteessa olisi uusi mies katsottuna, ennen kuin eroan, mutta en jaksa/pysty/kykene etsimään mitään uutta miestä tässä tilanteessa. En vain todellakaam ole kiinnostunut sellaisesta, vaikka ikäni (viimeiset mahdolliset vuodet jäljellä) vuoksi olisi ns. pakko. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä se, joka nukkuu patjalla ja jonka anoppilassa on myös väkivaltaa?
Mistä tuollaisen tähän repäisit? T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet se sama, säännöllisin väliajoin täällä inisevä tossukkaämmä. Sulle on annettu ohjeita, mutta ei vain tunnu jakeluun menevän. Oletko jonkin sortin kehitysvammainen vai missä mättää?
Joo, minäkin tunnistin että tämä sama trollaa täällä joka päivä näitä aloituksiaan, niin samantyylisesti aina kirjoittaa. Ja aina mollaa yksipuolisesti miestään, vaikka noiden aloituksiensa perusteella aloittajaa ei voi millään tavalla sanoa ihanaksi ihmiseksi itseäänkään. Kuulostaa aika pirttihirmulta, joka tappaa miehen halut jatkuvalla valituksella ja syyttelyllä. Haluaa vaan kerjätä myötätuntoa täällä palstalla ja saada av-mammat kilvan haukkumaan miestään. Mies on vastuussa, kun ei täyttänyt naisen vaatimuksia täydellisestä perhe-elämästä ja nyt pitäis saada uusi mies sätkynukeksi täyttämään naisen vaatimuksia. Onko aloittaja mennyt alunperinkään rakkaudesta miehensä kanssa yhteen vai onko ottanut miehen vain omien suunnitelmiensa jatkeeksi ja välikappaleeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä teet? No ehdotan, että eroat miehestäsi, nuolet haavat ja alat iloita jo olemassa olevista lapsistasi. Tapaat varmasti jossain vaiheessa elämääsi vielä jonkun, josta saat kumppanin.
Ideaalitilanteessa se menisi näin toki, mutta ne epävarmuustekijät huolettavat. Entäpä, jos jäänkin sinkuksi lopuksi ikääni, kuten monille eroaville naisille käy? Haluaisin ns. ottaa varman päälle vähän samaan tapaan kuin miehet monesti tekevät. Ideaalitilanteessa olisi uusi mies katsottuna, ennen kuin eroan, mutta en jaksa/pysty/kykene etsimään mitään uutta miestä tässä tilanteessa. En vain todellakaam ole kiinnostunut sellaisesta, vaikka ikäni (viimeiset mahdolliset vuodet jäljellä) vuoksi olisi ns. pakko. T. Ap
'Siis haluat uuden miehen, mutta et jaksa etsiä sitä. Sekö on suurin ongelmasi? Mihin sä edes miestä tarvitset? Kaikista helpointa on ilman miestä. Se on fakta. Miksi edes haluat lisää lapsia jonkun random miehen kanssa (tapauksessasi tulisi olemaan väistämätöntä)
Vierailija kirjoitti:
Taas tällainen aloittaja, joka kysyy palstalla "mitä teen"? Noin isoja asioita pitäisi osata miettiä rauhassa omassa mielessä, eikä niin että odottaa jonkun palstalla tuosta noin vain sormia napsauttamalla keksivän ratkaisun. Miten nykymaailma voi olla niin avuton, että palstalaisten pitäisi päättää, mitä aloittajan pitää tehdä. Onko kyseessä edes aikuinen ihminen?
Aloittaja kuulostaa jotenkin kylmäsydämiseltä, kun murehtii vaan että uusi mies pitää heti saada, jos nykyisen jättää.
En ole kylmäsydäminen, mutta mieheni julma käytös on kovettanut tunteeni hänen osaltaan. Haluaisin vain eroon hänestä, jos saisin valita. Mutta yritän olla samanaikaisesti realisti ja ajatella rauhallisesti ja järkevästi. Luotan av-palstan lukijoiden kollektiiviseen älyyn, sillä oma ajattelukyky sumentuu helposti tällaisissa tilanteissa. :) T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä teet? No ehdotan, että eroat miehestäsi, nuolet haavat ja alat iloita jo olemassa olevista lapsistasi. Tapaat varmasti jossain vaiheessa elämääsi vielä jonkun, josta saat kumppanin.
Ideaalitilanteessa se menisi näin toki, mutta ne epävarmuustekijät huolettavat. Entäpä, jos jäänkin sinkuksi lopuksi ikääni, kuten monille eroaville naisille käy? Haluaisin ns. ottaa varman päälle vähän samaan tapaan kuin miehet monesti tekevät. Ideaalitilanteessa olisi uusi mies katsottuna, ennen kuin eroan, mutta en jaksa/pysty/kykene etsimään mitään uutta miestä tässä tilanteessa. En vain todellakaam ole kiinnostunut sellaisesta, vaikka ikäni (viimeiset mahdolliset vuodet jäljellä) vuoksi olisi ns. pakko. T. Ap
Tiedätkö aloittaja edes mitä rakkaus tarkoittaa. Ei kuulosta siltä, että rakastat miestäsi, koska olet ottanut hänet vain täyttämään sinun unelmiasi ja uusi mies on jo haaveissasi. Aika kylmää toimintaa.
Sullahan on jo perhe. Moni ei saa edes niitä lapsia... Ja olet ensimmäisenkin löytänyt, vaikka et biletä, mutta ei sun kannata varmaan olla noin epätoivoisen miehenkipeä, kun ekakin oli sellainen, joka ei mitään kunnon aviomiesmatskua edes ole. Opettele olemaan onnellinen sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä teet? No ehdotan, että eroat miehestäsi, nuolet haavat ja alat iloita jo olemassa olevista lapsistasi. Tapaat varmasti jossain vaiheessa elämääsi vielä jonkun, josta saat kumppanin.
Ideaalitilanteessa se menisi näin toki, mutta ne epävarmuustekijät huolettavat. Entäpä, jos jäänkin sinkuksi lopuksi ikääni, kuten monille eroaville naisille käy? Haluaisin ns. ottaa varman päälle vähän samaan tapaan kuin miehet monesti tekevät. Ideaalitilanteessa olisi uusi mies katsottuna, ennen kuin eroan, mutta en jaksa/pysty/kykene etsimään mitään uutta miestä tässä tilanteessa. En vain todellakaam ole kiinnostunut sellaisesta, vaikka ikäni (viimeiset mahdolliset vuodet jäljellä) vuoksi olisi ns. pakko. T. Ap
'Siis haluat uuden miehen, mutta et jaksa etsiä sitä. Sekö on suurin ongelmasi? Mihin sä edes miestä tarvitset? Kaikista helpointa on ilman miestä. Se on fakta. Miksi edes haluat lisää lapsia jonkun random miehen kanssa (tapauksessasi tulisi olemaan väistämätöntä)
Ideaalitilanteessa haluaisin elämänkumppanin, jolla olisi samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja joka ei olisi väkivaltainen ja alistava määräilijä, joka käyttäytyy todella typerästi ja vastuuttomasti ja jolta puuttuu esim. käytöstavat kokonaan. Olen varmaankin "hankala" hänen näkökulmastaan, sillä yritän saada jotain järkeä kaikkeen toimintaan (hän on siis todella vastuuton ja epäreilu yksityiskohtiin menemättä). Lisäksi yritän epätoivoisesti pitää puoliani. Hän nimittäin kontrolloi ja määräilee mua kuin jotain postimyyntivaimoa.
Myönnän olleeni todella hölmö menneisyydessäni, kun en tajunnut olla haku päällä ja nuoresta lähtien. Ehkä silloin olisin löytänyt jonkun oikeasti sopivan puolison jo aiemmin ja mitään ongelmaa ei edes olisi. Nyt hätäilim ja mies peitteli outouksiaan pari vuotta. Se kiusaaminen alkoi vasta sitten, kun olin raskaana. T. Ap
Perheneuvola ja terveyskeskus auttavat sinua varmasti. Saat hyvät lääkkeet psykpolilta ja hieman keskusteluapua jos sellaista kykenet ottamaan vastaan.
Teidän perhe on jo rikki, oletteko lastensuojelun kanssa tekemisissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi aivopessyt sinut kuvittelemaan ettei yksinhuoltajan perhe voi olla kunnollinen perhe? Asenteesi asian suhteen kuulostavat vähän sairailta, pahoittelen että sanon näin suoraan.
Lapsille ja sinulle on aivan varmasti parasta olla erossa persoonallisuushäiriöisestä miehestä, eikä tilanne paranisi ollenkaan jos toisit uuden miehen kuvioihin liian aikaisin.
Olenkohan ainoa, joka ei tunnista ap:tä muista aloituksista? Tavallaan sympatiani ovat aloittajan puolella ja harmi, kun saa täälläkin kuraa niskaansa sen lisäksi, että saa sitä ilmeisesti kotona, mutta että onko ne lisälapset välttämättömyys? Mieti ap kokonaisuutta. Ensin jätät nykyisesi ja katso sitten eteenpäin ja uutta. Miten olet ajatellut järjestää toimeentulosi eron jälkeen? Ja kuten muillekin eroaville sanon niin nyt sinullekin, että mars lastenvalvojalle. Kannattaa mennä jo ennen virallista eroa, erityisesti, jos miehesi on hullu.
Jos tämä ei ole provo niin olet aivan yhtä paska kuin väkivaltainen ja persoonallisuushäiriöinen miehesi. Sääliksi käy lapsia.
Mutta onneksi tämä taitaa olla provo.
Et olisi ansainnut ensimmäistäkään lasta, kun olet vain kyrvänkipeä paskiainen. Laittaa nyt miehet lasten edelle!
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvola ja terveyskeskus auttavat sinua varmasti. Saat hyvät lääkkeet psykpolilta ja hieman keskusteluapua jos sellaista kykenet ottamaan vastaan.
Teidän perhe on jo rikki, oletteko lastensuojelun kanssa tekemisissä...
Siis miksi mun pitäisi syödä joitain lääkkeitä, jos olen ilkeän miehen kanssa kimpassa ja haluaisin erota, mutta pohdiskelen vielä erilaisia ratkaisuja, sillä en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä? Mun miehelläni on ainakin impulssikontrollin häiriö, joten hän niitä lääkkeitä voisi tarvita. Siis perustele, miksi minulle lääkkeitä tällaiseen ongelmaan. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et olisi ansainnut ensimmäistäkään lasta, kun olet vain kyrvänkipeä paskiainen. Laittaa nyt miehet lasten edelle!
Joo, todella...not. olen ollut selibaatissa viimeisimmät kolmisen vuotta ja ensimmäisessä suhteessani nuorena oli välissä joskus puolenkin vuoden taukoja ja seksiä oli todella harvoin. Olen todella kokematon tämän ikäiseksi, eikä mulla ole ollut kuin muutama mies (joiden kanssa myös pitkät suhteet) koko elämäni aikana. En nyt haluaisi jäädä alle nelikymppisenä selibaattiin ja yksinäisyyteen lopuksi ikääni...voihan sitä sitten kutsua noinkin rumalla nimellä. T. Ap
Olet se sama, säännöllisin väliajoin täällä inisevä tossukkaämmä. Sulle on annettu ohjeita, mutta ei vain tunnu jakeluun menevän. Oletko jonkin sortin kehitysvammainen vai missä mättää?