Perheunelmat menivät pieleen, kun mies osoittautui hirveäksi

Ajattele nykyisiä lapsiasi? Eivätkö he ole sinulle tärkeitä ja rakkaita? Pitäisit huolta heistä. He ovat jo nyt hirveässä tilanteessa ja varmasti ahdistuneita ja traumatisoituneita. Ja usko pois, lapset osaavat peittää hyvin kärsimyksensä joten voi olla ettet edes huomaa mitä tuhoa on jo tapahtunut.

Nyt suunnittelet eroa ja tämä on ainoa järkevä osa suunnitelmassasi. Kuitenkin haluat myös uuden miehen. Käytännössä tämä tarkoittaa että tuot lasten elämään uuden vielä pahemman hirviön tuon entisen tilalle. Ja uusi mies ei tule rakastamaan lapsiasi vaan he joutuvat kärsimään entistäkin enemmän 😢 Tulet olemaan entistäkin syvemmässä suossa

Vierailija kirjoitti:

Olet ap aivan sekaisin. Ymmärrän että on kamalaa kun unelmat sortuvat mutta jopa itsekin, lapsettomana naisena, ymmärrän että et voi jo olemassaolevia lapsiasi uhrata jollekin harhaiselle todellisuudelle josta haaveilet mutta joka ei nyt ainakaan tässä hetkessä vain toteudu. Eroa, mene terapiaan, oikeasti, ja katso sen jälkeen miltä elämä näyttää. Ei tuossa "todellisten vaihtoehtojen pohdiskelussa" ole mitään järkeä kun mikään noista vaihtoehdoista ei sinulle mitään yhden isän lapsien unelmaperhettä enää takaa. Ja sanottava on että ne sairaat ihmiset valitsee itselleen otollisen kumppanin eli sinuna en uutta miestä etsisi ennen pitkää terapiassa käyntiä ja itsetutkiskelua.

Miksi olen sekaisin, jos pohdiskelen aihetta anonyymisti ja "ääneen"? Pitäisikö mun vain olla hiljaa, tehdä päätöksiä ja niellä ne seuraamukset ja yksin harmitella tilannettani? Miksi asioista ei saisi keskustella? T. Ap

itsekin äiti kirjoitti:

Ajattele nykyisiä lapsiasi? Eivätkö he ole sinulle tärkeitä ja rakkaita? Pitäisit huolta heistä. He ovat jo nyt hirveässä tilanteessa ja varmasti ahdistuneita ja traumatisoituneita. Ja usko pois, lapset osaavat peittää hyvin kärsimyksensä joten voi olla ettet edes huomaa mitä tuhoa on jo tapahtunut.

Nyt suunnittelet eroa ja tämä on ainoa järkevä osa suunnitelmassasi. Kuitenkin haluat myös uuden miehen. Käytännössä tämä tarkoittaa että tuot lasten elämään uuden vielä pahemman hirviön tuon entisen tilalle. Ja uusi mies ei tule rakastamaan lapsiasi vaan he joutuvat kärsimään entistäkin enemmän 😢 Tulet olemaan entistäkin syvemmässä suossa

Kiitoksia tästä vastauksesta ja siitä kun vastasit niin avoimesti. Toki he ovat minulle kaikkein tärkeimpiä ihmisiä elämässäni. Ja se on totta, että joku uusi suhde on aina suuri riski myös lasten kannalta. Täytyy tosiaan öuopua niistä unelmistani ja elää tämän tilanteen mukaan ja ajan kanssa koettaa selviytyä uudesta tilanteesta. Nyt kävi näin ja tein huonoja päätöksiä. En tajunnut tällaista skenaariota etukäteen. Jos menee tekemään lapsia jonkun kanssa, niin riskinä on, ettei silti sitä ydinperhettä tule ikinä ja suhde voi kariutua. Olin niin optimisti, etten tajunnut, että mulle kävisi näin. Oli myös kova paikka tajuta se, että ihan oikeasti tämä oli mun ainoa mahikseni ja se tuli ja meni jo. Uutta ei tule enää koskaan todennäköisesti. Kunpa joku olisi varoittanut, mutta olin hölmö ja naiivi sekä hätäilin itse. :/ t. Ap

itsekin äiti kirjoitti:

Ajattele nykyisiä lapsiasi? Eivätkö he ole sinulle tärkeitä ja rakkaita? Pitäisit huolta heistä. He ovat jo nyt hirveässä tilanteessa ja varmasti ahdistuneita ja traumatisoituneita. Ja usko pois, lapset osaavat peittää hyvin kärsimyksensä joten voi olla ettet edes huomaa mitä tuhoa on jo tapahtunut.

Nyt suunnittelet eroa ja tämä on ainoa järkevä osa suunnitelmassasi. Kuitenkin haluat myös uuden miehen. Käytännössä tämä tarkoittaa että tuot lasten elämään uuden vielä pahemman hirviön tuon entisen tilalle. Ja uusi mies ei tule rakastamaan lapsiasi vaan he joutuvat kärsimään entistäkin enemmän 😢 Tulet olemaan entistäkin syvemmässä suossa

Mies ja lapset aloittaja on näköjään hankkinut vain rekvisiitaksi ja muiden miesten munat jo mielessä, kun nykyinen ei ollutkaan prinssi Uljas unelmien toteuttaja. Minäminäminä ja minulle vain on tärkeää aloittajalle.

Iski lukihäiriö ja luin otsikon :"Perheunelmat menivät pieleen, kun mies osoittautui hirveksi" ja nyt mä sitten kikattelen täällä yksikseni. Sori, oli pakko avautua. Jatkakaa..

Vierailija kirjoitti:

itsekin äiti kirjoitti:

Ajattele nykyisiä lapsiasi? Eivätkö he ole sinulle tärkeitä ja rakkaita? Pitäisit huolta heistä. He ovat jo nyt hirveässä tilanteessa ja varmasti ahdistuneita ja traumatisoituneita. Ja usko pois, lapset osaavat peittää hyvin kärsimyksensä joten voi olla ettet edes huomaa mitä tuhoa on jo tapahtunut.

Nyt suunnittelet eroa ja tämä on ainoa järkevä osa suunnitelmassasi. Kuitenkin haluat myös uuden miehen. Käytännössä tämä tarkoittaa että tuot lasten elämään uuden vielä pahemman hirviön tuon entisen tilalle. Ja uusi mies ei tule rakastamaan lapsiasi vaan he joutuvat kärsimään entistäkin enemmän 😢 Tulet olemaan entistäkin syvemmässä suossa

Mies ja lapset aloittaja on näköjään hankkinut vain rekvisiitaksi ja muiden miesten munat jo mielessä, kun nykyinen ei ollutkaan prinssi Uljas unelmien toteuttaja. Minäminäminä ja minulle vain on tärkeää aloittajalle.

Siis täh? Mulle riittäisi kyllä ihan yksi mies, jos olisi täyspäinen ja vastuullinen ja jos mielenkiinnon kohteemme osuisivat paremmin yksiin. Tottakai puolisokin on osittain unelmien toteuttaja. Enkä minkään toteuta mieheni unelmia, sillä en vastaa hänen ikä- ja ulkonäkötoiveitaan ja hän haluaisi lyhyen ja nuoren naisen, joka passaisi häntä ja korjaisi hänen jälkiään sekä tekisi samanlaisia ruokia kuin anoppi. Mielihyvin soisin miehelleni hänen toiveittensa mukaisen naisen itseni sijaan. Ärsyttää olla hänen haukuttavanaan. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Iski lukihäiriö ja luin otsikon :"Perheunelmat menivät pieleen, kun mies osoittautui hirveksi" ja nyt mä sitten kikattelen täällä yksikseni. Sori, oli pakko avautua. Jatkakaa..

Haha, pieni kevennys on aina hyvä. :)

Olen kyllä yllättynyt siitä paskan määrästä, jota aapee on niskaansa saanut. Minkä takia ihminen ei saisi pohdiskella OMAA elämäänsä ja tulevaisuuttansa? Miksi ei saisi haaveilla paremmasta? Uudesta parisuhteesta, joka olisi onnellinen, toisin kuin tuo nykyinen suhde, joka kuulostaa olevan järkyttävä. Eihän aapee edes ole uutta miestä iskemässäkään, kunhan haaveilee sellaisesta.

Täällä pyöri pitkään ketju, jossa kerrottiin mustasukkaisen kumppanin sairaimmista aivoituksista. Aapeen kertomus miehestään sopisi siihen ketjuun kuin nenä päähän ja siellä varmasti yläpeukkuja satelisi. Nyt, kun aapee "kehtaa" vielä suhteessa ollessaan haaveilla kunnon miehestä, hänet kivitetään. En minä ainakaan ole saanut sellaista kuvaa, että aapee olisi valmis uhraamaan jo olemassa olevat lapsensa uusien lapsien tieltä. Hänellä vain on ollut niin pinttynyt kuva siitä, millainen perheen kuuluisi olla. Isä, äiti ja lapset. Ja kun se ei toteutunut, hän on pettynyt. Ja sitä pettymystään hän haluaa täällä purkaa.

Kyllä minäkin koin valtavan pettymyksen, kun avioliittoni päättyi eroon. Ihan samalla tavalla kuvittelin, että ydinperhe on se paras juttu ja minulla vei rutkasti aikaa hyväksyä ja myöntää, että muunkinlaiset perheet voivat olla yhtä hyviä. Myös minun mieheni muuttui, kun tulin raskaaksi. Hellyys ja toisen huomioonottaminen loppui kuin seinään ja alistaminen alkoi.

Aapeelle; haaveile niin paljon ja paljosta kuin haluat. Olet oikeutettu rakkauteen ja onneen. Onnea voi olla myös yksin lasten kanssa eläminen, sen opin vaikka vaikeaa olikin. Ei ole väärin haluta ja kaivata toisen läheisyyttä ja turvallista kainaloa. Tee päätös, niinkuin minäkin tein, eroa ja järjestä elämäsi kuntoon lastesi kanssa. Varmasti löydät hyvän miehen, kun saat asiasi ja mielesi kuntoon. Et ole liian vanha. Itse löysin lopulta hyvän miehen ja isäpuolen lapsilleni 44 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

itsekin äiti kirjoitti:

Ajattele nykyisiä lapsiasi? Eivätkö he ole sinulle tärkeitä ja rakkaita? Pitäisit huolta heistä. He ovat jo nyt hirveässä tilanteessa ja varmasti ahdistuneita ja traumatisoituneita. Ja usko pois, lapset osaavat peittää hyvin kärsimyksensä joten voi olla ettet edes huomaa mitä tuhoa on jo tapahtunut.

Nyt suunnittelet eroa ja tämä on ainoa järkevä osa suunnitelmassasi. Kuitenkin haluat myös uuden miehen. Käytännössä tämä tarkoittaa että tuot lasten elämään uuden vielä pahemman hirviön tuon entisen tilalle. Ja uusi mies ei tule rakastamaan lapsiasi vaan he joutuvat kärsimään entistäkin enemmän 😢 Tulet olemaan entistäkin syvemmässä suossa

Mies ja lapset aloittaja on näköjään hankkinut vain rekvisiitaksi ja muiden miesten munat jo mielessä, kun nykyinen ei ollutkaan prinssi Uljas unelmien toteuttaja. Minäminäminä ja minulle vain on tärkeää aloittajalle.

Kunpa aloittajan mieskin tekisi jatkuvia avautumisia aloittajasta tänne. Voisi paljastua aika kamalia juttuja aloittajastakin. Tuommoiset yksipuoliset toisen syyllistämiset voivat kätkeä taustalleen aivan kaikkea. Onhan niitä naisia, jotka henkisellä väkivallalla provosoivat ja haukkuvat miestä jatkuvasti ja mies vastaa sitten samalla mitalla. Mutta nainen näkee itsensä vain syyttömänä ja mies vain on kaiken pahan alku ja juuri ja miestä mollataan sitten kaikille ulkopuolisillekin.

Tunnistan kirjoitustyylistäsi jotain tuttua. Ex-mieheni oli, jos ei nyt tyylipuhdas narsisti, niin ainakin henkistä väkivaltaa taitavasti käyttävä ihminen. Erostamme on jo vuosia, mutta pahimmassa vaiheessa kirjoitin jollekin palstalle suhteestamme ja sain myös paljon kritiikkiä tekstini tylystä ja kylmästä sävystä. Olin oppinut eksän kanssa ettei tunteita voi näyttää ja kommunikoidessa on pysyttävä tiukasti vain faktoissa, koska kaikki minkä sanon, yritetään kuitenkin vääntää toiseksi.

Toivon että osaan kirjoittaa tämän niin että ymmärrät. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero, tiedät sen itsekin. Kun pääset miehestäsi eroon huomaat toivottavasti pian, ettei sinun tarvitse enää vakuuttaa ketään mistään. Et tarvitse täydellistä uusioperhettä vaikka ensimmäinen liittosi epäonnistui etkä haaveilemiasi lisälapsiakaan. Sinä riität itsellesi ja lapsillesi sellaisena kuin olet. Tiedän että olet yrittänyt vakuuttaa miehellesi ettet ole sellainen heikko, ilkeä ja riidanhaluinen nainen ja huono äiti, joksi hän yrittää sinua väittää ja ajattelet että joudut todistelemaan sitä loppuelämäsi. Luota siihen että todistelun ja vakuuttamisen tarve loppuu kun saat miehen ulos elämästäsi. Et tarvitse vedenpitävää suunnitelmaa tai uutta puolisoa todistaaksesi että elämäsi olisi parempaa ilman miestäsi, se tulee olemaan sitä automaattisesti. Vaikka asuisit lastesi kanssa yksiössä ja nukkuisitte likaisilla patjoilla, se olisi parempi tilanne kun tämä nykyinen. Todennäköisesti havaitset itsekin hyvin nopeasti miten monella eri tavalla elämänne on laadukkaampaa ja kunnollisempaa kun elätte perheenä ilman miestä. 

Ja jos haaveilet löytäväsi vielä uuden rakkauden, muista että se löytyy sitä nopeammin mitä nopeammin laitat pyörät pyörimään päästäksesi eroon nykyisestä suhteestasi.

Nyt onnellinen kirjoitti:

Olen kyllä yllättynyt siitä paskan määrästä, jota aapee on niskaansa saanut. Minkä takia ihminen ei saisi pohdiskella OMAA elämäänsä ja tulevaisuuttansa? Miksi ei saisi haaveilla paremmasta? Uudesta parisuhteesta, joka olisi onnellinen, toisin kuin tuo nykyinen suhde, joka kuulostaa olevan järkyttävä. Eihän aapee edes ole uutta miestä iskemässäkään, kunhan haaveilee sellaisesta.

Täällä pyöri pitkään ketju, jossa kerrottiin mustasukkaisen kumppanin sairaimmista aivoituksista. Aapeen kertomus miehestään sopisi siihen ketjuun kuin nenä päähän ja siellä varmasti yläpeukkuja satelisi. Nyt, kun aapee "kehtaa" vielä suhteessa ollessaan haaveilla kunnon miehestä, hänet kivitetään. En minä ainakaan ole saanut sellaista kuvaa, että aapee olisi valmis uhraamaan jo olemassa olevat lapsensa uusien lapsien tieltä. Hänellä vain on ollut niin pinttynyt kuva siitä, millainen perheen kuuluisi olla. Isä, äiti ja lapset. Ja kun se ei toteutunut, hän on pettynyt. Ja sitä pettymystään hän haluaa täällä purkaa.

Kyllä minäkin koin valtavan pettymyksen, kun avioliittoni päättyi eroon. Ihan samalla tavalla kuvittelin, että ydinperhe on se paras juttu ja minulla vei rutkasti aikaa hyväksyä ja myöntää, että muunkinlaiset perheet voivat olla yhtä hyviä. Myös minun mieheni muuttui, kun tulin raskaaksi. Hellyys ja toisen huomioonottaminen loppui kuin seinään ja alistaminen alkoi.

Aapeelle; haaveile niin paljon ja paljosta kuin haluat. Olet oikeutettu rakkauteen ja onneen. Onnea voi olla myös yksin lasten kanssa eläminen, sen opin vaikka vaikeaa olikin. Ei ole väärin haluta ja kaivata toisen läheisyyttä ja turvallista kainaloa. Tee päätös, niinkuin minäkin tein, eroa ja järjestä elämäsi kuntoon lastesi kanssa. Varmasti löydät hyvän miehen, kun saat asiasi ja mielesi kuntoon. Et ole liian vanha. Itse löysin lopulta hyvän miehen ja isäpuolen lapsilleni 44 vuotiaana.

Paljon kiitoksia tästä viestistä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan kirjoitustyylistäsi jotain tuttua. Ex-mieheni oli, jos ei nyt tyylipuhdas narsisti, niin ainakin henkistä väkivaltaa taitavasti käyttävä ihminen. Erostamme on jo vuosia, mutta pahimmassa vaiheessa kirjoitin jollekin palstalle suhteestamme ja sain myös paljon kritiikkiä tekstini tylystä ja kylmästä sävystä. Olin oppinut eksän kanssa ettei tunteita voi näyttää ja kommunikoidessa on pysyttävä tiukasti vain faktoissa, koska kaikki minkä sanon, yritetään kuitenkin vääntää toiseksi.

Toivon että osaan kirjoittaa tämän niin että ymmärrät. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero, tiedät sen itsekin. Kun pääset miehestäsi eroon huomaat toivottavasti pian, ettei sinun tarvitse enää vakuuttaa ketään mistään. Et tarvitse täydellistä uusioperhettä vaikka ensimmäinen liittosi epäonnistui etkä haaveilemiasi lisälapsiakaan. Sinä riität itsellesi ja lapsillesi sellaisena kuin olet. Tiedän että olet yrittänyt vakuuttaa miehellesi ettet ole sellainen heikko, ilkeä ja riidanhaluinen nainen ja huono äiti, joksi hän yrittää sinua väittää ja ajattelet että joudut todistelemaan sitä loppuelämäsi. Luota siihen että todistelun ja vakuuttamisen tarve loppuu kun saat miehen ulos elämästäsi. Et tarvitse vedenpitävää suunnitelmaa tai uutta puolisoa todistaaksesi että elämäsi olisi parempaa ilman miestäsi, se tulee olemaan sitä automaattisesti. Vaikka asuisit lastesi kanssa yksiössä ja nukkuisitte likaisilla patjoilla, se olisi parempi tilanne kun tämä nykyinen. Todennäköisesti havaitset itsekin hyvin nopeasti miten monella eri tavalla elämänne on laadukkaampaa ja kunnollisempaa kun elätte perheenä ilman miestä. 

Ja jos haaveilet löytäväsi vielä uuden rakkauden, muista että se löytyy sitä nopeammin mitä nopeammin laitat pyörät pyörimään päästäksesi eroon nykyisestä suhteestasi.

Paljon kiitoksia tästä viestistä. Tuossa oli hyviä pointteja runsaasti ja se auttaa näkemään asioiden mittasuhteita. Tällaisessa tilanteessa sokeutuu siihen tilanteeseen, mikä vaikeuttaa poispääsyä siitä tilanteesta. Myös miehen toistuvat ilkeät kommentit ja eräänlainen aivopesu vaikeuttaa järkevää päätöksentekoa ja rikkoo itseluottamusta, niin ei enää uskalla luottaa omaan arviointikykyynsä. Huomaan sen muutoksen jo siinä, jos mies on välillä käymässä vanhempiensa luona ja on yön yli poissa kotoa. Olen kuin uusi ihminen, kun hän on jossain muualla hieman pidempään. T. Ap

Ei pointti ole haukkua ap:ta. Unelmat ja haaveet ovat hyviä olla olemassa. Mutta ap keskittyy ihan epäolennaisiin asioihin tässä vaiheessa. Kuulostaa juuri siltä että hän ei välitä lapsistaan, vaan vain itsestään ja epärealistisista romanttisista odotuksistaan. Siitä että jonkun tehtävä on tehdä hänet onnelliseksi, vaikka se vastuu on hänellä, aikuisella ihmisellä itsellään.

Kuulostaa siltä että jos nyt mies löytyisi, niin sillä ei olisi mitään väliä miten jo olemassaoleville lapsille käy! Äkkiä vaan uusia lapsia ylikansoitettuun maailmaan, miehen kanssa joka tuntuu sillä hetkellä ihanalta. Mitä jos mies olisi lähes yhtä paha kuin nykyinen tai jopa pahempi? Lisäksi ap:lla on jo lapsia, joten on ihmeellistä missä on kiitollisuus heistä?!

Ap kuulostaa itsekin häiriintyneelle, vaikka ei se ihme tuollaisessa tilanteessa tietenkään olisi. Ainoa oikea ratkaisu on ero, ensisijaisesti lasten takia. Ja sitten apua omaan henkiseen hyvinvointiin.

Minulla on kokemusta äidistä, joka itsekkäästi päätti pyöräyttää pari muksua maailmaan, laiminlöi varsinkin minua koko lapsuuden joka tavalla, kärsimme vielä vanhempien huonoista väleistäkin. Ja kun viimein erosivat olin jo aikuinen. Hänellä oli tietenkin kamala kiire etsiä uusi mies, koska on niin säälittävä läheisriippuvainen ja itsekäs paska. No löysi lapsettoman miehen, joka on omistushaluinen, itsekäs paska ja jonka kanssa nuorempi sisarukseni joutui jonkinaikaa asumaan. Uusi mies on hirviö. Vihaamme häntä molemmat. Kiitos äitini, olemme molemmat mielenterveydellisesti pahasti vaurioituneita.

Siksi esimerkiksi minä en voi suhtautua muuten kuin halveksuvasti ap:n kaltaisiin itsekkäisiin ihmisiin, jotka ovat niin pahasti avun tarpeessa, että kuvittelevat että paras ratkaisu siihen ilmeisesti on ainoastaan se, ettei joudu olemaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvola ja terveyskeskus auttavat sinua varmasti. Saat hyvät lääkkeet psykpolilta ja hieman keskusteluapua jos sellaista kykenet ottamaan vastaan. 

Teidän perhe on jo rikki, oletteko lastensuojelun kanssa tekemisissä...

Siis miksi mun pitäisi syödä joitain lääkkeitä, jos olen ilkeän miehen kanssa kimpassa ja haluaisin erota, mutta pohdiskelen vielä erilaisia ratkaisuja, sillä en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä? Mun miehelläni on ainakin impulssikontrollin häiriö, joten hän niitä lääkkeitä voisi tarvita. Siis perustele, miksi minulle lääkkeitä tällaiseen ongelmaan. T. Ap

Ilmeisesti et sitten kykenisi ottamaan sitä keskusteluapua vastaan, etkä niitä lääkkeitäkään joita todellakin tarvitset jossakin vaiheessa tuohon epävakauteesi, ahdistusmyrkkyysi ja pakkomielteeseesi. (ym.)

Perhedynamiikkanne on melkoisen kipeätä luettavaa. Turha sinun on hurskastella kurjuudellasi kun et lasten oikeudesta turvalliseen (=ehjään) kotiin näy ymmärtävän Pepoun vertaa.

On kaikki hiton kriisipuhelimet, naislinjat, tukinaiset, turvakodit, sosiaalityöntekijät jne. 

Potkunko tarvitset perseellesi että toimisit?

Mikä epävakaus ja pakkomielle? Olen oikeasti todella tasainen ja kärsivällinen tyyppi, jopa liiankin kiltti. Muutenhan olisin eronnut jo ajat sitten. Pakkomielteinenkään en ole, sillä en ole edes mustasukkainen ja itse kyllä ymmärrän, että ero on monesti paras ratkaisu. Tässä kuitenkin yrittää pallotella eri vaihtoehtojen välillä. Jos mieheni hakeutuisi itse terapiaan, niin ongelmat voisivat alkaa ratketa. Olen halukas keskustelemaan ja selvittämään asioita sekä antamaan anteeksikin. Mutta miehellä on joku tunneblokki...hän vain on joko hiljaa tai sitten raivoaa ja kontrolloi. Jos hän ei hae apua, niin pakkohan tässä on erota sinänsä. En vain tiedä, kauan mun pitäisi odotella sitä, että mies tulisi järkiinsä. T. Ap

Epävakaus=eroaneneroaeroaneneroamiesmuuttuueimuutumuuttuueimuutu...

Pakkomielle=Pakko saada mies, pakko saada lisää lapsia, pakko jauhaa tätä asiaa vielä 15 vuotta, pakko sen on muuttua, pakko saada pelastaja, pakko ihmisten huomata kuinka normaali ja täydellinen olen verrattuna ilkeään sikamieheeni, pakko antaa ymmärtää muttei ymmärtää antaa, pakko pelata kivoja valtapelejä tällaisen kiltti-naisen, pakko saada muut puolelleni ja ymmärtämään minua, pakko olla tasapainoinen ja saada asiat hallintaani kuten tähänkin asti...

Noh, herranpelko lienee viisauden alku.

Järkeä päähäsi, faktat pöytään. Moni on jäänyt "muuttamaan" kelvotonta kumppania kun viisainta olisi muuttaa itsessään jotain ja viime kädessä osoitetta.

Ystävällisille vastaajille tiedoksi että ap on kirjoitellut tarinaansa (josta osa saattaa olla totta tai sitten ei) tänne jo pidemmän aikaa. Minäkin satunnaisena kävijänä jo tunnistan apn.

Edellisen kerran ap oli eroamassa miehestään, yhden kerran on jo hankkinut uuden asunnon mutta mies kielsi muuttamasta. Mutta aina joku lukee tätä tarinaa ensimmäisen kerran ja menee vipuun.

Kumman tyyppisistä vastauksista saat enemmän mielihyvää, ap? Tylyttämisestä vai myötätunnosta?

Hmmm...voi olla, että on trolli, mutta vastaan kuitenkin. Ensinnäkin, jos mies on tuollainen, eroaisin ja olisin yksin lasten kanssa. Ei se ole niin kamalaa, on mukavaa, kun voi itse tehdä kaikki päätökset. Tarvitsetkin sitä, että opit tekemään päätöksiä, narsistin jäljiltä olet luultavasti hukassa sen kanssa.

Kaksi lasta on jo paljon kasvatettavaksi, eikö se riitä? Joskus unelmia täytyy päivittää. Entä jos teille tarvitaankin vain kissa tai koira?

Ja ehkä tärkeintä on antaa anteeksi itsellesi. Aina emme tee oikeita valintoja. Ja anna anteeksi myös miehellesi. Hänellä on varmasti omat haavansa. Onko isä ollut narsistinen tai alkoholisti? Tällaiset miehet ottavat mallia isästään ja nostavat äitinsä jalustalle.

Voimia.

Up